perjantai 21. syyskuuta 2012

Opiskelua ja oppimista

Uutisia lukemalla pysyy kartalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu.
Perjantain kunniaksi kirjoitan hieman kevyemmän jutun opiskelusta yliopistolla ja omista opiskelu- ja oppimistekniikoistani.

Yliopistossa opiskelu on aivan erilaista kuin lukiossa. Siksi monilla on alkuvaiheessa ongelmia, koska vanhat keinot eivät enää toimi. Se saattaa aiheuttaa turhautumista ja opiskelusta yliopistossa tulee liian vaikeata. Siksi kannattaisi kokeilla erilaisia opiskelutyylejä ja löytää itselleen sopivimmat. Yleisluontoista lääkellä ei ole, sillä kaikki ovat erilaisia.

Jotkut eivät käy luennoilla kuuntelemassa, vaan lukevat mieluummin asiat itsenäisesti kirjoista. Tämä on joillekin paras tapa, koska silloin välttää luentojen aiheuttaman aikatauluttamisen tarpeen ja suurimman osan luennoilla opetetusta voi oppia itse opiskelemalla. Jotkut muistavat asiat, kun ovat ne kerran lukeneet.

Minulle suotuisampi tapa on käydä luennoilla kuuntelemassa, sillä muistan yleensä paremmin kuulemiani asioita kuin jos vain olisin lukenut ilman sen suurempaa ajattelua ja keskittymistä oppimiseen. Jos taas luen jotain uutta ja vaikeaa asiaa, minun on samalla tehtävä muistiinpanoja, jotta oppisin paremmin ja voin jälkeenpäin vielä kerrata lukemaani. 

Luennoilla käydessäni opin parhaiten, jos vielä teen muistiinpanoja. Opetuksen oheismateriaaliksi tarkoitettuja kalvosarjoja on vaikea opiskella myöhemmin itsenäisesti lukemalla, koska niissä on asia esitetty usein vain suppeasti tai käyttäen pelkkiä avainsanoja. Kaikkea luennoitsijan mainitsemaa ei siis ole tietenkään kirjoitettu kalvoille auki tai jaettu materiaali on luennolla käsiteltyä suppeampi.
Esimerkki luennolla tekemistäni muistiinpanoista.
Kaikilla luennoilla ei ole tarjolla valmiita pohjia, joihin muistiinpanoja voisi tehdä. Tampereen yliopistolla esimerkiksi Taloustieteen perusteet -kurssia vetävä professoria Hannu Laurila on kuuluisa siitä, että hän ei jaa mitään materiaalia kurssin aikana. Luennon alkaessa hän ottaa piirtoheittimen, tyhjän kalvon ja tussin ja alkaa osin lennosta piirtämään jotain taloudellista mallia opiskelijoiden kopioitavaksi. Haittapuolena tässä on, että piirrokset ovat joskus hieman suttuisia ja selvän saaminen haastavaa, kun viivoja ja käyriä on paljon. Näillä luennoilla kannattaa olla paikalla, jotta ymmärtää, mitä kuvioihin on piirretty.
Kansiksen luentomuistiinpano.
Muita konsteja oman oppimiseni parantamiseen minulla on opittavan asian kirjoittaminen uudelleen, omin sanoin. Tällöin asia käy päässäni ja muistan paremmin. Minun oppimistani siis edistävät esimerkiksi oppimispäiväkirjojen kirjoittaminen ja itse kirjoittamani tiivistelmät. Vaikeita asioita kirjoittelen muistilapuille ja jätän niitä lojumaan asuntooni ympäriinsä.

Myös tämän blogin tarkoituksena on olla minulle oppimisen väline ja olen jo hyvin tuloksin sitä hyödyntänyt. Kirjoitin nimittäin Hallinto tietoyhteiskunnassa -kurssin tentissä vastaukseksi hyvin paljon samoja asioita, joita olin käynyt läpi täällä blogi-kirjoituksessani. Suureksi yllätyksekseni sain kurssista arvosanaksi 5, vaikka vastaukseni ei mielestäni ollut erikoinen. Ehkä olin onnistunut vakuuttamaan tarkastajan siitä, että olin kirjat lukenut ja asiat ymmärtänyt.

Tämä blogi toimii oman oppimiseni tukemisen lisäksi myös ajatteluni välineenä, sillä kirjoittaminen on mielestäni ajattelun kehittynein muoto. Minulle on tärkeätä jäsentää ajatuksiani tekstimuotoon. Se helpottaa muistamista ja ymmärtämistä.

Vielä yksi opiskelua helpottava tekniikka, joka minulla toimii, on mind mappien laatiminen. Näiden lisäksi minua helpottaa asioiden listaaminen tai piirtäminen jonkinlaiseen hahmotettavan kuvan muotoon. Minulla on kuvamuisti (olen siis visuaalinen oppija), eli saatan nähdä mielessäni vaikkapa kirjan sivun, jossa tarvitsemani tieto olisi, mutta en kykene muistamaan asiaa. Siksi minun pitäisi yhdistää opiskeluuni entistä enemmän kuvia, piirroksia ja mind mapeja.
Tenttiin lukiessani laatimani mind map eli miellekartta auttaa minua oppimaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti