perjantai 5. lokakuuta 2012

Syntaktinen standarditeoria

Juttu liittyy kurssiin Laskentatoimen teoria ja IFRS 1 syksyltä 2012. Lähteenä on Petri Vehmasen luento ja luentomateriaali.

Tampereen yliopiston professori Petri Vehmasen mukaan laskentatoimen syntaktinen standarditeoria (amerikkalainen accounting theory) on luonteeltaan preskriptiivinen (normatiivinen eli säätävä tai sääntöjä antava), deduktiivinen (oletuksista päättelemällä etenevä) ja syntaktinen (strukturaalinen eli rakennetta korostava). 

Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että kyseinen teoria pyrkii ohjeistamaan, miten kulloisessakin tilanteessa tulisi menetellä. Teoria myös etenee näihin edellä mainittuihin ohjeisiin päättelemällä tehdyistä yleisistä oletuksista ja keskittyy erityisesti käsitejärjestelmään eli kielioppiin. Kyse ei silti ole empiirisiä ilmiöitä ennustavasta järjestelmästä.

Syntaktinen standarditeoria ei kehity, koska siitä ennustettavissa olevat ilmiöt ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä käytännössä havaitaan, vaan sen takia, että sitä halutaan muuttaa. Tämä "halu" johtuu oletetusta hyödyllisyydestä päätöksenteossa ja erilaisista poliittisista pyrkimyksistä. 

Syntaktisen standarditeorian peruskäsitteet

Aikaisemmin Yhdysvalloissa ei kiinnitetty huomiota laskentatoimen tavoitteisiin, vaan korostettiin, miten laskentatoimi prosessina toimii. Myöhemmin korostettiin ko. prosessin sisältöä julkilausumalla, että kyse on taloudellisen varallisuuden mittaamisesta ja raportoinnista. Nykyisin korostetaan enemmän raportoinnin käytännön tarpeita. Tilinpäätösraportoinnin tavoitteena on tuottaa taloudellista informaatiota, joka on mm. hyödyllistä päätöksenteossa, kertoo yrityksen taloudellisista resursseista ja sen taloudellisesta suoriutumisesta sekä on hyödyllistä johdon päätöksenteon kannalta. 

Laskentatoimen edellytyksiä (postulaatteja) ovat
(1) The Entity Postulate eli entiteettipostulaatti,
(2) The Going-Concern (Continuity) Postulate eli jatkuvuuden postulaatti,
(3) The Unit-of-Measure (Monetary Unit) Postulate eli rahamääräisen "mittaamisen" postulaatti ja
(4) The Accounting Period Postulate

Entiteettipostulaatti tarkoittaa, että tilinpäätösraportoinnin tekijä on ympäristöstään erotettava kokonaisuus eli kirjanpitovelvollinen, esimerkiksi yritys. Jatkuvuuden postulaatin mukaan voidaan olettaa, että kyseisen raportoivan entiteetin toiminta jatkuu tilinpäätöksen jälkeenkin. Tämä oletus mahdollistaa poistolaskennan. Rahamääräisen "mittaamisen" postulaattia tarvitaan "moninaisten varallisuuserien yksiulotteista ilmaisemista varten". Neljäs, laskentaperiodin postulaatti olettaa, että tilinpäätökset laaditaan tilikausittain.

Laskentatoimen periaatteet 

1) The Cost Principle, hankintahintaisuuden periaate


Englannin kielen sana "cost" viittaa johdon laskentatoimessa kustannuksiin ja rahoituksen laskentatoimenssa menoihin. Kuten kaikki laskentatoimea vähääkään opiskelleet tietävät, menot jaetaan kuluihin ja aktiivoihin. Aktiivat tuottavat tuloa vielä tulevaisuudessakin. Kuluksi kirjattavat osuudet menoista eivät tuota tuloa enää tulevilla tilikausilla.

2) The Revenue Principle, tuottoperiaate

Englannin kielen sana "revenue" voi viitata tuottoon tai tuotokseen. Ongelmia aiheuttaa tuottojen arvostaminen (measurement of revenue). Siihen ehdotetaan yleensä ratkaisuksi joko realisoitavissa olevaa rahamäärää tai diskontattua tulonodotusta.

Toinen ongelma on tuottojen kirjauskypsyyden ongelma (timing of revenue recognition). Ratkaisu voi olla joko kertymisperiaatteen (accrual basis) noudattaminen tai talousprosessin jonkin kriittisen vaiheen, kuten esimerkiksi suoritteen luovuttamisen tapahtuminen (critical event basis).

3) The Matching Principle, meno-tulon-kohdalle -periaate

Meno-tulon-kohdalle -periaatteen mukaan kulut tulee merkitä tilinpäätökseen samalla tilikaudella kuin niitä vastaavat tuotot (cause-and-effect-relationship).

Kulut voidaan kohdistaa tuottoihin joko suoraan käyttämällä myytyjen hyödykkeiden kuluja tai suoraan vaikuttavia kuluja, kuten johdon palkka. Periodin yli vaikuttavat kulut voidaan jakaa eri periodeille kuten poistomenettelyssä toimitaan. Kaikki menot voidaan kirjata kuluiksi, ellei voida osoittaa, että niistä on tulevaisuudessa hyötyä. 

Laskentatekniikat (laskentasäännöt)

Laskentatekniikoilla tarkoitetaan konkreettisia menettelytapaohjeita jonkin tilanteen käsittelemiseksi, kuten esimerkiksi vaihto-omaisuuden arvostaminen FIFO- tai LIFO-tekniikalla.

Laskentatoimen syntaktinen standarditeoria on deduktiivinen luonteeltaan. Sen ihanteena on, että laskentatekniikat voitaisiin johtaa edellä valituista periaatteista. Käytännössä usein tekniikat joudutaan valitsemaan irrallaan samaan järjestelmään valituista periaatteista. Tästä voi Vehmasen mukaan seurata ongelmia:
"Periaatteiden ja tekniikoiden irrallisuus voi johtaa siihen, että niiden keskinäinen priorisointi voi vaihdella, jolloin voidaan päätyä ns. periaatepohjaiseen laskentatoimeen (principle-based-accounting) tai ns. sääntöpohjaiseen laskentatoimeen (rules-based-accounting).
Molempiin edellä mainittuihin liittyy etuja ja haittoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti