tiistai 8. tammikuuta 2013

Taloustiede, osa 3

Tämä teksti on vanhoista muistiinpanoistani, jotka tein kauppatieteiden pääsykokeisiin lukiessani Matti Pohjolan Taloustieteen pääsykoekirjasta. Kyseinen painos on siis jo vanhentunut, mutta asiat ovat tuskin oleellisesti muuttuneet. 

Tuotannontekijämarkkinat

Työmarkkinat

Työn kysyntä on johdettua: se on riippuvaista hyödykemarkkinoiden tilasta. Työn kysyntä aiheutuu valmistettujen tuotteiden menekistä ja työpanosten merkityksestä työn valmistuksess. Rajatuottavuuskäyrä muodostaa työn kysyntäkäyrän perustan. Jos yritys ei voi vaikuttaa palkkatasoon, sen kannattaa lisätä käytettyä työpanosta niin, että sen rahassa mitattu rajatuottavuus eli rajatuottavuuden arvo on yhtä suuri kuin työpanosyksiköstä maksettava palkka.

Yrityksen voitot voidaan maksimoida vain, kun rajatuottavuuden arvo ja palkat ovat yhtä suuria. Tämä pätee myös, vaikka yritys olisi markkinoilla monopoliasemassa. Silloin rajatuottavuuden arvoa laskettaessa on vain käytettävä rajatuloa markkinahinnan asemasta. Monopoli saa kaupaksi enemmän vain hintaa laskemalla.

Työn kysyntäkäyrä saadaan työpanoksen rajatuottavuuden kuvaajasta kertomalla rajatuottavuus hyödykkeen myynnistä saadulla hinnalla tai rajatulolla. Mitä alhaisempi on palkkataso, sitä suurempi on työn kysyntä. Jos taas palkkataso nousee korkeaksi, yrityksen kannattaa siirtyä pääomavaltaisempaan tuotantotekniikkaan ja kysyä vain vähän työtä.

Työpanoksen käytön kasvaessa sen aleneva rajatuottavuus määrää kysyntäkäyrän oikealle laskevan muodon. Kun yritys ei voi vaikuttaa palkkatasoon täydellisen kilpailun tapauksessa, palkkatason muutos merkitsee siirtymistä pitkin työn kysyntäkäyrää. Palkan ja rajatuottavuuden yhtäsuuruus toteutuu siten toisella työpanoksen käytön tasolla. Myös itse työn kysyntäkäyrä voi siirtyä. Se siirtyy aina, kun yrityksen hyödykkeiden kysyntä muuttuu.

Työn tarjonta on kotitalouksien tekemä päätös. Palkan vaihtoehtoiskustannus on menetetty vapaa-aika. Palkan muutos merkitsee siirtymistä pitkin työn tarjontakäyrää. Jos taas kotitalouksien preferenssit vapaa-ajan ja muun kulutuksen suhteen muuttuvat, itse tarjontakäyrä siirtyy. Sosiaaliturva voi vähentää työn tarjontaa.

Suhteellisen alhaisella palkkatasolla palkan nousu lisää työn tarjontaa, mutta kun välttämättömimmät tarpeet on tyydytetty, palkanlisäys saattaa vähentää sitä.

Työn markkinakysyntäkäyrä saadaan laskemalla yhteen kullakin palkkatasolla eri yritysten kysymät määrät työpanosta. Markkinatarjontakäyrä saadaan vastaavalla tavalla kotitalouksien tarjoamasta työn määrästä. Kysyntä ja tarjonta määräävät työn kysynnän ja palkkatason. Palkka sopeutuu tasolle, jolla kaikki halukkaat saavat töitä.

Palkkaeroja voi syntyä kahdesta syystä. Ensimmäinen on työvoiman laatu. Jos tietyntyyppisen työvoiman rajatuottavuus on korkeampi kuin toisen, niin silloin sitä kysytään enemmän kuin toista. Kysynnän kasvu nostaa palkkatasoa. Toinen syy palkkaeroihin on työolot.

Työn taloustieteeksi (labour economics) kutsutaan taloustieteen osaa, joka keskittyy työmarkkinoiden, palkkojen ja työttömyyden kysymyksiin. Se jakautuu mikro- ja makrotaloustieteelliseen tarkastelutapaan. Edellisen kohteena on työn kysyntä ja tarjonta sekä palkkaerot. Jälkimmäisen kohteena on työttömyyden selittäminen.

Rahoitusmarkkinat

Pääomalla tarkoitetaan tuotettuja tuotannontekijöitä: koneita, laitteita ja rakennuksia. Niitä hankitaan pitkäaikaista käyttöä varten. Tässä suhteessa kestokutushyödykkeet ovat samanlaisia.

Rahoituksella on monta muotoa, esimerkiksi pankkirahoitus, obligaatiot ja osakkeet. Rahoitusmarkkinat voidaan jakaa karkeasti suoraan rahoitukseen eli arvopaperimarkkinoihin ja välitettyyn rahoitukseen, jossa rahoituslaitokset välittävät rahoitusta. Korko on rahan hinta, joka tasapainottaa kysynnän ja tarjonnan.

Rahoituksen kysyjät investoivat saadakseen suuremman tuoton tulevaisuudessa. Rahoituksen tarjoajat eli säästäjät säästävät nyt kuluttaakseen myöhemmin enemmän.

Julkistalous

Markkinoiden tehokkuutta voidaan parantaa julkisen vallan toimin. Myös tuotannontekijämarkkinoilla syntyvää epäoikeudenmukaista tulonjakoa voidaan korjata verotuksen ja tulonsiirtojen keinoin.

Valtiolla on rooli yhteiskunnan instituutioiden kehittämisessä. Instituutiot ovat pelisääntöjä, jotka ohjaavat kanssakäymistämme. Osa instituutioista on virallisia, esimerkiksi lainsäädäntö ja oikeuslaitos. Epävirallisia instituutioita ovat perinteet, kulttuuri, tavat, luottamus ja maine.

Markkinoiden toimimattomuus

Markkinoiden epäonnistumiselle tai toimimattomuudelle on neljä syytä:
1. epätäydellinen kilpailu
2. verotus
3.  ulkoisvaikutukset
4. julkishyödykkeet ja yhteiset resurssit

Jos kilpailu on epätäydellistä, hinta ei kuvaa tuotannosta yhteiskunnalle koituvia rajakustannuksia oikealla tavalla, sillä hintaan vaikuttaa myös monopolin hinnotteluvoima. Monopoli tuottaa liian vähän yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.

Asetetun veron vaikutuksesta hinta nousee ja vaihdettu määrä alenee. Hyödykevero kannattaa asettaa tuotteelle, jonka kysyntä on joustamatonta. Näin markkinoiden toiminta vääristyy mahdollisimman vähän.

Ulkoisvaikutuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa osa hyödystä tai kustannuksista jää ottamatta huomioon päätöksenteossa. Ulkoisvaikutus voi olla negatiivinen tai positiivinen.

Jos ulkoisvaikutus on negatiivinen, niin yhteiskunnan rajakustannus on suurempi kuin yksityinen. Markkinat epäonnistuvat, sillä ne tuottavat liikaa ja liian halvalla. Jos ulkoisvaikutus on positiivinen, hyödykkeen tuotanto jää liian vähäiseksi ja voimavaroja ei käytetä tehokkaasti.

Ulkoisvaikutukset voivat liittyä myös kulutukseen. Yhteiskunnan rajahyöty ei vastaa enää yhteiskunnan rajakustannusta. Nämäkin ulkoisvaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia.

Jos julkinen valta perii veron, jonka suuruus vastaa yhteiskunnalle aiheutuvia negatiivisia ulkoisvaikutuksia, markkivat tuottavat yhteiskunnallisesti optimaalisen määrän. Negatiiviset ulkoisvaikutukset voidaan sisäistää verotuksen avulla.

Taloudellisen ohjauksen ohella myös hallinnollinen ohjaus on mahdollinen. Valtio voi asetta kieltoja, sääntöjä ja ehtoja. Niihin turvaudutaan erityisesti silloin, kun ulkoisvaikutus leviää laajalle, sen suuruuden määrittäminen on vaikeaa tai sen olemassaoloa ei laajasti ymmärretä.

Julkishyödykkeiden toimittaminen ei onnistu markkinoiden kautta vapaamatkustajaongelman vuoksi. Ratkaisu on, että valtiovalta kerää tuotantokulut verottamalla ja jakaa hyödykkeen ilmaiseksi.

Markkinoiden tehokkuus on sokea muodostuvalle hyvinvoinnin ja tulon jakaantumiselle. Tuloeroja voidaan tasoittaa kahta tietä. Ensimmäinen niistä on vaikuttaminen voimavarojen jakaantumiseen. Demokratisoituminen johtaa yleensä maareformiin eli maan uudelleenjakoon. Pitkälle kehittyneissä maissa henkinen pääoma on tärkein. Koulutuksen saatavuus, halpuus ja jopa ilmaisuus vähentävät eriarvoisuutta.

Voimavarojen uudelleenjaon lisäksi valtio voi muuttaa tulonjakoa vaikuttamalla hintoihin. Progressiivinen, tulotason nousun myötä koventuva verotus on esimerkki tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti