Mentorointiprojekti

Tampereen yliopiston kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Boomi ry on järjestänyt tänä vuonna mentorointiprojektin, jossa tarkoituksen on kokemusten, näkemysten ja osaamisen siirtäminen mentorilta aktorille. Mentorina siis pitäisi olla työelämässä toimiva henkilö ja aktoreina on opiskelijoita. 

Mentorointi on liikkeenjohdossakin käytettävä menetelmä, jossa toinen ihminen antaa aikaansa ja tietämystään tukeakseen toisen ihmisen kasvua ja lisätäkseen tämän tietämystä ja osaamista. Mentorointi on tavoitteellista vuorovaikutusta kahden ihmisen välillä. 

Toistaiseksi Boomi ry ei ole saanut minulle mentoria hankituksi kovasta yrityksestä huolimatta. Täältä löytyy tietoja siitä, mitä mentorilta vaaditaan. Jos siis mentorointi kiinnostaa, ota yhteyttä!

Kognitiiviset yksinkertaistusprosessit talousviestinnässä

KOGNITIIVISET YKSINKERTAISTUSPROSESSIT TALOUSVIESTINNÄN HAASTEENA

Kognitiiviset yksinkertaistusprosessit tarkoittavat Partasen (2007, s. 144) mukaan tilanteita, joissa päätöksentekijä yksinkertaistaa monimutkaista päätöksentekotilannetta ja keskittyy vain tiettyihin yksinkertaisiin tietoihin ja ongelmakohtiin tai yksinkertaistaa monimutkaisen ratkaisuvaihtoehtojen joukon vain yhteen yksiselitteiseen ratkaisuun. Yleensä tämä tapahtuu päätöksentekijän sitä tiedostamatta. Esimerkkejä kognitiivisista yksinkertaistamisprosesseista ovat lukkiutuminen vakiintuneisiin päätöksentekotapoihin tai ainutkertaisten tilanteiden ratkaiseminen rutiinimenettelyjä soveltaen. Kognitiiviset yksinkertaistamisprosessit tuovat päätöksiin tavallisesti systemaattista harhaa, vaikka ne myös mahdollistavat päätöksentekoa haastavissa tilanteissa.

Kognitiivisilla yksinkertaistusprosesseilla tarkoitetaan yleensä päätöksenteon epäjohdonmukaisuuksia ja harhoja eli anomalioita. Tavallisia yksinkertaistamisprosesseja ongelman määrittelyvaiheessa ja päämäärän tai tavoitteiden asettamisessa ovat omaksuttuun näkemykseen ankkuroituminen, laajeneva sitoutuminen ja päättely analogioiden perusteella. 

Ennakko-oletusten mukainen informaation tulkinta on sukua omaksuttuun näkemykseen ankkuroitumiselle. Ensimmäinen käsitys ongelmasta ja sen suuruusluokasta muodostetaan ensimmäisen saatavilla olevan, usein osittaisen tiedon perusteella. Siksi uusi julkaistu tieto ei muuta käsitystä asiasta, vaikka uusi informaatio poikkeaisi olennaisesti alkuperäisestä. Uusi informaatio vinoutuu ensivaikutelman suuntaan, jolloin esimerkiksi toiminnan suunnittelussa alkuperäinen rullaava ennuste muodostaa näkemyksen, johon muutoksia verrataan.

Laajeneva sitoutuminen tarkoittaa sitä, että päätöksentekijä pitää kiinni alkuperäisestä ratkaisustaan, vaikka uutta tietoa ja uusia ratkaisuvaihtoehtoja tulisi saataville. Tätä ilmenee esimerkiksi kannattamattoman investoinnin osalta, kun siihen syydetään vain lisää rahoitusta, vaikka objektiivinen tarkastelu toteaa investoinnin heikkouden. Kun ihminen pitää jotain tilannetta tai olosuhdetta hyvänä, hän sopeutuu siihen ja on haluton muuttamaan sitä.

Analogioiden perusteella päättely tarkoittaa, että yksinkertaisissa tilanteissa toimivia ratkaisumalleja sovelletaan monimutkaisissa tilanteissa. Esimerkiksi yhden yksikön kustannussäästöohjelma saatetaan laajentaa koskemaan koko konsernia tiukassa taloustilanteessa, jolloin kustannussäästöt voivat kohdistua väärin.

Ratkaisuvaihtoehtojen määrittämisvaiheessa ja toimintaperiaatteiden muodostamisessa tavallisia yksinkertaistusprosesseja ovat yhden vaihtoehdon politiikka, arvostettujen vaihtoehtojen ongelmattomuus ja vakiintuneen ongelmanratkaisun käyttö. Yhden vaihtoehdon politiikka ilmenee siten, että muita ratkaisuvaihtoehtoja ei etsinä, kun yksi toimivaksi luultu on löytynyt. Tähän sitten sitoudutaan ilman avointa keskustelua muista vaihtoehdoista. Tavallinen tilanne on disinvestointi, jota ei sen saadessa kannatusta enää pohdita sen tarkemmin.

Arvostettujen vaihtoehtojen ongelmattomuus tulee esille sellaisena yksinkertaistusprosessina, jossa arvostettuja ja suosittuja vaihtoehtoja ei suhteuteta riittävän laajasti muihin ratkaisuvaihtoehtoihin ja arvostettua vaihtoehtoa ei analysoida systemaattisesti, vaan sitä jopa puolustellaan perusteettomasti. Muita vaihtoehtoja suljetaan pois ylikorostamalla niiden ongelmia. Vakiintuneen ongelmanratkaisumallin käyttö johtaa kaavamaisuuteen, vaikka monet päätöksentekotilanteet ovat kaavamaisia.

Vaihtoehtoisten ratkaisujen arviointi- ja valintavaiheessa sekä toimintasuunnitelman vahvistamisessa usein esille nousee seuraavia yksinkertaistusprosesseja: edustavuusharha, vaikutusmahdollisuusilluusio ja yksityiskohtien hallitsevuus.

Edustavuusharhassa päätöksentekijät luottavat tekemiensä arvioiden oikeellisuuteen ja pitävät tulevaisuutta varmempana kuin mitä se todellisuudessa on. Menneisyyden nähdään ennustavan tulevaa. Siksi yritysostoissa arvostustaso voi nousta liian korkeaksi menestyneiden yritysten kohdalla. Jotkin markkinahäiriöt, kuten pörssikuplat voivat johtua osittain tästä ihmisten epärationaalisesta käyttäytymisestä.

Päätöksentekijät saattavat myös luulla vaikutusmahdollisuuksiensa olevan oikeaa suuremmat, jolloin puhutaan vaikutusmahdollisuusilluusiosta. Ostettujen yritysten integroimisongelmat esimerkiksi arvioidaan liian pieniksi. Omien mahdollisuuksien yliarviointi näkyy epärealistisen tavoitetason asettamisessa, jolloin esimerkiksi markkinaosuuksia saatetaan arvioida yläkanttiin.

Yksityiskohtien hallitsevuus tarkoittaa sitä, että yksityiskohtaisemmin laadittuja suunnitelmia pidetään muita parempina. Siis laatimalla yksityiskohtainen ja tarkka selvitys tai selonteko voit voittaa muita puolellesi riippumatta siitä, onko ideasi todellisuudessa parempi kuin muiden ideat.

Kognitiivisten yksinkertaistusprosessien haittavaikutuksia voidaan torjua luovan haasteen prosessin mukaisesti, pitämällä päätöksentekotilanteissa luovia taukoja tai käyttämällä kuuden ajatteluhatun mallia. Luovan haasteen prosessissa pyritään vaihtoehtoisten toimintamallien aktiiviseen luomiseen, luova tauko taas keskeyttää urautuneen keskustelun. Kuuden päätöksentekohatun mallissa päätöksentekijät ajattelevat päätöksentekotilanteessa systemaattisesti erilaisilla tavoilla. Näin saadaan kaikki näkökulmat huomioitua.

Retorinen haaste –tekniikassa väitteitä eli teesejä horjutetaan vastaväitteillä, antiteeseilla. Näin voidaan haastaa päätöksentekijöiden ratkaisut ja käsitykset. Hieman samanlaisuutta löytyy pessimisti kritiikki –tekniikasta, jossa ratkaisuvaihtoehdon negatiivisia seikkoja nostetaan korostetusti esiin. Tulevaisuuden paremmaksi hahmottamiseksi voidaan käyttää ”ilmaantuvien ilmiöiden” analyysiä tai käyttämällä erilaisia tulevaisuustaulukoita.

Lähde: Partanen 2007: Talousviestintä johtamisen tukena (s. 143-156)

Menojen ja tulojen jaksottaminen

Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen, josta voit lukea kirjoituksen menojen ja tulojen jaksottamisesta kirjanpidossa.

Taloustiede, osa 7

Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen.

Taloushallinnon organisointi, case UPM

6.2.2013 Yrityspäivien karavaani saapuu jälleen Tampereen yliopistolle. Katselin tuossa osallistuvista yrityksistä mielenkiintoisimpia, joiden joukossa on tilintarkastuksen neljä suurta, Kesko, Nordea ja UPM. Myös ALSO Finland Oy:n tietoiskua olisi mielenkiintoinen mennä kuuntelemaan.

Keskosta ja UPM:stä tekee mielenkiintoisia työnantajia se, että molemmat ovat keskittäneet talouspalvelukeskuksensa Tampereelle aivan yliopiston kulmille. Tästä muistinkin, että kävin syksyllä 2009 vierailemassa UPM:n talouspalvelukeskuksessa opiskellessani amk:ssa. Tuolloin meidän piti kirjoitella oppimispäiväkirja UPM:llä saamastamme luennosta, joten ajattelin julkaista sen täällä hieman muokattuna.

UPM Oyj - The biofore company

UPM Oyj on metsäteollisuusyhtiö, joka yhdistää bio- ja metsäteollisuutta. Sen toimitusjohtaja on Jussi Pesonen. Yhtiön liiketoiminta jakaantuu kolmeen ryhmään: Energia ja sellu, Paperi sekä Tekniset materiaalit. Yhtiön liikevaihto vuonna 2012 oli yli 10 miljardia euroa ja palveluksessa on noin 22 000 henkilöä. Tuotantolaitoksia on 17 eri maassa. UPM:n osakkeet on listattu NASDAQ OMX Helsingin pörssissä.

UPM:n liiketoiminnan kulmakiviä ovat kuituun ja biomassaan pohjautuvat liiketoiminnot sekä uusiutuvat raaka-aineet ja tuotteet. Yhtiö koostuu kuudesta itsenäisestä liiketoiminta-alueesta: Energia, Sellu, Metsä ja sahat, Paperi, Tarrat sekä Vaneri. Liiketoimintoja yhdistää ajatus luoda lisäarvoa käyttämällä uusiutuvia ja kierrätettäviä raaka-aineita ja tuottaa niistä korkean jalostusasteen innovatiivisia tuotteita yhdistämällä UPM:n osaaminen ja teknologia. 

Vastuullisuus on keskeinen osa UPM:n toimintaa ja UPM huomioi myös visiossaan ja toiminta-ajatuksessaan kestävän kehityksen. Puu, joka on uusiutuva ja kierrätettävä luonnonvara, on UPM:n pääraaka-aine. UPM ostaa puuta sekä yksityisiltä metsänomistajilta että muilta yhteistyökumppaneilta. UPM ostaa kaikkia puutavaralajeja ja valmistaa mm. paperia, sellua, vaneria ja puutuotteita sekä tuottaa puusta energiaa.

UPM panostaa toiminnassaan innovatiivisuuteen. Biofore on UPM:n luoma käsite, jossa bio viittaa kestäviin ratkaisuihin ja ympäristösuorituskykyyn ja fore viittaa metsään (forest) ja edelläkävijyyteen (in the forefront).

Yritysvierailu: UPM Talouspalvelukeskus Tampere 28.10.2009

UPM:n talouspalvelukeskus sijaitsee Tulli Business Parkissa Tampereella. Luennon aiheena 28.10.2009 olivat taloushallinnon organisointivaihtoehdot. Luennolla pohdittiin UPM:n taloushallinnon keskittämisestä syntyneitä kokemuksia ja keskittämisen hyviä ja huonoja puolia sekä työntekijöiden näkökulmaa toiminnan keskittämiseen.

Taloushallinnon organisointivaihtoehdoista palvelukeskuksiin keskittäminen on nykypäivänä ollut trendi. Laskentaihmisten määrä liiketoimintayksiköissä siis vähenee. Pienille yrityksille helppo taloushallinnon organisointitapa on sen ulkoistaminen toiselle osapuolelle. Taloushallinnon organisointitavan valinta vaatii tarkkaa pohdintaa, sillä mahdollisuuksia on useita. Yhtä oikeaa ja parasta tapaa ei ole olemassa.

Taloushallinnon organisointitavan valintaan vaikuttavat luennon mukaan mm. yrityksen strategia, taloushallinnon tavoitteet ja yrityksen toimintaan liittyvät tekijät. Nykyään sähköisen taloushallinnon kehittyminen ja tietojärjestelmäratkaisut antavat uusia mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen. Maailman globalisoitumisen ja tuotanto- ja toimintamallien kehittyminen pakottaa myös taloushallinnon kehittämiseen. Tärkeimmät syyt kehitysprojekteihin ovat kustannusten alentaminen, tehokkuuden parantaminen ja prosessien tehostaminen.

UPM:n taloushallinnon kehitys

UPM:n taloushallinto oli vuoteen 1999 asti hajautettua liiketoimintayksiköihin. Järjestelmät olivat sekavia ja prosessit vaihtelivat maiden ja yksiköiden väleillä. 2000-luvun alussa otettiin käyttöön SAP osassa yksiköitä ja prosesseja yhdenmukaistettiin.

Vuonna 2003 taloushallinnon keskittämistä testattiin virtuaalitiimeissä. Nykyinen muutos alkoi 2006, kun palvelukeskusmallia alettiin implementoida. Virtuaalitiimeistä siirryttiin silloin globaaleihin palvelukeskuksiin.

UPM ei halunnut ulkoistaa taloushallintoaan, koska palvelut toimittavalla firmalla ei olisi näkemystä yrityksen liiketoiminnasta. Tärkeää siis oli pitää langat omissa käsissä. Lisäksi UPM:llä haluttiin itse kehittää taloushallintoa. Projektinhallinnan näkökulmasta muutos palvelukeskusmalliin on ollut iso haaste.

Projektin onnistuminen perustui perusasioihin. Suunnittelu oli huolellista, sillä ilman suunnittelua ei mikään projekti voi onnistua kunnolla. Onnistumisen mittaamiseen oli luotu sopivia mittareita ja niitä valvottiin tarkasti.

Johtamisen näkökulmasta muutoksen tärkeyden painottaminen oli avainasemassa. Projektilla oli oppikirjamaisesti vahva johdon tuki ja ohjausryhmä. Projektin tavoitteita kuulutettiin yhdestä suusta. Suunnittelu, ihmiset ja kommunikaatio olivat luennon mukaan UPM:n projektin onnistumisen kulmakivet.

UPM:n kokemukset keskittämisestä

UPM:n projektin tavoitteena oli saada säästöjä ja parantaa tehokkuutta. Taloushallinnon prosessien laatua oli tarkoitus parantaa. Uuden mallin on tarkoitus tukea liiketoimintaa entistä paremmin. Tämä toteutunee johdon raportoinnin parantuessa. Hyvänä puolena UPM:llä nähdään, että taloushallinnon johtaminen selkeytyy, kun taloushallinnon ihmisillä on selkeästi vain yksi esimies.

Taloushallinnon palvelukeskusmallin toimimisen edellytyksenä UPM:llä pidettiin sitä, että vanhaa väkeä saatiin jatkamaan ja siirtymään uuteen keskukseen. Ilman heitä ei uusi järjestelmä toimisi. Uudet rekrytoinnit täytyi myös saada onnistumaan.

Haittana keskittämisessä työntekijän kannalta on se, että työtehtävät saattavat olla ajoittain puuduttavan rutiininomaisia. Tätä voidaan helpottaa työtehtävien kierrättämisellä, jota UPM:ssä on tehtykin.

Keskittämisessä hankalaa on ollut ison organisaation hallinta. Kun muutos on jatkuvasti päällä yrityksessä, työntekijöiltä vaaditaan paljon. Ongelmaksi voi myös koitua, että taloushallinto on kaukana yksiköistä, joten taloushallinnon ihmiset saattavat vieraantua liiketoiminnasta.

Yrityksessä jonkin aikaa palvellut työntekijä kertoi, että kielitaitoa ja kansainvälisyyttä vaaditaan UPM:llä. Työtehtävät voivat vaihtua kierrättämisen ansiosta ja kokemukset palvelukeskusmallista ovat olleet positiivisia.

Taloustiede, osa 6: Suhdannevaihtelu

Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen.

Behavioral Finance, osa 2

Tutustu aiheeseen lukemalla ensin osa 1. 

Markkinoiden tehokkuus

Käyttäytymisperusteisen rahoituksen (behavioral finance, BF) kontribuutiota rahoitustieteisiin pohdittaessa on hyvä muistaa, mistä perinteisessä (modernissa) rahoituksessa on kyse. Perinteinen rahoitus perustuu olettamukseen tehokkaista markkinoista. 

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi (Efficient Market Hypothesis, EMH) olettaa sijoittajien olevan rationaalisia ja kykenemään arvioimaan sijoituskohteiden arvoja rationaalisesti. Silloin irrationaaliset sijoittajat tekevät kauppaa satunnaisesti ja näin estävät toisia irrationaalisia sijoittajia vaikuttamasta hintoihin (jotka siis ovat oletuksen mukaan aina oikein). Hypoteesi olettaa myös, että sijoittajat ovat irrationaalisia samalla tavoin, jolloin rationaaliset sijoittajat eliminoivat irrationaalisten sijoittajien vaikutuksen hintoihin.

Eugene Faman mukaan markkinoiden tehokkuudella on kolme eri tasoa. Markkinoiden tehokkuuden heikossa muodossa kaikki historialliset hinnat ja informaatio on sisällytetty hintoihin. Keskivahvassa muodossa kaikki julkisesti saatavilla oleva informaatio on sisällytetty hintoihin. Kolmannessa, vahvassa muodossa kaikki informaatio, sekä julkisesti saatavilla oleva että sisäpiiritieto näkyy hinnoissa. 

Kihn väittää kirjassaan (s. 5), että kaikki rahoituksen mallit ovat väärässä. Samassa yhteydessä hän siteeraa myös Eugene Famaa (1991), joka on sanonut asian olevan näin. Tästä huolimatta Kihnin mielestä mallit voivat olla hyödyllisiä jossain määrin. Kuitenkin oletus tehokkaista markkinoista on väärin, sillä esimerkiksi CAMP (Capital Asset Pricing Model) olettaa, että markkinoilla ei ole säätelyä, veroja ja transaktiokustannuksia. CAPM olettaa myös sijoittajien olevan aina rationaalisia. Näin asiat eivät todellisuudessa Kihnin mukaan ole. Jokainen voi itse havaita esimerkiksi verojen ja kaupankäyntikustannusten olemassaolon. Yksilöt eivät myöskään maksimoi rationaalisesti tarpeentyydytystään. 

Miksi perinteinen (moderni) rahoitusteoria on väärässä?

Kihnin mukaan (s. 10) BF antaa kaksi pääsyytä siihen, miksi perinteinen rahoitusteoria on väärässä:

- arbitraasia rajoittavat tekijät (rationaaliset sijoittajat eivät kykene korjaamaan irratinaalisten sijoittajien tekemiä virheitä esimerkiksi transaktiokustannusten takia)

- psykologia (sijoittajat eivät ole rationaalisia, kuten olemme olettaneet)

Siitä huolimatta, että markkinat eivät ole rationaaliset, kuten Fama on olettanut, on Kihnin mukaan siitä hankalaa hyötyä. Ilmaisia lounaita siis saattaa Kihnin mukaan olla, mutta niiden syöminen on hankalaa. 

Kihn on vahvasti sitä mieltä, että markkinat eivät ole tehokkaat. Tätä hän perustelee esimerkiksi sillä (s. 65), että tehokkaiden markkinoiden oletuksen mukainen arbitraasi kohtaa monenlaisia rajoitteita, kuten transaktiokustannuksia, veroja  ja vielä muita rajoitteita päälle, kuten vaikkapa lyhyeksi myynnin rajoittaminen. Arbitraasin olemassaolo on tärkeä oletus tehokkaiden markkinoiden hypoteesin kannalta.

Sijoittajat toimivat lisäksi irrationaalisesti. "Älykäs raha" ei aina aja hintoja kohti oikeaa, fundamentaalista arvoa nopeasti tai ollenkaan, koska hinnat heijastavat odotusten ja uskomusten keskiarvoja ja psykologiset seikat vaikuttavat suurimpaan osaan, ellei jokaiseen ihmiseen. Kaikilla markkinoilla ei ole kaiken aikaa rationaalisia arbitraasin harjoittajia korjaamassa hinnoittelua. Ei siis ole todisteita siitä, että irrationaalisten sijoittajien toimet eivät vaikuttaisi hinnoitteluun markkinoilla.

Kihn (s. 39) on sitä mieltä, että markkinat eivät toimi random walk -teorian mukaisesti, vaan ne ovat jopa ennustettavissa.

Psykologisia sijoitusinstrumenttien hinnoitteluun vaikuttavia seikkoja ovat Kihnin mukaan (s. 94) esimerkiksi liiallinen itsevarmuus, optimismi ja toiveikas ajattelu sekä konservatismi. Lista erilaisista sijoittajiin vaikuttavista psykologisista tekijöistä on pitkä.

Yksi esimerkki kirjassa on SAD (Seasonal Affective Disorder). SAD (Kihn, s. 105) tarkoittaa sitä, että talvikaudella saatu vähäisempi määrä auringon valoa vaikuttaa sijoittajien käyttäytymiseen, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla syksy on osakkeiden hintojen kehityksen kannalta heikompaa aikaa kuin kevät. Tämä "kaamosmasennus" vaikuttaa ihmisiin siten, että he ottavat vähemmän riskiä.

Kihnin huomion mukaan myös talouskriisit tulevat syksyihin, ja hän näkeekin yhteyden niiden ja SAD:n välillä. Parasta aikaa osakkeiden hintojen kehityksen kannalta onkin kevättalvi tammikuusta huhtikuuhun. Kihnin neuvo sijoittajille onkin, että riskinottoa ei saisi muuttaa sen mukaan, kuinka paljon vuorokaudessa on valoisia tunteja. Ostot pitäisi tehdä myöhäissyksyllä tai alkutalvesta.

Behavioral financen anti

Kihnin kirjan ja luentojen pääsanoma on siis se, että hinta ei määräydy markkinoilla taloudellisen arvon perusteella, eikä perinteinen rahoitusteoria tai -tiede asiaa selitä. Kihnin mukaan se, että markkinoilta ei löydy "ilmaisia lounaita" ei tarkoita sitä, että hinnoittelu olisi oikein. Perinteiset, normatiiviset rahoitusteoriat eivät siis toimi, vaan tarvitaan deskriptiivisiä teorioita, joihin BF lukeutuu.

Perinteiset teoriat eivät toimi kahden pääsyyn takia: Arbitraasille on rajoitteita, joten rationaaliset sijoittajat eivät pysty aina korjaamaan irrationaalisten sijoittajien virheitä ja toisaalta sijoittajiin vaikuttavat erilaiset psykologiset tekijät. Sijoittajat esimerkiksi syyllistyvät liialliseen itsevarmuuteen, ja sillä on vaikutusta markkinoilla tapahtuvaan hinnoitteluun.

Kihnin mukaan on selvää, että alkuperäinen tehokkaiden markkinoiden hypoteesi korostaa liikaa sitä, että informaatio on upotettu markkinoiden hinnoitteluun tehokkaasti.  Siksi normatiiviset teoriat eivät ole hyviä kuvaamaan rahoitusmarkkinoiden todellisuutta.

Rahoitusalan ammattilaiset ja yksityiset sijoittajat

Kihn käsittelee kirjassaan myös analyytikoiden ja salkunhoitajien toimia. Esimerkiksi analyytikoiden toimista hän esittää mielenkiintoisen huomion: Jos rahoituksessa on kyse teorioiden mukaan vain kassavirroista ja diskonttokorkokannasta, miksi 84,8 prosenttia analyytikoista käytti vain joskus tai ei koskaan nettonykyarvolaskentaan perustuvia tekniikoita? Kihnin neuvo onkin kuunnella analyytikkoja ja tehdä sen jälkeen täysin päinvastoin, sillä analyytikot ovat onnistuneet suosituksissaan historian valossa todella huonosti.

Salkunhoitajista Kihn toteaa, että nuoret salkunhoitajat saavuttivat parhaita tuottoja. Hänen suosituksensa onkin palkata salkunhoitajaksi nuori nainen. Kihn myös nostaa esiin sen, että salkunhoitajat voivat nostaa salkkunsa arvoa ostamalla kalliilla omistamiaan osakkeita ennen tärkeitä raportointihetkiä. Tämä on laitonta, mutta ei rangaistavaa. Näin saadaan hetkellisesti salkun arvoa kasvatettua, mutta todellisuudessa ostetaan kalliilla ja myydään halvalla. Tämä toiminta voimistaa tammikuu-efektiä. Se myös on sukua salkun muokkaamiselle esimerkiksi näyttämään vähemmän riskipitoiselta.

Verrattuna "älykkään rahan" institutionaalisiin sijoittajiin (rahoitusalan ammattilaisiin), yksityisillä sijoittajilla ei pitäisi olla mitään kannusteita ostaa kalliilla ja myydä halvalla. Yksityiset sijoittajatkaan eivät silti toimi aina rationaalisesti. Kihn asettaa heidän toimensa seuraavanlaiselle aikajanalle: 1) pelko, 2) toivo, 3) tavoitteet ja 4) ahneus. Psykologiset seikat siis vaikuttavat ihmisten riskinsietokykyyn ja sijoitussalkun muodostamiseen.

Kihnin havainto on, että yksityisten sijoittajien ostamat osakkeet menestyvät huonommin kuin ne, joita he myyvät, eivätkä nämä myynneistä aiheutuneet voitot riitä kattamaan edes kaupankäynnin kustannuksia. Yksityissijoittajien ongelmia ovat esimerkiksi, että he ovat liian itsevarmoja ja luottavat liikaa omistamiinsa osakkeisiin. Kihnin neuvot sijoittajille ovatkin seuraavanlaisia: Älä tee liikaa kauppaa, älä pidä häviäjäosakkeita liian kauaa tai myy voittajaosakkeita liian aikaisin, älä anna markkinahälyn vaikuttaa liikaa, älä seuraa vääriä neuvoja ja kiinnitä huomiota veroihin.

Sitaatteja Kihnin kirjasta Behavioral Finance 101 ja luennoilta

"If you are of the opinion that true knowledge can be helpful, note that all academically accepted financial models are wrong (Fama 1991: “We all know all models are wrong.”); but that doesn‘t mean they are not possibly useful on some level."

"Finance is a subset of economics and is therefore another normative field of study but it should be primarily a descriptive field of study."

"I advise all students in economics when asked an open ended question to, as a rule, begin their answer with “it depends”."  

"Note, the EMH/EMT doesn‘t just state that information should be reflected into prices, but that it should correctly reflect the information. In short, there shouldn‘t be too much reaction or too little, but just the right amount."

"Behavioral explanations are key and accurate at the micro level (i.e., in terms of the root plausible causation), but tend to be more nuanced and complicated as financial market data is aggregated."

"Behavioral finance is not a panacea for the anomalies that have been observed in the financial markets, but it is useful, if not true."

"Are earnings estimates (publically available pieces of information) quickly and accurately embedded into equity prices? Answer: No."

"Can we learn our way to traditional market efficiency? Answer: Of course, but it is unlikely."

"Not only doesn‘t the stock market follow a random walk, but it is predictable."

"Human suck in evaluating corporates."

"EMT people said 40 years the pen hits the ceiling even though it really hit the table"

"Most academics, and many practitioners, assume that if there is no free lunch, then the markets are efficient."

"There may appear to be free lunches, but no truly free lunch."

"Government can do great good simply by doing no harm."

"Government is typically the problem, not the solution."

"We want to trade and lose a lot. We want to lose everything."

"Market makes the manager."

Lähde: John Kihn - Behavioral Finance 101: Cognitive Financial Economics ja luennot 2012