sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Behavioral Finance, osa 1

Tampereen yliopistossa ei rahoitusta voi opiskella pääaineena, eikä rahoituksen syventäviä kursseja ole kovin montaa tarjolla. Yliopistolla on kuitenkin tarjolla mielenkiintoinen kurssi Behavioral Finance, jossa opettajana toimii John Kihn.

John Kihn opettaa sitä, mitä uskoo. Hän ei kumartele vanhoja, perinteisiä teorioita. Tarkemmin sanottuna, jos Kihnia on uskominen, ovat kaikki modernin rahoituksen teoriat ja oletukset vääriä. Kihnin mukaan meille on opetettu rahoituksen peruskursseilla asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Tästä huolimatta perinteiset rahoituksen teoriat eivät Kihnin mukaan välttämättä ole käyttökelvottomia, vaan niiden osaamisesta voi olla hyötyä.

Kihnin kurssin tenttimateriaali koostui luentojen lisäksi hänen omasta kirjastaan Behavioral Finance 101: Cognitive Financial Economics, joka karusta ulkoasustaan huolimatta oli mielenkiintoista luettavaa ja sisälsi suuren määrän lähdeviitteitä väitteiden tueksi.

Kurssin tentti osoittautui pitkäksi ja haastavaksi. Se sisälsi viisi avointa kysymystä, joihin vastaamiseksi piti muistaa paljon asioita ja lisäksi kirjoittaa omaa pohdintaa. Näiden kysymysten lisäksi oli vielä 24 väittämän tehtävä, joista jokainen kysymys sisälsi runsaan määrän vastausvaihtoehtoja. Esimerkiksi lähdeviitteiden osaamisesta olisi ollut hyötyä. 

Mistä rahoituksessa on kyse? 

"Finance is a subset of economics."

Rahoituksessa on Kihnin mukaan itse asiassa kyse vain diskontatuista kassavirroista eli nettonykyarvoista. Nettonykyarvon laskemiseksi tarvitaan vain kaksi tietoa: kassavirta ja diskonttauksessa käytettävä korkokanta.

Siksi yksinkertaisimmista malleista lähtien näennäisesti kaikkein monimutkaisimpiin optiohinnoittelumalleihin on lähinnä vain kaksi käytännön kysymystä, jotka vaativat todellisia vastauksia: Mitä ovat kassavirrat ja mikä on diskonttauksessa käytettävä korkokanta.

Kun kirjoitan "perinteisestä" tai "modernista" rahoituksesta tässä kirjoituksessa, tarkoitan sillä järkeen ja loogisuuteen perustuvia rahoituksen teorioita tai hypoteeseja, kuten CAPM (Capital Asset Pricing Model) tai tehokkaiden markkinoiden hypoteesi (EMH, Efficient Market Hypothesis). Nämä teoriat ja hypoteesit olettavat, että ihmiset käyttäytyvät suurimman osan ajasta rationaalisesti, järkevästi ja ennustettavasti.

Edellä mainitut teoriat ja hypoteesit ovat normatiivisia eli ne kuvailevat, miten (rationaalisten) agenttien tulisi käyttäytyä markkinoilla. Taloustiede ja rahoitus ovat pitkään nojanneet näihin normatiivisiin teorioihin. Seuraavaksi esitellään kuitenkin deskriptiivinen, agenttien todellista käyttäytymistä kuvaava teoria. John Kihnin mielestä rahoituksen pitäisi olla pääasiassa deskriptiivinen tieteenala.

Behavioral finance

Perinteisten taloudellisten teorioiden mukaan maailma on täynnä rationaalisia tarpeentyydytyksensä maksimoijia. On kuitenkin olemassa monia tapauksia, joissa tunteet ja muut psykologiset seikat vaikuttavat päätöksentekoon ja saavat ihmiset käyttäytymään irrationaalisella tavalla.

Behavioral finance (myöhemmin BF) on suhteellisen uusi ala ja viittaa rahoituksessa sovellettaviin käyttäytymistieteisiin. Käyttäytymisperusteinen rahoitus lienee paras suomennos termille. Vakiintunutta ja selkeää suomennosta en ole löytänyt.

BF haastaa tehokkaiden markkinoiden hypoteesin (Eugene Fama, 1970), jonka mukaan markkinat ovat täysin tehokkaat, hinnat ovat oikein koko ajan ja kaikki informaatio vaikuttaa hintoihin oikein kaikilla markkinoilla kaiken aikaa.

Kirjassaan Kihn ei tarjoa käyttäytymisperusteista rahoitusta vain osaksi perinteisiä rahoitusteorioita, koska hän väittää aikaisempien ja nykyisten rahoitusten oppikirjojen valinneen selvästi väärän lähestymistavan rahoitukseen.

Kihnin mielestä modernin rahoituksen implisiittiset ja eksplisiittiset oletukset ovat väärin (esimerkiksi CAP-malli). BF väittääkin, että jotkin taloudelliset ilmiöt voidaan uskottavasti ymmärtää käyttäen malleja, joissa jotkut toimijat eivät ole täysin rationaalisia.   

Normatiiviset teoriat ovat siis Kihnin mielestä väärässä. Siitä huolimatta niistä voi olla hyötyä. Koska kuitenkin suurin osa ihmisistä on irrationaalisia päätöksentekijöitä (erityisesti rahoitusmarkkinoilla hinnoitteluun vaikuttavilla tavoilla), tarvitaan työkaluja (malleja tai teorioita), jotka opastavat päätöksenteossa. 

Kihn muistuttaa, että BF ei ole yleislääke rahoitusmarkkinoilla havaittuihin anomalioihin, mutta se on siitä huolimatta hyödyllinen. BF on ainutlaatuinen siinä suhteessa, että se lieventää oletuksen tiukasta rationaalisuudesta ja pyrkii kuvailemaan todellisuutta. Silti on muistettava, että BF ei ole täydellinen teoria. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti