maanantai 10. syyskuuta 2012

Sijoittaminen, osa 1

Sijoittaminen on kiinnostanut minua jo pitkään. Siksi aloitan nyt useamman jutun sarjan sijoittamisesta. Kirjoitukset pohjautuvat keväällä 2011 käymäni kurssin Sijoitustoiminnan perusteet aikana kirjoittamaani oppimispäiväkirjaan. 

HUOM! Jutut eivät sisällä sijoitusneuvontaa, sijoitusvinkkejä eikä kirjoittaja ota vastuuta tiedon oikeellisuudesta tai kirjoitusten pohjalta tehdyistä sijoituspäätöksistä (paitsi omistaan). 

Mitä sijoittaminen?

Sijoittaminen on Burton G. Malkielin mukaan menetelmä, jossa ostetaan omaisuutta, jotta saataisiin voittoa. Sijoittamisen tuotot koostuvat tavallisesti sijoituksen arvonnoususta pitkällä aikavälillä ja/tai osingoista, koroista tai vuokratuotoista.

Malkiel erottaa suositussa ja suositellussa kirjassaan Sattuman kauppaa Wall Streetillä sijoittamisen keinottelusta aikajänteen perusteella. Keinottelija pyrkii lyhyen aikavälin tuottoihin muutamien päivien pituisella aikajänteellä, kun taas sijoittajat toivovat sijoituskohteistaan tuottoa seuraavien vuosien tai vuosikymmenten aikana.

Suurimmalle osalle suomalaisista suurin ja tärkein sijoitus on oma asunto. Suomalaisten palkansaajien  varallisuudesta 70 prosenttia on kiinni omistusasunnoissa. Luku on Eurooppaan ja USA:n verrattuna korkea. Omaa kotia pidetään kuitenkin turvallisena sijoituksena.

Hajauttaminen – mihin voi sijoittaa?

Sijoittamisen tärkein perussääntö on yksinkertaisesti seuraavanlainen:

Hajauta, hajauta ja hajauta! Älä laita kaikkia munia samaan koriin! 

Hajauttaminen on klassisen lausahduksen mukaan ainoa ilmainen lounas sijoittamisen maailmassa. Hajauttaessaan sijoittajat voivat allokoida varojaan eri omaisuusluokkiin, kuten osakkeisiin, korkoihin, asuntoihin, metsään, kultaan, hyödykkeisiin, valuuttoihin tai mitä moninaisempiin sijoitustuotteisiin.

Hajauttamalla pyritään pienentämään epäsystemaattista riskiä, esimerkiksi osakkeisiin liittyvää yhtiöriskiä. Hajauttamisen hyöty perustuu siihen, että salkussa olevien arvopapereiden hinnat vaihtelevat eri tahdissa. Lyhyellä aikavälillä sijoittaessa puhutaan taktisesta allokaatiosta ja pitkällä aikavälillä strategisesta allokaatiosta. Jälkimmäisen tulee aina olla johdettavissa sijoitusten käyttötarkoituksesta.

Vesa Puttosen ja Eljas Revon kirjassa "Miten sijoitan rahastoihin" mainitaan, että suomalaisella sijoittajalla vaihtoehtoja riittää sukanvarsitalletuksista kansainvälisiin hedge fund -rahastoihin.

Kirjassa kerrotaan ohjeita Suomessa suosittuun rahastosijoittamiseen. Sijoitusrahastot ovat osakkeista, korkotuotteista tai arvopapereista koostuvia salkkuja, jonka omistavat siihen sijoittaneet tahot, kuten yksityishenkilöt ja instituutiot.

Säästäjien varat on siis koottu yhteen, jolloin jokainen sijoittaja saa sijoittamansa summan oikeuttaman määrän keskenään yhtäsuuria rahasto-osuuksia, jotka tuottavat yhtäläiset oikeudet rahaston omaisuuteen.

Rahastoon sijoittamalla sijoittaja saa yhdellä ostolla huomattavan hajautuksen verrattuna esimerkiksi muutaman eri osakesarjan ostamiseen.

Rahastoihin sijoittaminen on mielestäni useimmille sijoittajille järkevin ratkaisu, koska suora osakkeiden ostaminen pörssistä vaatii enemmän omaa osaamista ja mahdollisesti myös suurempia pääomia. Rahastoja sen sijaan voi merkitä vaikkapa vain yhdellä eurolla esimerkiksi Seligsonin rahastojen ollessa kyseessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti