Suomen taloudellisesta tilanteesta lyhyesti

Poliittisen kentän vasemmalta laidalta kuulee nykyisin usein väitteen hyvinvointivaltion alasajosta. Kommentti on helppo heittää ilmaan, mutta onko siinä ehkä jotain perääkin?

Tavallinen kansalainen saattaa hyvinkin kokea joidenkin palveluiden heikentämisen rapauttavan hyvinvointivaltiota. Roger Wessman kiteyttää mielestäni Taloustaidon blogissaan asian hyvin. Väitteet julkisen sektorin alasajosta paljastavat hänen mukaansa sen Suomen talouden kriisin, kun julkisen sektorin osuutta ei enää voida merkittävästi kasvattaa.

Wessmanin mukaan yhteiskunnan muutos vaatii sopeuttamista. Tällöin esimerkiksi koulujen lakkauttaminen ikäluokkien pienentyessä koetaan palveluiden karsimisena, vaikka samaan aikaan panostettaisiin entistä enemmän vanhemman väen palveluiden tuottamiseen.

Poliittisen kentän toiselta laidalta vasta-argumenttina alasajo-väitteille on helppo esittää tilastot julkisten menojen kehityksestä. Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen on tällä hetkellä noin 58 prosenttia. Samoissa lukemissa liikuttiin viimeksi parikymmentä vuotta sitten 1990-luvun alun laman jäljiltä.

Julkiset menot ovat nousseet vuoden 1990 44 miljardista vuoden 2013 116 miljardiin euroon. Menot henkeä kohti ovat lähes 2,5 kertaistuneet tuona aikana.

Toinen mittapuu julkisen sektorin tilanteen vertailuun on julkisen sektorin työllistämisen ihmisten määrä. Yksityinen sektori on työllistänyt Suomessa 1950-luvulta saakka noin 2 miljoonaa ihmistä.

Samalla aikavälillä julkisensektorin työllistäminen on kasvanut 200 tuhannesta 600 tuhanteen eli noin kolminkertaistunut.

Julkisen sektorin tilanne

Julkinen sektori syö tällä hetkellä enemmän kuin tienaa. Julkisyhteisöjen bruttovelan ennustetaan kasvavan 62 prosenttiin vuoteen 2016 mennessä. Valtionvelka oli elokuussa 2014 lähes 95 miljardia euroa.

Julkisia menoja voitaisiin korottaa vuosittain kansantalouden kasvun verran ilman velkaantumista. Tilanne näyttää kuitenkin huonolta Suomen osalta, sillä vuodelle 2014 on ennustettu nollakasvua, ja tuleville vuosillekin vain heikkoa reilun prosentin kasvua.

Suomen talous

Talouskasvusta on turha siis huutaa apua Suomen pelastajaksi. Työllisyysaste on jämähtänyt alle 70 prosenttiin, ja työttömiä on noin 9 prosenttia. Tämä johtuu heikosta kotimaisesta kysynnästä, kun kuluttajat ovat varovaisia, eikä Suomelle elintärkeä vientikään vedä.

Suomella on ongelmia viennin kanssa esimerkiksi korkeiden tuotantokustannusten takia. Teollisuus kaikkoaa Suomesta, samalla lähtevät työpaikat. Myös Ukrainan kriisi ja Venäjä-pakotteet haittaavat Suomen vientiä.  

Toistaiseksi Suomi on säilyttänyt parhaan mahdollisen AAA-luottoluokituksen, joka takaa halpaa rahaa markkinoilta. Velkaa ei voida kuitenkaan ottaa loputtomiin lisää. Nyt lainattu euro jää tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Verotus Suomessa

Julkisen sektorin ainoa keino maksaa julkiset palvelut ja julkista velkaa pois on verotus. Jos nyt eletään velaksi, kansalainen tuntee sen myöhemmin nahoissaan kiristyneenä verotuksena.

Valtion keräämiä veroja ovat esimerkiksi ansio- ja pääomatuloverot ja arvonlisävero, joka on kulutuksen verottamista. Verovaroilla hoidetaan tärkeitä tehtäviä, joita ei voida jättää markkinoiden hoidettavaksi kuten esimerkiksi maanpuolustus, poliisivoimat ja oikeuslaitos.

Veroaste eli verotulojen suhdebruttokansantuotteeseen Suomessa on verrattain korkea.

Vuonna 2012 veroeurosta 43 senttiä käytettiin sosiaaliturvaan, 14 senttiä terveydenhuoltoon, 13 senttiä yleiseen julkishallintoon ja 12 senttiä koulutukseen. Puolustus ja yleinen järjestys veivät vain 5 senttiä. Pääosan menoista kahmaisee siis sosiaaliturva, johon sisältyy esimerkiksi eläkkeet, kuntien järjestämät sosiaalipalvelut ja työmarkkinatuki.

Vaikka verovaroilla hoidetaan tärkeitä tehtäviä, on verotuksessa myös ongelmansa. Esimerkiksi yritysten verottaminen haittaa talouskasvua, ansiotulojen verottaminen vähentää haluja tehdä työtä ja verokiila yrityksen työntekijälle maksaman palkan ja työvoiman kokonaiskustannusten välillä vähentää halua palkata työntekijöitä.

Miten Suomi nousuun?

Mikä siis neuvoksi, kun Suomen talous supistuu kolmatta vuotta peräkkäin? Hallitus ei vaikuta saavan aikaan suuria päätöksiä ja uudistuksia, vaan asemia pedataan jo seuraavia vaaleja ajatellen. Leikkauksia ei uskalleta tehdä, vaan ratkaisuksi velkaongelmiin esitetään erilaisia veronkorotuksia.

Elinkeinoelämän keskusliitto tarjoaa ongelmiin ratkaisuksi erityisesti verotuksen ja sääntelyn karsimista, työmarkkinoiden uudistamista joustavammaksi sekä tutkimukseen ja koulutukseen investoimista. Suomesta on tehtävä houkuttelevampi investointikohde alentamalla veroastetta, vähentämällä byrokratiaa, tekemällä verotuksesta ennustettavampaa ja muuttamalla asenneilmastoa teollisuutta suosivammaksi. Suomella oli Nokia ja metsäteollisuus, mutta niiden perään ei enää auta huudella. On keksittävä muuta.

Eläketurvan taloudesta, uudistamisesta ja kehitysnäkymistä

Mikko Kauton luento 10.9.2014

Eläketurvan kehitysnäkymien tulisi kiinnostaa monia, sillä kaikki työikäiset ja työnantajat osallistuvat eläkkeiden rahoittamiseen. Lähes kaikkien vanhuuden ajan turva on kiinni eläkkeistä.

Vuonna 2013 työeläkevakuutettuja oli n. 2,4 miljoonaa, ja eläkettä maksettiin 1,5 miljoonalle ihmiselle. Lakisääteiset eläkemenot vuonna 2013 olivat n. 26,5 miljardia euroa.

Eläkkeiden osuus sosiaalimenoista oli vuonna 2012 44 prosenttia. Osuus julkisista menoista on noin neljännes ja osuus bruttokansantuotteesta lähes 14 prosenttia vuonna 2012.

Eläkkeiden merkitys on kasvamassa kaikilla edellä mainituilla mittareilla.

Suomalainen työeläkejärjestelmä on hybridi siinä mielessä, että se sisältää sekä yksityistä että julkista. Julkinen puoli merkitsee sitä, että yksilöllä ei ole valinnanmahdollisuutta maksuihin tai etuuksiin nähden, jolloin eläke-ehdot ovat kaikille samat.

Työeläkejärjestelmän menot, maksut ja varat luetaan osaksi julkista taloutta. Tulonsiirtojen painopiste kohdistuu tulevaisuudessa enenevissä määrin ikääntyneiden suuntaan. Suuret ikäluokat eläköityvät ja nykyiset työssäkäyvät maksavat heidän eläkkeensä.

Yksityinen puoli merkitsee sitä, että työmarkkinaosapuolilla on rooli päätöksenteossa ja hallinnossa. Järjestelmä on hajautettu, ja siinä kilpailevat yksityiset eläkeyhtiöt keskenään. Tällöin eläkekattoa ei ole.

Onko eläketurva kestävällä pohjalla?

Eläketurvaa on sopeutettu ja uudistettu jo pitkään. 1990-luvulla tehtiin uudistuksia, jotka olivat sopeutumista akuutteihin rahoitusongelmiin. Vuoden 2005 uudistus yksinkertaisti ja modernisoi eläkkeen määräytymisen sääntöjä radikaalisti muuttamatta työeläkevakuutuksen perusteita.

Viimeisen 20 vuoden aikana toteutetut eläkepolitiikan uudistukset ovat parantaneet kestävyyttä valtavasti. Maali liikkuu jatkuvasti kun ihmisten elinaika pitenee. Ongelmaksi se muodostuu, jos työurat eivät muutu vastaavasti pidemmiksi.

Eläketurvan uudistusten täytyy siis jatkua. Seuraava tulee voimaan vuonna 2017.

Eläkeiän nousutahti saattaa tulevaisuudessa olla nopeaa. Jos tavoitteena on 62 vuoden eläkeikä vuonna 2025, eläkeikää on nostettava kolme kuukautta vuodessa.

Eläkeneuvottelut ovat tällä hetkellä käynnissä, eikä lopputuloksesta ole vielä tarkkaa tietoa.

Lue lisää ja aloita lapselle säästäminen

Kesälukemistoa 2014

Kesä ja kesälomat ovat jo kauan aikaa sitten taaksejäänyttä elämää tältä vuodelta. Lomalla ehdin lukemaan useita kirjoja, joita minun on ollut tarkoitus lukea. Olen jaotellut kirjat kolmeen kategoriaan eli niihin, joita suosittelen muille, joita suosittelen varauksella ja niihin, joita en suosittele.

Suosittelen:

Björn Wahlroos - Markkinat ja demokratia: Loppu enemmistön tyrannialle

Takuuvarmaa Wahlroosia, joka herättää keskustelua ja vihaa monissa piireissä. Kirja on ehkä osin liian tietokirjamainen ja asiat liian pitkän kaavan kautta selitettyjä.

John Simon - Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä

Mielenkiintoinen teos mielenkiintoisesta henkilöstä mielenkiintoisen yhtiön takana. Paljon tarinoita, mutta päähenkilöstä jäi silti ristiriitainen kuva. Mikä Pekka mahtoi lopulta olla miehiään. Ainakin kova bisnesmies, mutta myös valitettavasti alkoholisti.

Timothy Ferris - 4 tunnin työviikko

Kirjasta sain ideoita oman työskentelyni tehostamiseen. Jatkossa yritän keskittyä entistä enemmän olennaiseen 80/20-säännön mukaisesti.

Pertti Jarla - Fingerpori-sarjakuvat lehdistä joka ikinen päivä

Sanojen merkityksillä kikkaileminen on hieno taitolaji, suomenkieli on mahtavaa.

Suosittelen varauksella:

Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja, osa 3

Vuorinen on vanha sanankäytön suosikkini.

Henry Hazlitt - Talous yhdeltä istumalta

Taloustiedettä itävaltalaisen koulukunnan kautta katseltuna. Kirjan selailtavuus on hyvä. Yksinkertainen perusteos kenelle tahansa.  

Nassim Nicholas Taleb - Musta joutsen, erittäin epätodennäköinen vaikutus

Taleb selittää sattumia ja epävarmuutta mustan joutsenen metaforalla.

En suosittele:

Jim Cox - Ytimekäs opas talouteen

Kirjan nimi viittaa perusteokseen aiheesta, mutta en suosittelisi lukemaan ensimmäiseksi, enkä edes toiseksi.