keskiviikko 29. elokuuta 2012

Korruptio Malesiassa

Malesia sijoittui vertailussa maailman 60. vähiten korruptoituneimmaksi maaksi vuonna 2011 Transparency Internationalin mukaan. Kärjessä olivat Uusi-Seelanti, Tanska, Suomi, Ruotsi, Norja ja Singapore. Moniin muihin Kaakkois-Aasian maihin verrattuna Malesia sijoittuu kohtalaisen hyvin. Sijoitus Corruption Perception Indexissä (CPI) on kuitenkin pudonnut vuoden 1995 23. sijasta.

Malesia yrittää vähentää korruptiota. Maan hallitus on ottanut korruption kitkemisen yhdeksi kuudesta National Key Result Areasta. Taistelua johtaa Minister In the Prime Minister’s Department. Korruption hinta maalle arvioidaan olevan noin 10 miljardia ringitiä (2,5 miljardia euroa) eli noin 1-2 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Vähentääkseen korruptiota Malesia tarvitsee vahvempaa valtionhallintoa.

Korruptiota vastaan taisteleva elin Malesiassa on The Malaysian Anti-Corruption Commission (MACC). Se ylläpitää julkista ”name and shame” (nimi ja häpeä) tietokantaa lahjontaan korrputioon syyllistyneistä henkilöistä. Malesia tarjoaa myös suojaa korruption ilmiantajille. Maassa on perustettu lisää tuomioistuimia oikeustapausten käsittelyn varmistamiseksi.

Monista hyvistä aikeista huolimatta Malesia on silti kuulemani mukaan korruptoitunut maa, vaikka itse en varsinaisesti korruptioon törmännyt. Sinut pysäyttäneen liikennepoliisin voit lahjoa muutamalla kymmenellä eurolla. He vihjailevat lahjuksen antamisesta pysäyttäessään ja uhkaavat muutoin isolla sakolla, joten maksamalla lahjuksen pääsee valitettavasti helpommalla. Myös valtion virkamiehet ottavat helposti lahjuksia ja valtion projekteissa lahjonta on yleistä. Myös nepotismia esiintyy eli suositaan omia sukulaisia. Hyvä veli -järjestelmä on myöskin eräänlaista korruptiota, jossa omat tutut ovat suosinnan kohteena. 

Kuten olen aikaisemminkin maininnut blogissa, Malesiassa erään opettajan mukaan lahjonta on ”sosiaalinen normi”. Kyseinen opettaja esimerkiksi kertoi poliisin johdossa työskentelevistä ystävistää, jotka nauttivat kalliita alkoholijuomia ravintoloissa ja polttelevat päivittäin arvokkaita sikareita, joihin heidän palkallaan ei todellakaan ole varaa. Se ei kuitenkaan selvinnyt, kuka nämä ylellisyydet maksaa ja miksi.
Rahanpesua Malesiassa.

torstai 23. elokuuta 2012

Tietoyhteiskunta ja innovaatiot Suomessa

Luin loppukesän ratoksi Hallinto tietoyhteiskunnassa -kurssin tenttiin kolmea kirjaa:

- Lemola & Honkanen: Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla? Gaudeamus 2004,
- Inkinen & Jauhiainen: Tietoyhteiskunnan maantiede. Gaudemus 2006 ja
- Sotarauta & Kosonen: Yksilö, kulttuuri, innovaatioympäristö. Avauksia aluekehityksen näkymättömään dynamiikkaan. Tampere University Press 2004.

Kaikki kirjat olivat tekijöidensä toimittamia eli sisälsivät ison joukon muiden kirjoittamia artikkeleita kirjan aiheesta. Kirjoissa paljon toistettuja avainsanoja olivat innovaatio, innovaatioympäristö, innovaatiojärjestelmä, innovaatiopolitiikka, teknologia, tietoyhteiskunta, (yhteistyö)verkostot, klusterit ja sosiaalinen pääoma.

Referoin tässä joitakin kirjoissa esiin tulleita ajatuksia ja kommentoin niitä. Minulla ei varsinaisesti ollut mitään ennakkotietoa aiheesta ennen tätä kurssia. Kirjoitin tämän postauksen omaa oppimistani parantaakseni.
Käsitteitä

Agglomeraatio eli toimialakeskittymä viittaa jonkin toimialan sijainnilliseen kasautumiseen.

Innovaatioita ovat "kaikki aktiviteetit lähtien ratkaisun etsimisestä tekniseen tai muuhun ongelmaan päättyen tilanteeseen, jossa uusi tuote tai tuotantoprosessi on päästetty markkinoille".

Innovaatiot voivat olla radikaaleja (uusi tuote tai tuotantotapa), mukautuvia (parannus tuotteeseen tai tuotantotapaan) tai vähittäisiä eli inkrementaalisia (jonkinasteinen muutos esim. tuotteeseen).

Innovaatiojärjestelmään kuuluvat yritykset, asiakkaat, poliittiset instituutiot sekä mm. epäviralliset instituutiot, kuten tavat, tottumukset ja rutiinit. Innovaatiojärjestelmän kehittyessä tietyt toimialat ja teknologian tuotanto keskittyvät ajan kuluessa samalle alueelle. Tämä helpottaa verkostoitumista, hiljaisen tiedon kasaantumista ja alentaa yritysten kustannuksia. Suomen innovaatiojärjestelmä on kokenut nopean muutoksen viime vuosikymmeninä ja erikoistunut tieto- ja viestintäteknologiaan. 

Innovaatiopolitiikkaa ovat toimenpiteet, joilla edistetään innovatiivisten yritysten toimintaa sekä uuden tiedon tuottamista, levittämistä ja hyödyntämistä. Kansallinen innovaatiopolitiikka koostuu tiede-, tutkimus-, koulutus- ja teknologiapolitiikasta.

Innovaatioympäristö voi luoda edellytyksiä tai rajoituksia yritystoiminnalle. Innovaatiokykyinen yritys voi hyödyntää innovaatioympäristönsä tarjoamia resursseja.

Klusteri on teollisen toiminnan itseään uudistava keskittymä, jonka kilpailukyky perustuu kasaantumiselle. Klusteroitumisessa yritykset tapaavat ja tekevät yhteistyötä.

Oppivat organisaatio ei vain sopeudu ympäristön vaatimaan muutokseen, vaan sillä on kyky jatkuvasti luoda uutta.

Osaamiskeskukset ovat alueellisia innovaatiojärjestelmiä, joiden tarkoitus on edistää yhteistyötä ja verkostoitumista. Osaamiskeskusohjelma alueellistaa kansallista innovaatiopolitiikkaa.

Teknologia on työkalu, viestinnän väline, eriasteisen verkostoitumisen infrastruktuuri, mutta myös tuote, tuotannontekijä sekä yhteiskunnallisen hallinnan ja demokratian mahdollistaja.

Sitra eli Suomen itsenäisyyden juhlarahasto on tärkeä rahoittaja.

Sosiaalisia innovaatioita yhdistää usein ei-kaupallisuus. Niitä voivat olla uudenlainen työnjako tai vuorovaikutuksen ja kommunikaation uudet tavat. Sosiaaliset innovaatiot ovat yhteiskunnan rakenteellisia muutoksia, jotka johtavat taloudellisen tai yhteiskunnallisen suorituskyvyn kasvuun.

Esimerkiksi karaoke, etätyö tai ilmainen kouluruokailu voidaan nähdä sosiaalisina innovaatioina. Kirjoissa kuitenkin mainitaan usein, että kaikista innovaatioista löytyy sosiaalinen ulottuvuus. Kaikki innovaatiot ovat "sosiaalisten, teknologisten ja taloudellisten tekijöiden yhteenkietoutumia".

Sosiaalinen pääoma tarkoittaa ryhmien sisäistä tai niiden välistä yhteistyötä helpottavia verkostoja, joissa jaetut normit ja arvot edistävät vuorovaikutusta.

Suomi - tietoyhteiskunta?

Tietoyhteiskunnan laaja määrittely jakaa kirjan Tietoyhteiskunnan maantiede mukaan yhteiskunnan tekniseen, taloudelliseen ja kulttuurilliseen ulottuvuuteen:

- Tekninen ulottuvuus sisältää laitteistojen ja teknisten ratkaisujen kehitystyön ja tuottamiseen kytkeytyvät ilmiöt.
- Taloudelliseen ulottuvuuteen kuuluu esimerkiksi uusien innovaatioiden tai teknisten ratkaisujen tutkimus joko liike- tai kansantaloudellisesta näkökulmasta.
- Kulttuurisella ulottuvuudella puolestaan tarkoitetaan tekniikan yhteiskunnnalliseen vaikuttavuuteen, käyttäjäkokemukseen ja sosiaalisten merkitysten rakentumiseen liittyviä asioita.

Suomi on teknologiaan, innovaatioihin ja osaamiseen nojautuva tietoyhteiskunta. Maailmanlaajuiseen tietoisuuteen Suomen nosti 1990-luvulla Nokia. Tietoyhteiskunnan mittapuuna olivat matkapuhelinverkon kattavuus ja käyttäjien suhteellinen määrä. Suomen mainetta kasvattivat myös Linux-käyttöjärjestelmä ja tekstiviestin keksiminen suomalaisen insinöörin toimesta. Suomi käsitettiin tietoyhteiskuntana, jossa asuvat keksivät ja käyttivät teknologisia ratkaisuja.

Vaikka Suomesta puhutaan tietoyhteiskuntana, ei teknologia ole levinnyt tasaisesti kaikkiin kolkkiin ja jokaisen käyttöön. Suomessa on niukasti tietoyhteiskunnan taloudellisen kehittämisen resursseja avointa ja kilpailukykyistä, korkean teknologian osaamiseen perustuvaa taloutta varten.  (Tietoyhteiskunnan maantiede.)

Tietoyhteiskunnasta puhuttaessa tulee mieleeni, että suomalaiset pitävät Suomea edelläkävijänä ja tietoyhteiskuntana. Herää kuitenkin kysymys, mikä mahtaa olla tilanne maailmalla? Vieläkö Suomi luetaan teknologian kärkijoukossa kulkevien joukkoon vai joko koko mielleyhtymä on haudattu Nokian vaikeuksien myötä?

Innovoinnin nykytila Suomessa

Suomi siirtyi nopeasti raaka-aine-, energia- ja pääomavaltaisesta tuotannosta uuteen talouteen, joka perustuu tietoon ja osaamiseen. Maamme on kansainvälisissä kilpailukykyluokituksissa huippuluokkaa. Yksi näkyvästi käytetty tutkimustyön ja innovoinnin mittari on tutkimus- ja kehitystoiminnan (t&k) osuus bruttokansantuotteesta. (Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Suomi on vertailuissa korkealla, jos innovointiin vaadittavat resurssit suhteutetaan väkilukuun, mutta teknologian kehittämisessä resurssien määrä on ratkaiseva. Verkostoituminen on tulevaisuudessa avainasemassa. Maailman johtaviin teknologian kehittämisseutuihin verrattuna Suomen keskukset ja verkostot ovat pieniä ja syrjässä. (Tietoyhteiskunnan maantiede.)

Noin kolmannes suomalaisten yritysten t&k-toiminnasta tehdään ulkomailla ja osuus on kasvamassa. Lisääntyminen johtuu suurelta osin yritysostoista. Yritysten t&k-johtajat ovat sitä mieltä, että suomalainen t&k-osaaminen on parhaimmillaan soveltavassa teknisessä kehitystyössä. Suomalaisten työntekijöiden luonnontieteellinen peruskoulutus ja kyky johtaa suuria tiedepohjaisia tutkimushankkeita eivät ole kansainvälisesti yhtä kilpailukykyisiä. (Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Suomen kilpailukykyä parantaa seikka, että monien globaalien yritysten etsimää huippuosaamista löytyy Suomesta. Näitä osaamisaloja ovat metsä- ja paperiteollisuudessa tarvittavat teknologiat sekä matkaviestinnän ja tietoliikenteen teknologiat. Suomessa t&k:n hinta-laatu-suhde on myös hyvä.

Suomen heikkoudet liittyvät ilmastoon, kieleen, kulttuuriin ja siihen, ettei Suomi välttämättä ole houkutteleva ulkomaalaisten huippututkijoiden näkökulmasta. (Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Yksi mieltäni ennenkin painanut asia nousee esiin kirjoja lukiessani ja se on seuraavassa lainattuna:

"Suomalaisessa kulttuurissa riskinottoon suhtaudutaan konservatiivisesti. Epäonnistumista pidetään pikemminkin henkilökohtaisena katastrofina kuin arvokkaana kokemuksen ja uuden alkuna." (Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Suomessa kulttuuri ei siis suosi yrittämistä, yrittäjyyttä, keksimistä, innovointia ja asioiden erilailla tekemistä. Epäonnistumista ei nähdä onnistumisen siemenenä, vaan epäonnistujat tuomitaan olemaan ikuisia häviäjiä. Kun epäonnistuminen on kielletty, ei uuden keksiminen ole helppoa.

Toinen luovuuden ja innovoinnin este on lukittautuminen vanhoihin toimintatapoihin. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että ihmiset kadottavat taidon nähdä asiat muusta kuin omasta näkökulmastaan. Ei osata ajatella, että asiat voitaisiin tehdä erilailla, ja että meidän tapamme tehdä ei kenties olekaan se kaikista paras tapa.

Millä eväillä Suomi nousuun?

Kirjan Yksilö, kulttuuri ja innovaatioympäristö mukaan yritysten kilpailukyky perustuu usein siihen, kuinka innovatiivisia ja oppimiskykyisiä ne ovat. Innovaatiotoiminta on noussut yritysten kannalta erittäin strategiseksi kysymykseksi.

Yritykset innovoivat vähemmän kuin niillä olisi mahdollisuus. Innovoinnin esteitä ovat taloudelliset esteet, kuten riskit, korkeat kustannukset ja rahoituksen puute. Toinen este on tieto-ongelmat, kuten puuttuvat tiedot teknologioista ja markkinoista sekä johtamistaidon ja osaavan henkilöstön puute. Ratkaisuksi esitetään valtion väliintuloa. Julkisen sektorin pitäisi tarjota rahoitusta, riskien jakamista, tietoa sekä kouluttaa osaavaa työvoimaa. (Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Toisaalta valtion ja julkisen sektorin puuttumisessa yritysten innovointiin on ongelmansa.

"Eduskunta myöntää teknologian kehittämiseen resursseja ilman varsinaista poliittista keskustelua rahoituksen sisällöstä." (Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Politiikkaa siis tehdään, kun virkamiehet laittavat teknologiahankkeet paremmuusjärjestykseen  (Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?). Mieleeni nousee kysymys, millä eväin virkamiehet osaavat arvioida investointien hyötyjä ja millä mittareilla toteutettavat hankkeet valitaan?

Uuden kasvuteorian mukaan fyysisen pääoman ja työvoiman lisäksi talouskasvua luo osaamisen ja inhimillisen pääoman syntyminen ja leviäminen (Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?). Tämän mallin mukaan Suomessa kannattaisi entistä enemmän investoida koulutukseen, koska se vaikuttaa kansakunnan kilpailukykyyn ja sitä kautta talouskasvuun.

Toinen tärkeä huomio, joka nousee kirjoja lukiessa on se, että yhteistyömuotoja olisi luotava erilaisten toimijoiden, kuten yritysten ja muiden organisaatioiden välille. Verkostot, niin viralliset kuin epävirallisetkin, ovat tärkeässä asemassa, kun yritetään pärjätä globaalissa kilpailussa.

Yrittäjyydellä ja pk-yrityksillä on suuri rooli Suomen taloudessa. Kirjassa Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla? peräänkuulutetaan helpotuksia ja etuja näille yrityksille. Vaihtoehdoksi nostetaan verotus, esimerkiksi arvonlisäveron alarajan korottaminen 80 000-100 000 euroon. Ratkaisu vähentäisi yrittäjien taakkaa ja verohallinnon resursseja voitaisiin kohdistaa uudelleen.

Toinen verotukseen liittyvä etu olisi kirjan ehdotuksen mukaan sukupolven vaihdoksen verovapaus. Aloittavia yrittäjiä ei näin rangaistaisi yrityksen vetovastuun ottamisesta. Olen samaa mieltä, että verotuksella Suomeen voitaisiin luoda paremmat edellytykset tutkimus- ja kehitystyölle sekä yrittämiselle.

Yhteenveto

Yritysten keskittyminen tietylle alueelle luo kasautumisetuja kirjan Yksilö, kulttuuri ja innovaatioympäristö mukaan. Näitä ovat:

- paikallisesti erikoistunut työvoima (alenevat rekrytointikustannukset),
- resurssit ja infrastruktuuri (erikoistuneet palvelut yrityksille) ja
- informaation ja ideoiden saatavuus (työvoiman liikkuvuus).

Kuten kirjassa Tietoyhteiskunnan maantiede sanotaan, innovaatiot syntyvät konkreettisen kehittämisen ja työn tuloksina oikeassa ympäristössä. Eduskunnan asetuksen mukaan "Suomen kansallinen strategia on innovatiivisuuden ja sivistyksen edelläkävijämaa". Visiona on luoda Suomeen maailman paras innovaatioympäristö. Innovaatio- ja teknologiapolitiikkaa, joita osin käytetään toistensa synonyymeina, tarvitaan, jotta tämä tavoite saavutetaan. Erityisesti on tarkoitus panostaa paikallisiin ja alueellisiin innovaatioympäristöihin sekä verkostoitumiseen.

Monille yrityksille matka Suomesta globaalisti kilpailukykyisiksi toimijoiksi on haasteellinen tai mahdoton. Toisaalta teknologiaverkostoja voidaan johtaa tehokkaasti ja luovasti ja ihmisten oma kyky oppia tarjoaa mahdollisuuksia nousta kansainväliseksi toimijaksi. (Tietoyhteiskunnan maantiede.)

maanantai 20. elokuuta 2012

Rikollisuus Malesiassa

Kirjoitan tähän blogiin useampia postauksia liittyen Malesiaan ja sen kulttuuriin. Lähteenä ovat omat kokemukseni, luennoilla opitut asiat sekä internet.

Malesia on näyttäytynyt minulle kohtalaisen turvallisena maana asua ja liikkua, vaikka olenkin länsimaalainen. Olen liikkunut monissa paikoissa, joissa ei juuri länsimaalaisia ole. Toki minulla on usein ollut paikallisia kavereita mukanani helpottamassa asioita. Normaalia varovaisuutta tulee tietenkin noudattaa. Yksin ei kannata liikkua pimeällä ja naisten kannattaa jonkin verran vältellä yksin liikkumista myös päivällä, koska silloinkin on vaarana joutua ahdistelijoiden kohteeksi.

Malesiassa oleskelevia varoitellaan moottoripyörällä liikkuvista varkaista, jotka saattavat varastaa laukkusi ajaessaan ohi. Siksi suositellaan käytettäväksi mahdollisimman pieniä laukkuja ja niistäkin on pidettävä hyvä huoli. Yleensä rikokset eivät ole väkivaltaisia, mutta laukun nappaamisen yhteydessä voi käydä huonostikin. Myös luottokorttihuijauksia pitää varoa. Minun Malesiassa olemiseni aikana luottokunta laski luottorajoja Malesiassa, koska täällä oli tapahtunut niin monia huijauksia. Erityisesti on syytä varoa Kuala Lumpurissa mm. kultakoruja ostettaessa. 

Millaista rikollisuutta Malesiassa esiintyy?

Malesiassa tapahtuu esimerkiksi ihmissalakuljetusta, huumeiden salakuljetusta, rahanpesua, petoksia, korruptiota sekä väkivaltarikoksia.

Malesiassa huumeiden kuljettamisesta ja jo pienestäkin määrästä (5 grammaa kokaiinia) voi seurata kuolemanrangaistus (capital punishment). Heroiini on yleisin kuljetettava huume. Muita syitä kuolemanrangaistukseen ovat murha, aseistettu ryöstö, maanpetos sekä kidnappaus. Kuolemantuomio toteutetaan Malesiassa hirttämällä (vrt. Thaimaassa ampumalla). Raskaana olevaa naista ei kuitenkaan voida tuomita kuolemanrangaistukseen.

Malesia on ihmissalakuljetuksessa sekä kohdemaa että kauttakulkumaa. Naisia ja lapsia kuljetetaan muista Kaakkois-Aasian maista, kuten Myanmarista, Kambodzasta ja Indonesiasta Malesiaan. Malesia toimii kauttakulkumaana myös kiinalaisten ihmiskaupassa. Malesiasta naiset salakuljetetaan Kiinaan. Laittomat maahanmuuttajat sijouttuvat työskentelemään palvelijoina, rakennustyömailla ja maataloustöissä heikoin työehdoin.

Prostituutio on Malesiassa laitonta. Vuosien 2005 ja 2009 välillä lähes 37.000 prostituoitua pidätettiin. Nainen voidaan pidättää prostituutiosta jo pelkästään sen takia, että hän kantaa mukanaan kondomia. Myös miesten välinen seksi on lailla kielletty. Kyseisestä aktiviteetista voi saada 20 vuotta vankeutta ja 24 ruoskaniskua. Ruoskaniskuihin voidaan tuomita myös esimerkiksi henkilö, joka on oleskellut maassa laittomasti. Lapsia ja naisia ei kuitenkaan tuomita ruoskaniskuihin, eikä myöskään yli 50-vuotiaita miehiä, elleivät he ole syyllistyneet seksuaalirikokseen.

Korruptio on ongelma Malesiassa, vaikka se ei olekaan läheskään niin korruptoitunut maa kuin monet muut Kaakkois-Aasian maat. Vain Singapore on alueella vähemmän korruptoitunut Transparency Internationalin mukaan. Korruptio on kuitenkin pesiytynyt syvälle valtarakenteisiin. Esimerkiksi virkamiehet ja poliisit odottavat lahjuksia. Lainatakseni Malaysian Studies –kurssin opettajaa, korruptio on Malesiassa ”sosiaalinen normi”. Korruption vastainen elin Malesiassa on Malaysian Anti-Corruption Commission (MACC).

Miten Malesia taistelee rikollisuutta vastaan?

Malesia on islamin uskoinen maa, joten siellä on voimassa sharia-laki. Malesia yrittää torjua rikollisuutta Government Transformation Programmen (GTP) avulla. Rikollisuuden vähentäminen on yksi ”National Key Results Area” (NKRA). Minister of Home Affairs on vastuussa tästä osa-alueesta.

Tavoitteena Malesialla on vähentää yleisesti rikosten määrää, kuten kaduilla tapahtuvia rikoksia. Yleistä turvallisuutta yritetään parantaa. Lyhyellä aikavälillä pyritään viiden prosentin vuosittaiseen rikosten määrän laskuun. Myös korruptiota vastaan taistelu on yksi National Key Result Area.

Viime vuosina Malesiassa on ollut noin 750 rikosta 100.000 asukasta kohden. Kasvua on tapahtunut vuosittain noin kolme prosenttia, joten Malesian on syytä olla huolissaan rikollisuudesta. Hallitus on tilanteen havainnut ja ottanut rikollisuutta sekä korrputiota vastaan taistelu on isossa roolissa NKRA:ssa.

Malesiassa poliisin rooli on kuulemani ja kokemani mukaan pieni. Poliisi ei esimerkiksi välitä humalaisista kuskeista. Pysäytetty autoilija selviää yleensä tilanteesta antamalla poliisille noin kymmenen euron suuruisen lahjuksen. Korruptiota kitkemällä ja poliisin sekä valtiovallan toimintaa tehostamalla Malesiasta voisi tulla huomattavasti nykyistä turvallisempi maa.

maanantai 13. elokuuta 2012

Mahtava kasvutarina Ruotsista

Tässä bisnesbloggauksessani kerron yrityksestä, joka kasvoi kuudessa vuosikymmenessä 40:ssä maassa toimivaksi yritykseksi

"Visiomme on luoda parempi arki monille ihmisille. Liikeideamme tukee visiotamme tarjoamalla laajan valikoiman hyvin suunniteltuja kodinsisustustuotteita niin edulliseen hintaan, että mahdollisimman monella on varaa ostaa niitä."

Visiosta jo voikin arvata, mikä yritys on kyseessä. Se on tietysti länsinaapurimme IKEA, jonka perustaja on ruotsalainen, nuuska huulessa kulkeva kansanmies Ingvar Kamprad.

Vierailin kyseisen yrityksen tavaratalossa ensimmäistä kertaa elämässäni keväällä 2011. Täytyy tunnustaa, että paikka pisti pään sekaisin. Kun saavuin suureen aulaan, olin heti aivan sekaisin, että mihin suuntaan tässä oikein pitäisi kulkea. Sinne sitten vain harhailemaan tavarapaljouden joukkoon. Iski sellainen olo, että on pakko ostaa ties mitä laseja ja kippoja, kun halpoja ovat, vaikka kotona on astioita niin paljon, ettei kaappeihin mahdu.

Halvat hinnat saivat pään sekaisin. Teki mieli ostaa kaikkea turhaa, vaikka pidänkin itseäni rationaalisena shoppailijana. Loistavaa työtä, Ingvar, ajattelin minä. Kuulin tavaratalossa puhelinkeskustelun, jossa mies kysyi, että pitäisiköhän saman tien nostaa pankista vielä ylimääräinen 200 euron laina. Mihin lie oli sekin raha tarkoitus ostosvimmassa laittaa.

IKEA perustaa toimintansa halpoihin hintoihin, kuten jo visiossa selkeästi kerrotaan. IKEA:n tuotteet ovat hintansa puolesta lähes kenen tahansa saatavilla. Kustannuksia karsimalla tavaraa voidaan myydä halvalla eteenpäin. Esimerkiksi tuotekehitys lähtee siitä, että asetetaan suunnitteluvaiheessa tuotteelle tavoitekustannus, eli hinta, jolla tuote on kyettävä valmistamaan. Näin on fiksua toimia, koska jo suunnitteluvaiheessa ennen tuotannon aloittamista tuotteiden kustannuksista sitoutuu iso osa, eikä niihin jälkeen päin enää voida juurikaan vaikuttaa.

Tuotantolähtöisen, alhaisiin hintoihin perustuvan toimintatavan kääntöpuoli on se, että asiakaspalvelu minimoidaan. Asiakas noutaa itse valitsemansa tuotteen varastosta, lukee kassalla viivakoodit ja maksaa ilman, että tarvitsee henkilökunnan apua koko ostosreissulla. Ostosten jälkeen kahviosta ostetaan kahvikuppi sekä jäätelöä varten vohveli ja poletti. Kahvi haetaan itse samoin kuten poletin avulla ostetaan koneesta pehmytjäätelö vohveliin. Eikä maksa paljoa.

Itsepalvelu on maksimoitu, asiakaspalvelu minimoitu. Itseasiassa IKEA ei edes halua palvella asiakastaan esimerkiksi kuljettamalla tuotteet asiakkaalle, vaan he suosittelevat kustannustehokasta tapaa kuljettaa tavarat itse kotiin. Kotona sitten luonnollisesti pöydät ja hyllyt pitää itse koota. Ja esimerkiksi rullaverhosetistä puuttuu kiinnitykseen tarvittavat ruuvit, koska valmistajahan ei tiedä, mihin materiaalin sopivat ruuvit pitäisi matkassa olla. LOISTAVAA, sanon minä.

Kamprad on erittäin älykäs bisnesmies. Vasta vierailu IKEA:ssa avasi silmäni näkemään kyseisen organisaation suuruuden ja menestyksen avaimet. Kaiken takana on rahasta tarkka Ingvar.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kokemuksia halpalentämisestä

Tässä tekstissä kerron kokemuksiani halpalentoyhtiöistä Euroopassa ja Aasiassa. Euroopassa minulle tutuin yhtiö on Ryanair ja Kaakkois-Aasiassa AirAsia, jolla olen lentänyt monta Aasian sisäistä lentoa. Lisäksi olen lentänyt JetStarilla yhden lennon. Yhdysvaltalainen Southwest Airlines on kenties maailman tunnetuin halpalentoyhtiö.

Positiivinen puoli Ryanairissa on, että se lentää kotikaupungistani Tampereelta useisiin Euroopan kohteisiin ja tarjoaa opiskelijalle sopivia edukkaita hintoja. Tampereen lentokentän kakkosterminaalia ei voi mitenkään viihtyisäksi lennon odotuspaikaksi kutsua, mutta eipä siellä parhaimmillaan tarvitse kauaa odotellakaan.

Halpalentoyhtiöiden toiminta on tehokasta. Kun kone saapuu maahan, se tyhjennetään ja lastataan nopeasti. Halpalentoyhtiöt tietävät, että koneet tuottavat ilmassa. Toiminnassa pyritään karsimaan kaikki turhat kustannukset ja tehokkuus näkyy jokaisella osa-alueella. Kaikki mahdollinen varauksesta alkaen tehdään internetissä itsepalveluna.

Lentäminen on sujunut ilman ongelmia jokaisella käyttämälläni halpalentoyhtiöllä. Lyhyet lentomatkat kestää pidempikin henkilö ahtaissa tiloissa eikä "ilmaista" tarjoilua ehdi kaivata. Ongelmia lentovarausten kanssa voi tulla, jos olet varannut lennon kentälle, josta sinun on tarkoitus jatkaa pian seuraavalle toisella lennolla. Ryanair saattaa pelkällä ilmoituksella siirtää toista lennoista, jolloin joutuu itse järjestelemään omaa matkaansa uusiksi.

Positiivinen kokemus Ryanairin lennoista on se, että ainakin omat lentoni ovat lähteneet jopa selkeästi etuajassa, jolloin myös perillä on ehditty aikataulutettua aikaisemmin. AirAsia on on joskus ollut tunninkin myöhässä omalla kohdallani, mutta usein sekin on pysynyt aikataulussaan. Kyseiselle yhtiölle annan kiitosta nopeasta vastauksesta sähköpostitiedusteluuni.

Onko halpaa vai ei?

Lentoyhtiöiden häikäisevät tarjoushinnat kuulostavat hyviltä, mutta ne eivät vielä ota huomioon kaikkia lentämisen kuluja. Normaalisti ilmoitetun hinnan lisäksi päälle tulevat verot ja muut maksut, veloitus internetissä tehtävästä check-inistä, matkalaukuista sekä minulle mystiseksi jäänyt administration fee Ryanairilla. Muita turhia maksuja voit vielä halutessasi maksaa esimerkiksi ottamalla oikeuden päästä ensimmäisenä koneeseen. Tämä on turhaa, sillä en ole ikinä kuullut, että joku ei olisi koneeseen mahtunut.

Tällä käytetyllä hintojen ilmoittamistavalla lennon hinta siis yleensä vähintäänkin tuplaantuu alkuperäisestä tarjoushinnasta. Siksi ei kannata lentojen hintoja tutkiessaan jättää pois laskuista tavallisia lentoyhtiöitä, sillä pienellä lisähinnalla saattaa saada mukavammat lennot ja lentoajat.

Erona perinteisten ja halpalentoyhtiöiden välillä ovat myös lentokentät, joita ne käyttävät. Ryanair lentää usein pienille sivukentille, joilta saattaa olla matkaa kaupunkialueella paljonkin. Näin se saa kustannuksiaan karsittua. Halpalentoyhtiöiden strategia siis perustuu selkeästi pieniin kustannuksiin, jolloin lippujen hinnat saadaan painettua alas.

Loppukevennykseksi vielä Ryanairin lentohenkilöstön, ilmeisesti perinteiseksi muodostunut, vitsi Suomeen saapuessa: Lentoemo kysyy, että are you from Finland and how do you say "thank you" in Finnish? Siihen vastataan tietysti, että "Kiitos", johon lentoemo heti kommentoi, että "Aa, mojito!"