sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

IASB: Tilinpäätöksen viisi perustekijää

Tässä tekstissä esitellään IASB:n taloudellisen raportoinnin käsitteellisen viitekehyksen (The Conceptual Framework for Financial Reporting) tilinpäätöksen viisi perustekijää (The Elements of Financial Statement). IASB:n viitekehys toimii pohjana IFRS-standardeille.

Tilinpäätöksen viisi perustekijää

IASB:n (International Accounting Standards Board) taloudellisen raportoinnin käsitteellisen viitekehyksen mukaan tilinpäätöksestä löytyy viisi elementtiä, perustekijää.

Välittömästi raportoivan entiteetin taloudellisen aseman määrittämiseen liittyvät perustekijät ovat taseen varat (assets), velat (liabilities) ja oma pääoma (equity).

Välittömästi toiminnan tuloksen määrittämiseen liittyvät perustekijät ovat tuloslaskelman tuotot (income) ja kulut (expenses).

Nämä viisi perustekijää on määritelty taseen varojen kautta.

Varat ovat aikaisempien tapahtumien johdosta entiteetin omistuksessa olevia resursseja, joiden ansiosta odotetaan, että tulevaisuudessa taloudellista hyötyä virtaa yritykseen.

Velka on menneisyyden tapahtumista aiheutunut velvoite, jonka takia odotetaan taloudellista hyötyä virtaavan pois entiteetistä tulevaisuudessa.

Oma pääoma on jäännösintressi, kun varoista on vähennetty velat.

Tuotot ja kulut ovat tilikauden aikana tapahtuvaa taloudellisen hyödyn lisäystä tai vähenemistä, joka ei johdu pääoman lisäsijoituksista tai palautuksista omistajille.

Perustekijät kirjataan kirjanpitoon, kun taloudellista hyötyä tulee entiteettiin tai lähtee entiteetistä ja hankintahinta tai jokin muu arvo voidaan määrittää luotettavasti.

Varat

Varat ovat aikaisempien tapahtumien johdosta entiteetin omistuksessa olevia resursseja, joiden ansiosta odotetaan, että tulevaisuudessa taloudellista hyötyä virtaa yritykseen. Tulevaisuuden taloudellinen hyöty liittyy varojen osalta siihen, että niillä on kyky vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti entiteettiin tulevaan rahavirtaan.

Varat voivat myös vähentää rahan virtaamista ulos entiteetistä esimerkiksi, jos uusi tuotantomenetelmä alentaa tuotantokustannuksia. Entiteetin varojen tarkoitus on usein tuottaa hyödykkeitä tai palveluja asiakkaiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Tästä tarpeentyydytyksestä asiakkaiden pitäisi olla valmiita maksamaan ja siten tuoda kassavirtaa entiteettiin.

Sen lisäksi että varoja voidaan käyttää tuotteiden tai palveluiden tuottamisessa, varoja voidaan vaihtaa toisiin varoihin, varoja luovuttamalla voidaan kuitata velkoja tai varoja voidaan jakaa entiteetin omistajille. Varat voivat olla joko aineellisia (rakennukset ja tavarat) tai aineettomia (patentit ja tekijänoikeudet).

Velat

Velka on menneisyyden tapahtumista aiheutunut velvoite, jonka takia odotetaan taloudellista hyötyä virtaavan pois entiteetistä tulevaisuudessa.

Taseen velat on määritelty varojen vastakohdiksi.

Oma pääoma

Oma pääoma on jäännösintressi, kun varoista on vähennetty velat. Vaikka oma pääoma luokitellaan jäännökseksi (residual), se voidaan jakaa alaluokkiin taseessa.

Esimerkiksi yrityksen ollessa kyseessä oma pääoma voidaan jakaa sijoitettuun omaan pääomaan, jakamattomaan voittoon ja muihin oman pääoman rahastoihin. Tällainen jaottelu voi olla relevanttin päätöksentekijän kannalta.

Taseessa esitettävä oman pääoman määrä riippuu varojen ja velkojen arvostamisesta. On tavallista, että taseessa esitettävä oman pääoman määrä eroaa entiteetin osakkeiden markkinahinnasta tai siitä määrästä, joka saataisiin, kun kaikki entiteetin varat myytäisiin paloiteltuina tai koko entiteetti myytäisiin huomioon ottaen jatkuvuuden periaate.

Tuotot ja kulut

Tuotot ovat tilikauden aikana tapahtuvaa taloudellisen hyödyn lisäystä, kun varoja virtaa entiteettiin tai velat vähenevät. Tuotot ovat oman pääoman lisäystä, joka ei johdu oman pääoman lisäsijoituksista entiteettiin.

Kulut ovat tilikauden aikana tapahtuvaa taloudellisen hyödyn vähenemistä, kun varoja virtaa entiteetistä. Nettovarallisuus siis vähenee, mutta tämä ei johdu pääoman palautuksist sijoittajille.

Tuotot ja kulut ovat voiton mittaamiseen läheisesti liittyviä käsitteitä, jotka voidaan esittää tuloslaskelmassa eri tavoin, jotta ne parhaiten hyödyttäisivät taloudellista päätöksentekoa.

Tuotot ja kulut voidaan esimerkiksi jakaa entiteetin tavallisesta toiminnasta syntyneisiin ja muihin. Näin voidaan paremmin arvioida entiteettiin tulevaisuudessa generoituvia kassavirtoja.

Tuottoihin sisältyvät niin liikevaihto (revenue) kuin muista seikoista johtuva taloudellinen kasvu (gains). Liikevaihto sisältää myynnin, korot, osingot, rojaltit ja vuokrat. Taloudellista hyötyä voi virrata entiteettiin myös muussa muodossa johtuen tavallisesta liiketoiminnasta tai muusta, kuten pitkäaikaisen varan arvonnoususta.

Entiteetin tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvia kuluja ovat mm. myynnin kustannukset, palkat ja poistot. Kuluihin sisältyy myös realisoitumattomia menoja, jotka saattavat johtua esimerkiksi valuuttakurssieroista.

Kaikkia tuottoja ja kuluja ei kirjata tuloslaskelmaan. Esimerkiksi uudelleenarvostuksen takia syntyvät oman pääoman muutokset sisällytetään omaan pääomaan pääoman säilyttämiseen liittyvinä oikeisuina (capital maintenance adjustment) tai uudelleenarvostusrahastoina (revaluation reserves).

Lähde: The Conceptual Framework for Financial Reporting 2010

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti