Elinkeinotoiminnan tulos lasketaan tuloverotusta
toimittaessa EVL:n mukaisesti. Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liiketoimintaa
tai ammattitoimintaa (EVL 1.2 §). Nämä muodostavat elinkeinotoiminnan
tulolähteen.
Liiketoiminnalle on tyypillistä voiton tavoittelu,
mutta voiton käyttökohteella ei ole merkitystä, eikä kyseessä tarvitse olla
voiton maksimointi. Liiketoiminta on itsenäistä toimintaa omaan lukuun ja
omalla vastuulla. Liiketoiminta edellyttää suunnitelmallisuutta, jatkuvuutta,
taloudellisen riskin olemassaoloa sekä toiminnan suuntautumista ulospäin
rajoittamattomaan tai laajahkoon henkilöjoukkoon.
Ammattitoiminta on liiketoiminnan kaltaista, mutta
pienimuotoisempaa, mutta toiminnan puitteet ovat suppeammat.
Ammatinharjoittajan henkilökohtainen työpanos ja ammattitaito ovat
ratkaisevassa asemassa. Riski on pienempi kuin liiketoiminnassa, ja se koostuu
tavanomaisesti saamatta jäävistä tuloista. Ammatinharjoittajalla ei
tyypillisesti ole erillistä liikepaikkaa, vaan hän toimii kotoaan tai muiden
tiloissa.
Liiketoiminnan ja ammattitoiminnan välisellä
rajanvedolla ei ole suurta merkitystä, sillä molemmissa tapauksissa nettotulo
lasketaan EVL-säännösten mukaan. Erona on kuitenkin esimerkiksi se, että
ammatinharjoittajat saavat tietyin edellytyksin pitää kirjanpitonsa
yhdenkertaisena maksuperusteisesti.
Harrastustoiminta ei ole liiketoimintaa. Toiminnan tappiollisuus useina vuosina putkeen voi olla merkki siitä, että kyse ei ole aidosti liiketoiminnasta. Kyse ei tällöin välttämättä ole vakaasta tulonhankkimistarkoituksesta.
Harrastustoiminta ei ole liiketoimintaa. Toiminnan tappiollisuus useina vuosina putkeen voi olla merkki siitä, että kyse ei ole aidosti liiketoiminnasta. Kyse ei tällöin välttämättä ole vakaasta tulonhankkimistarkoituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti