When cultures collide: Leading Across Cultures

Löysin vanhan kirjaesseeni, joten laitan siitä lyhennetyn version blogiini. 

Richard D. Lewis’n kirja When cultures collide: Leading Across Cultures kertoo kulttuurien välisistä eroista. Siinä on eroteltu eri maantieteellisten alueiden ominaisuuksia maiden tarkkuudella, jotta jokaisen maan kulttuuriin ja business-tapoihin voi porautua syvemminkin.

Englanninkieliset maat

Englanninkielisiä maita ovat Yhdysvallat, Kanada, Britannia, Irlanti, Australia, Uusi-Seelanti ja Etelä-Afrikka. Lisäksi monilla pienillä saarilla englanti on valtakieli. Englanti onkin kielenä laajalla levinnyt, ja se on yleistynyt business-maailmassa neuvottelukielinä niin, että se on monen kansainvälisen yrityksen virallinen kieli. 

Englantia puhuvien maiden kulttuureissa on kuitenkin paljon eroja, joten kaikkia ei voi laittaa samaan kategoriaan. Suomalaisen näkökulmasta Yhdysvallat sekä Britannia ovat kaikista tutuimmat varsinkin, koska saamme niistä päivittäin tietoa eri medioista. Varsinkin amerikkalaiset ohjelmat ovat vallanneet televisiovastaanottimemme. 

Toinen syy Britannian ja Yhdysvaltojen kulttuurien tuttuuteen on se, että opiskelemme kieltä ala-asteelta alkaen.

Yhdysvallat

Yhdysvallat on suuri maa, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa maailmassa. Heidän kansantaloutensa on suuri ja sen vaikutukset heijastuvat koko maailmaan, kuten nyt subprime-kriisin jälkimainingeissa olemme täällä Euroopan pohjoisosissakin saaneet huomata.

Amerikkalaiset ovat kovaa business-kansaa. Heille aika on rahaa, ja he haluavat tehdä niin paljon rahaa kuin mahdollista mahdollisimman nopeasti. Tämän asian kanssa voi esimerkiksi aasialaisten olla vaikea elää. Yhdysvalloissa ei tarvitse pelätä kasvojen menettämistä toisin kuin vaikka Japanissa. 

Amerikkalaisten elämä on päämääräkeskeistä. Tavoitteisiin pyritään tehokkaasti. Kvartaalin tulos on se mikä ratkaisee, eikä heillä välttämättä ole halua rakentaa pidempiä suhteita. Heidän ajatuksensa ovat optimistisia ja suuntautuvat tulevaan.

Amerikkalaisten business-ihmisten sanotaan Richard D. Lewisin kirjassa olevan maailman kovimpia, mutta toisaalta heidän kanssaan on myös helppo neuvotella. 

Kirjan perusteella kuulostaa, että suomalaisissa tavoissa toimia löytyy monia yhtäläisyyksiä, joten voisimme pärjätä hyvin heidän kanssaan. Kuten mekin, he puhuttelevat etunimillä ja voivat business-tapaamisissa puhua henkilökohtaisista asioista. 

Amerikkalaiset tykkäävät myös laskea leikkiä. He pyrkivät tekemään sopimuksen nopeasti, ja vasta sen jälkeen neuvottelemaan yksityiskohdista.

Kanada

Kanada on Yhdysvaltojen pohjoinen naapuri, ja vaikuttaa minun silmiini hiljaiselta, mukavalta ja vaarattomalta maalta. Se on When cultures collide-kirjan mukaan erittäin monikulttuurinen maa nykypäivänä. Lieneekö se sitten syy vai seuraus siihen, että Kanada on niin avoin valtio. Kanadalaiset eivät ole niin itsetietoisia kuin naapurinsa amerikkalaiset. He eivät pidä asemastaan tai rahasta puhumisesta.

Kanadalaisten kanssa on helppo neuvotella. He ovat kiinnostuneita muista ja ehkä sen takia he ovatkin suosittuja maailmalla. Kokouskäyttäytymisestä tulee hieman mieleen läntinen naapurimme Ruotsi. Kanadassa kuunnellaan kohteliaasti ja ollaan muutenkin demokraattisia. Kaikki saavat sanoa mielipiteensä, mutta ajan tuhlaamisesta he eivät kuitenkaan pidä. Sopimusta etsitään mieluummin kuin sanellaan, ja huumori on myös tervetullutta.

Britannia

Englantilaisesta herrasmiehestä on helppo luoda stereotyyppinen mielikuva päässään; Hyväkäytöksinen ja rehellinen herra käyttää knallihattua ja juo teetä. Toisaalta tulee mieleen television brittikomediat, joiden huumori jakaa mielipiteitä. Varmasti myös tulee mieleen Lontoo, Thames-joki, kaksikerroksiset bussit sekä poliisien univormut.

Kokouksissa britit ovat ensin virallisia siirtyen vasta parin kolmen tapaamisen jälkeen käyttämään etunimiä ja alkavat silloin käyttäytyä muutenkin epävirallisemmin. Heidän kanssaan voi keskustella perheestä, sillä he haluavat olla perhesuuntautuneita. He pitävät vitseistä ja anekdooteista, joten vastapuolikin voi loistaa varautumalla esittämään näitä. 

Kirjan mukaan britit jopa käyttävät sarkasmia pohjoismaalaisia vastaan. Britit eivät pidä siitä, että heitä hoputetaan. Yleensä ensimmäisessä kokouksessa ei tehdä mitään lopullisia päätöksiä. Brittejä voi olla hankalaa tulkita, koska he saattavat käyttää epäselviä ilmauksia, jonka takia lauseista voi välittyä piilomerkityksiä. Kenenkään varpaille ei kannata Britanniassa talloa, sillä heillä on omat kirjoittamattomat sääntönsä reilusta pelistä.

Irlanti

Irlannin valtio sijaitsee Irlannin saarella Britannian kupeessa. Heidän puheensa on Lewisin mukaan elävämpää kuin brittien; siitä löytyy runollisuutta sekä filosofisuutta. Tapaamiset irlantilaisten kanssa ovat poikkeuksetta lämpimiä ja ystävällisiä, mutta myös hämmentäviä. He eivät ole niinkään kiinnostuneet selvistä faktoista kuin mielenkiintoisista ideoista.  Tämän takia päätöksenteko saattaa ikävästi viivästyä, koska he tarkastelevat tilannetta joka kantilta. Tämä johtaa tietenkin myös luovuuteen ja sitä kautta luoviin ratkaisuihin. 

Suomalaisilla, saksalaisilla, briteillä ja ruotsalaisilla voi olla hankaluuksia ymmärtää irlantilaisten vastustusta rutiineille ja kaavoille, kun taas latinalaisissa maissa tämä ominaisuus tajutaan helpommin.

Irlantilaisten kanssa kannattaa kirjan mukaan olla ystävällinen ja vieraanvarainen. Mielikuvitusta pitää käyttää ja kertoa tarinoita. Huumoria saa ja pitääkin olla.  Englantilaisiksi ei heitä pidä kutsuman eikä Englantia liialti ylistää heidän kuulleen. Jos mahdollista, kannattaa osoittaa sympatiaa Irlannin menneisyyttä kohtaan.  

Australia ja Uusi-Seelanti

Australia on oma maanosansa eristyksessä muusta, mikä aiheuttaa erovaisuuksia muihin englantia puhuviin maihin verrattuna. Kuitenkin Australialainen elämäntapa on hyvin lähellä englantilaista. Tämä tietenkin siksi, että suurin osa australialaisista on alkuperältään englantilaisia. 

Australia on suurin englanninkielinen maa eteläisellä pallon puoliskolla. Esimerkkinä englantilaisista tavoista tulee mieleen australialaisten kiinnostus krikettiin ja jalkapalloon. Siksipä urheilu on australialaisten kanssa turvallinen keskustelun aihe.

Uusi-Seelanti on saariryhmä lähellä Australiaa. Uusi-Seelannissa ihmiset ovat ystävällisiä. He ovat kuitenkin mentaliteetiltään hiukan meidän suomalaisten kaltaisia vaatimattomuudessaan. Toisaalta Uusi-Seelannin kulttuuri on lähellä Ison-Britannian small talk –kulttuuria.