torstai 15. marraskuuta 2012

Laskentatoimen teorioiden piirteitä

Lähde: Petri Vehmanen 2012 ja Laskentatoimen teoria ja IFRS -kurssin materiaali.

Laskentatoimessa joudutaan usein tyytymään siihen, että teoria on vain käsitteellinen viitekehys jonkin ilmiön tarkastelemiseksi. Tällöin teoriaa ei voida koetella, vaan se voidaan vain hylätä tai hyväksyä sen perusteella, onko se hyödyllinen vai hyödytön.

Teoriasta voidaan puhua edellä mainittuun tapaan käsitteellisenä viitekehyksenä tai deduktiivisena järjestelmänä. Molemmissa tapauksissa se voidaan tulkita eräänlaiseksi kieleksi. Semiotiikka viittaa yleiseen oppiin kielestä ja sen merkityksistä. Laskentatoimen kannalta se jaetaan kolmeen osaan: pragmatiikkaan, semantiikkaan ja syntaksiin. 

Syntaksi tutkii kielellisten merkkien  suhteita, ns. ”kielioppia”. Laskentatoimen teorioissa kielen aspekti on ylikorostunut ja suuri osa teorioista on luonteeltaan syntaktisia tai strukturaalisia.

"Semantiikka tutkii kielen merkkien ja niiden merkitysten välistä suhdetta
", se on ns. merkitysoppi. Tämä empiirisissä tieteissä välttämätön kielen aspekti on laskentatoimen teorioissa pienessä roolissa. Tuloslaskennassa ei ole semanttisia sääntöjä.

"Pragmatiikka tutkii tapaa, jolla ihmiset käyttävät kielen ilmaisuvälineitä." Esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden ilmiöitä kiinnostuneet laskentatoimen teoriat (ns. behavioristiset teoriat) hyödyntävät tätä näkökulmaa. Esimerkiksi tuloslaskennan oikeellisuutta arvioidaan markkinoilla tapahtuneiden reaktioiden kautta.

IFRS-maailma esimerkiksi on käsitteellinen järjestelmä. On mahdotonta arvioida, onko käsitejärjestelmä tosi tai epätosi. Empiirisillä faktoilla ei voida todistaa järjestelmää oikeaksi. IFRS-maailma on ihmisen luoma järjestelmä, joka on valittu kirjanpidollisen raportoinnin pohjaksi.

Taloudellisen raportoinnin ulottuvuudet 

Taloudellisen raportoinnin dimensioita ovat tarkoitus, laskentakohde, näkökulma ja lopullisuus.

Raportoinnin tarkoitus on perinteisesti ollut tilivelvollisen valvonta, mutta nykyään raportointi keskittyy enemmän päätöksenteon tukemiseen sekä yrityksen sisällä että ulkopuolella. Siirtyminen kohti jäljempänä mainittua vaihtoehtoa lisää kirjanpitovilpin mahdollisuuksia.

Laskentakohteena ovat perinteisesti olleet yrityksen varat ja niiden fyysinen virtaus. Tästä on siirrytty tai ollaan siirtymässä enemmän rahavirtojen mittaamiseen niin nimellisinä kuin reaalisinakin.

Raportoinnin näkökulman valtavirta on keskittynyt panoksiin eli yrityksen tekemiin uhrauksiin, mutta tässä asiassa liikutaan kohti suoritteita ja niiden tuomia hyötyjä niin omistajille kuin muillekin. 

Laskentatoimen raportoinnin neljäs dimensio on lopullisuus. Se viittaa siihen, raportoidaanko todellisia (realisoituneita) lukuja, kuten perinteisesti vai mahdollisia, tulevaisuudessa suoraan tai välillisesti realisoitavia virtoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti