keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kauppatieteiden pääsykoe 2013

Vuoden 2013 kauppatieteiden yhteisvalinnan pääsykoekirjat on julkaistu:

Johtaminen ja markkinointi
Puusa, Anu – Reijonen, Helen – Juuti, Pauli – Laukkanen, Tommi: Akatemiasta markkinapaikalle – Johtaminen ja markkinointi aikansa kuvana, Talentum, 2012 (ilmestyy joulukuussa).

Laskentatoimi ja rahoitus
Ikäheimo, Seppo – Laitinen, Erkki K. – Laitinen, Teija – Puttonen, Vesa: Laskentatoimi ja rahoitus, Vaasan yritysinformaatio Oy, 2011.

Kansantaloustiede
Pohjola, Matti: Taloustieteen oppikirja, 7. uudistettu painos, SanomaPro, 2012.

Taloustieteiden kvantitatiiviset menetelmät
Kallio, Markku – Korhonen, Pekka – Salo, Seppo: Johdatus kvantitatiiviseen analyysiin taloustieteissä, 3. uudistettu painos, Hakapaino Oy, 2003 tai uudempi.

Vuoden 2013 valintakokeessa ei ole aineistokoe-osuutta. Toisena muutoksena on kirjojen väheneminen yhdellä, kun johtaminen ja markkinointi on yhdistetty samaan kirjaan. Sen sijaan vanhalla, tutulla linjalla jatkaa laskentatoimen ja rahoituksen kirja, kansantaloustieteen kirja ja taloustieteen kvantitatiivisten menetelmien kirja. Viimeksi mainittu oli poissa pääsykoekirjojen valikoimasta jonkin aikaa, mutta on taas ollut mukana ainakin viime vuonna. 

Näyttäisi siis siltä, että matemaattisuudesta on tänä vuonna hyötyä pääsykokeissa. Tokikaan laskentatoimen ja rahoituksen tehtävät eivät ole matemaattisesti haastavia, vaan vaativat enemmänkin laskentasääntöjen osaamista, kuten kirjanpidon ja tuloslaskennan perusteiden ymmärtämistä, investointilaskentasääntöjen hallintaa, katetuottolaskennan osaamista, erilaisten taloudellisten tunnuslukujen laskentakaavojen muistamista sekä rahoituksen peruslaskelmien osaamista. 

Taloustieteen oppikirja on mielestäni perustavaa laatua oleva kauppatieteiden kirja, jonka sisältö käydään läpi taloustieteen peruskurssilla. Kirjan lukemista voisin suositella kaikille, vaikka eivät kauppatieteitä opiskelisikaan. Osa asioista on matemaattisesti haastavampia kuin laskentatoimen ja rahoituksen osiossa. Muutenkin kirja on haastavampi varsinkin, jos sitä lähtee aivan kylmiltään lukemaan. Aluksi se varmasti vaikuttaa vaikealta ja tämän kirjan asioiden osaaminen on tärkeää, jos mielii onnistua pääsykokeissa, sillä johtamisen ja markkinoinnin sekä laskentatoimen ja rahoituksen kirjojen asiat ovat helpommin omaksuttavissa. 

Taloustieteen kirjasta on hallittava ainakin hinnanmuodostus sekä kysyntään ja tarjontaan liittyvät asiat, joustot, erilaiset hyödykkeet, tuotantofunktio, kansantalouden tilinpitoon liittyvät asiat sekä paljon muuta. Tästä kirjasta saa haastavia kysymyksiä aikaiseksi ja asioita ulkoa opettelemalla ei pääse pitkälle, vaan ymmärtäminen on tärkeämpää. 

Matemaattisesti haastavin kirja on tietenkin Johdatus kvantitatiiviseen analyysiin taloustieteissä. Jos matematiikka ei ole vahvin puolesi, tämän kirjan kanssa saat viihtyä ennen pääsykoetta ja opetella laskemaan. Ennen pääsykoekirja oli viisi, mutta nyt vain neljä, joten tämän osin jättäminen väliin ei enää taida olla toimiva ratkaisu. Kirjan sisällön osaaminen vaatii talousmatematiikan perusteiden, tilastotieteen perusteiden ja päätösongelmien systeemianalyysin osaamista. 

Johtamisen ja markkinoinnin kirjaa en ole nähnyt, enkä siitä mitään tiedä. Positiiviseksi kehitykseksi kuitenkin näen sen, että suuria tunteita herättänyt strategisen markkinoinnin kirjasarja on jäänyt historiaan. Jos johtamisen ja markkinoinnin kirja on perinteinen alan kirja ja kysymykset noudattelevat perinteistä kaavaa, on tämän kirjan ulkoa opetteleminen tärkeää. On myös muistettava, että kysymyksiä voi tulla kirjan kuvioista ja kaavioista. Tämän kirjan osaaminen pääsykokeessa on välttämätön, mutta ei riittävä ehto pääsykokeissa menestymisessä, sillä muutkin varmasti hallitsevat tämän osion. 

Kuten jo todettua, valintakoekirjat vaikuttavat tänä vuonna haastavammilta kuin aikaisempina vuosina sen takia, että kirjoja on yksi vähemmän. Toisaalta luettavaa on vähemmän, mutta matemaattinen osaaminen ja hahmottaminen korostuvat entisestään. Johtamisen ja markkinoinnin sekä laskentatoimen ja rahoituksen kirjat on ainakin osattava kuin vettä vain. Haastavampiin kirjoihin kannattaa mielestäni panostaa hurjasti, koska ne ratkaisevat vuoden 2013 valintakokeessa eniten. Tämä on tietenkin huono uutinen niille, jotka eivät ole niin matemaattisesti orientoituneita ja suunnittelevat lukevansa pääaineenaan esimerkiksi markkinointia tai johtamista. Teille on tulossa raskas kevät.

Omat vinkkini pääsykokeisiin lukemiseen

Monet käyvät valmennuskurssin pääsykokeisiin valmistautuessa, vaikka toki asioiden opetteleminen itse on myös mahdollista. Joka tapauksessa lukusuunnittetelman laatiminen ja noudattaminen on tärkeää. 

Pelkkä kirjojen lukeminen ei ainakaan minulla toimi. Minä kirjoittelin itse tiivistelmiä kirjoista ja piirtelin miellekarttoja. Kirjoittamiani tiivistelmiä nauhoitin ja kuuntelin niitä korvakuulokkeilla mm. töissä ollessani. Keinoja on niin monia. Tärkeintä on oma halu ja motivaatio. Aina ei huvita lukea, mutta ajattele sitä hetkeä, kun unelmasi toteutuu ja saat hyväksymiskirjeen yliopistosta. Jos todella haluat sitä, kannattaa tässä hetkessä panostaa opiskeluun. Minä psyykkasin itseäni esimerkiksi siten, kun kuljin usein yliopiston ohi, niin ajattelin, että tuossa on tuleva opiskelupaikkani. Näin sain intoa lukea entistä enemmän. Sinänsä kirjojen ulkoa opetteleminen on minusta kaikista typerintä, mitä ihminen voi tehdä, mutta pääsykokeissa se vain oli pakollista. Tämäkin tilanne on tosin tänä vuonna erilainen kuin mitä se oli omana aikanani. Nyt tarvitaan vielä enemmän asioiden ymmärtämistä. Tsemppiä luku-urakkaan ja onne matkallasi kauppatieteiden ylioppilaaksi eli kylteriksi!

Vaaralliset työyhdistelmät

Vaarallinen työyhdistelmä on esimerkiksi tilintarkastus-maailmasta tuttu termi. Vaarallinen työyhdistelmä on esimerkiksi sellainen, jossa työntekijä saa itse suorittaa tehtävän ja sen jälkeen hyväksyä sen. Kyseessä ovat siis sellaiset peräkkäiset työvaiheet, joissa on väärinkäytöksen riski. Tällaiset riskit pitäisi pyrkiä havaitsemaan ennalta ja näin ehkäisemään niitä. Sisäisellä valvonnalla on tässä suuri rooli, mutta myös tilintarkastajilla. 

Väärinkäytöksen riskejä sisältyy esimerkiksi käteisen rahan käsittelyyn liittyviin prosesseihin ja laskujen hyväksymiseen ja maksamiseen. Kavallusrikokset tulevat usein esiin, kun epäselvän tapahtuman takia käynnistetään tarkempi tilintarkastus. 

Työntekijöiden tekemät kavallukset

Kavallukset tekee usein luottohenkilö, jolla on paljon vastuuta. Kavallusten kierre saattaa alkaa pienestä, mutta paisua suureksi vyyhdiksi, kuten on käynyt esimerkiksi tässä tapauksessa, jossa työntekijä on saattanut viedä 2000-luvun aikana yritykseltä jopa miljoona euroa. Mielenkiintoista onkin, miten tilanne on voinut jatkua kauan ja jäädä silti huomiotta? 

Toinen esimerkki pitkään jatkuneista väärinkäytöksistä on tämä, jossa talouspäällikkö siirsi tileilleen yli puoli miljoonaa euroa usean vuoden aikana. Talouspäällikkö oli päässyt itsenäisesti hoitamaan kirjanpitoa, palkanlaskentaa ja laskujen maksua, jonka lisäksi hänellä oli pankkitilien käyttöoikeudet. Tekijä oli onnistunut piilottamaan asiattomat maksut yrityksen kuluiksi. 

Väärinkäytöksen riski kasvaa, kun kyseessä on pieni yritys, jossa yhdelle ihmiselle annetaan paljon valtaa ja vastuuta asioiden hoitamisessa, kontrolleja ei ole, eikä kukaan valvo tekemistä.

Tässä kolmannessa viimeaikaisessa tapauksessa työntekijä oli tehnyt jopa yli 10.000 euron kertasiirtoja itselleen useaan otteeseen saaden hyödyksi lähes puoli miljoonaa euroa. Näin suuria summia ei kuitenkaan oltu heti huomattu päivittäisten satojen maksusuoritusten joukosta.

Tilintarkastajan vastuu

Vastuu toiminnan sisäisen tarkastuksen organisoinnista on yrityksen johdolla. Siitä huolimatta myös tilintarkastajilla on vastuu väärinkäytösten mahdollisuuksien ja vaarallisten työyhdistelmien havaitsemisessa. Tilintarkastajia on jopa tuomittu maksamaan korvauksia yrityksille tapahtuneiden kavallusten johdosta. Korvausvelvollisuus voi syntyä, vaikka hyvää tilintarkastustapaa olisi noudatettu, ja vaikka johto olisi laiminlyönyt omat sisäiset kontrollinsa.  

Esimerkiksi vuonna 2008 Itä-Suomen Hovioikeus määräsi tilintarkastajat korvaamaan 6.000 euroa yritykselle, koska yrityksen reskontranhoitaja oli kavaltanut rahaa tekaistuilla laskuilla tai kokonaan ilman tositteita. Yhtiö vaati tilintarkastajia korvaamaan koko kavalletun summan, yli 111.000 euroa. Hovioikeuden mukaan hyvää tilintarkastustapaa ei oltu täysin noudatettu. Tilintarkastajat olivat menetelleet huolimattomasti, koska eivät olleet raportoineet riittävän tehokkaasti havaitsemiaan puutteita yhtiön johdolle.

Vaarallisten työyhdistelmien torjuminen

Yrityksen pitää siis järjestää sisäinen valvontansa niin, että vaaralliset työyhdistelmät havaitaan. Myös tilintarkastajien tavoitteena on havaita vaarallisia työyhdistelmiä ja niihin liittyviä väärinkäytöksiä. Tärkeää on esimerkiksi järjestää ostolaskutusprosessi siten, että sama henkilö ei voi hyväksyä laskua ja myös maksaa sitä. Ehkäiseviin kontrolleihin kuuluu myös mm. käyttöoikeuksien, käyttäjätunnusten ja salasanojen hallinnointi ja ostoprosessin kotrollointi (kenellä on oikeus tilata, mitä on oikeus tilata, kuinka suurella summalla on oikeus tilata).

tiistai 18. joulukuuta 2012

Laskentatoimen tietojärjestelmät

Tässä lyhyt katsanto kurssin "Accounting Information Systems" antiin. Kurssilla parasta oli päästä opettelemaan SAP:n käyttöä, mikä merkitsi paluuta TAMKin penkille, sillä SAP-harjoitukset järjestettiin TAMKilla. Yliopistolla ei ole mahdollista päästä kyseistä ohjelmaa opettelemaan, joten yhteistyö oppilaitosten välillä on todella hieno asia. 

SAP AG (Systeme, Anwendungen und Produkte in der Datenverarbeitung Aktiengesellschaft, englanniksi Systems, Applications and Products in Data Processing) on siis saksalainen ohjelmistoyhtiö ja toiminnanohjausjärjestelmissä (ERP, Enterprise Resource Planning) markkinajohtaja maailmassa. 

SAP-ohjelmiston käyttöä opettelimme kuudella kerralla, jonka lisäksi teimme harjoitustyön oppimistamme asioista. Kurssi siis tarjosi pintaraapaisun SAP:n monipuoliseen maailmaan. Kävimme läpi mm. tuotetietojen, toimittajan ja asiakkaat perustamisen, osto- ja myyntiprosessit, osto- ja myyntireskontran sekä joidenkin raporttien tuottamista ja tietojen hakemisen järjestelmästä. Monimutkainenhan tuo SAP on, sillä sieltä löytyy niin monta erilaista moduulia. Tosin tavallisesti käyttäjät keskittyvät vain johonkin hieman kapeampaan osa-alueeseen, eikä heillä ole käyttöoikeuksia kaikkeen SAP:n sisältöön.

Laskentatoimen informaatiojärjestelmät

Laskentatoimen informaatiojärjestelmät (Accounting Information Systems, AIS) tarkoittaa yleisellä tasolla järjestelmää, joka kokoaa dataa, varastoi sitä ja yhdistelee sitä muiden ulkoisten ja sisäisten informaationlähteiden kanssa, ja näin tuottaa raportteja johdon päätöksenteon tueksi. Eri sidosryhmien tarpeet vaikuttavat datan ja informaation laatuvaatimuksiin. (Neely&Cook 2011.)

Gelinas et al (2005) suosittelivat määritelmäksi, että AIS on johdon informaatiojärjestelmien alajärjestelmä, jonka tarkoitus on kerätä, prosessoida ja raportoida informaatiota taloudelliseen tapahtumiin liittyen. Boczko (2007, s. 13) summaa laskentatoimen informaatiojärjestelmien tärkeimmäksi ominaisuudeksi sen, että ne tuottavat hyödyllistä informaation päätöksentekijöille (esim. yrityksen johto, sijoittajat, tilintarkastajat ja ulkopuoliset hallintoelimet, kuten verohallinto).

ERP

ERP-järjestelmät ovat ohjelmistoja, joiden tarkoitus on automatisoida monia perusprosesseja, yhdistellä informaatiota organisaation sisällä ja poistaa kalliita linkkejä tietokonejärjestelmien väliltä, joiden ei ollut koskaan tarkoitus kommunikoida keskenään (Hirt&Swanson 1999).

Tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta ERP-järjestelmät ovat edelleen nuoria. Niiden tutkiminen on haastavaa niiden monimutkaisuuden vuoksi. Tulevaisuuden fokuksena on tutkia, miten ja miksi tällaiset järjestelmät tuovat lisäarvoa yrityksille ja taloudelle. 

Grabski et al (2009) ovat tutkineet ERP-järjestelmiä erityisesti johdon laskentatoimen kannalta. Heidän mukaansa menestystekijöitä ERP-järjestelmän implementoinnissa ovat projektinhallinta, muutoksen johtaminen, liiketoiminnan ja ERP:n välinen toimiva yhteys, sisäinen valvonta, konsultointi ja suunnittelu. Syitä implementoinnin epäonnistumiseen taas olivat prosessin epäonnistuminen (aika- ja budjettiongelmat), informaatiojärjestelmän vastaamattomuus käyttäjien odotuksiin sekä vuorovaikutusongelmat (käyttäjien suhtautuminen on negatiivista). 

ERP:n implementoinnilla ei nähty olevan paljoa vaikutusta johdon laskentatoimeen ja kontrollointiin, mutta työntekijöiden toimenkuva kehittyy enemmän konsultoinnin suuntaan. ERP-järjestelmiltä odotetaan mm. kustannussäästöjä, mutta jos järjestelmä yritetään sovittaa olemassa olevien liiketoimintaprosessien päälle, saattaa seurata epäonnistuminen.

ERP-järjestelmän implementoinnissa on tärkeää ottaa johdon laskentatoimen raportteja tuottavat työntekijät mukaan projektiin. Myös koulutus ja jälkitarkkailu nähtiin tärkeinä osina onnistunutta projektia. Selkeiden tavoitteiden asettaminen oli iso osa onnistumista, samoin osaavien ulkoisten konsulttin käyttäminen sopivassa suhteessa. 

ERP:n implementoinnilla oli suuri vaikutus siihen, miten taloushallinnon raportteja tuottavien työtehtävät muuttuivat. Aikaisemmin aika kului suurelta osin datan keräämiseen, kun implementoinnin jälkeen siihen mennyt aika väheni dramaattisesti ja työ muuttui enemmän datan analysoinniksi ja proaktiiviseksi päätöksenteoksi. Myös näiltä työntekijöiltä vaaditut taidot muuttuivat hieman. Esimerkiksi hyvät kommunikaatiotaidot (esim. esittämistaidot, vuorovaikutustaidot ja myyntitaito) korostuivat. Lisäksi vaadittiin enemmän johtamisosaamista sekä päätöksentekoon, analysointiin ja suunnitteluun liittyvää osaamista. Toki myös tekninen osaaminen on edelleen tärkeää, mutta liiketoiminnan ja sen prosessien ymmärtäminen on entistä merkittävämpää. 

Toiminnanohjausjärjestelmiä implementoidessa on siis muistettava, että vaikka niistä voidaan saada hyötyjä, ei uudelta järjestelmältä kannata odottaa liikaa. Implementointi vie aikaa ja on myös kallista. Toisaalta voidaan saada kustannussäästöjä tehokkuuden parantuessa tai raportoinnin laadun ja nopeuden parantuessa. 

torstai 6. joulukuuta 2012

Suomi - erinomainen asuinpaikka

Vuosi sitten olin Bangkokissa Suomen itsenäisyyspäivänä. Vietin Kaakkois-Aasiassa yhteensä seitsemän kuukautta. Kaukana piti käydä, jotta näkee paremmin lähelle. 

Reissun jälkeen on taas arvostanut asioita, jotka Suomessa ovat loistavasti. Meillä on sosiaaliturva, josta ei monissa maissa osata edes haaveilla. Suomessa köyhimmätkin kuuluvat maailman mittakaavassa rikkaimpien joukkoon. Tämä on hyvä muistaa esimerkiksi siinä vaiheessa, kun ei ole varaa ostaa uusinta Nokian puhelinta, vaan joutuu tyytymään edullisempaan malliin. Samaan aikaan joku tonkii jossain jätteitä, jotta saisi edes jotain syötävää.

Koulutus on Suomessa maksutonta. Täällä me emme ymmärrä, että asia ei ole näin edes useimmissa rikkaissa länsivaltioissa. Samoin kouluruoka on maksutonta koululaisille. Korkea-asteella siitä joutuu muutaman euron maksamaan, mutta valtio tukee tätäkin nautintoa.

Suomessa asiat toimivat. Infrastruktuuri on huipputasoa verrattuna moniin maihin, vaikkapa Laosin maaseutuun. Julkinen liikenne on kohtalaisen tehokkaasti järjestetty. Esimerkiksi Kambodzan pääkaupungissa, 1,5 miljoonan asukkaan Phnom Penhissä ei ole lainkaan julkista liikennettä. 

Byrokratia on Suomessa erittäin alhainen verrattuna Malesiaan, jossa jo pelkkä kursseille ilmoittautuminen maksoi vaivan hakea useampia eri nimikirjoituksia ja leimoja kurssi-ilmoittautumislomakkeeseen. Korruption määrää tutkittaessakin me olemme valiojoukkoa. Suomessa et pääse liikennepoliisin kynsistä maksamalla paria vaivaista kymppiä kuten esimerkiksi Malesiassa, jossa voit huoletta ajaa humalassa tai ylinopeutta.

Suomi on turvallinen valtio. Yli 60 vuotta olemme saaneet elää rauhassa ilman sotia. Toista se on vaikka Vietnamissa, jossa vielä vajaat 40 vuotta sitten sodittiin, ja edelleen saa pelätä astuvansa miinaan. Siellä sotien aikana kylvetyt myrkyt vaikuttavat tänäkin päivänä syntyviin lapsiin.

Kaiken valittamisen ja epäkohtien etsimisen lomassa on hyvä pysähtyä edes joskus miettimään, kuinka hyvin asiat ovatkaan. Näiden mietteiden siivittäminä tahdon kiittää niitä, jotka ovat Suomen itsenäisyyden säilyttäneet ja maan rakentaneet tuhkasta. Hyvää syntymäpäivää, Suomi.


tiistai 27. marraskuuta 2012

Kuuleeko kukaan?

Puheviestinnän perusteet -kurssilla pohdimme kuuntelemista ja aiheesta piti oikein kirjoitus väsätä. Ajattelin jakaa sen hieman muunneltuna myös täällä.

Kuuntelemisesta muistuu mieleeni Aurinkokuningas Juhani Tammisen kirjassa ollut muistutus siitä, että ihmisellä on kaksi korvaa ja vain yksi suu. Näitä pitäisi siis käyttää samassa suhteessa eli kuunnella tuplasti enemmäin kuin puhuu.

Kuunteleminen unohtuu usein arjessa, kun on kiire ja omat asiat ovat jokaisella päällimmäisinä mielessä. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että meitä kiinnostavat meidän ovat mielipiteemme ja tarinamme paljon enemmän kuin muiden. Meillä kaikilla on paljon sanottavaa, mutta monet puhumamme sanat ja tarinat hukkuvat kakofonian syövereihin. Hyviä kuuntelijoita siis tarvitaan.

Monet ihmiset eivät kaipaa elämäänsä muuta kuin hyvää kuuntelijaa. Siksi monet yksinäisen ihmiset viettävät paljon aikaa kaupan kassalla, pankissa tai lääkärissä. Heidän mielestään on mukavaa, kun on joku, jolle kertoa asiansa. Joku, joka on läsnä. Joku, joka kuuntelee ja on empaattinen. Kuuntelijaa ja ymmärtäjää me kaipaamme. Jokaisen mielipuheenaihe on tietysti hän itse tai hänen omat mielipiteensä. Kenestä me puhuisimmekaan mieluummin kuin itsestämme?

Hyvät asiakaspalvelijat ovat usein hyviä kuuntelijoita, samaten hyvät myyjät. Taitavilla asiakaspalvelijoilla on kyky kuunnella asiakkaan ongelmat rauhallisesti, mieltään pahoittamatta ja vastakkainasettelua synnyttämättä. Kun asiakas saa mieltään purettua ja joku hänen tilanteensa aidosti ymmärtää, on tilanne usein helpompi ratkaista jopa vihaisen asiakkaan kanssa. 

Tulosta tekevä myyjä taas osaa kuunnella asiakkaan tarpeet ja keksiä hänelle oikean ratkaisun kuulemansa perusteella. Tuntuukin siltä, että hyvä myyjä ei myy, vaan antaa asiakkaan itse päätyä ostopäätökseensä. Kuuntelemisen taito voidaan siis nostaa jopa korkeampaan arvoon kuin puhumisen taito, vaikka tilanne vaikuttaa yhteiskunnassamme olevan päinvastoin.

Joskus asiakaspalvelija on joutuu kiireensä keskellä kuuntelemaan kaikenlaista. Esimerkiksi minä kuuntelin kesätöissäni vuosia sitten erään osuusmeijerin konttorilla puhelinvaihteessa työskennellessäni vanhan, yksinäisen naisen tilitystä siitä, kuinka raskasta ja hankalaa hänellä oli muutaman lehmänsä kanssa selviytyä byrokratiasta ja kaikesta muusta mahdollisesta. Oloni oli silloin kuin olisin ollut töissä auttavassa puhelimessa, mutta kuuntelin niin kauan kuin naisella oli asiaa sydämellään. Toivottavasti tämä auttoi häntä jaksamaan.

Loppupäätelmäni on, että kuuntelemalla aidosti ja empaatisesti voidaan myös liike-elämässä päästä parempiin lopputuloksiin puhumattakaan siitä, mitä voisimme saavuttaa arjessamme, jos vain muistaisimme pysähtyä kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavanaan. Ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu. Käytetään niitä samassa suhteessa.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Segmenttiraportointi

Konsernin tilinpäätöstä täydennetään segmenttiraportoinnilla. Tätä varten yhteisö määrittää toimintasegmentit ja esittää niiden tai niiden yhdistelmien tietoja konsernitilinpäätöksessä. Tarkoituksena on auttaa sidosryhmiä kuvan muodostamisessa yrityksen liiketoiminnasta, taloudellisesta tilanteesta, riskeistä ja kannattavuudesta. (Haaramo, 2012.)

IFRS 8 -standardin mukaan segmenttiraportointi perustuu toiminnallisille segmenteille. Toimintasegmentti on yhteisön osa (Haaramo, 2012),

- joka harjoittaa liiketoimintaa, josta se voi saada tuottoja ja josta voi aiheutua kuluja,
- jonka toiminnan tulosta tarkastellaan säännöllisesti yhteisön ylimmän operatiivisen päätöksentekijän (hallitus, johtoryhmä, toimitusjohtaja tai segmentin johtaja) toimesta, joka sitten tekee päätöksiä resurssien kohdistamisesta kyseiselle segmentille ja arvioi sen tuloksellisuutta, ja 
- josta on saatavissa erillistä taloudellista informaatiota.

Myös käynnistyvä toiminta voi Haaramon (2012) mukaan olla toimintasegmentti, vaikka se ei vielä tuotakaan tuottoja liiketoimintaa harjoittaessaan. Kaikki yhteisön osat eivät silti välttämättä ole toimintasegmenttejä tai niiden osia. 

Raportoivat segmentit

Jos toimintasegmentti täyttää raportoivan segmentin raja-arvon, on sitä koskien annettava segmenttiraportointi-informaatiota. Myös toimintasegmenttien yhdistelmistä voidaan raportoida, jolloin on otettava huomioon esitetyt yhdistämiskriteerit. Kaikista segmenteistä ei siis esitetä erillisiä tietoja. IFRS 8 säätää, että tiedot esitetään kustakin segmentistä, joka ylittää yhden kynnysarvoista (Haaramo, 2012):

- Segmentin raportoimat tuotot sekä myynnistä ulkopuolisille että siirrot toisille segmenteille ovat ainakin 10 prosenttia kaikkien toimintasegmenttien yhteenlasketuista ulkoisista ja sisäisistä tuotoista.
- Segmentin voitto on ainakin 10 prosenttia kaikkien voitollisten segmenttien yhteenlasketusta voitosta tai segmentin tappio on ainakin 10 prosenttia kaikkien tappiollisten segmenttien yhteenlasketusta tappiosta. Näistä valitaan absoluuttisesti suurempi. 
- Segmentin varat ovat ainakin 10 prosenttia kaikkien toimintasegmenttien yhteenlasketuista varoista. 

Kynnysarvoja pienempi sisäisesti raportoitava segmentti voidaan silti osoittaa raportoitavaksi segmentiksi, jos näin saadaan hyödyllistä informaatiota tilinpäätöksen käyttäjille. Pieni segmentti voidaan yhdistää muiden pienten segmenttien kanssa, jos segmenteillä on samankaltaiset taloudelliset ominaispiirteet ja jos segmentit ovat keskeisiltä tunnusmerkeiltään (mm. tuotteet ja palvelut, tuotantoprosessi, asiakkaat, jakelumenetelmät ja sääntely-ympäristönluonne) samankaltaiset. (Haaramo, 2012.)

75 prosentin sääntö (IFRS 8) koskee tilanteita, joissa vain pieni määrä segmenttejä ylittää raportointikynnyksen. Haaramon (2012) mukaan sääntö menee seuraavasti:
"Jos raportoitaville segmenteille kohdistuvien ulkoisten tuottojen kokonaismäärä on alle 75 prosenttia konsernin tai yrityksen kokonaistuotoista, määritellään uusia segmenttejä raportoitaviksi segmenteiksi siitä huolimatta, että ne eivät ylitä edellä mainittua 10 prosentin kynnystä, kunnes vähintään 75 prosenttia konsernin tai yrityksen kokonaistuotoista sisältyy raportoitaviin segmentteihin."
Toimintasegmenttien osalta raportoidaan niiden luonnetta kuvaavia tietoja sekä keskeisiä tunnuslukuja. Segmenteittäin esitetään mm. voitto tai tappio sekä kokonaisvarat ja kokonaisvelat. 

Esimerkki (Petri Vehmanen, 2012): Esimerkkikonsernin segmenttiraportointi

10 prosentin myyntituottokriteerin perusteella on raportoitava segmentit 1, 3 ja 4. Näissä jokaisessa siis ulkoisten ja konsernin sisäisten myyntien yhteenlaskettu määrä ylittää 10 prosenttia kaikkien segmenttien yhteenlasketuista ulkoisista ja sisäisistä myynneistä. Esimerkiksi segmentti 1 on myynyt yhteensä 160 rahan arvosta (ulkopuolisille 100 + konserniyritykselle 60) tavaraa. Se on yli 10 prosenttia konsernin kaikkien segmenttien myynneistä (940).

Tuloskriteerin pohtimiseksi on laskettava absoluuttisina lukuina voitollisten segmenttien tulokset yhteen että tappiollisten segmenttien tulokset yhteen. Ensin mainittu on 30+30+5=65 ja jälkimmäinen -10-10-90=-110. 110 on absoluuttisesti suurempi kuin 90, joten tuloskriteerin vertailuluvuksi tulee  -110. 

Koska yhdenkin raja-arvon ylittyminen riittää, tarkastelun kohteena ovat enää segmentit 2, 5 ja 6. 

S2: -10/(-110) = 9,1 % < 10 %, ei raportoida
S5: -10/(-110) = 9,1 % < 10 %, ei raportoida
S6: -90/(-110) = 81,8 % > 10 %, RAPORTOIDAAN

Segmentin numero 6 tappio (90) on yli 10 prosenttia vertailuluvuksi tulleesta konsernien yhteenlaskutuista tappioista (110). Tämän takia segmentti 6 täytyy raportoida erikseen. Segmentit 2 ja 5 jäävät alle 10 prosentin rajan. 

Kolmannen eli varallisuuskriteerin pohjalta arvioidaan siis enää segmenttejä 2 ja 5. Tässä verrataan siis segmentin varallisuutta kaikkien toimintasegmenttien yhteenlaskettuun varallisuuteen. Raportoimisen rajana on jälleen 10 %:

S2: 40/730 = 5,5 % < 10 %, ei raportoida
S5: 55/730 = 7,5 % < 10 %, ei raportoida

Kynnysarvojen perusteella raportoidaan siis segmentit 1, 3, 4 ja 6. Tämä ei silti riitä, sillä on tarkistettava, että kynnysarvojen ylittymisen perusteella raportoitavien segmenttien ulkoisten tuottojen yhteismäärä on vähintäänkin 75 prosenttia yhteisön ulkoisten myyntituottojen kokonaismäärästä:

Em. segmenttien ulkoiset myynnit: 100+350+150+60 = 660
Ulkoisen myynnit yhteensä: 720

660/720 = 91,7 % > 75 %

Ulkoisten tuottojen kokonaismäärästä kohdistuu raportoitaville segmenteille yli 90 prosenttia eli reilusti yli vaadittavan 75 prosentin rajan. Uutta raportoitavaa ei siis tarvitse enää etsiä.  

Lähteet:

Virpi Haaramo: Kansainvälinen tilinpäätöskäytäntö - IFRS raportointi (SanomaPro, 2012)
Petri Vehmanen: luentomateriaali 2012 kurssilla Laskentatoimen teoria ja IFRS I 

torstai 15. marraskuuta 2012

Laskentatoimen teorioiden piirteitä

Lähde: Petri Vehmanen 2012 ja Laskentatoimen teoria ja IFRS -kurssin materiaali.

Laskentatoimessa joudutaan usein tyytymään siihen, että teoria on vain käsitteellinen viitekehys jonkin ilmiön tarkastelemiseksi. Tällöin teoriaa ei voida koetella, vaan se voidaan vain hylätä tai hyväksyä sen perusteella, onko se hyödyllinen vai hyödytön.

Teoriasta voidaan puhua edellä mainittuun tapaan käsitteellisenä viitekehyksenä tai deduktiivisena järjestelmänä. Molemmissa tapauksissa se voidaan tulkita eräänlaiseksi kieleksi. Semiotiikka viittaa yleiseen oppiin kielestä ja sen merkityksistä. Laskentatoimen kannalta se jaetaan kolmeen osaan: pragmatiikkaan, semantiikkaan ja syntaksiin. 

Syntaksi tutkii kielellisten merkkien  suhteita, ns. ”kielioppia”. Laskentatoimen teorioissa kielen aspekti on ylikorostunut ja suuri osa teorioista on luonteeltaan syntaktisia tai strukturaalisia.

"Semantiikka tutkii kielen merkkien ja niiden merkitysten välistä suhdetta
", se on ns. merkitysoppi. Tämä empiirisissä tieteissä välttämätön kielen aspekti on laskentatoimen teorioissa pienessä roolissa. Tuloslaskennassa ei ole semanttisia sääntöjä.

"Pragmatiikka tutkii tapaa, jolla ihmiset käyttävät kielen ilmaisuvälineitä." Esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden ilmiöitä kiinnostuneet laskentatoimen teoriat (ns. behavioristiset teoriat) hyödyntävät tätä näkökulmaa. Esimerkiksi tuloslaskennan oikeellisuutta arvioidaan markkinoilla tapahtuneiden reaktioiden kautta.

IFRS-maailma esimerkiksi on käsitteellinen järjestelmä. On mahdotonta arvioida, onko käsitejärjestelmä tosi tai epätosi. Empiirisillä faktoilla ei voida todistaa järjestelmää oikeaksi. IFRS-maailma on ihmisen luoma järjestelmä, joka on valittu kirjanpidollisen raportoinnin pohjaksi.

Taloudellisen raportoinnin ulottuvuudet 

Taloudellisen raportoinnin dimensioita ovat tarkoitus, laskentakohde, näkökulma ja lopullisuus.

Raportoinnin tarkoitus on perinteisesti ollut tilivelvollisen valvonta, mutta nykyään raportointi keskittyy enemmän päätöksenteon tukemiseen sekä yrityksen sisällä että ulkopuolella. Siirtyminen kohti jäljempänä mainittua vaihtoehtoa lisää kirjanpitovilpin mahdollisuuksia.

Laskentakohteena ovat perinteisesti olleet yrityksen varat ja niiden fyysinen virtaus. Tästä on siirrytty tai ollaan siirtymässä enemmän rahavirtojen mittaamiseen niin nimellisinä kuin reaalisinakin.

Raportoinnin näkökulman valtavirta on keskittynyt panoksiin eli yrityksen tekemiin uhrauksiin, mutta tässä asiassa liikutaan kohti suoritteita ja niiden tuomia hyötyjä niin omistajille kuin muillekin. 

Laskentatoimen raportoinnin neljäs dimensio on lopullisuus. Se viittaa siihen, raportoidaanko todellisia (realisoituneita) lukuja, kuten perinteisesti vai mahdollisia, tulevaisuudessa suoraan tai välillisesti realisoitavia virtoja.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Raportointikauden päättymisen jälkeiset tapahtumat

IAS 10 -standardi käsittelee tilinpäätöspäivän jälkeisiä tapahtumia. Ne ovat negatiivisia tai positiivisia tapahtumia, jotka tapahtuvat tilinpäätöspäivän ja sen päivän välillä, jona tilinpäätös hyväksytään julkaistavaksi. Näitä tapahtumia on IAS 10:n mukaan kahdenlaisia (Haaramo, 2012):

- lisänäyttöä tilikauden päättyessä vallinneesta tilanteesta antavat tapahtumat (tilinpäätöslaskelmia oikaistaan);
- tilikauden päättymisen jälkeen syntyneistä tilanteista osoituksena olevat tapahtumat (tilinpäätöslaskelmia ei oikaista).

Tässä ratkaisee tiedon merkitys eli se, antaako tieto uutta näyttöä raportoitavalla tilikaudella vallinneesta tilanteesta vai liittyykö lisätieto alkaneeseen tilikauteen (Haaramo, 2012). 

Tilinpäätöksen hyväksyminen julkistettavaksi

Se, miten tilinpäätös hyväksytään julkistettavaksi vaihtelee esimerkiksi johtamisjärjestelmän ja lakien vaatimusten mukaan. Tilinpäätös hyväksytään julkistettavaksi hallituksen päätöksellä. 

Joskus yhteisön pitää antaa tilinpäätös osakkeenomistajien vahvistettavaksi sen julkaisemisen jälkeen. Silloin tilinpäätös on hyväksytty julkistettavaksi sen julkaisuajankohtana, eikä silloin, kun omistajat tilinpäätöksen vahvistavat. 

Esimerkki: X Oyj

Tilikausi päättyy 31.12.2011 yritys X Oyj:n osalta, ja johto saa tilinpäätöksen luonnoksen valmiiksi 22.2.2012. Hallitus käsittelee tilinpäätöksen 15.3.2012 ja hyväksyy sen julkistettavaksi. X Oyj julkaisee ennakkotiedotteen tuloksestaan ja muusta tilinpäätösinformaatiosta 16.3.2012. Tilinpäätös on osakkeenomistajien yms. saatavilla 23.3.2012. Yhtiökokous käsittelee ja vahvistaa tilinpäätöksen 6.5.2012. Vahvistettu tilinpäätös toimitetaan rekisteriviranomaisille 10.5.2012. 

Tilinpäätös on hyväksytty julkaistavaksi 15.3.2012, kun X Oyj:n hallitus sen hyväksyi julkistettavaksi.

Joskus tilinpäätös joudutaan esittämään hyväksyttäväksi hallintoneuvostolle tai muulle elimelle, joka kostuu ainoastaan muista kuin toimivaan johtoon kuuluvista henkilöistä. Tässä tapauksessa tilinpäätös on hyväksytty, kun johto hyväksyy sen esittämisen hallintoneuvostolle. 

Esimerkki: Y Oyj

Y Oyj:n johto hyväksyy tilinpäätöksen esittämisen hallintoneuvostolle 14.3.2012. Hallintoneuvostossa istuu vain toimivaan johtoon kuulumattomia henkilöitä, mutta siihen saattaa kuulua henkilöstön tai muiden ulkopuolisten sidosryhmien edustajia. 20.3.2012 hallintoneuvosto hyväksyy tilinpäätöksen ja se on julkisessa jakelussa 30.3.2012. Yhtiökokouksessa 26.5.2012 tilinpäätös vahvistetaan ja toimitetaan seuraavana päivänä rekisteriviranomaisille. 

Tilinpäätös on hyväksytty julkistettavaksi 14.3.2012, jolloin johto hyväksyi sen esitettäväksi hallintoneuvostolle.

Raportointikauden päättymisen jälkeisiin tapahtumiin kuuluvat kaikki tapahtumat siihen saakka, kunnes tilinpäätös hyväksytään julkistettavaksi. On siis mahdollista, että julkisuuteen on jo annettu tieto tuloksesta tai muuta tietoa tilinpäätöksestä ennen em. tapahtumaa. (Haaramo, 2012).

Oikaisutarvetta aiheuttavat tapahtumat

Jos saadaan relevanttia tietoa koskien edellisen tilikauden tilinpäätöstä, on tilinpäätöksen lukuja Haaramon (2012) mukaan oikaistava. Oikaisutarvetta aiheutuu esimerkiksi seuraavista tapahtumista:

- Oikeuden päätös, joka vahvistaa yrityksellä olleen jo raportointikauden päättymispäivänä olemassa oleva velvoite.
- Uusi informaatio osoittaa, että jonkin omaisuuserän arvo oli alentunut jo ennen raportointikauden päättymistä.
- Asiakkaan konkurssin takia myyntisaamisten arvoa kirjanpidossa on oikaistava.
- Vaihto-omaisuuden uudelleenarvostaminen esimerkiksi, jos hyödykkeiden hankintameno on määritelty vasta raportointikauden jälkeen.
- Oikeudellinen tai tosiasiallinen velvoite suorittaa voitto-osuuksia tai bonuksia. 
- Jos havaitaan virhe tai väärinkäytös, joka osoittaa tilinpäätöksen virheellisyyden.

Tilinpäätöstä ei oikaista, jos uusi tieto koskee alkaneen tilikauden tilannetta tai tapahtumia. 

Osingonjakovelka

IAS 10 ottaa kantaa myös siihen, koska osingonjakovelka voidaan kirjata. Raportointikauden päättymisen jälkeen tehdyt päätökset osingon jakamisesta oman pääoman ehtoisten instrumenttien haltijoille eivät aiheuta velvoitetta kirjata osinkoja taseeseen velaksi raportointikauden päättymispäivälle. (Vehmanen, 2012). 

Jos osingonjakopäätös tehdään tilikauden päättymisen jälkeen, mutta ennen tilinpäätöksen hyväksymistä julkistettavaksi, ei osinkoja saa merkitä velaksi. Tällaiset osingot esitetään tilinpäätöksen liitetiedoissa. (Haaramo, 2012).      

Lähteet:

Virpi Haaramo: Kansainvälinen tilinpäätöskäytäntö - IFRS raportointi (SanomaPro, 2012)
Petri Vehmanen: luentomateriaali 2012 kurssilla Laskentatoimen teoria ja IFRS I