keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Sijoittaminen, osa 5

Kirjoitukset pohjautuvat keväällä 2011 käymäni kurssin Sijoitustoiminnan perusteet aikana kirjoittamaani oppimispäiväkirjaan. 

HUOM! Juttu ei sisällä sijoitusneuvontaa, sijoitusvinkkejä eikä kirjoittaja ota vastuuta tiedon oikeellisuudesta tai kirjoitusten pohjalta tehdyistä sijoituspäätöksistä.

Aloita lukeminen osasta 1. 


Sijoittamisen tuotot ja riskit

Sijoittamisen yhteydessä puhutaan aina riskeistä, eikä syyttä, sillä riski ja tuotot kulkevat käsi kädessä. Kansankielessä riski saattaa tarkoittaa usein sijoitusten arvon alenemista eli tappioiden syntymistä. Sijoittamisessa riski on myös siinä, että odotetut tuotot eivät toteudukaan.

Riskiä mitataan tulevien tuottojen todennäköisellä vaihtelulla tai hajonnalla. Matalariskisen sijoituskohteen tuotot ovat vuodesta toiseen suurin piirtein samat, kun korkeariskisen sijoutuksen tuotot saattavat vaihdella suurestikin vuodesta toiseen kirjoittaa Malkiel.

Puttosen ja Revon mukaan riski on epävarmuutta. Heidän mukaansa ihmiset ovat joko riskinkarttajia tai riskiä suosivia. He kummastelevat, kuinka sijoittajat toimivat eri riskitasoilla. Sama ihminen saattaa pelata lottoa, mutta samaan aikaan pitää rahojaan pankkitilillä. Ihminen siis riskeeraa pikkusummia, vaikka voittamisen mahdollisuus on pieni, mutta isojen rahojen ollessa kyseessä hyväksyy omaisuutensa arvon alenemisen inflaation tahtiin.

Puttosen ja Revon mukaan sijoituksen tuotto-odotus kasvaa sitä mukaan mitä enemmän riskiä otetaan. Parempaa tuottoa saa vain hyväksymällä korkeamman riskin. Tämä tieto on yhteisymmärryksessä tehokkaiden markkinoiden teorian kanssa.

Osakesijoitusten riski on suurempi kuin korkoinstrumenttien. Tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä. Käteinen on matalan tuoton ja riskin sijoitus, kun toisessa ääripäässä on riskipitoinen ja korkeaan tuottoon tähtäävä osakkeista koostuva salkku.

Miten sijoitan rahastoihin -kirjassa esitellään, että lyhyen koron rahastot ovat vähemmän riskipitoisia sijoituksia kuin pitkän koron rahastot. Hajautettu osakesalkku tarjoaa pienemmän riskin kuin vain yksi ostettu osake.

Yhteenveto: Millaisia sijoittajia on?

Sijoituspiireissä on karkeasti ajateltuna kahdenlaisia sijoittajia: Passiivisia, jotka ostavat tasaisesti mm. indeksituotteita ja myyvät harvoin omistuksiaan sekä aktiivisia, jotka ottavat näkemystä markkinoista ja yrittävät oikea-aikaisilla myynneillä ja ostoilla voittaa markkinat. 

Passiivinen sijoittaminen vaikuttaa tylsältä, aktiivinen mielenkiintoiselta. 

Aktiiviset sijoittajat yrittävät löytää poimimalla voittajaosakkeet tai he ostavat aktiivisesti hallinnoituja sijoitusrahastoja.

Passiivinen sijoittaja sijoittaa yleensä rahansa jotakin indeksiä seuraaviin, kuluiltaan halpoihin tuotteisiin, kuten indeksirahastoihin tai pörssinoteerattuihin indeksiosuuksiin (ETF, Exchange Traded Fund). Toisin kuin aktiivisesti hallinnoidut rahastot, ne ovat passiivisesti hallinnoituja, joten tuotot eivät perustu rahastonhoitajan taitoon tai tuuriin, vaan niiden seuraaman indeksin antamaan tuottoon.

Yhteenveto: Miksi passiivinen sijoitus?

Koska indeksien lyöminen on – ainakin teorioiden mukaan – jatkuvasti pitkässä juoksussa mahdotonta myös ammattilaisille, tyytyminen indeksin mukaiseen tuottoon on viisasta. Varsinkin, kun suurin osa aktiivisesti hallinnoiduista rahastoista häviää indeksilleen, ja indeksin voittavat rahastot vaihtuvat yleensä vuosittain.

Kulujen tarkkailu on tärkeätä sijoittajille. Sijoittamisessa vain kulut ovat varmoja, tuotoista ei tiedä. 

Salkun veivaaminen edestakaisin, eli ostaminen ja myyminen aiheuttavat tuottoja syöviä kaupankäyntikuluja sekä yksityissijoittajalle epäedullisen verovaikutuksen.

Yhteenveto: Sijoittajalle pohdittavaksi

Sijoittamista pidetään monimutkaisena ja ammattitaitoa vaativana, mutta mielestäni syyttä. Vaikein vaihe ehkä on oman riskinsietokyvyn määrittäminen, eli se, kuinka paljon riskiä sijoituksissaan ottaa.

Malkielin mielestä riskinsietokyky on keskeinen osa sijoitussuunnitelmaa ja jokaisen on se itse arvioitava. Karkeasti ajateltuna sijoittajan ikä vaikuttaa riskinsietokykyyn suuresti, sillä sijoittamiseen käytettävissä oleva aika on ratkaiseva tuottojen kannalta.

Korkoa korolle -efektin takia sijoituksen tuotoista suurin osa kertyy sijoitushorisontin loppupuolella. Siksi sijoittaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Nuorella voi olla salkussaan huomattavasti enemmän riskiä eli esimerkiksi osakesijoituksia kuin jo eläkkeellä olevalla.

Toinen haastava kysymys on se, mihin sijoittaa. Kivijalkapankin sijoitusneuvoja myy sinulle todennäköisesti oman yrityksensä sijoitustuotteita, joissa yleensä on isot, tuottoja syövät kustannukset. Näille löytyy usein onneksi edullisempia vaihtoehtoja. 

Rahastojen kuluissa prosentinkin erolla on suuri merkitys pitkän aikavälin tuottojen kannalta. Suora osakemarkkinoille meno taas vaatii jonkin verran tietämystä.

Malkiel ja Eerola suosittelevat seuraavaa: Osta indeksirahastoa. Se on helppoa ja halpaa, koska kaupankäyntikulut ja hallinnointipalkkiot ovat pienet. Yhdellä ostolla saa hajautetun osakesalkun.

Ajallisen hajautuksen saa ostamalla indeksirahastoa useissa erissä, vaikkapa tietyllä summalla kuukaudessa. Parhaat tuotot syntyvät, kun sijoitushorisontti on pitkä. Silloin eivät lyhyen aikavälin sijoitusten arvonheilahtelut haittaa, koska ainakin tähän saakka osakkeet ovat tuottaneet pitkällä aikavälillä noin kymmenen prosenttia vuodessa ja velkakirjasijoituksetkin ovat voittaneet inflaation.

Kun ostaa ja pitää indeksisalkkua itselle sopivalla riskitasolla, voi nukkua yönsä hyvin.

Sijoituskirjailija David Bachia lainatakseni:  

”Elämän pitää olla kiinnostavaa – sijoitusten tulee olla tylsiä.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti