Joukkovelkakirjalainat

Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen.

EVL: Mainosmenot ja edustusmenot verotuksessa

Mainosmenojen ja edustusmenojen raja on joskus häilyvä. Rajanvedolla on merkitystä, koska edustusmenojen vähennyskelpoisuutta on verotuksessa rajattu. Vuoden 2013 verotuksessa saa vähentää edustuskuluista puolet, mutta vuodesta 2014 alkaen vähennyskelpoisuus loppuu kokonaan. Edustusmenoihin sisältyvää arvonlisäveroakaan ei saa vähentää laisinkaan.

Verotuksessa vähennyskelpoisia ovat ilmoittelusta, asiakaslehdistä ja -julkaisuista, tavanomaisista mainoslahjoista, mainostilaisuuksista yms. johtuvat menot (EVL 8 § 5 k).

Tavanomaisia mainoslahjoja ovat esimerkiksi yrityksen merkkipäivänä asiakkaille jaetut lahjat. Mainoslahjana pidetään samanaikaisesti tai samanlaisena useille vastaanottajille jaettua vähäarvoista massalahjaa, jossa usein on yrityksen nimi.

Yksilölliset mainoslahjat käsitellään usein edustuslahjoina edustuskuluina. Edustuslahja on esinelahja, joka annetaan yhtiöön liikesuhteessa olevalle henkilölle ja se on valittu yksilöllisemmin kuin mainoslahja vastaanottajaa silmälläpitäen.

Poliittisen toiminnan tukeminen ei ole vähennyskelpoista.

Edustusmenojen vähennyskelopoisuuden rajoittamisen taustalla on se, että niihin katsotaan liittyväksi elantokustannuksiksi katsottavaa osuutta. Edustusmenot ovat asiakkaisiin, liiketuttaviin tai muihin sidostyhmiin kohdistuvaa vieraanvaraisuutta tai muita huomaavaisuudesta johtuvia menoja. Ravintola- ja alkoholitarjoilu sekä alkoholilahjat katsotaan verotuksessa usein edustukseksi.

Edustustilaisuus suuntautuu usein tietylle henkilöpiirille ja on suljettu tilaisuus. Kuitenkin vain ulospäin suuntautuvasta toiminnasta aiheutuneet menot ovat edustusmenoja, joten henkilökunnasta tai sisäisistä neuvotteluista johtuvat menot eivät ole edustusmenoja. Myös henkilökuntalahjat ovat vähennyskelpoisia verotuksessa.

Suurelle yleisölle järjestetyt esittely- ja markkinointitilaisuudet ovat myös kokonaan vähennyskelpoisia, koska näihin tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

Tavanomaisia edustamisen muotoja ovat kestitys, lahjojen antaminen ja edustusmatkat. Edustusmenoja ovat siis kaikki edustamistarkoituksessa syntyneet menot, kuten ravintolamenot, edustuslahjamenot, edustusmatkamenot ja menot edustamiseen käytetyistä kiinteistöistä poistot mukaan lukien. Jos rakennuksen poistot liittyvät osittain edustamiseen, on poistoista erotettava edustamisen osuus verotusta varten.

Lahjukset ja lahjuksenluonteiset edut eivät ole vähennyskelpoisia.

Lähde: Myrsky&Linnakangas 2010: Elinkeinotulon verotus

Verotus: Liiketoimintaa vai ammattitoimintaa?

Elinkeinotoiminnan tulos lasketaan tuloverotusta toimittaessa EVL:n mukaisesti. Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liiketoimintaa tai ammattitoimintaa (EVL 1.2 §). Nämä muodostavat elinkeinotoiminnan tulolähteen.

Liiketoiminnalle on tyypillistä voiton tavoittelu, mutta voiton käyttökohteella ei ole merkitystä, eikä kyseessä tarvitse olla voiton maksimointi. Liiketoiminta on itsenäistä toimintaa omaan lukuun ja omalla vastuulla. Liiketoiminta edellyttää suunnitelmallisuutta, jatkuvuutta, taloudellisen riskin olemassaoloa sekä toiminnan suuntautumista ulospäin rajoittamattomaan tai laajahkoon henkilöjoukkoon. 

Ammattitoiminta on liiketoiminnan kaltaista, mutta pienimuotoisempaa, mutta toiminnan puitteet ovat suppeammat. Ammatinharjoittajan henkilökohtainen työpanos ja ammattitaito ovat ratkaisevassa asemassa. Riski on pienempi kuin liiketoiminnassa, ja se koostuu tavanomaisesti saamatta jäävistä tuloista. Ammatinharjoittajalla ei tyypillisesti ole erillistä liikepaikkaa, vaan hän toimii kotoaan tai muiden tiloissa. 

Liiketoiminnan ja ammattitoiminnan välisellä rajanvedolla ei ole suurta merkitystä, sillä molemmissa tapauksissa nettotulo lasketaan EVL-säännösten mukaan. Erona on kuitenkin esimerkiksi se, että ammatinharjoittajat saavat tietyin edellytyksin pitää kirjanpitonsa yhdenkertaisena maksuperusteisesti.

Harrastustoiminta ei ole liiketoimintaa. Toiminnan tappiollisuus useina vuosina putkeen voi olla merkki siitä, että kyse ei ole aidosti liiketoiminnasta. Kyse ei tällöin välttämättä ole vakaasta tulonhankkimistarkoituksesta.