maanantai 13. elokuuta 2012

Mahtava kasvutarina Ruotsista

Tässä bisnesbloggauksessani kerron yrityksestä, joka kasvoi kuudessa vuosikymmenessä 40:ssä maassa toimivaksi yritykseksi

"Visiomme on luoda parempi arki monille ihmisille. Liikeideamme tukee visiotamme tarjoamalla laajan valikoiman hyvin suunniteltuja kodinsisustustuotteita niin edulliseen hintaan, että mahdollisimman monella on varaa ostaa niitä."

Visiosta jo voikin arvata, mikä yritys on kyseessä. Se on tietysti länsinaapurimme IKEA, jonka perustaja on ruotsalainen, nuuska huulessa kulkeva kansanmies Ingvar Kamprad.

Vierailin kyseisen yrityksen tavaratalossa ensimmäistä kertaa elämässäni keväällä 2011. Täytyy tunnustaa, että paikka pisti pään sekaisin. Kun saavuin suureen aulaan, olin heti aivan sekaisin, että mihin suuntaan tässä oikein pitäisi kulkea. Sinne sitten vain harhailemaan tavarapaljouden joukkoon. Iski sellainen olo, että on pakko ostaa ties mitä laseja ja kippoja, kun halpoja ovat, vaikka kotona on astioita niin paljon, ettei kaappeihin mahdu.

Halvat hinnat saivat pään sekaisin. Teki mieli ostaa kaikkea turhaa, vaikka pidänkin itseäni rationaalisena shoppailijana. Loistavaa työtä, Ingvar, ajattelin minä. Kuulin tavaratalossa puhelinkeskustelun, jossa mies kysyi, että pitäisiköhän saman tien nostaa pankista vielä ylimääräinen 200 euron laina. Mihin lie oli sekin raha tarkoitus ostosvimmassa laittaa.

IKEA perustaa toimintansa halpoihin hintoihin, kuten jo visiossa selkeästi kerrotaan. IKEA:n tuotteet ovat hintansa puolesta lähes kenen tahansa saatavilla. Kustannuksia karsimalla tavaraa voidaan myydä halvalla eteenpäin. Esimerkiksi tuotekehitys lähtee siitä, että asetetaan suunnitteluvaiheessa tuotteelle tavoitekustannus, eli hinta, jolla tuote on kyettävä valmistamaan. Näin on fiksua toimia, koska jo suunnitteluvaiheessa ennen tuotannon aloittamista tuotteiden kustannuksista sitoutuu iso osa, eikä niihin jälkeen päin enää voida juurikaan vaikuttaa.

Tuotantolähtöisen, alhaisiin hintoihin perustuvan toimintatavan kääntöpuoli on se, että asiakaspalvelu minimoidaan. Asiakas noutaa itse valitsemansa tuotteen varastosta, lukee kassalla viivakoodit ja maksaa ilman, että tarvitsee henkilökunnan apua koko ostosreissulla. Ostosten jälkeen kahviosta ostetaan kahvikuppi sekä jäätelöä varten vohveli ja poletti. Kahvi haetaan itse samoin kuten poletin avulla ostetaan koneesta pehmytjäätelö vohveliin. Eikä maksa paljoa.

Itsepalvelu on maksimoitu, asiakaspalvelu minimoitu. Itseasiassa IKEA ei edes halua palvella asiakastaan esimerkiksi kuljettamalla tuotteet asiakkaalle, vaan he suosittelevat kustannustehokasta tapaa kuljettaa tavarat itse kotiin. Kotona sitten luonnollisesti pöydät ja hyllyt pitää itse koota. Ja esimerkiksi rullaverhosetistä puuttuu kiinnitykseen tarvittavat ruuvit, koska valmistajahan ei tiedä, mihin materiaalin sopivat ruuvit pitäisi matkassa olla. LOISTAVAA, sanon minä.

Kamprad on erittäin älykäs bisnesmies. Vasta vierailu IKEA:ssa avasi silmäni näkemään kyseisen organisaation suuruuden ja menestyksen avaimet. Kaiken takana on rahasta tarkka Ingvar.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti