maanantai 28. tammikuuta 2013

Kognitiiviset yksinkertaistusprosessit talousviestinnässä

KOGNITIIVISET YKSINKERTAISTUSPROSESSIT TALOUSVIESTINNÄN HAASTEENA

Kognitiiviset yksinkertaistusprosessit tarkoittavat Partasen (2007, s. 144) mukaan tilanteita, joissa päätöksentekijä yksinkertaistaa monimutkaista päätöksentekotilannetta ja keskittyy vain tiettyihin yksinkertaisiin tietoihin ja ongelmakohtiin tai yksinkertaistaa monimutkaisen ratkaisuvaihtoehtojen joukon vain yhteen yksiselitteiseen ratkaisuun. Yleensä tämä tapahtuu päätöksentekijän sitä tiedostamatta. Esimerkkejä kognitiivisista yksinkertaistamisprosesseista ovat lukkiutuminen vakiintuneisiin päätöksentekotapoihin tai ainutkertaisten tilanteiden ratkaiseminen rutiinimenettelyjä soveltaen. Kognitiiviset yksinkertaistamisprosessit tuovat päätöksiin tavallisesti systemaattista harhaa, vaikka ne myös mahdollistavat päätöksentekoa haastavissa tilanteissa.

Kognitiivisilla yksinkertaistusprosesseilla tarkoitetaan yleensä päätöksenteon epäjohdonmukaisuuksia ja harhoja eli anomalioita. Tavallisia yksinkertaistamisprosesseja ongelman määrittelyvaiheessa ja päämäärän tai tavoitteiden asettamisessa ovat omaksuttuun näkemykseen ankkuroituminen, laajeneva sitoutuminen ja päättely analogioiden perusteella. 

Ennakko-oletusten mukainen informaation tulkinta on sukua omaksuttuun näkemykseen ankkuroitumiselle. Ensimmäinen käsitys ongelmasta ja sen suuruusluokasta muodostetaan ensimmäisen saatavilla olevan, usein osittaisen tiedon perusteella. Siksi uusi julkaistu tieto ei muuta käsitystä asiasta, vaikka uusi informaatio poikkeaisi olennaisesti alkuperäisestä. Uusi informaatio vinoutuu ensivaikutelman suuntaan, jolloin esimerkiksi toiminnan suunnittelussa alkuperäinen rullaava ennuste muodostaa näkemyksen, johon muutoksia verrataan.

Laajeneva sitoutuminen tarkoittaa sitä, että päätöksentekijä pitää kiinni alkuperäisestä ratkaisustaan, vaikka uutta tietoa ja uusia ratkaisuvaihtoehtoja tulisi saataville. Tätä ilmenee esimerkiksi kannattamattoman investoinnin osalta, kun siihen syydetään vain lisää rahoitusta, vaikka objektiivinen tarkastelu toteaa investoinnin heikkouden. Kun ihminen pitää jotain tilannetta tai olosuhdetta hyvänä, hän sopeutuu siihen ja on haluton muuttamaan sitä.

Analogioiden perusteella päättely tarkoittaa, että yksinkertaisissa tilanteissa toimivia ratkaisumalleja sovelletaan monimutkaisissa tilanteissa. Esimerkiksi yhden yksikön kustannussäästöohjelma saatetaan laajentaa koskemaan koko konsernia tiukassa taloustilanteessa, jolloin kustannussäästöt voivat kohdistua väärin.

Ratkaisuvaihtoehtojen määrittämisvaiheessa ja toimintaperiaatteiden muodostamisessa tavallisia yksinkertaistusprosesseja ovat yhden vaihtoehdon politiikka, arvostettujen vaihtoehtojen ongelmattomuus ja vakiintuneen ongelmanratkaisun käyttö. Yhden vaihtoehdon politiikka ilmenee siten, että muita ratkaisuvaihtoehtoja ei etsinä, kun yksi toimivaksi luultu on löytynyt. Tähän sitten sitoudutaan ilman avointa keskustelua muista vaihtoehdoista. Tavallinen tilanne on disinvestointi, jota ei sen saadessa kannatusta enää pohdita sen tarkemmin.

Arvostettujen vaihtoehtojen ongelmattomuus tulee esille sellaisena yksinkertaistusprosessina, jossa arvostettuja ja suosittuja vaihtoehtoja ei suhteuteta riittävän laajasti muihin ratkaisuvaihtoehtoihin ja arvostettua vaihtoehtoa ei analysoida systemaattisesti, vaan sitä jopa puolustellaan perusteettomasti. Muita vaihtoehtoja suljetaan pois ylikorostamalla niiden ongelmia. Vakiintuneen ongelmanratkaisumallin käyttö johtaa kaavamaisuuteen, vaikka monet päätöksentekotilanteet ovat kaavamaisia.

Vaihtoehtoisten ratkaisujen arviointi- ja valintavaiheessa sekä toimintasuunnitelman vahvistamisessa usein esille nousee seuraavia yksinkertaistusprosesseja: edustavuusharha, vaikutusmahdollisuusilluusio ja yksityiskohtien hallitsevuus.

Edustavuusharhassa päätöksentekijät luottavat tekemiensä arvioiden oikeellisuuteen ja pitävät tulevaisuutta varmempana kuin mitä se todellisuudessa on. Menneisyyden nähdään ennustavan tulevaa. Siksi yritysostoissa arvostustaso voi nousta liian korkeaksi menestyneiden yritysten kohdalla. Jotkin markkinahäiriöt, kuten pörssikuplat voivat johtua osittain tästä ihmisten epärationaalisesta käyttäytymisestä.

Päätöksentekijät saattavat myös luulla vaikutusmahdollisuuksiensa olevan oikeaa suuremmat, jolloin puhutaan vaikutusmahdollisuusilluusiosta. Ostettujen yritysten integroimisongelmat esimerkiksi arvioidaan liian pieniksi. Omien mahdollisuuksien yliarviointi näkyy epärealistisen tavoitetason asettamisessa, jolloin esimerkiksi markkinaosuuksia saatetaan arvioida yläkanttiin.

Yksityiskohtien hallitsevuus tarkoittaa sitä, että yksityiskohtaisemmin laadittuja suunnitelmia pidetään muita parempina. Siis laatimalla yksityiskohtainen ja tarkka selvitys tai selonteko voit voittaa muita puolellesi riippumatta siitä, onko ideasi todellisuudessa parempi kuin muiden ideat.

Kognitiivisten yksinkertaistusprosessien haittavaikutuksia voidaan torjua luovan haasteen prosessin mukaisesti, pitämällä päätöksentekotilanteissa luovia taukoja tai käyttämällä kuuden ajatteluhatun mallia. Luovan haasteen prosessissa pyritään vaihtoehtoisten toimintamallien aktiiviseen luomiseen, luova tauko taas keskeyttää urautuneen keskustelun. Kuuden päätöksentekohatun mallissa päätöksentekijät ajattelevat päätöksentekotilanteessa systemaattisesti erilaisilla tavoilla. Näin saadaan kaikki näkökulmat huomioitua.

Retorinen haaste –tekniikassa väitteitä eli teesejä horjutetaan vastaväitteillä, antiteeseilla. Näin voidaan haastaa päätöksentekijöiden ratkaisut ja käsitykset. Hieman samanlaisuutta löytyy pessimisti kritiikki –tekniikasta, jossa ratkaisuvaihtoehdon negatiivisia seikkoja nostetaan korostetusti esiin. Tulevaisuuden paremmaksi hahmottamiseksi voidaan käyttää ”ilmaantuvien ilmiöiden” analyysiä tai käyttämällä erilaisia tulevaisuustaulukoita.

Lähde: Partanen 2007: Talousviestintä johtamisen tukena (s. 143-156)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti