torstai 28. maaliskuuta 2013

Konsernitilinpäätös, osa 1

Konserni

Jos kirjanpitovelvollisella on määräysvalta kohdeyrityksessä, on ensin mainittu emoyritys ja jälkimmäinen on tytäryritys. Emoyritys ja sen tytäryritykset muodostavat konsernin. (KPL 1:6.1).

Konsernisuhteelle olennaisia tunnusmerkkejä on määräysvalta (juridinen konsernisuhde) ja yhtenäinen johto (taloudellinen konsernisuhde). Useimmiten osake-enemmistö tarkoittaa määräysvaltaa, mutta todellisuudessa tarkastellaan myös tosiasiallista määräysvaltaa. Asiaa on säännelty tarkemmin IFRS-maailmassa kuin kansallisessa normistossamme.

Konserni pyrkii taloudellisiin tavoitteisiin, mutta tässä itsenäisten yritysten kokonaisuudessa päätösvaltaa on hajautettu pienempiin yksiköihin. Jotta konsernin tulos voidaan laskea, konsernin liiketapahtumat pitää erottaa muiden taloudellisten kokonaisuuksien liiketapahtumista. Konsernin juridinen, määräysvaltaan perustuva määrittely soveltuu taloudellista määrittelyä paremmin konsernin määrittelemisessä.

Merkittävin määräysvallan kriteeri on osakkuuteen tai jäsenyyteen perustuva äänivallan enemmistö. Vähäisempikin äänivalta voi yhteisön yhtiöjärjestyksen tai erillisen sopimuksen avulla antaa määräysvallan yhteisössä. Konsernin määritelmä voi perustua myös esimerkiksi johtamiseen. (Katso KPL 1:5).

Tytäryhtiö voi kuulua vain yhteen konserniin, mutta emoyhteisöllä voi olla useita tytäryhtiöitä. Ristiriitatilanteessa yritys kuuluu siihen konserniin, johon kuuluvilla yrityksillä on yrityksen hallituksen tai vastaavan toimielimen jäsenten enemmistön nimittämis- tai erottamisoikeus.

Selvitystila ei aiheuta konsernin määräysvallan menetystä. Saneerauksen tarkoituksena on yrityksen tervehdyttäminen. Toiminnan jatkamistarkoitus on olennainen peruste sille, että saneerauksessa oleva tytäryritys pidetään edelleen konserniin kuuluvana.

Erilaisia konserneja

Konserneja on erilaisia. Niitä voidaan luokitella Englundin, Repulan ja Riistaman mielestä (Konsernitilinpäätös kirjanpitolain mukaan 2005, s. 15) omistuksellisen aseman mukaan tai sen perusteella, miten konserniyritykset muodostavat kokonaisuuden tuotanto- tai vaihdantaprosessissa.

Konsernitilinpäätös on laadittava, jos kyseessä on:
-    alistuskonserni
-    rinnakkaiskonserni
-    vertikaalinen konserni
-    horisontaalinen konserni
-    taloudellinen konserni
-    juridinen konserni
-    ristiinomistukseen perustuva konserni

Alistuskonsernissa emoyrityksen (esim. holding-yhtiö) määräysvalta ulottuu joko välittömästi tai välillisesti yhteen tai useampaan tytäryritykseen siten, että nämä ovat täysin emoyrityksen johdon määräysvallan alaisia.

Rinnakkaiskonsernissa tytäryritykset ovat saman johdon alaisia ja samassa asemassa myös oikeudellisesti. Tytäryritykset eivät voi pakottaa toisia saman konsernin tytäryrityksiä mihinkään.

Vertikaalinen konserni muodostuu yrityksistä, jotka edustavat eri tuotantovaiheita tai vaihdantaprosessin osia samassa elinkeinohaarassa. Vertikaalisia konserneja esiintyy esimerkiksi raskaassa metalliteollisuudessa. Englung, Prepula ja Riistama (2005, s. 17) mainitsevat esimerkkinä tästä Rautaruukki-konsernin. Heidän mukaansa vertikaalisia konserneja ovat myös sellaiset, joissa tukkukauppa omistaa vähittäiskauppoja tai teollisuusyritys omistaa asennus- ja huoltoyhtiöitä. Vertikaalinen konserni pyrkii tuotannossa tai markkinoinnissa saavutettaviin etuihin.

Horisontaalinen konserni tarkoittaa yritysten yhteenliittymää, joka muodostuu samaa elinkeinohaaraa edustavista ja samaan teollisuuden alaan kuuluvista yrityksistä. Esimerkiksi Lännen Tehtaat ja Aspo ovat horisontaalisia konserneja. Sekakonserni on kyseessä, jos eri elinkeinohaaroja edustavat yritykset muodostavat konsernin.

Joskus konserni määritellään taloudellisin tai määräysvaltaan perustuvin kriteerein. Jos määrittely tapahtuu vain taloudellisin kriteerein, voi tulkintavaikeuksia esiintyä ns. perhekonsernin tapauksessa.

Juridisessa määrittelyssä konserniin saatetaan liittää yrityksiä, vaikka vain määräysvallan kriteeri täyttyisi, eikä niitä johdettaisi yhtenäisesti konsernin muiden yritysten kanssa. Merkittävin ja yleisin määräysvallan kriteeri on äänivallann enemmistö, joka perustuu esimerkiksi osakkuuteen. 

Omistusyhteysyritys

Omistusyhteysyritys on kirjanpitovelvollisen konserniin kuulumaton yritys, jossa kirjanpitovelvollisella on sellainen omistusosuus, joka (KPL 1:7):
–    luo kirjanpitovelvollisen ja yrityksen välille pysyvän yhteyden, ja
–    on tarkoitettu edistämään kirjanpitovelvollisen tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toimintaa.

Jollei kirjanpitovelvollinen muuta näytä, yritystä pidetään omistusyhteysyrityksenä, jos (KPL 1:7) kirjanpitovelvollisella on vähintään viidesosa (20 prosenttia) yrityksen osakepääomasta tai vastaavasta pääomasta. Kyse on siis omistusosuudesta. Tämä pääsääntö voidaan kumota vastaselvityksellä.

Osakkuusyritys on omistusyhteysyritys, jossa kirjanpitovelvollisella on huomattava vaikutusvalta liiketoiminnan ja rahoituksen johtamisessa, mutta joka ei kuulu kirjanpitovelvollisen konserniin.

Jollei kirjanpitovelvollinen muuta näytä, omistusyhteysyritystä pidetään osakkuusyrityksenä, jos kirjanpitovelvollisella on vähintään viidesosa (20%) ja enintään puolet (50%) omistusyhteysyrityksen osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä. 

Myös vähäinen omistusosuus voi luoda konsernisuhteen, koska erilajisilla osakkeilla voi olla erilainen äänioikeus. Yhtiömuoto ei ole ratkaiseva, sillä osuuskuntakin voi kuulua konserniin tai olla osakkuusyritys. Henkilöyhtiötkin saattavat kuulua konserniin.

Alakonserni tarkoittaa konsernia, jonka emoyrityksessä jollakin alakonserniin kuulumattomalla yrityksellä on määräysvalta. Alakonsernin emoyhtiöllä on kaksi roolia, koska se on toisen konsernin tytäryritys. Alakonserni laatii tai ei laadi konsernitilinpäätöksen riippuen erinäisistä seikoista.

Konsernitilinpäätös

Konsernitilinpäätös antaa tiedot konsernin toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta ”siten kuin konserniyritykset olisivat yksi kirjanpitovelvollinen”.

Konsernitilinpäätöksessä konserniyritysten tuloslaskelmat ja taseet liitetietoineen yhdistellään yhdeksi konsernitilinpäätökseksi nimike nimikkeeltä, mutta se ei tarkoita pelkästään yhteenlaskemista. Tilinpäätöstietojen yhdistäminen vaatii eliminointeja ja oikaisuja.

Sellaista asiaa ei ole kuin konsernikirjanpito, vaan konsernitilinpäätöksen laadinta lähtee liikkeelle erillistilinpäätöksistä. Audit trail tulee ottaa huomioon myös konsernitilinpäätöksiä laadittaessa. Tilintarkastajien ja muiden taloudellista informaatiota käyttävien pitää kyetä seuraamaan linkkejä eri vuosien konsernitilinpäätösten välillä.

Yhden taloudellisen kokonaisuuden muodostamiseksi konserniyritysten keskinäiset liiketapahtumat vähennetään ja keskinäisistä liiketapahtumista konserniyrityksille kertyneet katteet eliminoidaan yhdistelyssä. Konsernin sisällä tehdyt transaktiot eliminoidaan, sillä ne eivät muuta tulosta konsernin ulkopuolisten tarkastelijoiden silmissä. Konsernin yritysten erillistilinpäätöksissä nämä syntyneet voitot ja tai tappiot on kuitenkin verotettu.

Konserniin kuulumattomia yrityksiä, joiden tilinpäätökset kuitenkin ainakin osittain yhdistellään konsernitilinpäätökseen, ovat osakkuusyrityksenä pidettävä omistusyhteysyritys ja yhteisyritys. 

Konsernitilinpäätöksiä tarvitaan, koska konserniyritysten tilinpäätöksiin voi sisältyä konsernin sisäistä, toteutumatonta, realisoitumatonta voittoa. Jakokelpoisen voiton laskentaa varten ei konsernitilinpäätöstä tarvitse laatia.

Konsernitilinpäätös laaditaan, koska konserniyritysten keskinäisten saamisten ja velkojen johdosta tase-eriä otettaisiin huomioon useampaan kertaan. Konserniyritysten keskinäiset tuotto- ja kuluerät myös kasvattaisivat aiheettomasti tuloslaskelman eriä. Lisäksi ulkopuolisten osuus (vähemmistöosuus) on esitettävä. Annettuja pantteja, kiinnityksiä, takauksia ja muita vastuita koskevat tiedot saattavat muodostua harhaanjohtaviksi erillistilinpäätöksistä katsottuina. Myös tämän seikan takia konsernitilinpäätös on laadittava. 

Varsinaista konsernikirjanpitoa ei siis ole, vaikka konsernitilinpäätös laaditaankin kuin kyseessä olisi yksi yritys. Ensinnäkin tavoitteena on erottaa konsernin sisäiset liiketapahtumat muiden talousyksiköiden ja konserniyritysten välisistä tapahtumista, jotta niillä ei olisi vaikutusta konsernitilinpäätökseen. Toisekseen tavoitteena on antaa Osakeyhtiölain vaatimusten mukaan oikeat ja riittävät tiedot konsernin toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

Konsernituloslaskelman tehtävänä on osoittaa konsernin tulos sen jälkeen, kun konserniyritysten sisäiset tuotot ja kulut sekä sisäinen voitonjako on vähennetty, konserniyritysten taseisiin aktivoitujen sisäisten katteiden muutokset tilikaudella on otettu huomioon ja konserniliikearvoa on poistettu ja konsernireserviä on tuloutettu hyvän kirjapitotavan mukaisesti.

Konsernitaseen tehtävänä on osoittaa konsernin oma pääoma sen jälkeen, kun konserniyritysten keskinäiset saamiset, velat, konsernin sisäiset katteet ja sisäinen omistus on vähennetty. Lisäksi ulkopuolisten omistus tytäryrityksissä merkitään konsernitaseeseen omana eränään ja osakkuusyrityksen osakkeiden ja osuuksien hankintamenoon tai hankintamenojäännökseen on lisätty tai siitä on vähennetty osakkuusyrityksen tuloslaskelmaan merkitty osuus tilikauden tuloksesta sekä muu konsernin omistusosuutta vastaava oman pääoman muutos hankinnan jälkeen. 

Laatimisvelvollisuus

Tavallisesti Suomessa sovelletaan Kirjanpitolakia konsernitilinpäätöksen laatimisessa. IFRS-standardeja noudattaen konsernitilinpäätös on laadittava, jos yhtiön arvopaperit ovat julkisen kaupankäynnin kohteena arvopaperipörssissä.

Sellaisten emoyritysten, jotka ovat osakeyhtiöitä tai henkilöyhtiöitä, joiden vastuunalaisena yhtiömiehenä on osakeyhtiö, on laadittava konsernitilinpäätös, vaikka ne eivät harjoittaisi liiketoimintaa.

Konsernitilinpäätös sisällytetään emoyrityksen tilinpäätökseen. Poikkeuksena sääntöön on, että sellaisen yhteisön ei tarvitse laatia konsernitilinpäätöstä, jolla ei juuri päättyneellä tai sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella täyty kuin korkeintaan yksi seuraavista ehdoista:
-    liikevaihto 7 300 000 euroa
-    taseen loppusumma 3 650 000
-    palveluksessa keskimäärin 50 henkilöä.

Em. rajoja laskettaessa käytetään emoyrityksen ja tytäryritysten tietoja ennen eliminointeja. Jos korkeintaan yksi rajoista on täyttynyt, kyseessä on ns. pienkonserni, jonka ei siis tarvitse laatia konsernitilinpäätöstä. Rahoittajat saattavat silti vaatia konsernitilinpäätöstä laadittavaksi.

Osakeyhtiölain mukaan konsernitilinpäätös on edellä sanotusta huolimatta silti laadittava, jos emoyhtiö on julkinen yhteisö tai emoyhtiö jakaa varoja osakkaille. Tästäkin voidaan kuitenkin vielä poiketa Kirjanpitolain perusteella. Konsernitilinpäätös saadaan jättää laatimatta, jos kaikki seuraavat kolme ehtoa täyttyvät:

1. EU-valtion lainsäädännön alaisella yrityksellä on emoyrityksessä vähintään 90 %:n omistusosuus;
2. Emoyrityksen muut omistajat ovat antaneet suostumuksensa laatimatta jättämiselle; ja
3. Emoyrityksen ja sen tytäryritysten tilinpäätökset yhdistellään EU-valtion lainsäädännön alaisen yrityksen konsernitilinpäätökseen.

Konsernitilinpäätöksen sisältö


Konsernitilinpäätös on konserniyritysten taseiden ja tuloslaskelmien sekä niiden liitetietojen yhdistelmä ja se laaditaan samalta päivältä kuin emoyrityksen tilinpäätös.

Julkisen osakeyhtiön sekä yksityisen osakeyhtiön ja osuuskunnan on sisällytettävä konsernitilinpäätökseen konsernin rahoituslaskelma, jossa kertoo konsernin varojen hankinnasta ja niiden käytöstä. Konsernista annettavat lakisääteiset tiedot sisällytetään emoyrityksen toimintakertomukseen.

Konsernitilinpäätökseen kuuluvien ja siihen liittyvien asiakirjojen on oltava selkeitä ja niiden on muodostettava yhtenäinen kokonaisuus. Tytäryritykset laativat ensin erillistilinpäätöksensä ja sen jälkeen niiden tuloslaskelmat ja taseet yhdistellään emoyrityksen tuloslaskelmaan ja taseeseen.

Tilinpäätöksessä menetellään seuraavasti:
a) Menotilien saldot jaetaan tilinpäätöksessä kahtia: tuloslaskelmaan kuluiksi ne menot, joita vastaava tulo on jo saatu ja taseeseen aktiivoiksi ne menot, joista vielä odotetaan vähintään samansuuruista tuloa.
b) Tulotilien suoriteperusteiset saldot merkitään pääosin sellaisenaan tuloslaskelmaan tuotoiksi.
c) Rahoitustilien saldot päätetään taseeseen.

Teknisesti tämä voidaan toteuttaa taulukkolaskentaohjelmistolla tai erillisellä kyseiseen tarkoitukseen laaditulla ohjelmistolla.

Liitetiedoissa annetaan konsernin osalta vastaavat tiedot kuin yksittäisen emoyhtiön osalta. Lisäksi annetaan erityisiä konserneja koskevia liitetietoja, esimerkiksi konsernitilinpäätöksen laadintaperiaatteet. Osakeyhtiön konsernitilinpäätökseen on sisällytettävä myös rahoituslaskelma, jos emoyritys on julkinen yhtiö tai yksityinen konsernitilinpäätöksen laatimiseen velvoitettu yhtiö.

Kirjanpitoasetuksessa ei ole annettu kaavoja konsernitaseen tai konsernituloslaskelman laadintaan.  KILA:lta löytyy kuitenkin kululaji- ja toimintokohtaisten konsernituloslaskelmien kaavat sekä konsernitaseen kaava. 

Lähteet: 

Petri Vehmasen luento 1 kurssilla Konsernitilinpäätös 1 (2013) 

Englund, Prepula, Riistama: Konsernitilinpäätös kirjanpitolain mukaan (2005)

lauantai 16. maaliskuuta 2013

IAS ja IFRS: Rahoitusinstrumentit

Rahoitusinstrumentti aiheuttaa yhdelle yhteisölle rahoitusvaroihin kuuluvan erän ja toiselle yhteisölle rahoitusvelan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin.

IAS 32 säätää rahoitusinstrumenttien esittämistavasta, IAS 39 niiden arvostamisesta ja kirjaamisesta ja IFRS 7 rahoitusinstrumenteista tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista. Näitä standardeja on sovellettava kaikkiin rahoitusinstrumentteihin eräitä poikkeuksia lukuunottamatta.

Rahoitusvaroihin kuuluu sekä liikepääomaan kuuluvia lyhytaikaisia omaisuuseriä että sijoituksiin kuuluvia pitkäaikaisia omaisuuseriä. Rahoitusvaroihin kuuluvat käteisvarat, toisen yhteisön oman pääoman ehtoiset instrumentit, sopimukseen perustuvat oikeudet saada toiselta yritykseltä käteisvaroja tai muita rahoitusvaroja tai sopimukseen perustuvat oikeudet vaihtaa rahoitusvaroja tai -velkoja toisen yrityksen kanssa olosuhteissa, jotka voivat osoittautua edullisiksi. Rahoitusvaroihin kuuluu myös sopimus, joka on mahdollista toteuttaa yhteisön omina oman pääoman ehtoisina instrumentteina.

Rahoitusvarojen jaottelu

IAS 39.9 jakaa rahoitusvarat käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviin eriin, eräpäivään asti pidettäviin sijoituksiin, lainoihin ja muihin saamisiin ja myytävissä oleviin rahoitusvaroihin.

Käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavat erät (rahoitusvara tai -velka) luokitellaan kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviin ja laatijan niin valitessa alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviin.

Rahoitusvara tai -velka luokitellaan kaupankäyntitarkoituksessa pidettäväksi, jos se on hankittu tai syntynyt niin, että se on tarkoitus myydä tai ostaa takaisin lyhyen ajan kuluessa ja se on osa sellaista rahoitusinstrumenttien muodostamaa salkkua, jota hallinnoidaan yhdessä tai käytetään toistuvasti lyhyen aikavälin voiton tavoitteluun. Kyseessä voi myös olla johdannainen, joka ei ole suojausinstrumentiksi tarkoitettu. 

Eräpäivään asti pidettävät sijoitukset ovat rahoitusvaroja, jotka eivät kuulu johdannaisvaroihin, ja joihin liittyvät maksusuoritukset ovat kiinteitä tai määritettävissä. Ne erääntyvät määrättynä päivänä ja yhteisöllä on vakaa aikomus ja kyky pitää ne eräpäivään asti.  Tästä poikkeuksena ovat rahoitusvarat, jotka yhteisö alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä on luokitellut käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviksi, myytävissä oleviksi tai ne vastaavat lainojen ja muiden saamisten määritelmää.

Lainat ja muut saamiset ovat rahoitusvaroja, jotka eivät kuulu johdannaisvaroihin. Niihin liittyvät maksut ovat kiinteitä tai määritettävissä olevia ja joita ei noteerata toimivilla markkinoilla. Tästä poikkeuksena ovat rahoitusvarat, jotka aiotaan myydä välittömästi tai lyhyen ajan kuluessa ja rahoitusvarat, jotka yhteisö alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä on luokitellut käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviksi. Lisäksi poikkeuksena ovat rahoitusvarat, jotka alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä on luokiteltu myytävissä oleviksi tai joista haltija ei mahdollisesti saa alkuperäistä sijoitustaan olennaisilta osin takaisin muun syyn kuin luoton laadun heikentymisen vuoksi.

Myytävissä olevat rahoitusvarat ovat rahoitusvaroja, jotka eivät ole johdannaisvaroihin kuuluvia, ja jotka on nimenomaisesti luokiteltu myytävissä oleviksi tai joita ei ole luokiteltu lainoiksi ja muiksi saamisiksi,  eräpäivään asti pidettäviksi sijoituksiksi, eikä käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviksi rahoitusvaroiksi.

Myytävissä olevien rahoitusvarojen ryhmään sisältyy tavallisesti rahoitusvaroja, joiden käyttöön liittyy joustavuus, mutta ei välttämättä pyrkimystä lisäansioiden hankintaan. Kolmen aiemmin mainitun kohdalla on tavallista, että ne ovat lisäansioihin tähtäävää sijoitustoimintaa.

Rahoitusinstrumenttien kirjauskypsyys

Rahoitusvara tai -velka merkitään taseeseen, kun yhteisöstä tulee instrumentin sopimusehtojen osapuoli. Rahoitusvara kirjataan pois taseesta, kun sopimukseen perustuva oikeus rahoitusvaran tuottamiin rahavirtoihin loppuu tai se siirtää erän toiselle osapuolelle ja siirto täyttää taseesta poiskirjaamisen edellytykset.

Alkuperäisessä kirjanpitokirjauksessa rahoitusvara arvostetaan käypään arvoon, johon lisätään erän hankinnasta tai liikkeeseenlaskusta välittömästi johtuneet transaktiomenot, kun erä on sellainen, että sitä ei arvosteta käypään arvoon tulosvaikutteisesti. Käypä arvo on tavallisesti annetun vastikkeen suuruinen. Transaktiomenot sisällytetään hankintamenoon edellä mainittua poikkeusta lukuunottamatta.

Myöhempään arvostamiseen vaikuttaa se, mihin rahoitusvarojen ryhmään erä kuuluu. Arvostamisen peruste vaihtelee. Se voi olla käypä arvo, jaksotettu hankintameno tai alun perin kirjanpitoon merkitty arvo (eli hankintameno). Käytettävä arvostamistapa riippuu siitä, mihin aiemmin kerrotuista neljästä luokasta rahoitusvara ryhmitellään. Ne olivat siis:
- käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavat rahoitusvarat,
- eräpäivään asti pidettävät sijoitukset,
- lainat ja muut saamiset, ja
- myytävissä olevat rahoitusvarat. 

Alkuperäisen kirjaamisen jälkeen rahoitusvarat, myös johdannaisvarat, arvostetaan käypään arvoon vähentämättä niitä transaktiomenoja, jotka syntyisivät myynnin tai muun luovutuksen yhteydessä, lukuun ottamatta seuraavia rahoitusvaroja:

1. Jaksotettuun hankintamenoon efektiivisen koron menetelmää käyttäen arvostettavat lainat ja muut saamiset;
2. Jaksotettuun hankintamenoon efektiivisen koron menetelmää käyttäen arvostettavat, eräpäivään asti pidettävät sijoitukset; ja
3. Sijoitukset sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, joilla ei ole toimivilla markkinoilla noteerattua markkinahintaa ja joiden käypä arvo ei ole luotettavasti määritettävissä sekä johdannaiset, jotka on sidottu tällaisiin noteeraamattomiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin ja jotka on toteutettava luovuttamalla tällaisia noteeraamattomia oman pääoman ehtoisia instrumentteja.

Viimeksi mainitut tapaukset on arvostettava hankintamenoon.

Efektiivisen koron menetelmää käytetään jaksotetun hankintamenon laskemiseen ja korkotuoton tai -kulun kohdistamiseen asianomaiselle periodille.

Efektiivinen korko tarkoittaa sitä korkokantaa, jolla rahoitusinstrumentin odotettavissa olevana juoksuaikana saatavaksi tai suoritettavaksi arvioidut vastaiset maksut tulevat diskontatuiksi sen nettokirjanpitoarvon suuruisiksi.

Jaksotettu hankintameno tarkoittaa määrää, johon rahoitusvaroihin kuuluva erä on arvostettu alun perin kirjanpitoon merkittäessä, mutta vähennettynä lyhennyksillä. Lisäksi lisätään tai vähennetään alkuperäisen määrän ja eräätyvän määrän välisen erotuksen kertyneet, efektiivisen koron menetelmällä lasketut hankintamenot ja oikaistaan, mahdollisilla vähennyskirjauksilla, jotka johtuvat arvonalentumisesta tai siitä, että maksua ei saada.

Lähde: Petri Vehmanen 2012

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

SWOT-analyysi

SWOT-analyysiä (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats) eli vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien arvioimista voidaan käyttää monenlaisiin tarkoituksiin. Kohteena voi olla esimerkiksi yrityksen oma toiminta. Analyysiä tehtäessä on tärkeää rajata, mitä kulloinkin arvioidaan, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia. SWOT-analyysiä tehdessä havaitaan usein, että asia voi olla samaan aikaan sekä vahvuus, heikkous, uhka että mahdollisuus. Tämä johtuu siitä, että asioiden arvioiminen on subjektiivista. Ihmiset voivat nähdä asiat eri tavoin.


Sisäiset vahvuudet
(Strengths)
Sisäiset heikkoudet
(Weaknesses)
Ulkoiset mahdollisuudet
(Opportunities)
Ulkoiset uhat
(Threats)
                          SWOT-analyysialusta

SWOT-analyysin lopputuloksen sekavuutta voidaan vähentää laatimalla kaksi analyysitaulukkoa, jolloin toiseen laitetaan nykyhetkeä koskevat ja toiseen tulevaisuuteen liittyvät asiat. Näitä kahta taulukkoa vertailemalla saadaan asioista selvempi kuva. Analyysin pohjalta voidaan tehdä päätelmiä, miten vahvuuksia voidaan käyttää hyväksi, miten heikkoudet muutetaan vahvuuksiksi, miten tulevaisuuden mahdollisuuksia hyödynnetään ja miten uhat vältetään. Tuloksena saadaan toimintasuunnitelma, mitä millekin asialle pitäisi tehdä.

Lähde: Lindroos & Lohivesi: Onnistu strategiassa (2004, s. 217-218)

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

IASB: Tilinpäätöksen viisi perustekijää

Tässä tekstissä esitellään IASB:n taloudellisen raportoinnin käsitteellisen viitekehyksen (The Conceptual Framework for Financial Reporting) tilinpäätöksen viisi perustekijää (The Elements of Financial Statement). IASB:n viitekehys toimii pohjana IFRS-standardeille.

Tilinpäätöksen viisi perustekijää

IASB:n (International Accounting Standards Board) taloudellisen raportoinnin käsitteellisen viitekehyksen mukaan tilinpäätöksestä löytyy viisi elementtiä, perustekijää.

Välittömästi raportoivan entiteetin taloudellisen aseman määrittämiseen liittyvät perustekijät ovat taseen varat (assets), velat (liabilities) ja oma pääoma (equity).

Välittömästi toiminnan tuloksen määrittämiseen liittyvät perustekijät ovat tuloslaskelman tuotot (income) ja kulut (expenses).

Nämä viisi perustekijää on määritelty taseen varojen kautta.

Varat ovat aikaisempien tapahtumien johdosta entiteetin omistuksessa olevia resursseja, joiden ansiosta odotetaan, että tulevaisuudessa taloudellista hyötyä virtaa yritykseen.

Velka on menneisyyden tapahtumista aiheutunut velvoite, jonka takia odotetaan taloudellista hyötyä virtaavan pois entiteetistä tulevaisuudessa.

Oma pääoma on jäännösintressi, kun varoista on vähennetty velat.

Tuotot ja kulut ovat tilikauden aikana tapahtuvaa taloudellisen hyödyn lisäystä tai vähenemistä, joka ei johdu pääoman lisäsijoituksista tai palautuksista omistajille.

Perustekijät kirjataan kirjanpitoon, kun taloudellista hyötyä tulee entiteettiin tai lähtee entiteetistä ja hankintahinta tai jokin muu arvo voidaan määrittää luotettavasti.

Varat

Varat ovat aikaisempien tapahtumien johdosta entiteetin omistuksessa olevia resursseja, joiden ansiosta odotetaan, että tulevaisuudessa taloudellista hyötyä virtaa yritykseen. Tulevaisuuden taloudellinen hyöty liittyy varojen osalta siihen, että niillä on kyky vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti entiteettiin tulevaan rahavirtaan.

Varat voivat myös vähentää rahan virtaamista ulos entiteetistä esimerkiksi, jos uusi tuotantomenetelmä alentaa tuotantokustannuksia. Entiteetin varojen tarkoitus on usein tuottaa hyödykkeitä tai palveluja asiakkaiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Tästä tarpeentyydytyksestä asiakkaiden pitäisi olla valmiita maksamaan ja siten tuoda kassavirtaa entiteettiin.

Sen lisäksi että varoja voidaan käyttää tuotteiden tai palveluiden tuottamisessa, varoja voidaan vaihtaa toisiin varoihin, varoja luovuttamalla voidaan kuitata velkoja tai varoja voidaan jakaa entiteetin omistajille. Varat voivat olla joko aineellisia (rakennukset ja tavarat) tai aineettomia (patentit ja tekijänoikeudet).

Velat

Velka on menneisyyden tapahtumista aiheutunut velvoite, jonka takia odotetaan taloudellista hyötyä virtaavan pois entiteetistä tulevaisuudessa.

Taseen velat on määritelty varojen vastakohdiksi.

Oma pääoma

Oma pääoma on jäännösintressi, kun varoista on vähennetty velat. Vaikka oma pääoma luokitellaan jäännökseksi (residual), se voidaan jakaa alaluokkiin taseessa.

Esimerkiksi yrityksen ollessa kyseessä oma pääoma voidaan jakaa sijoitettuun omaan pääomaan, jakamattomaan voittoon ja muihin oman pääoman rahastoihin. Tällainen jaottelu voi olla relevanttin päätöksentekijän kannalta.

Taseessa esitettävä oman pääoman määrä riippuu varojen ja velkojen arvostamisesta. On tavallista, että taseessa esitettävä oman pääoman määrä eroaa entiteetin osakkeiden markkinahinnasta tai siitä määrästä, joka saataisiin, kun kaikki entiteetin varat myytäisiin paloiteltuina tai koko entiteetti myytäisiin huomioon ottaen jatkuvuuden periaate.

Tuotot ja kulut

Tuotot ovat tilikauden aikana tapahtuvaa taloudellisen hyödyn lisäystä, kun varoja virtaa entiteettiin tai velat vähenevät. Tuotot ovat oman pääoman lisäystä, joka ei johdu oman pääoman lisäsijoituksista entiteettiin.

Kulut ovat tilikauden aikana tapahtuvaa taloudellisen hyödyn vähenemistä, kun varoja virtaa entiteetistä. Nettovarallisuus siis vähenee, mutta tämä ei johdu pääoman palautuksist sijoittajille.

Tuotot ja kulut ovat voiton mittaamiseen läheisesti liittyviä käsitteitä, jotka voidaan esittää tuloslaskelmassa eri tavoin, jotta ne parhaiten hyödyttäisivät taloudellista päätöksentekoa.

Tuotot ja kulut voidaan esimerkiksi jakaa entiteetin tavallisesta toiminnasta syntyneisiin ja muihin. Näin voidaan paremmin arvioida entiteettiin tulevaisuudessa generoituvia kassavirtoja.

Tuottoihin sisältyvät niin liikevaihto (revenue) kuin muista seikoista johtuva taloudellinen kasvu (gains). Liikevaihto sisältää myynnin, korot, osingot, rojaltit ja vuokrat. Taloudellista hyötyä voi virrata entiteettiin myös muussa muodossa johtuen tavallisesta liiketoiminnasta tai muusta, kuten pitkäaikaisen varan arvonnoususta.

Entiteetin tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvia kuluja ovat mm. myynnin kustannukset, palkat ja poistot. Kuluihin sisältyy myös realisoitumattomia menoja, jotka saattavat johtua esimerkiksi valuuttakurssieroista.

Kaikkia tuottoja ja kuluja ei kirjata tuloslaskelmaan. Esimerkiksi uudelleenarvostuksen takia syntyvät oman pääoman muutokset sisällytetään omaan pääomaan pääoman säilyttämiseen liittyvinä oikeisuina (capital maintenance adjustment) tai uudelleenarvostusrahastoina (revaluation reserves).

Lähde: The Conceptual Framework for Financial Reporting 2010

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

IAS/IFRS-standardien mukainen arvostaminen

IFRS-maailmassa on käytössä erilaisia arvostusmenetelmiä erilaisiin tilanteisiin sekä alkuperäiseen että myöhempään kirjaamiseen. 

Käypä arvo

Käypä arvo on hinta, joka saataisiin, jos omaisuuserä myytäisiin tai joka maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolien välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa. Käypä arvo on markkinaperusteinen arvo, jolloin näkökulma on sen markkinaosapuolen, jonka hallussa omaisuuserä tai velvoite on eli käypä arvo on poistumishinta. Käypää arvoa määrittäessa oletetaan vastapuolen olevan asiaa tunteva, liiketoimintaan halukas ja että osapuolet ovat toisistaan riippumattomia.

Hankintamenomalli

Hankintamenomallissa käytetään hankintamenoa, josta on vähennetty kertyneet poistot ja arvonalentumistappiot. 

Uudelleenarvostusmalli

Tässä mallissa käytetään uudelleenarvostukseen perustuvaa arvoa, joka on käypä arvo vähennettynä  kertyneillä poistoilla ja arvonalentumistappioilla. Uudelleenarvostusmalli eroaa käyvän arvon mallista.

Nettorealisointiarvo

Nettorealisointiarvo on tavanomaisessa liiketoiminnassa saatava arvioitu myyntihinta, josta on vähennetty vaihto-omaisuuden valmiiksi saattamisen menot ja arvioidut myynnin toteutumiseksi välttämättömät menot. 

Arvostaminen eri standardeissa pääsäännön mukaisesti yksinkertaistettuna


STANDARDI
TASEESEEN MERKITSEMISEN EDELLYTYKSET
ALKUPERÄINEN KIRJAAMINEN
ARVOSTAMINEN ALKUPERÄISEN KIRJAAMISEN JÄLKEEN
IAS 38 AINEETTOMAT HYÖDYKKEET
Aineettoman hyödykkeen määritelmän mukainen ja täyttää kirjaamisedellytykset
Hankintamenoon
Hankintamenomalli tai uudelleenarvostusmalli
IAS 16 AINEELLISET KÄYTTÖOMAISUUS-HYÖDYKKEET
Jos todennäköistä, että vastainen taloudellinen hyöty koituu yhteisön hyväksi ja hyödykkeen hankintameno luotettavasti määritettävissä
Hankintamenoon
Hankintamenomalli tai uudelleenarvostusmalli. Valintaa sovelletaan kokonaiseen aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden luokkaan.

IAS 17 VUOKRA-SOPIMUKSET

Rahoitusleasinginsopimukset: vuokratun hyödykkeen käypä arvo tai vähimmäisvuokrien nykyarvo sen mukaan, kumpi niistä on alempi.
Vähimmäisvuokrat on jaettava rahoitusmenoon ja velan vähennykseen

IAS 40 SIJOITUS-KIINTEISTÖT
Jos todennäköistä, että vastainen taloudellinen hyöty koituu yhteisön hyväksi ja hyödykkeen hankintameno luotettavasti määritettävissä.
Transaktiomenot sisältävään hankintamenoon. Ostetun sijoituskiinteistön hankintameno sisältää ostohinnan sekä hankinnasta välittömästi johtuvat menot.

Käyvän arvon malli tai hankintamenomalli. Valittua periaatetta sovelletaan kaikkiin sijoituskiinteistöihin.

IAS 41 MAATALOUS
Aikaisempien tapahtumien seurauksena määräysvalta omaisuuserään ja on todennäköistä, että vastainen taloudellinen hyöty koituu yhteisön hyväksi ja käypä arvo tai hankintameno on määritettävissä luotettavasti.
Käypään arvoon (kun se on määritettävissä luotettavasti) vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla.

Käypään arvoon (kun se on määritettävissä luotettavasti) vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla.

IAS 2 VAIHTO-OMAISUUS

Hankintamenoon tai
nettorealisointiarvoon sen mukaan, kumpi niistä on alempi.
Hankintamenoon tai
nettorealisointiarvoon sen mukaan, kumpi niistä on alempi.
IAS 39 RAHOITUS-INSTRUMENTIT:
KIRJAAMINEN JA ARVOSTAMINEN
Yhteisöstä tulee instrumentin sopimusehtojen osapuoli

Käypä arvo lisättynä välittömät transaktiomenot, kun kyseessä on erä, jota ei arvosteta käypään arvoon tulosvaikutteisesti
Arvostamisen perusteena voi olla käypä arvo, jaksotettu hankintameno tai alun perin kirjanpitoon merkitty arvo
IAS 37 VARAUKSET, EHDOLLISET VELAT JA EHDOLLISET VARAT
Varaus on merkittävä Varaus taseeseen, kun aikaisemman tapahtuman seurauksena on velvoite ja on todennäköistä, että sen täyttäminen edellyttää taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtämistä pois yhteisöstä, ja niiden määrä on arvioitavissa luotettavasti.
Paras arvio menoista, joita olemassa olevan velvoitteen täyttäminen edellyttää raportointikauden päättymispäivänä


IFRS 2 OSAKEPERUSTEISET MAKSUT
Osakeperusteisesti maksettavassa liiketoimessa vastaanotetut tai hankitut tavarat tai palvelut kirjataan, kun ne vastaanotetaan
Omana pääomana maksettavat osakeperusteiset liiketoimet: Kirjataan vastaanotetut tavarat tai palvelut ja vastaava oman pääoman lisäys suoraan vastaanotettujen tavaroiden ja palvelujen käypää arvoa vastaavaan määrään, paitsi silloin, kun tämä käypä arvo ei ole luotettavasti määritettävissä

IAS 18 TUOTOT
Tavaroiden myynti:
Riskit ja edut ostajalla; ei liikkeenjohdollista intressiä eikä määräysvaltaa myytyihin tavaroihin; tuotot ovat määritettävissä luotettavasti ja on todennäköistä, että taloudellinen hyöty koituu yhteisön hyväksi ja liiketoimeen kohdistuvat menot ovat määritettävissä luotettavasti
Käypä arvo ottaen huomioon mahdolliset yhteisön myöntämät alennukset



Lähde: Petri Vehmanen 2012

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Oma pääoma IFRS-maailmassa

Oman pääoman käsittelylle ei ole omaa IFRS-standardia. Käsitteellinen viitekehys määrittelee oman pääoman varojen jäännökseksi sen jälkeen, kun kaikki velat on vähennetty. IAS 32 määrittelee oman pääoman ehtoinen instrumentin miksi tahansa sopimukseksi, joka osoittaa oikeutta osuuteen yhteisön varoista sen kaikkien velkojen vähentämisen jälkeen.  

Oma pääoma voi olla myös rahoitusinstrumentin komponenttina. Se, sisältääkö rahoitusinstrumentti oman pääoman komponentin, jää rahoitusinstrumentin liikkeeseenlaskijan arvioitavaksi. Luokittelu tehdään alkuperäisen kirjanpitoon merkitsemisen yhteydessä. 

Yhdistelmäinstrumenteilla (esim. joukkovelkakirjalainoilla) on ominaisuus, että usein ne synnyttävät ensisijaisesti liikkeeseenlaskijalle rahoitusvelan ja antavat samalla instrumentin haltijalle oikeuden vaihtaa se liikkeeseenlaskijan oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin. 

Em. tapauksessa on esitettävä taseessa erikseen instrumentin molemmat komponentit eli rahoitusvelka ja oman pääoman ehtoinen instrumentti. 

Omaa pääoma koskevasta transaktiosta, kuten liikkeeseen laskusta tai oman pääoman ehtoisten instrumenttien hankinnasta johtuvia transaktiomenoja (esim. rekisteröintipalkkioita, muita viranomaisten perimiä palkkioita, painatuskuluja ja varainsiirtoveroja) on kirjanpidossa käsiteltävä oman pääoman vähennyksenä. Jos omaa pääomaa ei sitten realisoidukaan, menot em. transaktioista kirjataan kuluiksi.


perjantai 1. maaliskuuta 2013

Rahoitusmarkkinoiden jaottelu

Rahoitukseen liittyvät teoriat voidaan John Kihnin mukaan jaotella kolmeen:

1. Normatiiviset teoriat: miten pitäisi käyttäytyä,
2. Deskriptiiviset teoriat: miten oikeasti käyttäydytään,
3. Preskriptiiviset teoriat: neuvovat, miten pitäisi käyttäytyä ottaen huomioon kognitiiviset rajoitteet.

Kaikki rahoituksen kirjojen osa-alueet liittyvät arvoon, riskiin ja markkinoiden tehokkuuteen. Normatiiviset teoriat ovat Kihnille teorioita, jotka eivät toimi käytännön maailmassa. Deskriptiiviset teoriat taas vastaavat hänen mukaansa empiiristä todellisuutta. Siksi hän esittikin luennollaan seuraavan lainauksen kritisoidakseen modernin rahoituksen teorioita, jotka eivät ota huomioon sitä, mitä oikeasti rahoitusmarkkinoilla on havaittavissa:

“Facts do not cease to exist because they are ignored.”
Aldous Huxley, 1927

Kihnin mukaan rahoitus esimerkiksi liittyy vahvasti diskonttokorkoihin, mutta emme tiedä, mikä niitä muuttaa. Silti esitämme, että tiedämme.

Kihn on ottanut kantaa myös rahoitusalan ammattilaisten työhön:

“Investment bankers don’t care about the prices.” 

Tällä hän tarkoitti sitä, että näiden henkilöiden tavoitteena on vain saada kauppoja aikaiseksi hinnasta piittaamatta. Tämä ei Kihnin mukaansa ole perinteisten rahoitusteorioiden esittämää rationaalista käyttäytymistä markkinoilla.

“In short, irrational investors may affect the timing of security issuance, but they should not affect the firm’s investment plans.” Barberis & Thaler (2002, s. 564)

47,5 prosenttia rahoitusmarkkinoiden ammattilaisista ei koskaan käyttänyt nykyarvotekniikoita. 84,8 prosenttia käytti niitä joskus tai ei koskaan. Blockin (1999) löydös oli, että rahoitusalalla 83,3 prosenttia investointipankkiireista (18 vastaajaa) ei koskaan käyttänyt nykyarvotekniikoita.

Käytännön toimijat eivät siis itsekään usko moderneihin rahoitusteorioihin, koska he eivät käytä niitä arvostusmalleja, joita heidän teorioiden mukaan pitäisi. Uskovatko akateemiset ihmiset sitten siihen, mitä he rahoituksen teoriasta opettavat?

"When it becomes serious, you have to lie." Jean-Claude Juncker

Rahoitusmarkkinat

“The markets are often represented in rather haphazard ways and/or seem to drop from outer space with little explanation.” John Kihn, 2013

Rahoitus liittyy nykyarvolaskentaan. Tulevaisuuden arvon saamme kertomalla kassavirran  tekijällä (1+i)^t, nykyarvon saamme jakamalla tuolla samaisella tekijällä (diskonttaamalla). Termissä i edustaa korkokantaa. 

Rahoitusmarkkinoiden tarkoitus on siirtää pääomia niille, jotka tarvitsevat sitä niiltä, joilla on ylimääräistä. Siksi rahan aika-arvon pitäisi olla positiivinen.
 
Rahoitusmarkkinoiden luokittelu

John Kihn esitti luennollaan jaottelun sijoituskohteista, jollaista ei hänen mukaansa yleensä nähdä tavallisissa rahoituksen oppikirjoissa:

1. Rahamarkkinat, lyhytaikaiset, alle vuosi (Cash/money markets)
2. Joukkovelkakirjat ja obligaatiot, pitkäaikaiset, yli vuosi (Bonds, risk-free through risky)
3. Osakkeet (Stocks/equities)
4. Valuuttakauppa (FX, foreign exchange)
5. Kiinteistöt (Real estate)
6. Hyödykemarkkinat (Commodities)
7. Johdannaiset (Derivatives, including everything from futures to insurance & reinsurance markets, options and any derivatives of 1-6)

John Kihn kävi luennollaan läpi, mitkä tekijät vaikuttavat näiden omaisuusluokkien arvoon. Kuten mainittua, sijoituksen arvo on sen tuottamien kassavirtojen nykyarvo. Tämän laskentaan tarvitaan tiedot kassavirroista ja diskonttaamisessa käytettävästä korkokannasta. Riskit voivat vaikuttaa näihin molempiin. Mitkä tekijät esimerkiksi vaikuttavat siihen, että yksi kassavirta jää saamatta, mutta sitä seuraavat kassavirrat saadaan? Markkinoilla kassavirrat ovat yleensä toisistaan riippuvaisia, eivätkä yksittäisiä tapahtumia.

Käteinen raha on kaikista perustavaalaatua olevin sijoitusinstrumentti. Raha on vaihdon väline, arvon mitta, arvon säilyttäjä ja sen pitäisi myös (itävaltalaisen koulukunnan mukaan) olla kaikista likvidein varallisuuden muoto.

“Cash and money markets are essentially equivalent to very short bond math. What we mean by money can matter greatly. Most currencies these days are debt based.”

“Risky Coupon Bonds, RCB: The discount rate is not merely driven by whatever drives “risk-free” rates, but also anything more idiosyncratic/non-systematic and/or systematic.”

Osakkeista puhuttaessa osingot ovat rahavirtoja, joita diskonttaamalla saadaan määritettyä osakkeen arvo.

Valuuttamarkkinat taas ovat vain rahamarkkinat, jossa kauppaa käydään kahden eri valuutan välillä. Valuuttakurssit ovat vain valuutan hinta esitettynä toisessa valuutassa. Valuuttamarkkinat ovat vain kahdet eri rahamarkkinat esitettynä rinnakkain. Samat perustavaa laatua olevat nykyarvot, jotka määrittävät rahamarkkinoita vaikuttavat valuuttojen arvoihin, mutta valuuttamarkkinoilla on huomioitava vähintään kahdet eri markkinat samanaikaisesti.

Kolmen eri valuutan A, B ja C arvojen pitää olla ristiriidattomia: A/C = A/B x B/C. Jos tämä määritelmä ei pidä, on arbitraasi mahdollinen valuuttamarkkinoilla.

“For FX the driving relationship is called Covered Interest Arbitrage (CIA). It is an arbitrage relationship. FX is driven by relative discount rates.”

Kiinteistösijoittamisesta Kihn mainitsi luennollaan seuraavaa:

“Unique geographic nature of real estate tends to make valuation tricky. In the short run residential real estate tends to be driven by comparables. It’s difficult to come up with present values. Psychology has an overwhelming impact of valuation at least in part due to the almost impossibility of meaningful arbitrage for most people in most property markets."

Hyödykemarkkinoilla hintoja ajavat Kihnin mukaan varastoinnin tarve ja kustannukset sekä hyödykkeen soveltuminen sen omistamiseen.

Johdannaisten hinta taas lasketaan yleisesti Black & Scholes -mallilla tai vastaavalla. Mikään malli B&S-mallin jälkeen ei ole dramaattisesti muuttanut johdannaisten hinnoittelun teoriaa.  

Siteerauksia, John Kihn

“There is no “risk-free” in the actual or real world. It’s simplifying assumption.”

“For a cash flow that the value of time is not an issue is worth the same as its face value.”

 
"Every major corporate event shows market inefficiency."

"What is the most important determinant of estimating risk in the real financial markets? Probability."


"Probability isn’t math by the way."

"The laboratory evidence shows that avoiding winner’s curse is not easy. Even experienced subjects who are given significant learning opportunities fail to solve the buy-a-firm problem and fail to understand the need to become more conservative when the number of bidders increases. Avoid auctions with many bidders."

"It’s easier to train a pigeon than a human."


"What drives financial decisions? It should be economics, but it’s not." 

"Practitioners don’t use what they are supposed to use. Academics don’t believe what they teach."

"The average person is more concerned with fear and hope than fear and greed. The concept of risk itself is really an abstract human construct (related to probability)."

"Capital structure can be driven by history."

"Is there too much trading? F*cking yeaah!"

"The HFT (high-frequency trading) average holding period has been quoted at 22 seconds."


"Academic definitions of risk assume risk is symmetric, or nearly so (if they bother to define it at all). The distribution of past returns is often implicitly used to measure risk."

"Not some but most, if not all, financial phenomena can plausibly be understood using models in which some agents are not fully rational."


"Effectively all businesses cease to exist, it’s really just a matter of time and method (bankruptcy or merger/takeover)." 
Lähteet: 

Brealey, Myers & Allen: Corporate Finance 2006. 8th Edition

John Kihn, luennot 2013