keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Sijoittaminen, osa 2

Kirjoitukset pohjautuvat keväällä 2011 käymäni kurssin Sijoitustoiminnan perusteet aikana kirjoittamaani oppimispäiväkirjaan. 

HUOM! Juttu ei sisällä sijoitusneuvontaa, sijoitusvinkkejä eikä kirjoittaja ota vastuuta tiedon oikeellisuudesta tai kirjoitusten pohjalta tehdyistä sijoituspäätöksistä.  

Lakeja ja valvontaa

Jokaisen sijoituspäätöksen tulee lähteä ihmisen tai organisaation henkilökohtaisista lähtökohdista ja tavoitteista. Tärkeitä pohdittavia kysymyksiä ovat, miksi sijoitan ja miten sijoitan.

Esimerkiksi säästäminen vanhuuden varalle tai jotakin tulevaa hankintaa varten on yleistä. Jotkut saattavat vain tavoitella varallisuutensa arvon säilyttämistä. Tärkeä päätös on myös, miltä osin sijoitukset hoidetaan itse ja miltä osin sijoituspäätökset ulkoistetaan jollekin toimijalle.

Suomessa sijoittamiseen liittyvien palveluiden tarjoamista valvoo Finanssivalvonta, joka syntyi vuonna 2009 Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston yhdistyessä. Palveluja tarjoavien yritysten lupa-asioiden pitää olla kunnossa. Se on tärkeää sijoittajien kannalta.

Mikään ei ole kuitenkaan estänyt sitä, että esimerkiksi WinCapita ja ulkomaiset huijarit ovat onnistuneet kavaltamaan suomalaistenkin sijoittajien varoja. Sijoittamiseen liittyvien palveluntarjoajien valinnassa on siis syytä olla tarkkana.

Laki sijoituspalveluyrityksistä (SipaL 26.10.2007/922) on tärkeä laki, joka säätelee sijoituspalveluiden tarjoamista ammattimaisille ja ei-ammattimaisille sijoittajille.

Vahvoja perusteita ja pilvilinnoja


Kaikki sijoitustuotot ovat Malkielin kirjan Sattuman kauppaa Wall Streetillä mukaan vaihtelevissa määrin riippuvaisia tulevaisuuden tapahtumista. Sijoituskohteiden arvoa on perinteisesti määritelty vahvojen perustusten teorian ja pilvilinnateorian mukaan.

Ensimmäinen niistä väittää, että sijoitusinstrumentit ovat vahvasti sidoksissa johonkin, jota kutsutaan reaaliarvoksi, ja jota voidaan arvioida nykytilaa ja tulevaisuutta analysoimalla.

Pilvilinnateoriassa taas suositellaan ostettavaksi omaisuutta, esimerkiksi arvopapereita, joiden arvo tulee nousemaan, vaikka varsinaisia perusteita arvonnousulle ei olisikaan.

Malkiel omistaa kirjassaan monta sivua kertoakseen pilvilinnoista, eli kuinka niitä on vuosien saatossa rakennettu ja kuinka ne ovat aina romahtaneet, jos arvopaperien arvonnousu ei ole ollut kestävällä perustalla.

Legendaarinen esimerkki pilvilinnoista on Hollannin 1600-luvun ns. tulppaanivillitys, jossa yhä useammat osallistuivat tulppaaneihin sijoittamiseen, kunnes niiden hinta oli kohonnut huimasti vain pudotakseen alas tavallisen ruokasipulin tasolle.

Markkinat siis korjaavat itse omat väärinhinnoittelunsa, vaikka sijoittajat aika ajoin eivät rationaalisesti käyttäydykään.

Kyse on markkinoilla olevien toimijoiden ahneudesta ja pelosta, joka joskus aiheuttaa sen, että markkinat ensin nousevat älyttömästi, jolloin kaikki kynnelle kykenevät haluavat osansa sijoitusvoitoista. Lopulta markkinat kuitenkin myöntävät sijoitusten todellisen arvon, jolloin pelko voittaa ja alas tullaan kovaa rytisten, kuten kävi mm. 1929 USA:ssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti