Kiinnostavia yrityksiä, osa 6: Nordea

Juttusarjassa kiinnostavista yrityksistä esittelen lyhyesti yhtiöitä, joissa haluaisin työskennellä tai jotka ovat muuten mielenkiintoisia tai ajankohtaisia.

Nordea on minua eniten kiinnostava finanssitavaratalo. Se on Pohjois-Euroopan suurin finanssikonserni, ja sillä menee taloudellisesti hyvin. Lisäksi se on kuluttajien keskuudessa tunnettu, ja itse olen ollut jo vuosia tyytyväinen asiakas.

Nordealla on tuhat konttoria ja toimiva verkkopankki. Konsernilla on 11 miljoonaa asiakasta Pohjoismaissa ja Euroopan uusilla markkinoilla. Nordean toimitusjohtaja on Christian Clausen.

Nordean henkilöstömäärä työvuosina on 29.500. Konsernin hoidossa on yli 220 miljardia euroa varallisuutta. Tuottoja Nordea keräsi vuonna 2012 noin 10 miljardia euroa, josta nettotulosta jäi käteen reilut kolme miljardia.

Nordean osakekurssi on noussut viidessä vuodessa 200 prosenttia. Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroosin mukaan yhtiön osinkopolitiikka voi tulevaisuudessa olla entistä anteliaampi, sillä yhtiöllä on nyt kaksi kertaa enemmän pääomia kuin vuonna 2007.

 

Kiinnostavia yrityksiä, osa 5: Nokian Renkaat

Juttusarjassa kiinnostavista yrityksistä esittelen lyhyesti yhtiöitä, joissa haluaisin työskennellä tai jotka ovat muuten mielenkiintoisia tai ajankohtaisia.

Nokian Renkaat kiinnostaa yrityksenä, koska se on kansainvälinen listayhtiö, jonka kotipaikka on lähellä Tamperetta, Nokialla. Maailmanlaajuisesti yhtiö työllistää yli neljä tuhatta henkeä, joista 1300 Nokialla.

Yhtiö valmistaa renkaita henkilö- ja kuorma-autoihin sekä raskaisiin työkoneisiin käytettäväksi alueilla, joissa on lunta, metsää ja vaativia sääolosuhteita. Yhtiön tuotteet ovat tuttuja kuluttajille ja ne ovat menestyneet eri tahojen järjestämissä testeissä. Hakkapeliitta lienee kaikista tutuin tuotemerkki.

Yhtiön ydintuotteet valmistetaan omissa tehtaissa Nokialla ja Venäjällä, mutta myös sopimusvalmistajia käytetään.  

Nokian Renkaat Oyj on perustettu vuonna 1988, mutta sen juuret ovat paljon kauempana, jo 1800-luvulla. Helsingin Pörssiin yhtiö listautui 1995.

Nokian Renkaat on menestynyt viime vuosina taloudellisesti hyvin ja se on Nokian Uutisten mukaan ollut maailman kannattavin rengastehdas vuodesta 1996 lähtien. Toimitusjohtaja Kim Gran näkee yhtiön olevan talvirenkaissa markkinajohtaja, innovoija ja edelläkävijä, jota muut seuraavat.

Yhtiö on kasvattanut liikevaihtoaan ja tulostaan jo monena vuonna peräkkäin. Vuonna 2012 yhtiö teki 1.6 miljardin euron liikevaihdolla 331 miljoonan euron voiton.

Yhtiöllä on vuoden 2013 kolmannen vuosineljänneksen osavuosikatsauksen mukaan vahva markkina-asema. Yhtiö kuitenkin ennustaa liikevoiton ja liikevaihdon laskevan vuoteen 2012 verrattuna. Venäjän ruplan heikko kurssikehitys on tähän yksi iso syy.

Yhtiöllä on toimitusjohtaja Granin mukaan markkinajohtajuus yhtiön ydinmarkkina-alueilla Venäjällä ja Pohjoismaissa. Yhtiön Vianor-rengasketju tekee tukku- ja vähittäiskauppaa Nokian Renkaiden päämarkkina-alueilla.

Toivoa sopii, että Nokian Renkaiden tulevaisuus ei näytä liian aurinkoiselta, jotta lunta ja jäätä riittäisi tienpintoihin tuotteiden kysynnän takaamiseksi. Yhtiötä haastavat autojen myynnin lasku taantuman seurauksena ja autoilun väheneminen sen kallistumisen seurauksena. Laadukkaat renkaat voivat kuitenkin lisätä ajamisen polttoainetaloudellisuutta ja pidentää renkaiden vaihtamisen väliä. Yhtiön haasteena lienee näistä argumenteista huolimatta kuluttajien halu etsiä halvinta rengasdiiliä.

Riskienhallinta

Corporate governancen tavoitteena on edistää sijoittajien, johdon ja muiden sidosryhmien odotusten ja tavoitteiden toteutumista. Organisaatioiden pitäisi havaita tärkeimmät riskit ja huomioida sidosryhmien odotukset riekeihin vastaamisessa. Riskienhallinnan epäonnistuminen on osin vaikuttanut yritysten huonoon menestykseen niin Suomessa kuin ulkomaillakin. 

Pääomamarkkinoiden kehittyminen on johtanut siihen, että yritysten omistajat vaativat yrityksiltä aktiivista riskeihin varautumista. Kehityksen seurauksena riskienhallintamenetelmiltä ja riskeistä raportoimiselta vaaditaan enemmän.

Riskienhallinnan perustehtävä on yrityksen toiminnan jatkuvuuden turvaaminen. Riskienhallinnan avulla vältetään liian suuria riskejä ja havaitaan uudet, uhkaavat riskit. Riskienhallinnan tavoitteena on myös ohjata yritystä kohti parempia päätöksiä. 

Riskien mittaaminen muodostaa perustan seuraaville tehtäville:

-    katastrofin torjunta,
-    riskinottopolitiikan määrittely ja torjunta,
-    riskien seuranta,
-    pääomatarpeen laskeminen ja pääoman kohdentaminen, ja
-    riskikorjattu kannattavuuslaskenta.

Usein riskienhallinnan lähtökohtana pidetään matematiikkaa sekä numeroihin ja todennäköisyyksiin perustuvia malleja. Näin tarkasteltuna epävarmuus ja riskit ovat ennakoitavissa, mitattavissa, mallinnettavissa ja arvioitavissa olevia.

Riskin käsite

Kaikkeen yritysten toimintaan sisältyy epävarmuutta, joka johtuu siitä, että tulevia tapahtumia ei voida ennakoida. Päivittäiseen päätöksentekoon liittyy riskejä, jotka voivat uhata toiminnan jatkuvuutta tai sen tuloksia. Yrityksillä uhkina ovat esimerkiksi onnettomuudet, markkinoilla tapahtuvat yllättävät muutokset ja virhearvioinnit. Riskin ottaminen on kuitenkin yrityksille välttämätöntä, koska yritysten on menestyttävä kilpailussa. Tämä vaatii investointeja ja panostusta omaan henkilöstöön, tuotteisiin ja tuotteiden markkinointiin.

Sanaa ”riski” käytetään arkikielessä kuvaamaan vaaraa tai epätietoisuutta, joka liittyy onnettomuuden mahdollisuuteen. Vakuutusmielessä kyse on tapahtumasta, joka voi kohdata ihmisten tai yritysten joukkoa tai tuon joukon omistamia pääomia. Riskin toteutumisesta aiheutuvat menetykset voivat olla minkä tahansa arvon menetyksiä, kuten rahallisen arvon, ympäristöarvon, terveydellisen arvon tai yhteiskunnallisen arvon menetyksiä.

Kun riskiä tarkastellaan, on otettava huomioon epätoivotun seuraamuksen haitallisuus ja todennäköisyys. Riski voidaan määritellä olosuhteeksi, jossa tapahtuman lopputulos poikkeaa toivotusta tai odotetusta lopputuloksesta. Riskiin liittyy mahdollinen tappio ja menettämisen uhka. Epävarmuus on olennainen riskiin liittyvä tekijä. Vaikka todennäköisyydet ovat tiedossa, tulevia tapahtumia ei silti varmuudella tiedetä. Päätöksentekoon liittyy joko riskiä tai epävarmuutta. Jos päätöksentekoon liittyvä todennäköisyys on tunnettu, on kyseessä riski. Jos todennäköisyys taas on ennalta tuntematon, päätös tehdään epävarmuuden vallitessa.

Riskienhallinta organisaatioissa

Riskienhallinta voidaan nähdä prosessina, jonka kautta riskejä tunnistetaan ja arvioidaan, sekä valitaan ja toteutetaan toimenpiteitä, jotka vähentävät niiden seurauksia. Riskien mittaaminen taas on osa riskienhallinnan järjestelmää. Hyvin järjestetyn riskienhallinnan merkitys corporate governancelle on tiedostettu myös corporate governance -suosituksissa. Toimiva riskienhallinta on siis osa organisaation suunnittelu- ja johtamisprosessia, päätöksentekoa sekä valvonta- ja raportointiketjua.

Nykyaikaisissa organisaatioissa velvollisuus riskienhallintajärjestelmästä huolehtiminen on hallituksen ja tarkastusvaliokunnan vastuulla. Toimitusjohtaja ja ylin johto suunnittelee järjestelmän, toteuttaa riskienhallintaa käytännössä ja raportoi hallitukselle. Riskienhallintaan osallistuu kuitenkin koko henkilöstö.

Hallituksen tehtävä on määritellä yrityksen riskinottohalu sekä vastata riskienhallinnan järjestämisestä ja toimivuuden arvioinnista. Riskienhallinnan johtaja vastaa riskienhallinnan viitekehyksen käyttöönotosta ja kehittämisestä. Liiketoimintajohto on vastuussa riskienhallinnan strategiasta ja periaatteista sekä toteuman seurannasta. Liiketoimintayksiköiden johto taas vastaa riskienhallinnan toteuttamisen organisoinnista omalla vastuualueellaan.

Kokonaisvaltainen riskienhallinta (ERM, Enterprise Risk Management) on prosessi, jossa mukana ovat yrityksen hallitus, johto ja työntekijät. Se toteutuu koko organisaation strategia ja suunnitteluprosessissa. Se on kehitetty hallitsemaan riskejä määritetyn riskinottohalun piirissä, jotta yhtiön tavoitteiden saavuttaminen olisi tarpeeksi luotettavalla pohjalla. 

Organisaatiolla voi olla myös oma riskienhallintayksikkö, jonka tarve riippuu organisaation toiminnan luonteesta, laadusta, laajuudesta, toiminnan riskeistä sekä tavoitellusta riskienhallinnan tasosta.

Vuonna 2004 julkaistiin sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa koskeva kokonaisvaltainen arviointikehikko, jota kutsutaan COSO-ERM-kehikoksi. Se kuvaa organisaatiota kaikilta osin lähtien liikkeelle strategisista tavoitteista. COSO-ERM määrittelee riskienhallinnan prosessiksi, joka kattaa koko organisaation. Mallin avulla pyritään luomaan yhteys tavoitteiden, toiminnan rakenteen ja riskienhallinnan välille. 

COSO-ERM-mallin mukaisen riskienhallinnan tavoitteena on mukaan:
-    Riskinottohalun ja -kyvyn ja strategian yhdenmukaistaminen.
-    Riskienhallintaan liittyvien päätösten parantaminen.
-    Toiminnallisten yllätysten ja tappioiden vähentäminen.
-    Kertautuvien organisaationlaajuisten riskien havaitseminen ja hallinta.
-    Mahdollisuuksien hyödyntäminen.
-    Pääoman käyttämisen tehostaminen.

Sisäisellä tarkastuksella on oma roolinsa riskienhallinnan arvioimisessa ja kehittämisessä. Sisäinen tarkastus varmistaa, että riskienhallinnan prosessi on organisaatiossa olemassa. Sen tehtävä on myös arvioida riskienhallinnan prosessia ja tärkeimpien riskien raportointia.
 

Lainsäädäntö riskienhallinnasta raportoimisesta

Perinteisesti riskienhallintaa koskevia määräyksiä ja ohjeita on annettu Suomessa erityisesti rahoitussektorille, mutta myös muita aloja koskeva sääntely on kansainvälistä kehitystä noudattaen lisääntymässä. 

Riskeistä on Suomessa raportoitava Kirjanpitolain 3 luvun 1 §:n mukaan. Lain mukaan ”toimintakertomuksessa on arvioitava kirjanpitovelvollisen toiminnan laajuuteen ja rakenteeseen nähden tasapuolisesti ja kattavasti merkittävimpiä riskejä ja epävarmuustekijöitä sekä muita kirjanpitovelvollisen liiketoiminnan kehittymiseen vaikuttavia seikkoja samoin kuin sen taloudellista asemaa ja tulosta.”

Vaikka eri toimialoilla käytetään erilaisia malleja ja menetelmiä riskien ja muiden epävarmuustekijöiden hallintaan, toimialasta riippumatta yhtiön toimintaan vaikuttavat yleensä mm. seuraavat riskit:

-    strategiset riskit,
-    operatiiviset riskit,
-    rahoitusriskit, ja
-    vahinkoriskit.

Strategiset riskit liittyvät esimerkiksi kilpailutilanteeseen markkinoilla, tuotantoketjuun, riippuvuuteen asiakkaista tai toimittajista tai teknologian kehittymiseen. Operatiiviset riskit koskevat esimerkiksi henkilöstön osaamista, kysynnän suhdannevaihteluita, toimitusketjun ongelmia, muutoksia tuotannontekijöiden hinnoissa tai patenttien pitävyyttä.

Rahoitusriskit voidaan luokitella:
-    korkoriskiin,
-    valuuttariskiin,
-    likviditeettiriskiin, ja
-    luottoriskiin.

Rahoitukseen liittyvien riskien raportoimista säätelee myös IFRS 7 Rahoitusinstrumentit: Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot -standardi, jonka mukaan yhtiön tulee antaa tietoa sen altistumisesta rahoitusinstrumenteista syntyville riskeille. Tilinpäätöksestä tulisi löytyä sellaiset tiedot, joiden perusteella pystytään arvioimaan rahoitusinstrumenttien vaikutusta yhtiön taloudelliseen asemaan ja tulokseen. Rahoitusinstrumentteihin liittyvien riskien laajuutta ja luonnetta sekä näiden riskien hallintaa tulisi kuvailla tilinpäätöksessä. 

Vahinkoriskinä tulisi ilmoittaa, miten toiminnan riskejä on katettu vakuutuksin onnettomuuksien ja muiden toiminnan keskeytysten varalle.

Lähteet:

Blumme, Nils, Karhu, Päivi, Kontula, Lisbet, Laitakari, Jyri, Linna, Mika, Nordin, Jan, Sovasto, Jussi, Tarvainen, Jyri, Tikkanen, Reijo, Turakainen, Olli, Urrila, Antti & Vesa, Janne 2005. Corporate Governance sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan näkökulmasta. Helsinki: Edita Prima Oy. 

Jauri, Osmo 1997. Riskienhallinta uudesta näkökulmasta. Helsinki: Yrityksen
tietokirjat.

Kuusela, Hannu & Ollikainen, Reijo (toim.) 2005. Riskit ja riskienhallinta. Tampere: Juvenes Print Tampereen yliopistopaino Oy.

Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodi 2010

Hyvän hallinnointitavan on tarkoitus edistää yhtiöiden menestystä. Hallinnointikoodin tavoitteena on, että listayhtiöt noudattaisivat Suomessa laadukasta kansainvälistä hallinnointitapaa. Koodi yhtenäistää toimintatapoja sekä nykyisille ja potentiaalisille sijoittajille annettavia tietoja ja lisää samalla raportoinnin avoimuutta koskien hallintoelimiä, johdon palkitsemista ja palkitsemisjärjestelmiä esimerkiksi siksi, koska Suomessa ulkomaisen omistuksen osuus listayhtiöistä on Euroopan korkeimpia.

Koodistoon on koottu listayhtiöiden hallinnointijärjestelmän perusperiaatteet. Koodi on tarkoitettu sovellettavaksi Helsingin pörssin listayhtiöissä, jollei se ole ristiriidassa yhtiön kotipaikan pakottavien säännösten kanssa. Suuri osa suosituksista koskee konsernin emoyhtiötä, mutta monet ohjausta, valvontaa, raportointia ja tiedottamista koskevat suositukset on tarkoitettu kattamaan koko konserni. 

Hallinnointikoodin tarkoitus on täydentää lainsäädäntöä ja auttaa sen tulkitsemisessa. Hallinnointikoodi keskittyy erityisesti tehokkaan hallitustyöskentelyn edistämiseen ja avoimuuden lisäämiseen. Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodi sisältää suositukset yhtiökokouksesta, hallituksesta, hallituksen valiokunnista, toimitusjohtajasta, muusta johdosta, palkitsemisesta, sisäisestä valvonnasta, riskienhallinnasta, sisäisestä tarkastuksesta, sisäpiirihallinnosta ja tilintarkastuksesta sekä edellä mainituista asioista tiedottamisesta.

Comply or explain -periaate

Suomalaisten listayhtiöiden on tarkoitus noudattaa kaikkia hallinnointikoodiston koodeja. Koodit on laadittu noudatettavaksi niin sanotun comply or explain -periaatteen (noudata tai selitä -periaate) mukaan, jolloin yksittäisen suosituksen noudattamisesta voidaan poiketa, kun selostetaan poikkeama ja sen perustelut. Koodia voidaan siis noudattaa siten, että yksittäisestä suosituksesta poiketaan, kunhan poikkeama vain selostetaan ja perustellaan.

Comply or explain -periaate antaa joustovaraa koodin soveltamisessa. Poikkeuksen selkeä ja kattava perustelu on tarpeellinen vahvistamaan luottamusta yhtiön tekemää ratkaisua kohtaan, jotta sidosryhmät, kuten sijoittajat voivat arvioida poikkeusta. Useat koodiston suositukset perustuvat lainsäädäntöön tai muuhun sääntelyyn. Pakottava sääntely estää joissain kohdin mahdollisuuden koodistosta poikkeamiseen. Myös Helsingin Pörssin säännöissä on hyvää hallinnointitapaa koskevia määräyksiä.

Arvopaperimarkkinayhdistys näkee tärkeäksi, että poikkeamien perustelut ovat korkealaatuisia. Se vähentää lisäsääntelyn tarvetta. Korkealaatuinen perustelu on selkeä ja kattava, jolloin yhtiö kertoo, mistä suosituksesta se poikkeaa, miltä osin ko. suosituksesta poiketaan, poikkeus perustellaan ja miten yhtiö toimii ko. suosituksen sijasta. Voi myös olla perusteltua kuvata se menettely, jossa on päätetty koodista poikkeamisesta. Poikkeamista pitäisi kertoa jo Corporate Governance Statementin johdantokappaleessa.

Vuoden 2012 alkuun mennessä useimmat poikkeukset ovat koskeneet hallituksen kokoonpanon sukupuolijakaumaa koskevaa suositusta 9, hallituksen jäsenten toimikautta koskevaa suositusta 10 sekä hallituksen ja valiokuntien jäsenten riippumattomuutta koskevia suosituksia 14 ja 26. 

Suosituksesta 9 poikkeavien yhtiöiden antamat perustelut ovat Arvopaperimarkkinayhdistyksen soveltamisohjeen mukaan usein liian yleisellä tasolla. 

Arvopaperimarkkinayhdistys ohjeistaa yhtiöitä noudattamaan suosituksen 9 mukaista hallituksen kokoonpanon sukupuolijakaumaa. Jos suosituksesta poiketaan, perustelujen on oltava tarpeeksi kattavat. Yhtiön pitäisi esimerkiksi kuvata valmistelutoimenpiteet, joihin se on ryhtynyt hallituksen kokoonpanon sukupuolijakauman osalta. 

Arvopaperimarkkinayhdistyksen soveltamisohjeen mukaan riittävää ei ole pelkästään todeta esimerkiksi, että ”sopivaa naisjäsentä ei ole löytänyt tai että yhtiökokous on päättänyt hallituksen kokoonpanosta”.

Corporate Governance Statement

Arvopaperimarkkinalain 7 luvun 7 § velvoittaa listayhtiöitä antamaan selvityksen hallinto- ja ohjausjärjestelmästään toimintakertomuksessa tai erillisessä kertomuksessa. Laki ei sisällä tarkempaa erittelyä, mitä tämän selvityksen tulisi sisältää. Silti myös selvityksen sisältö perustuu lainsäädäntöön. 

Hallinnointikoodissa tästä annetaan ohjeistus suosituksessa 54. Yhtiöiden pitää kertoa koodin noudattamisesta ja siitä poikkeamisesta comply or explain -periaatteen mukaisesti internetsivuillaan sekä hallinto- ja ohjausjärjestelmästään vuosittain suosituksen 54 mukaisessa Corporate Governance Statementissa.

Selvitys hallinto- ja ohjausjärjestelmästä voi olla osana toimintakertomusta. Osakkeenomistajille ja muille sijoittajille annettavaa informaatiota voidaan myös korostaa esittämällä selvitys hallinto- ja ohjausjärjestelmästä erillisenä kertomuksena. Kyseinen selvitys hallinto- ja ohjausjärjestelmästä käsitellään tarkastusvaliokunnassa tai muussa toimivaltaisessa valiokunnassa. Jos tällaista ei yhtiössä ole, selvityksen käsittelee hallitus.

Selvityksessä on hallinnointikoodin mukaan esitettävä ainakin seuraavat asiakokonaisuudet:

-    tieto tämän koodin noudattamisesta,
-    jos yhtiö on poikennut yksittäisen koodin noudattamisesta, tieto siitä ja perustelut poikkeamiselle,
-    tieto siitä, millä internetsivuilla tämä koodi on julkisesti saatavilla,
-    kuvaus hallituksen ja hallituksen valiokuntien kokoonpanosta ja toiminnasta,
-    kuvaus toimielimestä, joka vastaa tarkastusvaliokuntien tehtävistä,
-    tieto toimitusjohtajasta ja hänen tehtävistään,
-    kuvaus mahdollisen hallintoneuvoston kokoonpanosta ja toiminnasta, ja
- kuvaus taloudelliseen raportointiprosessiin liittyvien sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan pääpiirteistä.

Taloudelliseen raportointiprosessiin liittyvien sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmien pääpiirteiden kuvauksessa kerrotaan, miten yhtiön sisäinen valvonta ja riskienhallinta toimivat sen järjestämiseksi, että julkisuuteen annetut taloudelliset raportit antavat olennaisesti oikeat tiedot yhtiön taloudesta. 

Tarkoituksena ei ole kuvata taloudellista raportointiprosessia, eikä siihen liittyvien sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmien yksityiskohtia. Yhtiön koko ja liiketoiminnan rakenne vaikuttavat siihen, millaiseksi kuvaus muodostuu. Kuvaus annetaan konsernitasolla.

Kuvauksen sisältö taloudelliseen raportointiprosessiin liittyen sisältää soveltamisohjeen  mukaan:
-    riskienhallinnan yleiskuvauksen,
-    riskienhallinnan järjestämisen pääpiirteet,
-    riskienhallintaprosessin pääpiirteet ja prosessin yhteys sisäiseen valvontaan,
-    sisäisen valvonnan yleiskuvauksen, ja
-    sisäisen valvonnan viitekehyksen yhtiössä pääpiirteittäin.

Taloudelliseen raportointiin liittyvien riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan pääpiirteitä voidaan kuvata laajemminkin. Tällöin voidaan hyödyntää COSO- tai muuta viitekehystä, jos yhtiö noudattaa sellaista toiminnassaan.

Tilintarkastajan vastuulla on tarkastaa, että selvitys on annettu, ja että sen sisältämä kuvaus edellä mainitusta taloudelliseen raportointiprosessiin liittyvästä sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmien pääpiirteistä on sopusoinnussa tilinpäätöksen kanssa. 

Kuvauksessa annetaan em. järjestelmistä konsernitasolla pääpiirteinen selvitys siitä, miten yhtiön sisäinen valvonta ja riskienhallinta toimivat sen varmistamiseksi, että julkaistut taloudelliset raportit antavat olennaisilta osin oikeat tiedot yhtiön taloudellisesta asemasta.

Selvitys hallinto- ja ohjausjärjestelmästä tulee laittaa saataville yhtiön internet-sivuille hallinnointikoodin suosituksen 55 perusteella. Se voi olla esimerkiksi pdf-tiedosto tai osa vuosikertomusta. Hallinnointikoodi on julkisesti saatavilla esimerkiksi Arvopaperimarkkinayhdistys ry:n internetsivuilla osoitteessa www.cgfinland.fi.

Lähteet:

Arvopaperimarkkinayhdistys ry:n Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodi 2010 ja soveltamisohjeet.

Työhaastattelu: Top-10 virheet ja vinkit

Shel Leannen kirjassa How to Interview Like a Top MBA (2004) kerrotaan, että seuraavat kymmenen virhettä ovat tavallisimmat työnhakijan työhaastattelussa tekemät virheet.

Top-10 virheet työhaastattelussa

1. Hakija ei anna hyvää ensivaikutelmaa

• Sopimaton pukeutuminen
• Ei huomioi etikettiä
• Ei osoita innostusta

2. Hakija ei ole perehtynyt yritykseen, toimialaan ja haettavaan työhön

3. CV:n puutteet

• Epäjohdonmukaisuus
• Työkokemusta ja taitoja ei tuoda esiin

4. Hakija ei onnistu vakuuttamaan olevansa soveltuva haettavaan työhön

• Työkokemus ja koulutus ei ole relevanttia
• Ei onnistu vakuuttamaan olevansa työyhteisöön soveltuva

5. Epätarkat vastaukset yleisiin  ja avoimiin kysymyksiin

6. Hakija ei osaa riittävästi käsitellä omia selkeitä heikkouksiaan

7. Hakija ei osaa tyydyttävästi selittää työttömyysjaksoja

8. Hakija ei osaa selittää epätavanomaisen työkokemuksen merkitystä haettavaan työhön

9. Kysyy häiritseviä kysymyksiä haastattelun lopussa

10. Hakija ei ole jättänyt positiivista lähtemätöntä vaikutusta

Kirjassa käsitellään parhaat käytännöt näiden virheiden välttämiseen. Listat ovat yksioikoisia ja terveellä järjellä ratkaistavissa, mutta kirja avaa niihin liittyviä toimenpiteitä tarkemmin. Perusasioiden kertaaminen ei ole ikinä pahitteeksi.

Top-10 parhaat käytännöt työhaastattelussa

1. Tee hyvä ensivaikutelma

2. Tee kotitehtäväsi yhtiöstä, toimialasta, tarjotusta työstä ja haastattelijasta

3. Käytä ansioluetteloasi tehokkaana haastattelutyökaluna

4. Osoitta soveltuvuutesi keskeisten kysymysten vastauksissasi

5. Ulkoinen olemus kuntoon haastattelua varten

6. Käsittele selkeät heikkoutesi tehokkaasti

7. Selitä työttömyysjaksot

8. Osoittaa työkokemuksen ja koulutuksen merkitys haettavaa työpaikkaa ajatellen

9. Lopeta haastattelu erinomaisesti hyvällä lopetuskommentilla tai harkitulla kysymyksellä

10. Vahvista kestävää, positiivista vaikutelmaa myös haastattelun jälkeen.

Lisäksi kirjassa esitellään 100 esimerkkikysymystä ja -vastausta, joiden avulla työnhakija voi valmistautua työhaastatteluun. Kirja kehottaa valmistautumaan esimerkiksi kertomaan, mitä pidit entisestä työstäsi, jolloin kannattaa kertoa mieluummin positiivisia kuin negatiivisia asioita. Tällaista kirjaa onkin hyvä selailla, kun valmistautuu työhaastatteluun.