tiistai 27. marraskuuta 2012

Kuuleeko kukaan?

Puheviestinnän perusteet -kurssilla pohdimme kuuntelemista ja aiheesta piti oikein kirjoitus väsätä. Ajattelin jakaa sen hieman muunneltuna myös täällä.

Kuuntelemisesta muistuu mieleeni Aurinkokuningas Juhani Tammisen kirjassa ollut muistutus siitä, että ihmisellä on kaksi korvaa ja vain yksi suu. Näitä pitäisi siis käyttää samassa suhteessa eli kuunnella tuplasti enemmäin kuin puhuu.

Kuunteleminen unohtuu usein arjessa, kun on kiire ja omat asiat ovat jokaisella päällimmäisinä mielessä. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että meitä kiinnostavat meidän ovat mielipiteemme ja tarinamme paljon enemmän kuin muiden. Meillä kaikilla on paljon sanottavaa, mutta monet puhumamme sanat ja tarinat hukkuvat kakofonian syövereihin. Hyviä kuuntelijoita siis tarvitaan.

Monet ihmiset eivät kaipaa elämäänsä muuta kuin hyvää kuuntelijaa. Siksi monet yksinäisen ihmiset viettävät paljon aikaa kaupan kassalla, pankissa tai lääkärissä. Heidän mielestään on mukavaa, kun on joku, jolle kertoa asiansa. Joku, joka on läsnä. Joku, joka kuuntelee ja on empaattinen. Kuuntelijaa ja ymmärtäjää me kaipaamme. Jokaisen mielipuheenaihe on tietysti hän itse tai hänen omat mielipiteensä. Kenestä me puhuisimmekaan mieluummin kuin itsestämme?

Hyvät asiakaspalvelijat ovat usein hyviä kuuntelijoita, samaten hyvät myyjät. Taitavilla asiakaspalvelijoilla on kyky kuunnella asiakkaan ongelmat rauhallisesti, mieltään pahoittamatta ja vastakkainasettelua synnyttämättä. Kun asiakas saa mieltään purettua ja joku hänen tilanteensa aidosti ymmärtää, on tilanne usein helpompi ratkaista jopa vihaisen asiakkaan kanssa. 

Tulosta tekevä myyjä taas osaa kuunnella asiakkaan tarpeet ja keksiä hänelle oikean ratkaisun kuulemansa perusteella. Tuntuukin siltä, että hyvä myyjä ei myy, vaan antaa asiakkaan itse päätyä ostopäätökseensä. Kuuntelemisen taito voidaan siis nostaa jopa korkeampaan arvoon kuin puhumisen taito, vaikka tilanne vaikuttaa yhteiskunnassamme olevan päinvastoin.

Joskus asiakaspalvelija on joutuu kiireensä keskellä kuuntelemaan kaikenlaista. Esimerkiksi minä kuuntelin kesätöissäni vuosia sitten erään osuusmeijerin konttorilla puhelinvaihteessa työskennellessäni vanhan, yksinäisen naisen tilitystä siitä, kuinka raskasta ja hankalaa hänellä oli muutaman lehmänsä kanssa selviytyä byrokratiasta ja kaikesta muusta mahdollisesta. Oloni oli silloin kuin olisin ollut töissä auttavassa puhelimessa, mutta kuuntelin niin kauan kuin naisella oli asiaa sydämellään. Toivottavasti tämä auttoi häntä jaksamaan.

Loppupäätelmäni on, että kuuntelemalla aidosti ja empaatisesti voidaan myös liike-elämässä päästä parempiin lopputuloksiin puhumattakaan siitä, mitä voisimme saavuttaa arjessamme, jos vain muistaisimme pysähtyä kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavanaan. Ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu. Käytetään niitä samassa suhteessa.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Segmenttiraportointi

Konsernin tilinpäätöstä täydennetään segmenttiraportoinnilla. Tätä varten yhteisö määrittää toimintasegmentit ja esittää niiden tai niiden yhdistelmien tietoja konsernitilinpäätöksessä. Tarkoituksena on auttaa sidosryhmiä kuvan muodostamisessa yrityksen liiketoiminnasta, taloudellisesta tilanteesta, riskeistä ja kannattavuudesta. (Haaramo, 2012.)

IFRS 8 -standardin mukaan segmenttiraportointi perustuu toiminnallisille segmenteille. Toimintasegmentti on yhteisön osa (Haaramo, 2012),

- joka harjoittaa liiketoimintaa, josta se voi saada tuottoja ja josta voi aiheutua kuluja,
- jonka toiminnan tulosta tarkastellaan säännöllisesti yhteisön ylimmän operatiivisen päätöksentekijän (hallitus, johtoryhmä, toimitusjohtaja tai segmentin johtaja) toimesta, joka sitten tekee päätöksiä resurssien kohdistamisesta kyseiselle segmentille ja arvioi sen tuloksellisuutta, ja 
- josta on saatavissa erillistä taloudellista informaatiota.

Myös käynnistyvä toiminta voi Haaramon (2012) mukaan olla toimintasegmentti, vaikka se ei vielä tuotakaan tuottoja liiketoimintaa harjoittaessaan. Kaikki yhteisön osat eivät silti välttämättä ole toimintasegmenttejä tai niiden osia. 

Raportoivat segmentit

Jos toimintasegmentti täyttää raportoivan segmentin raja-arvon, on sitä koskien annettava segmenttiraportointi-informaatiota. Myös toimintasegmenttien yhdistelmistä voidaan raportoida, jolloin on otettava huomioon esitetyt yhdistämiskriteerit. Kaikista segmenteistä ei siis esitetä erillisiä tietoja. IFRS 8 säätää, että tiedot esitetään kustakin segmentistä, joka ylittää yhden kynnysarvoista (Haaramo, 2012):

- Segmentin raportoimat tuotot sekä myynnistä ulkopuolisille että siirrot toisille segmenteille ovat ainakin 10 prosenttia kaikkien toimintasegmenttien yhteenlasketuista ulkoisista ja sisäisistä tuotoista.
- Segmentin voitto on ainakin 10 prosenttia kaikkien voitollisten segmenttien yhteenlasketusta voitosta tai segmentin tappio on ainakin 10 prosenttia kaikkien tappiollisten segmenttien yhteenlasketusta tappiosta. Näistä valitaan absoluuttisesti suurempi. 
- Segmentin varat ovat ainakin 10 prosenttia kaikkien toimintasegmenttien yhteenlasketuista varoista. 

Kynnysarvoja pienempi sisäisesti raportoitava segmentti voidaan silti osoittaa raportoitavaksi segmentiksi, jos näin saadaan hyödyllistä informaatiota tilinpäätöksen käyttäjille. Pieni segmentti voidaan yhdistää muiden pienten segmenttien kanssa, jos segmenteillä on samankaltaiset taloudelliset ominaispiirteet ja jos segmentit ovat keskeisiltä tunnusmerkeiltään (mm. tuotteet ja palvelut, tuotantoprosessi, asiakkaat, jakelumenetelmät ja sääntely-ympäristönluonne) samankaltaiset. (Haaramo, 2012.)

75 prosentin sääntö (IFRS 8) koskee tilanteita, joissa vain pieni määrä segmenttejä ylittää raportointikynnyksen. Haaramon (2012) mukaan sääntö menee seuraavasti:
"Jos raportoitaville segmenteille kohdistuvien ulkoisten tuottojen kokonaismäärä on alle 75 prosenttia konsernin tai yrityksen kokonaistuotoista, määritellään uusia segmenttejä raportoitaviksi segmenteiksi siitä huolimatta, että ne eivät ylitä edellä mainittua 10 prosentin kynnystä, kunnes vähintään 75 prosenttia konsernin tai yrityksen kokonaistuotoista sisältyy raportoitaviin segmentteihin."
Toimintasegmenttien osalta raportoidaan niiden luonnetta kuvaavia tietoja sekä keskeisiä tunnuslukuja. Segmenteittäin esitetään mm. voitto tai tappio sekä kokonaisvarat ja kokonaisvelat. 

Esimerkki (Petri Vehmanen, 2012): Esimerkkikonsernin segmenttiraportointi

10 prosentin myyntituottokriteerin perusteella on raportoitava segmentit 1, 3 ja 4. Näissä jokaisessa siis ulkoisten ja konsernin sisäisten myyntien yhteenlaskettu määrä ylittää 10 prosenttia kaikkien segmenttien yhteenlasketuista ulkoisista ja sisäisistä myynneistä. Esimerkiksi segmentti 1 on myynyt yhteensä 160 rahan arvosta (ulkopuolisille 100 + konserniyritykselle 60) tavaraa. Se on yli 10 prosenttia konsernin kaikkien segmenttien myynneistä (940).

Tuloskriteerin pohtimiseksi on laskettava absoluuttisina lukuina voitollisten segmenttien tulokset yhteen että tappiollisten segmenttien tulokset yhteen. Ensin mainittu on 30+30+5=65 ja jälkimmäinen -10-10-90=-110. 110 on absoluuttisesti suurempi kuin 90, joten tuloskriteerin vertailuluvuksi tulee  -110. 

Koska yhdenkin raja-arvon ylittyminen riittää, tarkastelun kohteena ovat enää segmentit 2, 5 ja 6. 

S2: -10/(-110) = 9,1 % < 10 %, ei raportoida
S5: -10/(-110) = 9,1 % < 10 %, ei raportoida
S6: -90/(-110) = 81,8 % > 10 %, RAPORTOIDAAN

Segmentin numero 6 tappio (90) on yli 10 prosenttia vertailuluvuksi tulleesta konsernien yhteenlaskutuista tappioista (110). Tämän takia segmentti 6 täytyy raportoida erikseen. Segmentit 2 ja 5 jäävät alle 10 prosentin rajan. 

Kolmannen eli varallisuuskriteerin pohjalta arvioidaan siis enää segmenttejä 2 ja 5. Tässä verrataan siis segmentin varallisuutta kaikkien toimintasegmenttien yhteenlaskettuun varallisuuteen. Raportoimisen rajana on jälleen 10 %:

S2: 40/730 = 5,5 % < 10 %, ei raportoida
S5: 55/730 = 7,5 % < 10 %, ei raportoida

Kynnysarvojen perusteella raportoidaan siis segmentit 1, 3, 4 ja 6. Tämä ei silti riitä, sillä on tarkistettava, että kynnysarvojen ylittymisen perusteella raportoitavien segmenttien ulkoisten tuottojen yhteismäärä on vähintäänkin 75 prosenttia yhteisön ulkoisten myyntituottojen kokonaismäärästä:

Em. segmenttien ulkoiset myynnit: 100+350+150+60 = 660
Ulkoisen myynnit yhteensä: 720

660/720 = 91,7 % > 75 %

Ulkoisten tuottojen kokonaismäärästä kohdistuu raportoitaville segmenteille yli 90 prosenttia eli reilusti yli vaadittavan 75 prosentin rajan. Uutta raportoitavaa ei siis tarvitse enää etsiä.  

Lähteet:

Virpi Haaramo: Kansainvälinen tilinpäätöskäytäntö - IFRS raportointi (SanomaPro, 2012)
Petri Vehmanen: luentomateriaali 2012 kurssilla Laskentatoimen teoria ja IFRS I 

torstai 15. marraskuuta 2012

Laskentatoimen teorioiden piirteitä

Lähde: Petri Vehmanen 2012 ja Laskentatoimen teoria ja IFRS -kurssin materiaali.

Laskentatoimessa joudutaan usein tyytymään siihen, että teoria on vain käsitteellinen viitekehys jonkin ilmiön tarkastelemiseksi. Tällöin teoriaa ei voida koetella, vaan se voidaan vain hylätä tai hyväksyä sen perusteella, onko se hyödyllinen vai hyödytön.

Teoriasta voidaan puhua edellä mainittuun tapaan käsitteellisenä viitekehyksenä tai deduktiivisena järjestelmänä. Molemmissa tapauksissa se voidaan tulkita eräänlaiseksi kieleksi. Semiotiikka viittaa yleiseen oppiin kielestä ja sen merkityksistä. Laskentatoimen kannalta se jaetaan kolmeen osaan: pragmatiikkaan, semantiikkaan ja syntaksiin. 

Syntaksi tutkii kielellisten merkkien  suhteita, ns. ”kielioppia”. Laskentatoimen teorioissa kielen aspekti on ylikorostunut ja suuri osa teorioista on luonteeltaan syntaktisia tai strukturaalisia.

"Semantiikka tutkii kielen merkkien ja niiden merkitysten välistä suhdetta
", se on ns. merkitysoppi. Tämä empiirisissä tieteissä välttämätön kielen aspekti on laskentatoimen teorioissa pienessä roolissa. Tuloslaskennassa ei ole semanttisia sääntöjä.

"Pragmatiikka tutkii tapaa, jolla ihmiset käyttävät kielen ilmaisuvälineitä." Esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden ilmiöitä kiinnostuneet laskentatoimen teoriat (ns. behavioristiset teoriat) hyödyntävät tätä näkökulmaa. Esimerkiksi tuloslaskennan oikeellisuutta arvioidaan markkinoilla tapahtuneiden reaktioiden kautta.

IFRS-maailma esimerkiksi on käsitteellinen järjestelmä. On mahdotonta arvioida, onko käsitejärjestelmä tosi tai epätosi. Empiirisillä faktoilla ei voida todistaa järjestelmää oikeaksi. IFRS-maailma on ihmisen luoma järjestelmä, joka on valittu kirjanpidollisen raportoinnin pohjaksi.

Taloudellisen raportoinnin ulottuvuudet 

Taloudellisen raportoinnin dimensioita ovat tarkoitus, laskentakohde, näkökulma ja lopullisuus.

Raportoinnin tarkoitus on perinteisesti ollut tilivelvollisen valvonta, mutta nykyään raportointi keskittyy enemmän päätöksenteon tukemiseen sekä yrityksen sisällä että ulkopuolella. Siirtyminen kohti jäljempänä mainittua vaihtoehtoa lisää kirjanpitovilpin mahdollisuuksia.

Laskentakohteena ovat perinteisesti olleet yrityksen varat ja niiden fyysinen virtaus. Tästä on siirrytty tai ollaan siirtymässä enemmän rahavirtojen mittaamiseen niin nimellisinä kuin reaalisinakin.

Raportoinnin näkökulman valtavirta on keskittynyt panoksiin eli yrityksen tekemiin uhrauksiin, mutta tässä asiassa liikutaan kohti suoritteita ja niiden tuomia hyötyjä niin omistajille kuin muillekin. 

Laskentatoimen raportoinnin neljäs dimensio on lopullisuus. Se viittaa siihen, raportoidaanko todellisia (realisoituneita) lukuja, kuten perinteisesti vai mahdollisia, tulevaisuudessa suoraan tai välillisesti realisoitavia virtoja.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Raportointikauden päättymisen jälkeiset tapahtumat

IAS 10 -standardi käsittelee tilinpäätöspäivän jälkeisiä tapahtumia. Ne ovat negatiivisia tai positiivisia tapahtumia, jotka tapahtuvat tilinpäätöspäivän ja sen päivän välillä, jona tilinpäätös hyväksytään julkaistavaksi. Näitä tapahtumia on IAS 10:n mukaan kahdenlaisia (Haaramo, 2012):

- lisänäyttöä tilikauden päättyessä vallinneesta tilanteesta antavat tapahtumat (tilinpäätöslaskelmia oikaistaan);
- tilikauden päättymisen jälkeen syntyneistä tilanteista osoituksena olevat tapahtumat (tilinpäätöslaskelmia ei oikaista).

Tässä ratkaisee tiedon merkitys eli se, antaako tieto uutta näyttöä raportoitavalla tilikaudella vallinneesta tilanteesta vai liittyykö lisätieto alkaneeseen tilikauteen (Haaramo, 2012). 

Tilinpäätöksen hyväksyminen julkistettavaksi

Se, miten tilinpäätös hyväksytään julkistettavaksi vaihtelee esimerkiksi johtamisjärjestelmän ja lakien vaatimusten mukaan. Tilinpäätös hyväksytään julkistettavaksi hallituksen päätöksellä. 

Joskus yhteisön pitää antaa tilinpäätös osakkeenomistajien vahvistettavaksi sen julkaisemisen jälkeen. Silloin tilinpäätös on hyväksytty julkistettavaksi sen julkaisuajankohtana, eikä silloin, kun omistajat tilinpäätöksen vahvistavat. 

Esimerkki: X Oyj

Tilikausi päättyy 31.12.2011 yritys X Oyj:n osalta, ja johto saa tilinpäätöksen luonnoksen valmiiksi 22.2.2012. Hallitus käsittelee tilinpäätöksen 15.3.2012 ja hyväksyy sen julkistettavaksi. X Oyj julkaisee ennakkotiedotteen tuloksestaan ja muusta tilinpäätösinformaatiosta 16.3.2012. Tilinpäätös on osakkeenomistajien yms. saatavilla 23.3.2012. Yhtiökokous käsittelee ja vahvistaa tilinpäätöksen 6.5.2012. Vahvistettu tilinpäätös toimitetaan rekisteriviranomaisille 10.5.2012. 

Tilinpäätös on hyväksytty julkaistavaksi 15.3.2012, kun X Oyj:n hallitus sen hyväksyi julkistettavaksi.

Joskus tilinpäätös joudutaan esittämään hyväksyttäväksi hallintoneuvostolle tai muulle elimelle, joka kostuu ainoastaan muista kuin toimivaan johtoon kuuluvista henkilöistä. Tässä tapauksessa tilinpäätös on hyväksytty, kun johto hyväksyy sen esittämisen hallintoneuvostolle. 

Esimerkki: Y Oyj

Y Oyj:n johto hyväksyy tilinpäätöksen esittämisen hallintoneuvostolle 14.3.2012. Hallintoneuvostossa istuu vain toimivaan johtoon kuulumattomia henkilöitä, mutta siihen saattaa kuulua henkilöstön tai muiden ulkopuolisten sidosryhmien edustajia. 20.3.2012 hallintoneuvosto hyväksyy tilinpäätöksen ja se on julkisessa jakelussa 30.3.2012. Yhtiökokouksessa 26.5.2012 tilinpäätös vahvistetaan ja toimitetaan seuraavana päivänä rekisteriviranomaisille. 

Tilinpäätös on hyväksytty julkistettavaksi 14.3.2012, jolloin johto hyväksyi sen esitettäväksi hallintoneuvostolle.

Raportointikauden päättymisen jälkeisiin tapahtumiin kuuluvat kaikki tapahtumat siihen saakka, kunnes tilinpäätös hyväksytään julkistettavaksi. On siis mahdollista, että julkisuuteen on jo annettu tieto tuloksesta tai muuta tietoa tilinpäätöksestä ennen em. tapahtumaa. (Haaramo, 2012).

Oikaisutarvetta aiheuttavat tapahtumat

Jos saadaan relevanttia tietoa koskien edellisen tilikauden tilinpäätöstä, on tilinpäätöksen lukuja Haaramon (2012) mukaan oikaistava. Oikaisutarvetta aiheutuu esimerkiksi seuraavista tapahtumista:

- Oikeuden päätös, joka vahvistaa yrityksellä olleen jo raportointikauden päättymispäivänä olemassa oleva velvoite.
- Uusi informaatio osoittaa, että jonkin omaisuuserän arvo oli alentunut jo ennen raportointikauden päättymistä.
- Asiakkaan konkurssin takia myyntisaamisten arvoa kirjanpidossa on oikaistava.
- Vaihto-omaisuuden uudelleenarvostaminen esimerkiksi, jos hyödykkeiden hankintameno on määritelty vasta raportointikauden jälkeen.
- Oikeudellinen tai tosiasiallinen velvoite suorittaa voitto-osuuksia tai bonuksia. 
- Jos havaitaan virhe tai väärinkäytös, joka osoittaa tilinpäätöksen virheellisyyden.

Tilinpäätöstä ei oikaista, jos uusi tieto koskee alkaneen tilikauden tilannetta tai tapahtumia. 

Osingonjakovelka

IAS 10 ottaa kantaa myös siihen, koska osingonjakovelka voidaan kirjata. Raportointikauden päättymisen jälkeen tehdyt päätökset osingon jakamisesta oman pääoman ehtoisten instrumenttien haltijoille eivät aiheuta velvoitetta kirjata osinkoja taseeseen velaksi raportointikauden päättymispäivälle. (Vehmanen, 2012). 

Jos osingonjakopäätös tehdään tilikauden päättymisen jälkeen, mutta ennen tilinpäätöksen hyväksymistä julkistettavaksi, ei osinkoja saa merkitä velaksi. Tällaiset osingot esitetään tilinpäätöksen liitetiedoissa. (Haaramo, 2012).      

Lähteet:

Virpi Haaramo: Kansainvälinen tilinpäätöskäytäntö - IFRS raportointi (SanomaPro, 2012)
Petri Vehmanen: luentomateriaali 2012 kurssilla Laskentatoimen teoria ja IFRS I