maanantai 29. huhtikuuta 2013

Toimintolaskenta

Toimintolaskenta syntyi perinteisen kustannuslaskennan kritiikin pohjalta. Perinteisessä kustannuslaskennassa kustannuksia ei aina saada kohdistettua oikealla tavalla. Toimintolaskennan teorian perusoivalluksia ovat organisaation johtaminen toimintojen avulla, ja että toiminnot kuluttavat resursseja ja tuotteet ja asiakkaat näitä toimintoja. Volyymisidonnaiset kustannuskohdistimet eivät ole riittävän tarkkoja. Toimintokustannuslaskennan tavoitteena on toiminnan parantaminen ja tehostaminen, sillä toiminnot ovat arvoa tuottavia, tuottamattomia tai vähentäviä.

Ideaalisessa toimintokustannusjärjestelmässä vaiheessa yksi osastojen kustannukset kohdistetaan niille toiminnoille, joita osastot käyttävät. Toisessa vaiheessa toimintojen kustannukset kohdistetaan laskentakohteille sen mukaan, kuinka paljon ne kutakin toimintoa käyttävät.

Toimintolaskentaa voidaan hyödyntää operatiivisesti ja strategisesti. Operatiivinen toimintolaskenta perustuu asioiden oikein tekemiselle. Tästä esimerkkeinä ovat toimintojohtaminen, liiketoimintaprosessien uudistaminen, jatkuva kehittäminen ja laatujohtaminen. Strateginen toimintolaskenta taas tähtää oikeiden asioiden tekemiseen. Esimerkkejä siitä ovat segmentointi ja asiakassuhteiden ja jakelukanavien hallinta.

Toimintolaskennan tavoitteena on huomion suuntaaminen uusiin asioihin. Siitä on suurin hyöty yrityksille, joissa yleiskustannusten osuus on suuri, tuotteita on runsaasti ja tuotteet ovat eräkooltaan, monimutkaisuudeltaan ja volyymiltaan toisistaan poikkeavia. Liian monimutkaisen mallin tietoinen välttäminen on kuitenkin olennaista.

Lähde: Eeva-Maria Ihantolan luento 2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti