Konsernitilinpäätös, osa 1

Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen. 

SWOT-analyysi

SWOT-analyysiä (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats) eli vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien arvioimista voidaan käyttää monenlaisiin tarkoituksiin. Kohteena voi olla esimerkiksi yrityksen oma toiminta. Analyysiä tehtäessä on tärkeää rajata, mitä kulloinkin arvioidaan, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia. SWOT-analyysiä tehdessä havaitaan usein, että asia voi olla samaan aikaan sekä vahvuus, heikkous, uhka että mahdollisuus. Tämä johtuu siitä, että asioiden arvioiminen on subjektiivista. Ihmiset voivat nähdä asiat eri tavoin.

Sisäiset vahvuudet (Strengths)	Sisäiset heikkoudet (Weaknesses)
Ulkoiset mahdollisuudet (Opportunities)	Ulkoiset uhat (Threats)

                          SWOT-analyysialusta

SWOT-analyysin lopputuloksen sekavuutta voidaan vähentää laatimalla kaksi analyysitaulukkoa, jolloin toiseen laitetaan nykyhetkeä koskevat ja toiseen tulevaisuuteen liittyvät asiat. Näitä kahta taulukkoa vertailemalla saadaan asioista selvempi kuva. Analyysin pohjalta voidaan tehdä päätelmiä, miten vahvuuksia voidaan käyttää hyväksi, miten heikkoudet muutetaan vahvuuksiksi, miten tulevaisuuden mahdollisuuksia hyödynnetään ja miten uhat vältetään. Tuloksena saadaan toimintasuunnitelma, mitä millekin asialle pitäisi tehdä.

Lähde: Lindroos & Lohivesi: Onnistu strategiassa (2004, s. 217-218)

IASB: Tilinpäätöksen viisi perustekijää

Tässä tekstissä esitellään IASB:n taloudellisen raportoinnin käsitteellisen viitekehyksen (The Conceptual Framework for Financial Reporting) tilinpäätöksen viisi perustekijää (The Elements of Financial Statement). IASB:n viitekehys toimii pohjana IFRS-standardeille.

Tilinpäätöksen viisi perustekijää

IASB:n (International Accounting Standards Board) taloudellisen raportoinnin käsitteellisen viitekehyksen mukaan tilinpäätöksestä löytyy viisi elementtiä, perustekijää.

Välittömästi raportoivan entiteetin taloudellisen aseman määrittämiseen liittyvät perustekijät ovat taseen varat (assets), velat (liabilities) ja oma pääoma (equity).

Välittömästi toiminnan tuloksen määrittämiseen liittyvät perustekijät ovat tuloslaskelman tuotot (income) ja kulut (expenses).

Nämä viisi perustekijää on määritelty taseen varojen kautta.

Varat ovat aikaisempien tapahtumien johdosta entiteetin omistuksessa olevia resursseja, joiden ansiosta odotetaan, että tulevaisuudessa taloudellista hyötyä virtaa yritykseen.

Velka on menneisyyden tapahtumista aiheutunut velvoite, jonka takia odotetaan taloudellista hyötyä virtaavan pois entiteetistä tulevaisuudessa.

Oma pääoma on jäännösintressi, kun varoista on vähennetty velat.

Tuotot ja kulut ovat tilikauden aikana tapahtuvaa taloudellisen hyödyn lisäystä tai vähenemistä, joka ei johdu pääoman lisäsijoituksista tai palautuksista omistajille.

Perustekijät kirjataan kirjanpitoon, kun taloudellista hyötyä tulee entiteettiin tai lähtee entiteetistä ja hankintahinta tai jokin muu arvo voidaan määrittää luotettavasti.

Varat

Varat ovat aikaisempien tapahtumien johdosta entiteetin omistuksessa olevia resursseja, joiden ansiosta odotetaan, että tulevaisuudessa taloudellista hyötyä virtaa yritykseen. Tulevaisuuden taloudellinen hyöty liittyy varojen osalta siihen, että niillä on kyky vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti entiteettiin tulevaan rahavirtaan.

Varat voivat myös vähentää rahan virtaamista ulos entiteetistä esimerkiksi, jos uusi tuotantomenetelmä alentaa tuotantokustannuksia. Entiteetin varojen tarkoitus on usein tuottaa hyödykkeitä tai palveluja asiakkaiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Tästä tarpeentyydytyksestä asiakkaiden pitäisi olla valmiita maksamaan ja siten tuoda kassavirtaa entiteettiin.

Sen lisäksi että varoja voidaan käyttää tuotteiden tai palveluiden tuottamisessa, varoja voidaan vaihtaa toisiin varoihin, varoja luovuttamalla voidaan kuitata velkoja tai varoja voidaan jakaa entiteetin omistajille. Varat voivat olla joko aineellisia (rakennukset ja tavarat) tai aineettomia (patentit ja tekijänoikeudet).

Velat

Velka on menneisyyden tapahtumista aiheutunut velvoite, jonka takia odotetaan taloudellista hyötyä virtaavan pois entiteetistä tulevaisuudessa.

Taseen velat on määritelty varojen vastakohdiksi.

Oma pääoma

Oma pääoma on jäännösintressi, kun varoista on vähennetty velat. Vaikka oma pääoma luokitellaan jäännökseksi (residual), se voidaan jakaa alaluokkiin taseessa.

Esimerkiksi yrityksen ollessa kyseessä oma pääoma voidaan jakaa sijoitettuun omaan pääomaan, jakamattomaan voittoon ja muihin oman pääoman rahastoihin. Tällainen jaottelu voi olla relevanttin päätöksentekijän kannalta.

Taseessa esitettävä oman pääoman määrä riippuu varojen ja velkojen arvostamisesta. On tavallista, että taseessa esitettävä oman pääoman määrä eroaa entiteetin osakkeiden markkinahinnasta tai siitä määrästä, joka saataisiin, kun kaikki entiteetin varat myytäisiin paloiteltuina tai koko entiteetti myytäisiin huomioon ottaen jatkuvuuden periaate.

Tuotot ja kulut

Tuotot ovat tilikauden aikana tapahtuvaa taloudellisen hyödyn lisäystä, kun varoja virtaa entiteettiin tai velat vähenevät. Tuotot ovat oman pääoman lisäystä, joka ei johdu oman pääoman lisäsijoituksista entiteettiin.

Kulut ovat tilikauden aikana tapahtuvaa taloudellisen hyödyn vähenemistä, kun varoja virtaa entiteetistä. Nettovarallisuus siis vähenee, mutta tämä ei johdu pääoman palautuksist sijoittajille.

Tuotot ja kulut ovat voiton mittaamiseen läheisesti liittyviä käsitteitä, jotka voidaan esittää tuloslaskelmassa eri tavoin, jotta ne parhaiten hyödyttäisivät taloudellista päätöksentekoa.

Tuotot ja kulut voidaan esimerkiksi jakaa entiteetin tavallisesta toiminnasta syntyneisiin ja muihin. Näin voidaan paremmin arvioida entiteettiin tulevaisuudessa generoituvia kassavirtoja.

Tuottoihin sisältyvät niin liikevaihto (revenue) kuin muista seikoista johtuva taloudellinen kasvu (gains). Liikevaihto sisältää myynnin, korot, osingot, rojaltit ja vuokrat. Taloudellista hyötyä voi virrata entiteettiin myös muussa muodossa johtuen tavallisesta liiketoiminnasta tai muusta, kuten pitkäaikaisen varan arvonnoususta.

Entiteetin tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvia kuluja ovat mm. myynnin kustannukset, palkat ja poistot. Kuluihin sisältyy myös realisoitumattomia menoja, jotka saattavat johtua esimerkiksi valuuttakurssieroista.

Kaikkia tuottoja ja kuluja ei kirjata tuloslaskelmaan. Esimerkiksi uudelleenarvostuksen takia syntyvät oman pääoman muutokset sisällytetään omaan pääomaan pääoman säilyttämiseen liittyvinä oikeisuina (capital maintenance adjustment) tai uudelleenarvostusrahastoina (revaluation reserves).

Lähde: The Conceptual Framework for Financial Reporting 2010

Oma pääoma IFRS-maailmassa

Oman pääoman käsittelylle ei ole omaa IFRS-standardia. Käsitteellinen viitekehys määrittelee oman pääoman varojen jäännökseksi sen jälkeen, kun kaikki velat on vähennetty. IAS 32 määrittelee oman pääoman ehtoinen instrumentin miksi tahansa sopimukseksi, joka osoittaa oikeutta osuuteen yhteisön varoista sen kaikkien velkojen vähentämisen jälkeen.  

Oma pääoma voi olla myös rahoitusinstrumentin komponenttina. Se, sisältääkö rahoitusinstrumentti oman pääoman komponentin, jää rahoitusinstrumentin liikkeeseenlaskijan arvioitavaksi. Luokittelu tehdään alkuperäisen kirjanpitoon merkitsemisen yhteydessä. 

Yhdistelmäinstrumenteilla (esim. joukkovelkakirjalainoilla) on ominaisuus, että usein ne synnyttävät ensisijaisesti liikkeeseenlaskijalle rahoitusvelan ja antavat samalla instrumentin haltijalle oikeuden vaihtaa se liikkeeseenlaskijan oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin. 

Em. tapauksessa on esitettävä taseessa erikseen instrumentin molemmat komponentit eli rahoitusvelka ja oman pääoman ehtoinen instrumentti. 

Omaa pääoma koskevasta transaktiosta, kuten liikkeeseen laskusta tai oman pääoman ehtoisten instrumenttien hankinnasta johtuvia transaktiomenoja (esim. rekisteröintipalkkioita, muita viranomaisten perimiä palkkioita, painatuskuluja ja varainsiirtoveroja) on kirjanpidossa käsiteltävä oman pääoman vähennyksenä. Jos omaa pääomaa ei sitten realisoidukaan, menot em. transaktioista kirjataan kuluiksi.

Rahoitusmarkkinoiden jaottelu

Rahoitukseen liittyvät teoriat voidaan John Kihnin mukaan jaotella kolmeen:

1. Normatiiviset teoriat: miten pitäisi käyttäytyä,

2. Deskriptiiviset teoriat: miten oikeasti käyttäydytään,

3. Preskriptiiviset teoriat: neuvovat, miten pitäisi käyttäytyä ottaen huomioon kognitiiviset rajoitteet.

Kaikki rahoituksen kirjojen osa-alueet liittyvät arvoon, riskiin ja markkinoiden tehokkuuteen. Normatiiviset teoriat ovat Kihnille teorioita, jotka eivät toimi käytännön maailmassa. Deskriptiiviset teoriat taas vastaavat hänen mukaansa empiiristä todellisuutta. Siksi hän esittikin luennollaan seuraavan lainauksen kritisoidakseen modernin rahoituksen teorioita, jotka eivät ota huomioon sitä, mitä oikeasti rahoitusmarkkinoilla on havaittavissa:

“Facts do not cease to exist because they are ignored.” Aldous Huxley, 1927

Kihnin mukaan rahoitus esimerkiksi liittyy vahvasti diskonttokorkoihin, mutta emme tiedä, mikä niitä muuttaa. Silti esitämme, että tiedämme.

Kihn on ottanut kantaa myös rahoitusalan ammattilaisten työhön:

“Investment bankers don’t care about the prices.” 

Tällä hän tarkoitti sitä, että näiden henkilöiden tavoitteena on vain saada kauppoja aikaiseksi hinnasta piittaamatta. Tämä ei Kihnin mukaansa ole perinteisten rahoitusteorioiden esittämää rationaalista käyttäytymistä markkinoilla.

“In short, irrational investors may affect the timing of security issuance, but they should not affect the firm’s investment plans.” Barberis & Thaler (2002, s. 564)

47,5 prosenttia rahoitusmarkkinoiden ammattilaisista ei koskaan käyttänyt nykyarvotekniikoita. 84,8 prosenttia käytti niitä joskus tai ei koskaan. Blockin (1999) löydös oli, että rahoitusalalla 83,3 prosenttia investointipankkiireista (18 vastaajaa) ei koskaan käyttänyt nykyarvotekniikoita.

Käytännön toimijat eivät siis itsekään usko moderneihin rahoitusteorioihin, koska he eivät käytä niitä arvostusmalleja, joita heidän teorioiden mukaan pitäisi. Uskovatko akateemiset ihmiset sitten siihen, mitä he rahoituksen teoriasta opettavat?

"When it becomes serious, you have to lie." Jean-Claude Juncker

Rahoitusmarkkinat

“The markets are often represented in rather haphazard ways and/or seem to drop from outer space with little explanation.” John Kihn, 2013

Rahoitus liittyy nykyarvolaskentaan. Tulevaisuuden arvon saamme kertomalla kassavirran  tekijällä (1+i)^t, nykyarvon saamme jakamalla tuolla samaisella tekijällä (diskonttaamalla). Termissä i edustaa korkokantaa. 

Rahoitusmarkkinoiden tarkoitus on siirtää pääomia niille, jotka tarvitsevat sitä niiltä, joilla on ylimääräistä. Siksi rahan aika-arvon pitäisi olla positiivinen.
 

Rahoitusmarkkinoiden luokittelu

John Kihn esitti luennollaan jaottelun sijoituskohteista, jollaista ei hänen mukaansa yleensä nähdä tavallisissa rahoituksen oppikirjoissa:

1. Rahamarkkinat, lyhytaikaiset, alle vuosi (Cash/money markets)
2. Joukkovelkakirjat ja obligaatiot, pitkäaikaiset, yli vuosi (Bonds, risk-free through risky)
3. Osakkeet (Stocks/equities)
4. Valuuttakauppa (FX, foreign exchange)
5. Kiinteistöt (Real estate)
6. Hyödykemarkkinat (Commodities)
7. Johdannaiset (Derivatives, including everything from futures to insurance & reinsurance markets, options and any derivatives of 1-6)

John Kihn kävi luennollaan läpi, mitkä tekijät vaikuttavat näiden omaisuusluokkien arvoon. Kuten mainittua, sijoituksen arvo on sen tuottamien kassavirtojen nykyarvo. Tämän laskentaan tarvitaan tiedot kassavirroista ja diskonttaamisessa käytettävästä korkokannasta. Riskit voivat vaikuttaa näihin molempiin. Mitkä tekijät esimerkiksi vaikuttavat siihen, että yksi kassavirta jää saamatta, mutta sitä seuraavat kassavirrat saadaan? Markkinoilla kassavirrat ovat yleensä toisistaan riippuvaisia, eivätkä yksittäisiä tapahtumia.

Käteinen raha on kaikista perustavaalaatua olevin sijoitusinstrumentti. Raha on vaihdon väline, arvon mitta, arvon säilyttäjä ja sen pitäisi myös (itävaltalaisen koulukunnan mukaan) olla kaikista likvidein varallisuuden muoto.

“Cash and money markets are essentially equivalent to very short bond math. What we mean by money can matter greatly. Most currencies these days are debt based.”

“Risky Coupon Bonds, RCB: The discount rate is not merely driven by whatever drives “risk-free” rates, but also anything more idiosyncratic/non-systematic and/or systematic.”

Osakkeista puhuttaessa osingot ovat rahavirtoja, joita diskonttaamalla saadaan määritettyä osakkeen arvo.

Valuuttamarkkinat taas ovat vain rahamarkkinat, jossa kauppaa käydään kahden eri valuutan välillä. Valuuttakurssit ovat vain valuutan hinta esitettynä toisessa valuutassa. Valuuttamarkkinat ovat vain kahdet eri rahamarkkinat esitettynä rinnakkain. Samat perustavaa laatua olevat nykyarvot, jotka määrittävät rahamarkkinoita vaikuttavat valuuttojen arvoihin, mutta valuuttamarkkinoilla on huomioitava vähintään kahdet eri markkinat samanaikaisesti.

Kolmen eri valuutan A, B ja C arvojen pitää olla ristiriidattomia: A/C = A/B x B/C. Jos tämä määritelmä ei pidä, on arbitraasi mahdollinen valuuttamarkkinoilla.

“For FX the driving relationship is called Covered Interest Arbitrage (CIA). It is an arbitrage relationship. FX is driven by relative discount rates.”

Kiinteistösijoittamisesta Kihn mainitsi luennollaan seuraavaa:

“Unique geographic nature of real estate tends to make valuation tricky. In the short run residential real estate tends to be driven by comparables. It’s difficult to come up with present values. Psychology has an overwhelming impact of valuation at least in part due to the almost impossibility of meaningful arbitrage for most people in most property markets."

Hyödykemarkkinoilla hintoja ajavat Kihnin mukaan varastoinnin tarve ja kustannukset sekä hyödykkeen soveltuminen sen omistamiseen.

Johdannaisten hinta taas lasketaan yleisesti Black & Scholes -mallilla tai vastaavalla. Mikään malli B&S-mallin jälkeen ei ole dramaattisesti muuttanut johdannaisten hinnoittelun teoriaa.  

Siteerauksia, John Kihn

“There is no “risk-free” in the actual or real world. It’s simplifying assumption.”

“For a cash flow that the value of time is not an issue is worth the same as its face value.”
 
"Every major corporate event shows market inefficiency."

"What is the most important determinant of estimating risk in the real financial markets? Probability."

"Probability isn’t math by the way."

"The laboratory evidence shows that avoiding winner’s curse is not easy. Even experienced subjects who are given significant learning opportunities fail to solve the buy-a-firm problem and fail to understand the need to become more conservative when the number of bidders increases. Avoid auctions with many bidders."

"It’s easier to train a pigeon than a human."

"What drives financial decisions? It should be economics, but it’s not." 

"Practitioners don’t use what they are supposed to use. Academics don’t believe what they teach."

"The average person is more concerned with fear and hope than fear and greed. The concept of risk itself is really an abstract human construct (related to probability)."

"Capital structure can be driven by history."

"Is there too much trading? F*cking yeaah!"

"The HFT (high-frequency trading) average holding period has been quoted at 22 seconds."

"Academic definitions of risk assume risk is symmetric, or nearly so (if they bother to define it at all). The distribution of past returns is often implicitly used to measure risk."

"Not some but most, if not all, financial phenomena can plausibly be understood using models in which some agents are not fully rational."

"Effectively all businesses cease to exist, it’s really just a matter of time and method (bankruptcy or merger/takeover)." 

Lähteet: 

Brealey, Myers & Allen: Corporate Finance 2006. 8th Edition

John Kihn, luennot 2013