lauantai 8. helmikuuta 2014

Pääomatulot ja verotus

Pääomatuloja ovat korkotulo, pörssiyhtiöstä saatu osinkotulo, vuokratulo, voitto-osuus, henkivakuutuksen tuotto, maa-aineksista saadut tulot ja kiinteän tai irtaimen omaisuuden luovutuksesta saatu voitto eli luovutusvoitto. Pääomatuloa on myös muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen, muutoin on kyse ansiotulosta.

Pääomatulovero on lievästi progressiivinen. Vuodesta 2012 alkaen pääomatulovero on 30 % ja yli 50 000 euron pääomatuloista vero on 32 %.

Yleisimmin ihmisillä on korko-, osinko-, vuokra- ja luovutusvoittoja, käsittelen niitä tässä kirjoituksessa eniten.

Kyseessä ei ole sitova veroneuvonta, eikä kirjoittaja ole vastuussa tiedon oikeellisuudesta.

Luonnollisen henkilön saamien korkotulojen verotus

Tuloverolain (TVL) 33.1 §:n mukaan korko ja muu siihen rinnastettava hyvitys sijoitetulle pääomalle on veronalaista pääomatuloa. Korkoon rinnastettavana hyvityksenä voidaan pitää indeksi- ja kurssihyvitystä. TVL:n mukaan verotettavia veronalaisia korkotuloja ovat muut korkotulot kuin verovapaat korkotulot tai korkotulon lähdeveron alaiset korkotulot.

Korkotulona voidaan pitää erää, joka määräytyy ajan, korkoprosentin ja pääoman funktiona. Korkotulot voivat olla korkotulon lähdeveron alaisia, verovapaita, tuloveron alaisia pääomatulona verotettavia tai elinkeinotoimintaan tai maatalouteen kuuluvia. Yksityishenkilön saamat korkotulot ovat valtaosin KLähdeVL:n alaisia tuloja. Pääomatulona verotettavat korkotulot ja verovapaat korkotulot ovat harvinaisia.

Pankkitalletuksille, osuuskuntien säästökassojen talletustileille, huoltokonttoritalletuksille ja joukkovelkakirjalainoille maksetusta korosta suoritetaan korkotulon lähdevero. Edellytyksenä on laajan yleisön käytettävyys.

Lähdeveroa peritään vain, jos saaja on Suomessa yleisesti verovelvollinen luonnollinen henkilö. Vuodesta 2012 alkaen lähdeveron määrä on 30 %. Vuonna 2011 määrä oli 28 %.

Sijoitetun pääoman korko tms. hyvitys, jota maksetaan PS-tilissä sekä säästö- ja henkivakuutuksissa ei ole vuosittain verotuksen kohteena, vaan sijoitetun pääoman tuotto verotetaan pääomatulona nostovaiheessa.

Korkotulo, josta on peritty lähdevero, ei ole yleisesti verovelvollisen luonnollisenhenkilön eikä kotimaisenkuolinpesän veronalaista tuloa. Jos korkotulo ei ole lähdeveronalainen eikä verovapaa, se on veronalaista pääomatuloa tuloverotuksessa. Indeksihyvitykset rinnastetaan veronalaisiin korkotuloihin.

Osuuskunnan maksamiin osuuspääoman ja sijoitusosuuden korkoihin, säästöpankin lisärahastosijoituksen korkoihin sekä vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen takuupääoman korkoihin sovelletaan erityissäännöksiä.

Jälkimarkkinahyvityksellä tarkoitetaan joukkovelkakirjan luovutuksen yhteydessä saatua tai maksettua hyvitystä, joka vastaa joukkovelkakirjan luovutusta edeltäneen koronmaksupäivän ja luovutuspäivän väliseltä ajalta kertynyttä korkoa. Saatu jälkimarkkinahyvitys on veronalaista pääomatuloa ja maksettu jälkimarkkinahyvitys on vähennyskelpoinen pääomatuloista (TVL 32 § ja 54 a §).

Tuloverotuksessa veronalaisia korkotuloja ovat esim.

- pakkolunastuskorvaukselle maksetut korot
- yksityislainanannosta saadut korot
- kauppahintasaatavan korot
- palkkasaatavalle maksetut korot
- yrittäjäosakkaan yhtiölleen antamasta lainasta saadut käyvät, markkinaehtoiset korot
- muusta kuin yleisölle suunnatuista talletuksista ja joukkovelkakirjalainasta taikka notaaritalletuksesta saadut korot
- ulkomailla olevasta talletuksesta tai joukkovelkakirjalainasta saadut korot; ulkomaille verosopimuksen mukaisesti maksettu vero hyvitetään Suomessa
- nollakorkoisesta joukkovelkakirjalainasta saatu tulo
 
Muille kuin verotusmenettelylain mukaisille veroille suoritettavaan palautuskorkoon sovelletaan veronkantolain 22 §:ää (609/2005), ellei asianomaisessa verolaissa ole toisin säädetty. Veronkantolain 22 §:n mukainen palautuskorko ei ole veronalaista tuloa.

Korkomenot vähennetään pääsääntöisesti puhtaasta pääomatulosta. Vähennyskelpoisia ovat vain opintovelan korkomenot, tulonhankkimisvelan korkomenot ja osittain asuntovelan korkomenot.

Osuuspääoman korko on 1.500 euroon saakka verovapaa ja maksetut bonukset ovat verovapaita. 

Listatusta yhtiöstä saatu osinko

Listatun yhtiön maksama osinko on luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle kokonaisuudessaan pääomatulo-osinkoa siten, että 70 prosenttia osingosta on veronalaista pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. (TVL 33a §).

Osinkoon kohdistuu siis 21-22,4 %:n suuruinen vero. Kun otetaan huomioon vielä yhtiön maksama vero, osinkotuloon kohdistuu 40,4-41,4 %:n suuruinen vero.

Osakkeisiin liittyvät menot, kuten arvo-osuustiliin liittyvät säilytysmaksut, ovat vähennyskelpoisia verotuksessa, sillä niitä ei lueta hankintamenoon. Tällaiset kulut voidaan vähentää maksuvuotena pääomatuloista siltä osin kuin niitä on verovuonna maksettu yhteensä yli 50 euroa (TVL 54 §). Sijoitusrahaston osuudenomistaja ei saa vähentää sijoitusrahaston hallinnointipalkkioita, joita rahastoyhtiö ei peri suoraan osuudenomistajilta, vaan rahaston varoista.

Arvopapereiden hankintaan kohdistuvia korkokuluja ei vähennetä luovutusvoittoa laskettaessa. Tällaiset korot vähennetään yleensä pääomatulosta maksuvuotenaan tulonhankkimisvelan korkoina.
Vuokratulo

Vuokrauksen kohteella ei ole merkitystä veronalaisuuteen. Pellon tai metsän vuokraus kuuluu kuitenkin maatalouden tulolähteeseen ja koko liikkeen vuokraus kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Liiketoimintaan kuulumaton kiinteistö kuuluu henkilökohtaiseen tulolähteeseen, jolloin sitä verotetaan TVL:n mukaan.

Bruttovuokratulosta vähennetään vuokratulon hankkimisesta johtuneet menot. Menot ovat vähennyskelpoisia mistä tahansa pääomatulosta. Vuokratuloon kohdistuvat korot vähennetään erikseen pääomatuloista tulonhankkimisvelan korkoina.

Kiinteistöstä tai huoneisto-osakkeesta saaduista vuokratuloista vähennetään vuokratuloon kohdistuvat menot. Juoksevat menot vähennetään vuosittain, jolloin maksuvuosi ratkaisee. Hankintameno vähennetään vuotuisisin poistoin, menojäännöspoisto asunto- ja toimistorakennuksille on korkeintaan 4 %.

Huoneisto-osake ja maapohja ovat kulumatonta omaisuutta, joista ei tehdä poistoja. Osakkeenomistajan huoneistoon tekemistä perusparannusmenoista (parvekelasit, saunan rakennus, seinien siirtely yms.) tehdään tasapoisto vaikutusaikanaan, maksimissaan 10 vuodessa.

Vähennyskelpoisia vuosimenoja ovat hoitovastike, tuloutettu rahoitusvastike (tämän asian voi tarkistaa isännöitsijältä), vuosikorjausmenot (tapetointi, maalaaminen, keittiön kaappien uusiminen yms.), kiinteistövero, ilmoitusmenot, välityspalkkiot, matkamenot (todelliset kustannukset) ja muut vuokraukseen kohdistuvat menot.

Vähennyskelvotonta menoa on huoneisto-osakkeen hankintameno (sis. kauppahinta tai perintö/lahjaverotusarvo, varainsiirtovero, rahastoidut vastikkeet ja välittömästi hankinnan jälkeen tehdyt korjaukset).

Huomattavaa on, että jos vuokraus tapahtuu lähisukulaiselle alle käyvän vuokran, ovat menot vähennyskelpoisia korkeintaan vuokratulon määrään saakka ja korkomenot ovat vähennyskelvottomia.

Luovutusvoitot

Tässä esitetään luovutusvoittojen verotuksen pääperiaatteet ilman poikkeuksia ja erikoistapauksia.

Luovutusvoitot ovat pääomatuloa (TVL 45 §). Voitto voidaan laskea kahdella tapaa:

Luovutushinta – poistamaton hankintameno – voiton hankkimisesta olleet menot = voitto tai tappio

TAI

Luovutushinta – hankintameno-olettama 20% / 40 % = voitto

Näistä käytetään verovelvollisen kannalta edullisempaa tapaa.

Hankintameno

Hankintameno voi olla kaupassa omaisuudesta maksettu hinta tai vaihdossa käypä arvo vaihtohetkellä. Perintö- ja testamenttisaannossa se on perintöverotuksessa käytetty arvo. Lahjasaannossa se on pääsäännön mukaan lahjaverotuksessa käytetty arvo (poikkeus: vuoden ajan lahjoituksesta lahjanantajan hankintameno). Ositussaannossa se on ositussaantoa edeltänyt saanto.

Poistamaton hankintameno = kauppahinta (tai perintö- tai lahjaverotusarvo) + omaisuuden hankinnasta välittömästi johtuneet menot + peruskorjausmenot omistusaikana – verotuksessa tehdyt poistot

Omaisuuden hankinnasta välittömästi johtuneita menoja ovat mm. varainsiirtovero, välityspalkkiot, lohkomismenot, asennus- ja kuljetuskustannukset ja välittömästi hankinnan jälkeen tehtyjen korjausten menot. Nämä luetaan osaksi hankintamenoa, eikä niitä voi vähentää vuokratuloista luonnollisina vähennyksinä.

Verovapaat luovutukset

Verovapaita luovutuksia ovat TVL 48 §:n mukaan vähäiset luovutusvoitot, oman vakituisen asunnon luovutusvoitto, tavanomaisen koti-irtaimiston luovutus, sukupolvenvaihdosluovutus, luovutus valtiolle luonnonsuojelualueeksi ja vaihto luonnonsuojelualueeksi.

Vähäisten luovutusten voitto on verovapaata, jos verovuoden luovutukset ovat enintään 1.000 euroa. Tappio on vähennyskelvoton, jos verovuoden luovutukset ovat enintään 1.000 euroa ja yhteenlasketut hankintamenot ovat enintään 1.000 euroa.

Oman asunnon luovutus on verovapaata, jos asunto on ollut verovelvollisen tai tämän perheen vakituisena asuntona yhtäjaksoisesti omistusaikana vähintään kaksi vuotta.

Koti-irtaimiston luovutus on verovapaata, jos voitot ovat alle 5.000 euroa verovuonna. Tappio ei ole vähennyskelpoinen.


Arvopaperien luovutusvoitot

Arvo-osuudet ja rahasto-osuudet katsotaan luovutetuksi first in first out –periaatteen mukaan. Ensimmäisinä saadut arvopaperit siis katsotaan luovutettavaksi ensimmäisinä.

Verovelvollinen voi osoittaa fifo-periaatteesta poikkeavan luovutusjärjestyksen vain hankkimalla arvo-osuudet alun perin eri arvo-osuustileille ja pitämällä ne eri arvo-osuustileillä myyntiin saakka.

Luovutusjärjestys määräytyy arvo-osuustilikohtaisesti. Yhden arvo-osuustilin sisällä luovutusjärjestys on aina fifo-periaatteen mukainen. Arvo-osuustilien välisillä siirroilla ei voida vaikuttaa luovutusjärjestykseen.

Sijoitusrahasto-osuuksien osalta tilanne on toinen. Sijoitusrahastoyhtiö yksilöi eri aikoina hankitut sijoitusrahasto-osuudet numeroilla. Vaatiessaan rahasto-osuuksien lunastusta verovelvollinen pystyy yksilöimään ne rahasto-osuudet, jotka lunastetaan. Jos sijoitusrahasto-osuus on kuitenkin arvo-osuusjärjestelmässä (indeksiosuudet), osuuksien luovutusjärjestys määräytyy arvo-osuustileittäin fifo-periaatteen mukaisesti.

Luovutustappio ja sen vähennyskelpoisuus

Luovutustappion vähennyskelpoisuudesta säädetään TVL 50 §:ssä. Luovutustappio syntyy sellaisessa vastikkeellisessa luovutuksessa, jossa luovutetun omaisuuden hankintameno ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä ylittää luovutushinnan. Luovutustappio voi syntyä myös, vaikka saanto olisi ollut vastikkeeton. Jos perintö- tai lahjaverotuksessa vahvistettu arvo on luovutushintaa korkeampi, aiheutuu luovutustappio.

Jos luovutus on ollut alihintainen siten, että siinä katsotaan muodostuvan luovutuksensaajalle veronalainen lahja, luovutusvoittoa tai -tappiota hankintamenona vähennetään vain vastikkeellista luovutusta vastaava osuus hankintamenosta.

Luovutustappioon rinnastetaan ETA-alueella kaupankäynnin ja selvityksen kohteena olevien vakioitujen johdannaissopimusten aiheuttamat tappiot ja niiden raukeamisesta johtuneet arvonmenetykset.

Luovutustappioon rinnastetaan myös arvopaperin lopullinen arvonmenetys esimerkiksi konkurssissa tai kun warrantti tai optio-oikeus raukeaa päättymispäivänään arvottomana.

Luovutustappio voidaan vähentää ainoastaan saman verovelvollisen luovutusvoitosta ja tappio on vähennyskelpoinen ainoastaan verovuonna ja viitenä seuraavana vuotena (aiemmin kolmena vuotena). Tappiot vähennetään niiden syntymisjärjestyksessä. Luovutustappio vähennetään luovutusvuoden jälkeisinä vuosina sitä mukaa kuin voittoa kertyy. Luovutustappio on vähennyskelpoinen vain saman verovelvollisen saamasta luovutusvoitosta.

Julkisesti noteeratun yhtiön osakkeet

Luovutustappiota ei oikeuskäytännössä (KHO:2004:8) pidetty vähennyskelpoisena, kun katsottiin, että verovelvollinen oli ryhtynyt osakkeiden myyntiin ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että hän saisi TVL 50 §:ssä tarkoitetun vähennyskelpoisen luovutustappion ja siten vapautuisi suoritettavasta verosta.

Tapauksessa KHO 2009:53 osakekauppaa ei pidetty veron kiertämisenä, vaan osakkeiden myynnistä syntynyt luovutustappio hyväksyttiin vähennettäväksi. Kyseisessä tapauksessa osakkeet oli ostettu takaisin vasta myyntiä seuraavana päivänä.

Tapauksessa KHO:2012:56 pidettiin saman päivän aikana pörssissä tapahtuneita välittömiä myynti- ja ostotoimeksiantoja veronkiertona, kun verovelvollinen ei esittänyt verotuksesta riippumatonta syytä osakekauppoihin, jotka tapahtuivat loppuvuodesta ja kun oli tiedossa, että verovelvollisella on huomattava luovutusvoitto, josta luovutustappiot voitaisiin vähentää. Verovelvollinen ei ollut ns. päiväkauppias.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti