lauantai 13. heinäkuuta 2013

Työuupumus

Tekstin kirjoitin alunperin kurssin Organisaatiokäyttäytyminen oppimispäiväkirjaa varten ja muokkasin sen blogiin sopivaksi. 

Loppuunpalamisesta (burnout) on puhuttu paljon. Se on vakava työssä kehittyvä stressioireyhtymä, joka siis syntyy alun perin stressistä, mutta on sitä selvästi vakavampi tila. Nykyään puhutaan loppuunpalamisen sijaan ennemmin työuupumuksesta. Se voi olla lievää tai vakavaa.

Jaksaminen ja uupuminen ovat ilmiöinä kiinnostavia, sillä työuupumuksen voi tulkita kertovan työelämän tilasta, tavoitteista ja tulospaineista. Aluksi työuupumuksen määrittely oli kiistanalaista, sillä se piti erottaa lähellä olevista käsitteistä kuten depressiosta. Burnout on määritelty ”kompleksisten sosiaalisten suhteiden kontekstissa tapahtuvaksi yksilölliseksi stres¬sikokemukseksi, joka koskee yksilön käsityksiä sekä itsestä että toisista.”

Työuupumusta voidaan luokitella psykologisella mittarilla nimeltään Maslach Burnout inventory (MBI). Kyseisessä mallissa on keskeistä havainto työn fyysisen kuormittavuuden kasautumisesta: Pitkäaikainen stressi näkyy emotionaalisena uupumuksena.

Perinteisen näkökulman mukaan työuupumus on yksilön ongelma. Tietyt yksilön luonteeseen ja käyttäytymiseen vaikuttavat seikat aiheuttavat ongelmia. Toinen näkökanta taas esittää vian olevan useimmiten työyhteisössä. Jos työntekijän inhimillistä puolta ei huomioida, riski sairastua uupumukseen kasvaa. Ihminen haluaa kokea hallitsevansa työtään ja voivansa vaikuttaa siihen. Jos tämä ei ole mahdollista, uupumisen prosessi voi käynnistyä. Työuupumus on kuitenkin monisyinen sairaus, johon vaikuttavat monet yksilöön, yhteisöön ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät.

Lämsän ja Hautalan (2005) mukaan tietyt yksilölliset tekijät voivat altistaa työuupumukseen sairastumiseen. Esimerkiksi syynä voi olla nuori ikä, koska nuoruus merkitsee kokemattomuutta, vääristyneitä odotuksia ja haavoittuvuutta. Nuorten työuupumuksen riskiä lisäävät työskentely epävarmoissa olosuhteissa ja määräaikaisissa työsuhteissa.

Kolme työuupumuksen osa-aluetta MBI-mallin mukaan ovat emotionaalinen uupumus, asiakkaisiin liittyvä etäisyydenotto ja henkilökohtaisen aikaansaamisen heikkeneminen. Tämä malli on suosittu ja käytössä myös suomalaisessa työuupumuksen tutkimuksessa.

Työuupumustutkimuksessa on kuitenkin eroja. Joidenkin mallien mukaan merkitystä on sillä, kokevatko ihmiset onnistuvansa saavuttamaan tärkeinä pidettyjä tavoitteita. Jos eivät, seuraa burnout. Pelkkä stressi ei siis aiheuta loppuun palamista. Elämänhallinnalla ja jaksamisella on siis yhteys.

Työuupumuksella on suuri merkitys työelämää selittävissä tutkimuksissa, sillä se liittyy kaikkiin työympäristön ja työn kielteisiin piirteisiin. Uupumusta on erityisesti työpaikoilla, joissa oli tehty työn kuormittavuutta ja epävarmuutta lisääviä irtisanomia ja lomautuksia tai vapaita työpaikkoja oli jätetty täyttämättä. Kiire on nostettu tärkeäksi syyksi uupumiseen. Syy työuupumuksen koettuun lisääntymiseen voi olla myös siinä, miten asiasta yhteiskunnassa puhutaan. Työuupumus on kulttuurisidonnaista ja heijastelee yhteiskunnan tilaa. Toisaalta työuupumus saattaa olla työelämän tilan valikoiva peilikuva, joka peittää piirteet, joita ei saa nähdä tai kyseenalaistaa.

Työuupumuksesta toipuminen vaatii usein pitkän sairausloman, lääkitystä, terapiahoitoa, kuntoutusta ja muuta ammattilaisten apua. myös vertaistuesta on hyötyä. Tärkeää on toipumisen jälkeisen rauhallisen töihin palaamisen jälkeen varmistaa, että sama ei enää toistu. Toimintatapoja on siis muutettava.


Lähteet:

Lämsä, Anna-Maija & Hautala, Taru 2005. Organisaatiokäyttäytymisen perusteet. Helsinki: Edita.

Kaskisaari, M. 2004. Yhteiskuntakriittinen näkökulma työuupumustutkimukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti