maanantai 29. toukokuuta 2017

Kuukauden businesskirja: Suomen pahimmat bisnesmokat

Suomen pahimmat bisnesmokat – tarinoita huippujohtamisesta on Markku Kuisman ja Pekka Seppäsen kirja vuodelta 2015. Kirja on mukavan kevyttä, mutta opettavaista luettavaa kesäiltoihin.

Suomen pahimpiin bisnesmokiin on listattu klassisia mokia kuten Soneran umts-kaupat, Stora Enson Amerikan valloitusyritys, Nokian omien osakkeiden hankkiminen, pankkien osakemyynnit 1990-luvun alkupuolella, Fortumin johdon palkkiojärjestelyt, Talvivaaran, Valcon ja Olkiluodon teknologiasekoilut ja pankkikriisin kustannukset.

Suomen valtion omistaman Soneran kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkotoimilupaostot Saksan ja Italian huutokaupoista vuodelta 2000 on hyvin tunnettu kämmäys. Toimiluvista maksettiin 4,3 miljardia, mutta muutamaa vuotta myöhemmin ne todettiin arvottomiksi. Uusi tekniikka viivästyi, eikä Soneralla enää ollut varaa verkkoinvestointeihin ja palveluiden rakentamiseen. Iso summa käytettynä yrityskauppaan parin miljardin liikevaihtoa tekevältä yhtiöltä.

Stora Enso pyrki entistä isommaksi ostamalla yhdysvaltalaisen Consolidated Papersin. Konsolidointi olikin tuolloin päivän sana. Stora Enso osti kalliilla, mutta tulevaisuus ei ollut niin ruusuinen kuin oli ennustettu. Paperin kulutus laski teknologian kehittymisen seurauksena. Amerikkalaiset eivät halunneet ostaa eurooppalaisen yhtiön tuotteita. Vahva dollari ei tuonut suunniteltuja kurssivoittoja, vaan dollarin kurssi putosi. Asiakkaat eivät keskittäneet ostojaan isoille toimijoille. Amerikan valloitus on perinteisesti ollut vaikeaa suomalaisille. 

Nokia osti ja mitätöi omia osakkeitaan 19 miljardilla eurolla vuosina 203-2008. Pörssikurssi hyötyi tästä hetken aikaa ja toki myös ne osakkeenomistajat, jotka myivät. Rahat olisi voitu käyttää jakamalla osinkoina omistajille. Raha olisi voitu käyttää tuotekehitykseen tai yrityskauppoihin. Onko kyseessä kuitenkaan puhdasverinen bisnesmoka, sillä moka ei liity suoraan bisnekseen? Onko se hallituksen ja johdon vika, että yhtiöltä puuttui pitkäjänteinen pääomistaja? Ratkaisuissaan yhtiö päätyi tekemään mieliksi yhdysvaltalaisille omistajilleen toimimalla ajan hengen mukaisesti.

Nostoja kirjasta:

- Yritysostot epäonnistuvat. Yritysmyynnin onnistuvat. Tämä ennakkoluulo on osoittautunut oikeaksi kaikissa yrityskauppoja koskevissa tutkimuksissa. Ostajat uskovat, että he johtavat ostettua yritystä paremmin kuin edeltävä omistaja mm. synergiaetujen takia. Myyjä kuitenkin tuntee yrityksen, työntekijät, markkinat ja asiakkaat.
 
- Yhtiöit eivät tee päätöksiä, vaan ihmiset. Johdon ääneen lausumien syiden lisäksi on myös muita, ääneen lausumattomia. Kaikki syyt eivät välttämättä ole linjassa yhtiön edun kanssa (agenttiongelma).
 
- Perinteisesti on ajateltu suomalaisten olevan huonoja myymään. Näyttää kuitenkin siltä, että suomalaiset ovat huonoja ostamaan.
 
- Kun yrityskaupan syy on strategia, kannattaa olla varovainen. Se saattaa vain olla kiertoilmaus sille, että kauppa ei ole kannattava, mutta ostajien oma valta ja asema pönkittyvät.
Investointipankkiirien laskelmat ovat olleet epäonnistuneimpien yrityskauppojen taustalla. Yrityksen hinnan määrittäminen on erittäin hankalaa. Konsultit ja pankkiirit kuitenkin rikastuvat aina yrityskaupoissa.
 
- Olkiluodossa, Talvivaarassa ja Valcossa oli hyvät laskelmat. Voi tosin olla, että laskelmta eivät perustuneet laskentaan, vaan laskelmointiin.
 
- Huippujohtajakin on ihminen, yleensä samanlainen kuin me muutkin. Asema tekee ihmisestä suuren.
 

- Vuorineuvos on Suomen toiseksi kallein yhdyssana. Kallein on huippujohtaja.
 
- Muotivillityksiä seuraa aina vastamuotivillitys. Sitä tehdään, mitä muoti käskee. Vastavirtaan kulkeminen on hankalaa.
 
- Mitä isännättömämpi omistus, sitä rumempi jälki. Mokia yhdistää se, että omistajan ääni on ollut hiljaisempi kuin johtajan tahto.
 
- Koneen omistjat ja johtajat ovat tehneet monet asiat ensimmäisinä, ennen muita, oman pään mukaan, eivät sivuilleen vilkuillen ja muita matkien.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti