torstai 23. elokuuta 2012

Tietoyhteiskunta ja innovaatiot Suomessa

Luin loppukesän ratoksi Hallinto tietoyhteiskunnassa -kurssin tenttiin kolmea kirjaa:

- Lemola & Honkanen: Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla? Gaudeamus 2004,
- Inkinen & Jauhiainen: Tietoyhteiskunnan maantiede. Gaudemus 2006 ja
- Sotarauta & Kosonen: Yksilö, kulttuuri, innovaatioympäristö. Avauksia aluekehityksen näkymättömään dynamiikkaan. Tampere University Press 2004.

Kaikki kirjat olivat tekijöidensä toimittamia eli sisälsivät ison joukon muiden kirjoittamia artikkeleita kirjan aiheesta. Kirjoissa paljon toistettuja avainsanoja olivat innovaatio, innovaatioympäristö, innovaatiojärjestelmä, innovaatiopolitiikka, teknologia, tietoyhteiskunta, (yhteistyö)verkostot, klusterit ja sosiaalinen pääoma.

Referoin tässä joitakin kirjoissa esiin tulleita ajatuksia ja kommentoin niitä. Minulla ei varsinaisesti ollut mitään ennakkotietoa aiheesta ennen tätä kurssia. Kirjoitin tämän postauksen omaa oppimistani parantaakseni.
Käsitteitä

Agglomeraatio eli toimialakeskittymä viittaa jonkin toimialan sijainnilliseen kasautumiseen.

Innovaatioita ovat "kaikki aktiviteetit lähtien ratkaisun etsimisestä tekniseen tai muuhun ongelmaan päättyen tilanteeseen, jossa uusi tuote tai tuotantoprosessi on päästetty markkinoille".

Innovaatiot voivat olla radikaaleja (uusi tuote tai tuotantotapa), mukautuvia (parannus tuotteeseen tai tuotantotapaan) tai vähittäisiä eli inkrementaalisia (jonkinasteinen muutos esim. tuotteeseen).

Innovaatiojärjestelmään kuuluvat yritykset, asiakkaat, poliittiset instituutiot sekä mm. epäviralliset instituutiot, kuten tavat, tottumukset ja rutiinit. Innovaatiojärjestelmän kehittyessä tietyt toimialat ja teknologian tuotanto keskittyvät ajan kuluessa samalle alueelle. Tämä helpottaa verkostoitumista, hiljaisen tiedon kasaantumista ja alentaa yritysten kustannuksia. Suomen innovaatiojärjestelmä on kokenut nopean muutoksen viime vuosikymmeninä ja erikoistunut tieto- ja viestintäteknologiaan. 

Innovaatiopolitiikkaa ovat toimenpiteet, joilla edistetään innovatiivisten yritysten toimintaa sekä uuden tiedon tuottamista, levittämistä ja hyödyntämistä. Kansallinen innovaatiopolitiikka koostuu tiede-, tutkimus-, koulutus- ja teknologiapolitiikasta.

Innovaatioympäristö voi luoda edellytyksiä tai rajoituksia yritystoiminnalle. Innovaatiokykyinen yritys voi hyödyntää innovaatioympäristönsä tarjoamia resursseja.

Klusteri on teollisen toiminnan itseään uudistava keskittymä, jonka kilpailukyky perustuu kasaantumiselle. Klusteroitumisessa yritykset tapaavat ja tekevät yhteistyötä.

Oppivat organisaatio ei vain sopeudu ympäristön vaatimaan muutokseen, vaan sillä on kyky jatkuvasti luoda uutta.

Osaamiskeskukset ovat alueellisia innovaatiojärjestelmiä, joiden tarkoitus on edistää yhteistyötä ja verkostoitumista. Osaamiskeskusohjelma alueellistaa kansallista innovaatiopolitiikkaa.

Teknologia on työkalu, viestinnän väline, eriasteisen verkostoitumisen infrastruktuuri, mutta myös tuote, tuotannontekijä sekä yhteiskunnallisen hallinnan ja demokratian mahdollistaja.

Sitra eli Suomen itsenäisyyden juhlarahasto on tärkeä rahoittaja.

Sosiaalisia innovaatioita yhdistää usein ei-kaupallisuus. Niitä voivat olla uudenlainen työnjako tai vuorovaikutuksen ja kommunikaation uudet tavat. Sosiaaliset innovaatiot ovat yhteiskunnan rakenteellisia muutoksia, jotka johtavat taloudellisen tai yhteiskunnallisen suorituskyvyn kasvuun.

Esimerkiksi karaoke, etätyö tai ilmainen kouluruokailu voidaan nähdä sosiaalisina innovaatioina. Kirjoissa kuitenkin mainitaan usein, että kaikista innovaatioista löytyy sosiaalinen ulottuvuus. Kaikki innovaatiot ovat "sosiaalisten, teknologisten ja taloudellisten tekijöiden yhteenkietoutumia".

Sosiaalinen pääoma tarkoittaa ryhmien sisäistä tai niiden välistä yhteistyötä helpottavia verkostoja, joissa jaetut normit ja arvot edistävät vuorovaikutusta.

Suomi - tietoyhteiskunta?

Tietoyhteiskunnan laaja määrittely jakaa kirjan Tietoyhteiskunnan maantiede mukaan yhteiskunnan tekniseen, taloudelliseen ja kulttuurilliseen ulottuvuuteen:

- Tekninen ulottuvuus sisältää laitteistojen ja teknisten ratkaisujen kehitystyön ja tuottamiseen kytkeytyvät ilmiöt.
- Taloudelliseen ulottuvuuteen kuuluu esimerkiksi uusien innovaatioiden tai teknisten ratkaisujen tutkimus joko liike- tai kansantaloudellisesta näkökulmasta.
- Kulttuurisella ulottuvuudella puolestaan tarkoitetaan tekniikan yhteiskunnnalliseen vaikuttavuuteen, käyttäjäkokemukseen ja sosiaalisten merkitysten rakentumiseen liittyviä asioita.

Suomi on teknologiaan, innovaatioihin ja osaamiseen nojautuva tietoyhteiskunta. Maailmanlaajuiseen tietoisuuteen Suomen nosti 1990-luvulla Nokia. Tietoyhteiskunnan mittapuuna olivat matkapuhelinverkon kattavuus ja käyttäjien suhteellinen määrä. Suomen mainetta kasvattivat myös Linux-käyttöjärjestelmä ja tekstiviestin keksiminen suomalaisen insinöörin toimesta. Suomi käsitettiin tietoyhteiskuntana, jossa asuvat keksivät ja käyttivät teknologisia ratkaisuja.

Vaikka Suomesta puhutaan tietoyhteiskuntana, ei teknologia ole levinnyt tasaisesti kaikkiin kolkkiin ja jokaisen käyttöön. Suomessa on niukasti tietoyhteiskunnan taloudellisen kehittämisen resursseja avointa ja kilpailukykyistä, korkean teknologian osaamiseen perustuvaa taloutta varten.  (Tietoyhteiskunnan maantiede.)

Tietoyhteiskunnasta puhuttaessa tulee mieleeni, että suomalaiset pitävät Suomea edelläkävijänä ja tietoyhteiskuntana. Herää kuitenkin kysymys, mikä mahtaa olla tilanne maailmalla? Vieläkö Suomi luetaan teknologian kärkijoukossa kulkevien joukkoon vai joko koko mielleyhtymä on haudattu Nokian vaikeuksien myötä?

Innovoinnin nykytila Suomessa

Suomi siirtyi nopeasti raaka-aine-, energia- ja pääomavaltaisesta tuotannosta uuteen talouteen, joka perustuu tietoon ja osaamiseen. Maamme on kansainvälisissä kilpailukykyluokituksissa huippuluokkaa. Yksi näkyvästi käytetty tutkimustyön ja innovoinnin mittari on tutkimus- ja kehitystoiminnan (t&k) osuus bruttokansantuotteesta. (Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Suomi on vertailuissa korkealla, jos innovointiin vaadittavat resurssit suhteutetaan väkilukuun, mutta teknologian kehittämisessä resurssien määrä on ratkaiseva. Verkostoituminen on tulevaisuudessa avainasemassa. Maailman johtaviin teknologian kehittämisseutuihin verrattuna Suomen keskukset ja verkostot ovat pieniä ja syrjässä. (Tietoyhteiskunnan maantiede.)

Noin kolmannes suomalaisten yritysten t&k-toiminnasta tehdään ulkomailla ja osuus on kasvamassa. Lisääntyminen johtuu suurelta osin yritysostoista. Yritysten t&k-johtajat ovat sitä mieltä, että suomalainen t&k-osaaminen on parhaimmillaan soveltavassa teknisessä kehitystyössä. Suomalaisten työntekijöiden luonnontieteellinen peruskoulutus ja kyky johtaa suuria tiedepohjaisia tutkimushankkeita eivät ole kansainvälisesti yhtä kilpailukykyisiä. (Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Suomen kilpailukykyä parantaa seikka, että monien globaalien yritysten etsimää huippuosaamista löytyy Suomesta. Näitä osaamisaloja ovat metsä- ja paperiteollisuudessa tarvittavat teknologiat sekä matkaviestinnän ja tietoliikenteen teknologiat. Suomessa t&k:n hinta-laatu-suhde on myös hyvä.

Suomen heikkoudet liittyvät ilmastoon, kieleen, kulttuuriin ja siihen, ettei Suomi välttämättä ole houkutteleva ulkomaalaisten huippututkijoiden näkökulmasta. (Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Yksi mieltäni ennenkin painanut asia nousee esiin kirjoja lukiessani ja se on seuraavassa lainattuna:

"Suomalaisessa kulttuurissa riskinottoon suhtaudutaan konservatiivisesti. Epäonnistumista pidetään pikemminkin henkilökohtaisena katastrofina kuin arvokkaana kokemuksen ja uuden alkuna." (Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Suomessa kulttuuri ei siis suosi yrittämistä, yrittäjyyttä, keksimistä, innovointia ja asioiden erilailla tekemistä. Epäonnistumista ei nähdä onnistumisen siemenenä, vaan epäonnistujat tuomitaan olemaan ikuisia häviäjiä. Kun epäonnistuminen on kielletty, ei uuden keksiminen ole helppoa.

Toinen luovuuden ja innovoinnin este on lukittautuminen vanhoihin toimintatapoihin. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että ihmiset kadottavat taidon nähdä asiat muusta kuin omasta näkökulmastaan. Ei osata ajatella, että asiat voitaisiin tehdä erilailla, ja että meidän tapamme tehdä ei kenties olekaan se kaikista paras tapa.

Millä eväillä Suomi nousuun?

Kirjan Yksilö, kulttuuri ja innovaatioympäristö mukaan yritysten kilpailukyky perustuu usein siihen, kuinka innovatiivisia ja oppimiskykyisiä ne ovat. Innovaatiotoiminta on noussut yritysten kannalta erittäin strategiseksi kysymykseksi.

Yritykset innovoivat vähemmän kuin niillä olisi mahdollisuus. Innovoinnin esteitä ovat taloudelliset esteet, kuten riskit, korkeat kustannukset ja rahoituksen puute. Toinen este on tieto-ongelmat, kuten puuttuvat tiedot teknologioista ja markkinoista sekä johtamistaidon ja osaavan henkilöstön puute. Ratkaisuksi esitetään valtion väliintuloa. Julkisen sektorin pitäisi tarjota rahoitusta, riskien jakamista, tietoa sekä kouluttaa osaavaa työvoimaa. (Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Toisaalta valtion ja julkisen sektorin puuttumisessa yritysten innovointiin on ongelmansa.

"Eduskunta myöntää teknologian kehittämiseen resursseja ilman varsinaista poliittista keskustelua rahoituksen sisällöstä." (Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Politiikkaa siis tehdään, kun virkamiehet laittavat teknologiahankkeet paremmuusjärjestykseen  (Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?). Mieleeni nousee kysymys, millä eväin virkamiehet osaavat arvioida investointien hyötyjä ja millä mittareilla toteutettavat hankkeet valitaan?

Uuden kasvuteorian mukaan fyysisen pääoman ja työvoiman lisäksi talouskasvua luo osaamisen ja inhimillisen pääoman syntyminen ja leviäminen (Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?). Tämän mallin mukaan Suomessa kannattaisi entistä enemmän investoida koulutukseen, koska se vaikuttaa kansakunnan kilpailukykyyn ja sitä kautta talouskasvuun.

Toinen tärkeä huomio, joka nousee kirjoja lukiessa on se, että yhteistyömuotoja olisi luotava erilaisten toimijoiden, kuten yritysten ja muiden organisaatioiden välille. Verkostot, niin viralliset kuin epävirallisetkin, ovat tärkeässä asemassa, kun yritetään pärjätä globaalissa kilpailussa.

Yrittäjyydellä ja pk-yrityksillä on suuri rooli Suomen taloudessa. Kirjassa Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla? peräänkuulutetaan helpotuksia ja etuja näille yrityksille. Vaihtoehdoksi nostetaan verotus, esimerkiksi arvonlisäveron alarajan korottaminen 80 000-100 000 euroon. Ratkaisu vähentäisi yrittäjien taakkaa ja verohallinnon resursseja voitaisiin kohdistaa uudelleen.

Toinen verotukseen liittyvä etu olisi kirjan ehdotuksen mukaan sukupolven vaihdoksen verovapaus. Aloittavia yrittäjiä ei näin rangaistaisi yrityksen vetovastuun ottamisesta. Olen samaa mieltä, että verotuksella Suomeen voitaisiin luoda paremmat edellytykset tutkimus- ja kehitystyölle sekä yrittämiselle.

Yhteenveto

Yritysten keskittyminen tietylle alueelle luo kasautumisetuja kirjan Yksilö, kulttuuri ja innovaatioympäristö mukaan. Näitä ovat:

- paikallisesti erikoistunut työvoima (alenevat rekrytointikustannukset),
- resurssit ja infrastruktuuri (erikoistuneet palvelut yrityksille) ja
- informaation ja ideoiden saatavuus (työvoiman liikkuvuus).

Kuten kirjassa Tietoyhteiskunnan maantiede sanotaan, innovaatiot syntyvät konkreettisen kehittämisen ja työn tuloksina oikeassa ympäristössä. Eduskunnan asetuksen mukaan "Suomen kansallinen strategia on innovatiivisuuden ja sivistyksen edelläkävijämaa". Visiona on luoda Suomeen maailman paras innovaatioympäristö. Innovaatio- ja teknologiapolitiikkaa, joita osin käytetään toistensa synonyymeina, tarvitaan, jotta tämä tavoite saavutetaan. Erityisesti on tarkoitus panostaa paikallisiin ja alueellisiin innovaatioympäristöihin sekä verkostoitumiseen.

Monille yrityksille matka Suomesta globaalisti kilpailukykyisiksi toimijoiksi on haasteellinen tai mahdoton. Toisaalta teknologiaverkostoja voidaan johtaa tehokkaasti ja luovasti ja ihmisten oma kyky oppia tarjoaa mahdollisuuksia nousta kansainväliseksi toimijaksi. (Tietoyhteiskunnan maantiede.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti