sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Holhouksen alaiset

”Normien määrä kasvaa koko ajan, eikä kukaan tunnu voivan asialle mitään.”   
- valtiosihteeri Raimo Sailas -
Opinnoissani törmään jatkuvasti normeihin ja lainsäädäntöön. Kauppatieteiden opiskelijana olen havainnut, että yritysmaailma on täynnä sääntelyä. On kirjanpitolaki, erilaisia lakeja verotukseen liittyen, tilintarkastuslaki ja monta muuta. Yritykset siis kantavat suurta lakisääteistä hallinnollista taakkaa harteillaan. Me opiskelijat taas pänttäämme lainsäädäntöjä, jotka muuttuvat tai uudistuvat nopealla syklillä. Todella monet opiskelemani asiat liittyvät jotenkin lakeihin ja asetuksiin.

Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi lokakuussa raporttinsa "Holhouksen alaiset - Seitsemän näkymää ylisääntelyn Suomeen". Raportin mukaan 62 % suomalaisista on sitä mieltä, että valtio sääntelee liikaa. Enemmistö (70 %) vastaavasti arvioi, että ihmiset ulkoistavat vastuun omista asioistaan yhteiskunnalle turhan helposti. Raportissa kyselläänkin, onko Suomi holhousvaltio?

Kauppalehti kirjoitti aiheesta 18.10.2012, että normien suuri määrä Suomessa vähentää taloudellista toimeliaisuutta. Huonosti valmisteltuja lakeja tuotetaan liikaa. Samalla yritysten kantama kuorma kasvaa ja kustannukset niiden mukana. EVA:n raportista ilmenee, että yli puolet suomalaisista arvioi liiallisen sääntelyn haittaavan yrittämistä. Kauppalehden mukaan "Suomalaiset yritykset voisivat säästää yhteensä lähes miljardi euroa, jos hallinnollinen kuorma kevenisi neljänneksen." 

EVA:n raportissa ihmetellään, kuinka harvoin uudet normit löysentävät vanhoja. Jokainen säädös tarkoittaa lisäkustannuksia jollekin taholle. Sääteleminen maksaa byrokratiana. Se tuottaa yrityksille ja veronmaksajille kustannuksia esimerkiksi työnä, joka jää tekemättä.

Kauppalehti uutisoi ylisääntelystä Suomessa jo ennen EVA:n raportin julkaisemista. Keskuskauppamarin listauksessa esiteltiin viisi tulevaisuutemme kannalta vaarallista hanketta, jotka ovat rikkidirektiivi, rahoitusmarkkinavero, EU:n yksipuolinen ilmastopolitiikka, kaivosvero ja energiatehokkuusdirektiivi. Kauppalehti kirjoittaakin, että "ylisääntely ja sen uhka yhdessä kalliin kustannustason kanssa ovat vieneet Suomen EU:n pohjasakkaan investointien osalta"

Näkökulmia sääntelyyn
 
Kauppalehden mukaan EU-jäsenyytemme aikana on annettu 70.129 lakia, joista EVA:n raportin mukaan vain vajaat 12 prosenttia ovat EU-vaikutteisia. EU:ta ei siis voi syyttää, vaan Suomi itse on tehnyt itsestään tiettävästi Euroopan lainsäädäntöintensiivisimmän maan. Tämä on tapahtunut siitä huolimatta, että EVA:n raportti kertoo yksilönvapauden olevan suomalaisille tärkeää ja sääntely koetaan ärsyttävänä.

EVA Raportin näkökulmasta Suomi holhoaa ja rajoittaa liikaakin yksilön valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. 42 % on sitä mieltä, että sosiaaliviranomaiset vievät liian usein aloitekyvyn sellaisilta, jotka voisivat pärjätä omillaan. Sääntely tulisi siis toteuttaa kannustavammin, ei rangaistusten ja rajoitusten kautta.

Sääntelyä myös tarvitaan yhteiskunnan monimutkaistuessa. Esimerkiksi ympäristönsuojelu on hyvä syy puuttua ihmisten ja yritysten toimintaan. Sääntelytoimenpiteiden tulee kuitenkin olla hyvin suunniteltuja, oikein kohdennettuja ja järkevästi mitoitettuja.  

Pelkästään lakeja on Suomessa säädetty vuoden 1995 jälkeen yli 10.000 kappaletta. EVA:n raportissa kysellään, päteekö seuraava historioitsija Tacituksen (55–117) näkemys Suomeenkin?
”Corruptissima republica plurimae leges.” 
Mitä turmeltuneempi valtio, sitä enemmän lakeja.
Taloudessa ylisääntely hidastaa kasvua ja teknologista kehitystä. Päätöksenteko toimii EVA:n raportin mukaan liian usein viranomaisen määrittämällä nopeudella, eikä sillä nopeudella, jota yritykset kaipaisivat. Julkishallinto ei ole liiketoimintaa, mutta globaalissa kilpailussa annamme hidastelemalla kilpailijoillemme tarpeettoman etumatkan. Raportin mukaan aika on rahaa ja aika on työpaikkoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti