Paska Suomi!

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi VTT, ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen, on julkaissut kirjan Paska Suomi. Kova on otsikko, täytyy myöntää, tunteita herättävä. Siitä huolimatta kirja on herättänyt varsin vähän keskustelua julkisuudessa. 

Pursiainen yrittää herättää keskustelua, mutta julkisen, laadukkaan keskustelun aikaansaaminen Suomessa näyttää olevan haastavaa, vaikka maukas syötti olisikin annettu. Nettikeskustelut toki käydään aina, oikealta ja vasemmalta poteroista suojatulta ympäriinsä räiskien. Osumat ovat harvassa, mutta loukkaantujia löytyy sitäkin enemmän. 

Pursiasen mukaan Suomi on taloudellisen ja henkisen taantumuksen tilassa. Suomi jää jälkeen. Koulutetut muuttavat pois, maahan jäävien työllisyys on huonolla tolalla, julkinen talous velkaantuu. 

Pursiainen tylyttää koko puoluekenttää. Jopa vasemmisto on erikoistunut hyväosaisten edunvalvontaan, kun aidosti apua tarvitsevat unohdetaan. Vihreät ajavat nykyisin yhden asian sijasta kaikkia kivoja asioita. 

Kunnon oikeistoa ei Suomessa ole, sillä kokoomuksen politiikka ei juuri eroa demareiden linjauksista. Keskusta taas on kultti, joka tuhoaa hyvinvointia jakamalla äärettömät määrät maataloustukiaisia ja pitämällä perähikiät asuttuna vaikka väkisin, kaupunkilaisten kustannuksella. Perussuomalaisten kumpaakin nykyistä kuppikuntaa johtaa tunnettu rotuteoreetikko, toinen porukka on ryhtynyt jopa avoimen rasistiseksi puolueeksi.

Suomessa luotetaan valtion hoitavan kaikki asiat kuntoon verovaroin. Pelastetaan kannattamattomat yritykset, investoidaan, innovoidaan, keksitään vientituotteita, työllistetään kaikki. Valtio hoitaa ja kantaa vastuun kaikista ja kaikesta. 

Valtiokeskeisyys näkyy myös siinä, että ihmiset ja yritykset nähdään vain veronmaksajina. Yrittäjät kehuskelevat, kuinka paljon ovat maksaneet veroja. Toisaalta kaikkia verosuunnittelijoita haukutaan pettureiksi ja maan korkeaa verotusta pakenevia syytetään veropakolaisiksi. Ei keskustella siitä, miten saataisiin parhaat tekijät jäämään tai muuttamaan Suomeen. 

Ulkomaisia yrityksiäkin epäillään työllistäjinä ja investoijina, koska nehän saattavat maksaa veroja muuallekin kuin Suomeen!

Järjettömin verovarojen kierrätys tapahtuu keskiluokan keskuudessa. Se maksaa korkeat verot ja saa takaisin älyttömät tulonsiirrot. Tämä tuhoaa kannusteet, ja johtaa epäedulliseen käytökseen, vastuuttomuuteen.  

Poimintoja paskasta vasemmistosta:

- Suomalainen vasemmisto on synkkä menneisyyteen takertuva voima, joka näkee tulevaisuudessa vain uhkia.

- SDP pitää suurimpana saavutuksenaan maailman parasta koulutusjärjestelmää, mutta kohtelee sen kasvatteja kuin oikeustoimikelvottomia.

- Onko yhtään erioikeutta, monopolia, ylisääntelyn muotoa tai keskiluokan tulonsiirtoa, jota vasemmisto ei Suomessa puolustaisi? Miksi halutaan puolustaa taksi- tai apteekkiyrittäjiä, kun köyhä joutuu näin maksamaan liikaa lääkkeistään ja matkoistaan?

- Vasemmisto ajaa hyväosaisten ryhmien etuja, joilla ei ole tarvetta olla hyvinvointivaltion elättinä.

- Vasemmisto suhtautuu negatiivisesti työperäiseen maahanmuuttoon. Köyhien työläisten kutsuminen halpatyövoimaksi on pöyristyttävää kielenkäyttöä työväenluokan kansainvälistä solidaarisuutta muka edustavalta vasemmistolta ja ay-liikkeeltä. 

- Vasemmisto on kiinnostunut vain julkisten palveluiden tuottajista, ei niiden asiakkaista. 

- Li Andersson on ajautunut kauas työväen etujen ajamisesta osallistuessaan maataloustuottajien traktorimarssille, vaikka maataloustukiaisten takia Suomessa köyhälle on tarjolla kallista ruokaa. 

- Sosiaalidemokraatit ovat ajautuneet täysin ay-liikkeen vietäväksi. Se tosiasia kielletään, että palkat vaikuttavat työllisyyteen ja antelias työttömyysturva vähentää työnhaun kannustimia. Lapsikin tietää, että kiinnostus kotitöihin riippuu siitä, onko viikkoraha sidottu niihin. 

- Vasemmisto puolustaa valtion sijoitus- ja innovaatiotoimintaa, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. 

- Vasemmisto vaatii, että kaikille maksetaan palkkaa, jota Antti Rinne pitää riittävän korkeana. 

- Vihreät ei eroa juuri muusta vasemmisto, jos Li Andersson sanoisi useammin ilmastonmuutos, saimaannorppa ja perustulo, olisi häntä vaikea erottaa Ville Niinistöstä.

 Poimintoja paskasta oikeistosta:

- Oikeistolaisen mielestä valtion pienentäminen voi olla yhtä valtiomiesmäistä kuin sen suurentaminen, mutta hallitus leikkaa juustohöylällä sieltä, mistä se on poliittisesti helpointa, ei sieltä, mistä se olisi poliittisesti tai taloudellisesti perusteltua. Mitään toimintoa, virastoa tai tulonsiirtoa ei ole lopetettu. Tukiaisiin ei ole koskettu. Yliopistoleikkaukset tehtiin parhaita rankaisten. Leikkauslinjassa ei ole johdonmukaisia oikeistolaisia periaatteita.
- Veroasteita on höylätty kymmenyksillä, aatteellinen rohkeus ja näkemys puuttuvat.
- Kokoomus ei noudata oikeastaan mitään Pursiaisen luettelemista oikeistopuolueen periaatteista. 

- Kokoomus pyytelee leikkauksia jatkuvasti anteeksi ja lupaa perua ne heti, kun mahdollista. Menonlisäyksiä markkinoidaan näyttävästi ja leikkauksista ollaan hiljaa.
- Petteri Orpo näkee leikkaukset vain välttämättömänä pahana, joka tehdään suhdannetilanteen vuoksi. Pitkän tähtäimen visio puuttuu. Julkisen sektorin koon määrittäminen ei ole menojen ja tulojen tasapainotuskysymys, vaan kyse on periaatteellisista valinnoista.
- Kokoomus on erikoistunut kertomaan, että edellisessä hallituksessa vasemmistopuolueet ja vihreät kannattivat leikkauksia. Vastuu sysätään muille, ottamatta kunniaa ryhdikkäästä oikeistopolitiikasta.
- Jos oikeistopuolue ei Suomessa pysty ylpeilemään leikkauksilla, on leikattu joko väärästä paikasta tai aatteellinen selkäranka puuttuu täysin.
- Suomi tarvitsee oikeistopuolueen, jonka mielestä valtion pienentäminen, ei suurentaminen, olisi #vitunhyväuutinen.
- Kokoomuksen kuntavaaliteemat olivat kunnianhimoltaan alhaisia, analyysiltään surkeita ja kaukana oikeistolaisista arvoista. Kokoomuksen kunta on kaikille hyvä, paitsi veronmaksajille.
- Ruiskukan voisi korvata kuntavaaliohjelmassa sosiaalidemokraattien ruusulla, eikä kukaan huomaisia eroa.
- Kokoomus rakastaa kartelleja ja monopoleja, vaikka sen pitäisi olla markkinatalouspuolue. Norminpurkua mainostetaan, mutta ainoastaan kauppojen aukioloajat on saatu vapautettua.
- Kokoomus kannattaa nimellisesti yksilön vastuuta omasta elämästään, paitsi että valtion tehtävänä on säilyttää espoolaisen juristipariskunnan lifestyle, jos nämä päättävät lisääntyä. Ja kun pikkuinen menee kauppakorkeakouluun, niin valtio saa maksaa viulut.

- Keskusta ei ole puolua, vaan eturyhmä, MTK:n poliittinen siipi. Kepu on väärässä kuin näkymättömään auringon takana odottavaan lentävään lautaseen uskovat lahkolaiset ovat väärässä.
- Ei ole mitään väliä, jos köyhiltä pitää verottaa ruoka suusta, kunhan ruukkutillin viljely saadaan kannattamaan.
- Keskusta-aatteen yksi peruspilari on, että yhteiskunta voi hyvin, jos väki asuu maalla tai korkeintaan pikkukaupungeissa. Ajatus on huono opinkappaleeksi. Väite, että hajautus on ihmiselle hyväksi on nimittäin tosiasiaväittämä, joten on riski, että se osoitetaan vääräksi. Näin on tapahtunut, ja keskustan perususkomus on ristiriidassa todellisuuden kanssa.
- Toinen keskustan opinkappale on yhtä tolkuton. Se, että Suomessa maatalous on pyhä asia, ja maata pitää viljellä joka puolella, kannattipa se tai ei.
- Keskusta uskoo hajautukseen ja maatalouden pyhyyteen.
- Keskustan olemassaolo ajaa kaikkien muiden etujen, kuten yhteiskunnallisen hyvinvoinnin edelle.
- Keskustassa on selviä kulttimaisia piirteitä. Keskustan puoluekokous on muista poikkeava herätysjuhla. Puhuja toisensa jälkeen ylistää alkiolaista aatetta. Aatteesta puhuttiin, mutta sen sisältöön viitattiin harvoin. Puolueessa uskotaan yhteisiin valheisiin, mikä on paras tapa varmistaa porukan yhtenäisyys.
- Keskustalle on aivan sama, mitä valtiontaloudelle tai ihmisten terveydelle tapahtuu, kunhan keskustalaisia maakuntia on tarpeeksi.
- Maataloustukiaisten määrä on ainakin noin kolmen miljardin luokkaa. 

- Jottei jäisi väärää kuvaa, että rasismi on Suomessa pelkästään oikeiston harrastus, kirjoittaja pitää vaikeana uskoa, että ay-liikkeen saunaporukoissa oltaisiin rasismista vapaalla vyöhykkeellä. Rasismi kätketään usein julkiseen puheeseen "halpatyövoiman" torjuntana.
- Rotu ei ole moraalisesti kiinnostava käsite. Roduilla ei ole intressejä, päämääriä, oikeuksia eikä itseisarvoa. Vain yksilöillä on. Sama pätee kulttuureihin.

Hyvinvointivaltio

- Suomalaiseen hyvinvointivaltion etuusvalikoimaan kuuluu tulonsiirtojärjestelmä, jossa veronmaksajat maksavat niille, joiden tulotaso on erittäin korkea, tuhansia euroja kuussa sosiaalietuuksia vain siksi, että nämä ovat päättäneet lisääntyä. Kyse on äitiyspäivärahasta. Järjestelmä sotii kaikkia järkeviä periaatteita ja oikeustajua vastaan.
- Hyvinvointivaltion alkuperäinen tarkoitus, eli ihmisten suojelu pahoilta asioilta, on rappeutunut. Nyt sen yhdeksi keskeiseksi tehtäväksi on muodostunut hyväosaisten "suojelu" kaikilta riskeiltä ja omilta valinnoilta.
- Hyvinvointivaltiota kannattaa ajatella vakuutuksena elämän kovia kolhuja ja onnen vaihtelua vastaan elämänikäistä tai pitkäaikaista huono-osaisuutta ja pienituloisuutta vastaan, ei väliaikaisia huonoja aikoja tai alhaisia tuloja vastaan.
- Hyvinvointivaltiosta on tullut karuselli, joka verottaa keskiluokkaa ankarasti ja kierrättää verot takaisin keskiluokalle.
- Yksi rasittavimmista piirteistä suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on se, että kaikki haluavat ilmoittautua köyhiksi. Köyhyyden lobbaus johtaa itselle ja omalle eturyhmälle räätälöityyn tulonsiirtojärjestelmään.
- Peruslähtökohta on, että ihmiset ovat tyhmiä eivätkä voi ottaa vastuuta omasta elämästään.

Kymmenkunta valhetta suomalaisesta työstä

- Kieltäytyminen työmarkkinoiden näkemisestä markkinoina, unohdetaan, että myös työlle on löydyttävä myyjä ja ostaja markkinahinnalla
- Palkkaerot ovat huono asia, vaikka todellisuudessa palkkaerot luovat kannusteita
- "Palkka, jolla voi elää", joka tarkoittaa sitä, että kaikkien palkat riittäisivät kunnolliseen elintasoon, vaikka kukaan ei voi taata työmarkkinoilla tietyn elintason takaavaa palkkaa.
- Käsitys siitä, että palkat voi neuvotella korkeiksi. Todellisuudessa tuottavuuden kasvu on on nostanut elintasoa Suomessa, ei ay-liikkeen neuvottelemat palkat.
- Työehtojen sopimisessa keskitetysti on järkeä, vaikka todellisuudessa ei olekaan mitään järkeä
- Työntekijä- ja työnantajajärjestöt edustavat kattavasti suomalaisen yhteiskunnan eri intressejä, vaikka monet tahot todellisuudessa puuttuvat neuvottelupöydästä.
- Yleissitovuus kertoo "sopimusyhteiskunnasta" tai "sopimisen kulttuurista", vaikka yleissitovuus todellisuudessa on sopimisen vastakohta.
- Kannustindenialismi eli sosiaaliturvan, erityisesti työttömyysturvan, kannustinvaikutusten kieltäminen
- Väitetään, että työntekijöiden etuja voidaan ajaa suojelemalla tätä erilaisilla määräyksillä, vaikka todellisuudessa työntekijä maksaa oman suojelunsa
- Väite, että alhainen työllisyys ja korkea työttömyys ei johtuisi Suomen surkeasta työmarkkinajärjestelmästä
- Työmarkkinoita kuuluu tarkastella ihmeellisenä omalajisena ilmiönä, ei markkinoina
- Työperäinen maahanmuutto polkee alkuperäisväestön palkkoja, vaikka tutkimustiedon mukaan näin ei juurikaan käy.
- Työmarkkinoiden uudistukset voidaan korvata maltillisella tulopolitiikalla

Valtio

- Yksi syy valtion hillittömään laajentumiseen on se, että yksikään merkittävä taho Suomessa, puolue tai muu, ei pohdi sitä, mitä julkisen sektorin pitäisi tehdä ja ei pitäisi tehdä.
- Hallituksen ainoana päämääränä tuntuu olevan julkisen talouden rahoittaminen, sisällöstä ei juuri keskustella.
- Vähemmän järkevät elvyttäjät vasemmalta siiveltä ovat sitä mieltä, että valtion rahojen tuhlaaminen on ilmainen lounas. Tuhlaaminen muka lisää myös yksityisen sektorin aktiviteettia.
- Ilmeisin asia, mitä julkisen sektorin ei pidä tehdä, on liiketoiminnan harjoittaminen. Yrityksiä omistava valtio ei edistä kilpailua riittävän hanakasti.
- Kunna, erityisesti suuret kaupungit, harrastavat kaikenlaista liiketoimintaa, jolla ei ole tekemistä kuntien varsinaisten tehtävien kanssa.
- Valtiouskontoon kuuluu olennaisena osana, että kaikkia hyviä asioita tulee tukea julkisin varoin. Yksi muoto on ylitsepääsemätön halu tukea kannattamatonta liiketoimintaa.
- Haitallisia yritystukia maksetaan Suomessa paljon, on suoria tukia, lainojen takauksia ja verotukia.
- Suorat yritystuet ovat ainakin 1,3 miljardia vuodessa.
- Maataloustuet ovat äärimmäinen esimerkki tuottajien rakastamisen taudista. Ei haittaa, vaikka 97 prosenttia väestöstä kärsii, kunhan talonpoika saa harrastaa kannattamatonta liiketoimintaa.
- Valtio rahoittaa Yleisradion kautta oman vahtikoiransa ja vastaa siinä sivussa kansalaisten viihdyttämisestä amerikkalaisilla tv-sarjoilla.
- Julkinen sektori tukee kulttuuria ja taidetta ainakin miljardilla eurolla vuodessa. Tukia ei voi perustella sillä, että hyvinvointivaltiossa nyt vain pitää olla sitä ja tätä.
- Kansallisooppera ja -baletti saavat julkista rahoitusta 50 miljoonaa vuodessa yleisömäärän ollessa noin 300 000, suurin osa kävijöistä on kausikorttilaisia. Ooppera palvelee suureksi osaksi hyväosaisimpia pääkaupunkiseudun asukkaita. 

Tulonjakopakkomielle

- Tulonjaosta pitäisi murehtia vasta sitten, kun meillä on enemmän jaettavaa. Poliittinen järjestelmä on ollut kykenemätön tekemään kasvua ja työllisyyttä edistäviä päätöksiä. Työmarkkinoita ei ole avattu, sosiaaliturvaa ei ole uudistettu, markkinoita ei ole avattu, julkista sektoria ei ole pienennetty, sääntelyä ei ole purettu, eikä veroja alennettu.
- Iloitseminen siitä, että tuloerot eivät ole kasvaneet, on synkkää riemua. Tuloerot eivät ole kasvaneet, koska kaikilla on mennyt huonosti viimeisen vuosikymmenen ajan. Kuka tahansa järjissään oleva ihminen iloitsisi tuloerojen kasvusta, jos se johtuisi siitä, että edes jonkun tulot ovat kasvaneet.
- Köyhyyden poistaminen on oikea yhteiskunnallinen tavoite, ei eriarvoisuuden.

Kuukauden businesskirja: Suomen pahimmat bisnesmokat

Suomen pahimmat bisnesmokat – tarinoita huippujohtamisesta on Markku Kuisman ja Pekka Seppäsen kirja vuodelta 2015. Kirja on mukavan kevyttä, mutta opettavaista luettavaa kesäiltoihin.

Suomen pahimpiin bisnesmokiin on listattu klassisia mokia kuten Soneran umts-kaupat, Stora Enson Amerikan valloitusyritys, Nokian omien osakkeiden hankkiminen, pankkien osakemyynnit 1990-luvun alkupuolella, Fortumin johdon palkkiojärjestelyt, Talvivaaran, Valcon ja Olkiluodon teknologiasekoilut ja pankkikriisin kustannukset.

Suomen valtion omistaman Soneran kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkotoimilupaostot Saksan ja Italian huutokaupoista vuodelta 2000 on hyvin tunnettu kämmäys. Toimiluvista maksettiin 4,3 miljardia, mutta muutamaa vuotta myöhemmin ne todettiin arvottomiksi. Uusi tekniikka viivästyi, eikä Soneralla enää ollut varaa verkkoinvestointeihin ja palveluiden rakentamiseen. Iso summa käytettynä yrityskauppaan parin miljardin liikevaihtoa tekevältä yhtiöltä.

Stora Enso pyrki entistä isommaksi ostamalla yhdysvaltalaisen Consolidated Papersin. Konsolidointi olikin tuolloin päivän sana. Stora Enso osti kalliilla, mutta tulevaisuus ei ollut niin ruusuinen kuin oli ennustettu. Paperin kulutus laski teknologian kehittymisen seurauksena. Amerikkalaiset eivät halunneet ostaa eurooppalaisen yhtiön tuotteita. Vahva dollari ei tuonut suunniteltuja kurssivoittoja, vaan dollarin kurssi putosi. Asiakkaat eivät keskittäneet ostojaan isoille toimijoille. Amerikan valloitus on perinteisesti ollut vaikeaa suomalaisille. 

Nokia osti ja mitätöi omia osakkeitaan 19 miljardilla eurolla vuosina 203-2008. Pörssikurssi hyötyi tästä hetken aikaa ja toki myös ne osakkeenomistajat, jotka myivät. Rahat olisi voitu käyttää jakamalla osinkoina omistajille. Raha olisi voitu käyttää tuotekehitykseen tai yrityskauppoihin. Onko kyseessä kuitenkaan puhdasverinen bisnesmoka, sillä moka ei liity suoraan bisnekseen? Onko se hallituksen ja johdon vika, että yhtiöltä puuttui pitkäjänteinen pääomistaja? Ratkaisuissaan yhtiö päätyi tekemään mieliksi yhdysvaltalaisille omistajilleen toimimalla ajan hengen mukaisesti.

Nostoja kirjasta:

- Yritysostot epäonnistuvat. Yritysmyynnin onnistuvat. Tämä ennakkoluulo on osoittautunut oikeaksi kaikissa yrityskauppoja koskevissa tutkimuksissa. Ostajat uskovat, että he johtavat ostettua yritystä paremmin kuin edeltävä omistaja mm. synergiaetujen takia. Myyjä kuitenkin tuntee yrityksen, työntekijät, markkinat ja asiakkaat.
 

- Yhtiöit eivät tee päätöksiä, vaan ihmiset. Johdon ääneen lausumien syiden lisäksi on myös muita, ääneen lausumattomia. Kaikki syyt eivät välttämättä ole linjassa yhtiön edun kanssa (agenttiongelma).
 

- Perinteisesti on ajateltu suomalaisten olevan huonoja myymään. Näyttää kuitenkin siltä, että suomalaiset ovat huonoja ostamaan.
 

- Kun yrityskaupan syy on strategia, kannattaa olla varovainen. Se saattaa vain olla kiertoilmaus sille, että kauppa ei ole kannattava, mutta ostajien oma valta ja asema pönkittyvät.
Investointipankkiirien laskelmat ovat olleet epäonnistuneimpien yrityskauppojen taustalla. Yrityksen hinnan määrittäminen on erittäin hankalaa. Konsultit ja pankkiirit kuitenkin rikastuvat aina yrityskaupoissa.
 

- Olkiluodossa, Talvivaarassa ja Valcossa oli hyvät laskelmat. Voi tosin olla, että laskelmta eivät perustuneet laskentaan, vaan laskelmointiin.
 

- Huippujohtajakin on ihminen, yleensä samanlainen kuin me muutkin. Asema tekee ihmisestä suuren.
 

- Vuorineuvos on Suomen toiseksi kallein yhdyssana. Kallein on huippujohtaja.
 

- Muotivillityksiä seuraa aina vastamuotivillitys. Sitä tehdään, mitä muoti käskee. Vastavirtaan kulkeminen on hankalaa.
 

- Mitä isännättömämpi omistus, sitä rumempi jälki. Mokia yhdistää se, että omistajan ääni on ollut hiljaisempi kuin johtajan tahto.
 

- Koneen omistjat ja johtajat ovat tehneet monet asiat ensimmäisinä, ennen muita, oman pään mukaan, eivät sivuilleen vilkuillen ja muita matkien.

Vinkkejä blogin kirjoittajalle

Minua pyydettiin kirjoittamaan suositulle SalkunRakentaja-sivustolle. Aihe oli vapaa, joten kesti jonkin aikaa keksiä aihe, josta kiinnosti kirjoittaa ja jollaisen ajattelin sivuston lukijoita kiinnostavan. 

Kun aihe oli keksitty, iski pienoinen kirjoittajan blokki, ja odottelin hetken aikaa inspiraatiota. Kun sitä ei kuulunut, tajusin, että on vain pakko kirjoittaa ensimmäinen versio. Aluksi tuntui hankalalta ja teksti ei ollut mieleiseni, mutta jo muutamalla kirjoituskerralla sain ajatukseni kasaan. Sen jälkeen tekstiä oli kerta kerralta mukava muokata. 

Vinkkini siis kirjoittajalle on, että älä odota löytäväsi täydellistä aihetta. Mieti, mihin aiheeseen voisit tuoda omia näkökulmiasi. Mieti, kenelle tekstisi kirjoitat. Oma kirjoitukseni kumpusi mielenkiinnostani sijoittamista ja verotusta kohtaa, joten oli helppo olettaa, että sijoitusalan sivustolla tällainen teksti kiinnostaisi.

Älä odota inspiraatiota, sillä sitä ei tule ennen kuin alat kirjoittaa. Kirjoita ensin raakaa tekstiä ilman kritiikkiä, siitä on sitten helppo lähteä muokkaamaan. Minun oli pakko toimia näin, sillä muuten vieraskynä-tekstini ei olisi ikinä valmistunut. Sitä ei olisi vielä edes tähänpäivään mennessä aloitettu, sillä inspiraatio iskee vasta, kun tekee sitä raskasta kirjoitustyötä.

Blogissa julkaistavan tekstin kappaleiden kannattaa olla lyhyitä, jotta luettavuus paranee. Tekstin ei kannata olla liian pitkä, sillä netissä luetaan mieluummin lyhyitä tekstejä. Pysy aiheessasi, joten rönsyilyt kannattaa karsia, vaikka niin monesta asiasta olisi mukava kirjoittaa. 

Lopuksi lue tekstisi useampaan otteeseen, korjaa kirjoitusvirheitä ja lauserakenteita. Jäsentele tekstiä tarvittaessa uudelleen. 

Itse löysin tekstistäni jokaisella lukukerralla jotain paranneltavaa, mutta jossain vaiheessa on tyydyttävä siihen, että teksti on kyllin hyvä sellaisenaan. Muutenhan hiot tekstiä loputtomiin, eikä se koskaan pääse julkaistavaksi. Omassa tekstissäni pyrin hyvään, mutta täydellistähän on mahdoton saada aikaiseksi. Pitää olla itselleen armollinen. Vain kirjoittamalla oppii paremmaksi kirjoittajaksi. 

Tässä linkki tekstiini, jonka aihe on piensijoittajan osinkojen ankara verotus.

Osatuloutus on poikkeus menojen ja tulojen jaksottamisessa

Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen ja voit siirtyä lukemaan kirjoituksen osatulouttamisesta tästä linkistä. 

Yritysten ylistys

Nyky-yhteiskuntaa on mahdotonta kuvitella ilman menestyviä yrityksiä. Yritykset luovat hyvinvointia kaikille, myös niille, jotka eivät ole töissä yrityksissä.Siksi iIhmettelen, miksi Suomessa yleinen mielipide on niin yritysten vastainen? Harvoin tulee kuitenkaan mietittyä, miksi yritykset ovat niin tarpeellisia ja miksi niiden toimintaa kannattaisi arvostaa.

                                           

Erityisesti ihailen ja ihmettelen yrityksiä siksi, että ne pystyvät toimittamaan valtavan suuria kokonaisuuksia, joissa yhdistyy monimutkaista suunnittelua, tuotantoa, kokoonpanoa, logistiikkaa ja ohjelmointia. Monen palasen pitää loksahtaa kohdalleen ennen kuin kasassa on sellainen tuote, josta voi miljoonien eurojen tai dollareiden laskun asiakkaalle lähettää.  

Näin ei-insinöörin näkökulmasta on ihmeellistä, että sellaisia isoja ja monimutkaisia tuotteita kuten luksusristeilijöitä, lentokoneita, pilvenpiirtäjiä ja täysin automatisoituja konttisatamia pystytään toimittamaan. Tämä vaatii tuhansien ihmisten organisaatiossa sen, että jokainen tietää, mitä tekee ja myös hoitaa oman osuutensa. Siksi erityisesti globaalisti toimivat yritykset ovat niin mielenkiintoisia organisaatioita, joiden johtamista ja toimintaa ihailen ja hämmästelen.  

Yritykset tuottavat ja toimittavat myös yksinkertaisempia tuotteita suoraan kuluttajille. Me pidämme itsestään selvyytenä, että voimme ostaa kaupasta kahvia ja suklaata, mutta miten kahvipapu ja kaakaopapu ovatkaan osanneet kasvaa, kulkea ja jalostua haluamiksemme tuotteiksi ilman, että loppukäyttäjän on tarvinnut muuta kuin käydä kaupassa? Tässä piilee se vapaiden markkinoiden hienous. Useiden yritysten ketju Brasialian kahviviljelmiltä ja Norsunluurannikon kaakaontuotantoalueilta alkaen osaa tyydyttää minun suklaan- ja kahvinhimoni ilman, että minun tarvitsee muuta kuin kävellä lähikauppaan ja käyttää muutama euro. Aika hienoa palvelua yrityksiltä!

Tarvitsemiemme hyödykkeiden lisäksi yritykset tuottavat lähes kaikki ihmisten ja julkisen sektorin käytössä olevat tulot. Yritykset ovat siis paitsi ihmeellisiä, myös erittäin tarpeellisia, jotta pystymme huolehtimaan myös niistä, jotka eivät siihen itse kykene.

Kaiken tämän lisäksi yritykset tarjoavat työpaikkoja, joista saa elannon ja sisältöä elämään. Yrityksissä pääsee oppimaan ja kehittymään sekä mukaan mielenkiintoisiin tehtäviin ja projekteihin.

Yritykset luovat siis vaurautta ja hyvinvointia paljon laajemmin kuin vain omistajilleen ja johtoportaalle. Kun yrityksillä menee hyvin, menee yhteiskunnallakin hyvin. Tehdään siis porukalla kaikkemme, jotta yritykset menestyisivät. Aloitetaan asennemuutos ja nostetaan yritykset ja yrittäjät

yhteiskunnan arvoasemassa sinne, minne ne kuuluvatkin, eli kärkeen!

Se on todellinen win-win-diili.

Kiinnostavia yrityksiä, osa 9: Sandvik

Sandvik AB on ruotsissa 1800-luvulla perustettu kansainvälinen metalli- ja kaivosalan teollisuuskonserni. Sandvik toimii yli sadassa maassa ja työllistää noin 50 tuhatta työntekijää. 

Yhtiö tarjoaa laitteita kallionporaukseen, louhintaan, murskaukseen, rikotukseen ja materiaalin käsittelyyn.

Suomalaiset osakesijoittajat ovat olleet kiinnostuneita Sandvikista. Esimerkiksi se oli piensijoittajien ostetuin ulkomaalainen osake tämän vuoden elokuussa Nordnetin palvelussa. Sandvikin ympärillä pyöri kesällä yrityskauppahuhuja mm. Metsoon liittyen.

Suomessa Sandvikilla on toimipaikkoja Tampereella, Turussa, Hollolassa, Vantaalla ja Lahdessa. Huonot suhdanteet ovat näkyneet YT-neuvotteluina eri paikkakunnilla viime vuosina.

Tampereella Sandvik työllistää  noin tuhat ihmistä, mutta vain murto-osa valmistettavista tuotteista myydään Suomeen.

Sandvikin liikevaihto vuonna 2013 oli 87 miljardia Ruotsin kruunua laskien jonkin verran edellisestä vuodesta. EBIT-luku oli vajaat 9 miljardia kruunua. Eurooppa on tärkeä markkina-alue Sandvikille. Sandvikin tunnelijumboilla louhitaan mm. Tampereella rantaväylän tunnelia.

Suomen taloudellisesta tilanteesta lyhyesti

Poliittisen kentän vasemmalta laidalta kuulee nykyisin usein väitteen hyvinvointivaltion alasajosta. Kommentti on helppo heittää ilmaan, mutta onko siinä ehkä jotain perääkin?

Tavallinen kansalainen saattaa hyvinkin kokea joidenkin palveluiden heikentämisen rapauttavan hyvinvointivaltiota. Roger Wessman kiteyttää mielestäni Taloustaidon blogissaan asian hyvin. Väitteet julkisen sektorin alasajosta paljastavat hänen mukaansa sen Suomen talouden kriisin, kun julkisen sektorin osuutta ei enää voida merkittävästi kasvattaa.

Wessmanin mukaan yhteiskunnan muutos vaatii sopeuttamista. Tällöin esimerkiksi koulujen lakkauttaminen ikäluokkien pienentyessä koetaan palveluiden karsimisena, vaikka samaan aikaan panostettaisiin entistä enemmän vanhemman väen palveluiden tuottamiseen.

Poliittisen kentän toiselta laidalta vasta-argumenttina alasajo-väitteille on helppo esittää tilastot julkisten menojen kehityksestä. Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen on tällä hetkellä noin 58 prosenttia. Samoissa lukemissa liikuttiin viimeksi parikymmentä vuotta sitten 1990-luvun alun laman jäljiltä.

Julkiset menot ovat nousseet vuoden 1990 44 miljardista vuoden 2013 116 miljardiin euroon. Menot henkeä kohti ovat lähes 2,5 kertaistuneet tuona aikana.

Toinen mittapuu julkisen sektorin tilanteen vertailuun on julkisen sektorin työllistämisen ihmisten määrä. Yksityinen sektori on työllistänyt Suomessa 1950-luvulta saakka noin 2 miljoonaa ihmistä.

Samalla aikavälillä julkisensektorin työllistäminen on kasvanut 200 tuhannesta 600 tuhanteen eli noin kolminkertaistunut.

Julkisen sektorin tilanne

Julkinen sektori syö tällä hetkellä enemmän kuin tienaa. Julkisyhteisöjen bruttovelan ennustetaan kasvavan 62 prosenttiin vuoteen 2016 mennessä. Valtionvelka oli elokuussa 2014 lähes 95 miljardia euroa.

Julkisia menoja voitaisiin korottaa vuosittain kansantalouden kasvun verran ilman velkaantumista. Tilanne näyttää kuitenkin huonolta Suomen osalta, sillä vuodelle 2014 on ennustettu nollakasvua, ja tuleville vuosillekin vain heikkoa reilun prosentin kasvua.

Suomen talous

Talouskasvusta on turha siis huutaa apua Suomen pelastajaksi. Työllisyysaste on jämähtänyt alle 70 prosenttiin, ja työttömiä on noin 9 prosenttia. Tämä johtuu heikosta kotimaisesta kysynnästä, kun kuluttajat ovat varovaisia, eikä Suomelle elintärkeä vientikään vedä.

Suomella on ongelmia viennin kanssa esimerkiksi korkeiden tuotantokustannusten takia. Teollisuus kaikkoaa Suomesta, samalla lähtevät työpaikat. Myös Ukrainan kriisi ja Venäjä-pakotteet haittaavat Suomen vientiä.  

Toistaiseksi Suomi on säilyttänyt parhaan mahdollisen AAA-luottoluokituksen, joka takaa halpaa rahaa markkinoilta. Velkaa ei voida kuitenkaan ottaa loputtomiin lisää. Nyt lainattu euro jää tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Verotus Suomessa

Julkisen sektorin ainoa keino maksaa julkiset palvelut ja julkista velkaa pois on verotus. Jos nyt eletään velaksi, kansalainen tuntee sen myöhemmin nahoissaan kiristyneenä verotuksena.

Valtion keräämiä veroja ovat esimerkiksi ansio- ja pääomatuloverot ja arvonlisävero, joka on kulutuksen verottamista. Verovaroilla hoidetaan tärkeitä tehtäviä, joita ei voida jättää markkinoiden hoidettavaksi kuten esimerkiksi maanpuolustus, poliisivoimat ja oikeuslaitos.

Veroaste eli verotulojen suhdebruttokansantuotteeseen Suomessa on verrattain korkea.

Vuonna 2012 veroeurosta 43 senttiä käytettiin sosiaaliturvaan, 14 senttiä terveydenhuoltoon, 13 senttiä yleiseen julkishallintoon ja 12 senttiä koulutukseen. Puolustus ja yleinen järjestys veivät vain 5 senttiä. Pääosan menoista kahmaisee siis sosiaaliturva, johon sisältyy esimerkiksi eläkkeet, kuntien järjestämät sosiaalipalvelut ja työmarkkinatuki.

Vaikka verovaroilla hoidetaan tärkeitä tehtäviä, on verotuksessa myös ongelmansa. Esimerkiksi yritysten verottaminen haittaa talouskasvua, ansiotulojen verottaminen vähentää haluja tehdä työtä ja verokiila yrityksen työntekijälle maksaman palkan ja työvoiman kokonaiskustannusten välillä vähentää halua palkata työntekijöitä.

Miten Suomi nousuun?

Mikä siis neuvoksi, kun Suomen talous supistuu kolmatta vuotta peräkkäin? Hallitus ei vaikuta saavan aikaan suuria päätöksiä ja uudistuksia, vaan asemia pedataan jo seuraavia vaaleja ajatellen. Leikkauksia ei uskalleta tehdä, vaan ratkaisuksi velkaongelmiin esitetään erilaisia veronkorotuksia.

Elinkeinoelämän keskusliitto tarjoaa ongelmiin ratkaisuksi erityisesti verotuksen ja sääntelyn karsimista, työmarkkinoiden uudistamista joustavammaksi sekä tutkimukseen ja koulutukseen investoimista. Suomesta on tehtävä houkuttelevampi investointikohde alentamalla veroastetta, vähentämällä byrokratiaa, tekemällä verotuksesta ennustettavampaa ja muuttamalla asenneilmastoa teollisuutta suosivammaksi. Suomella oli Nokia ja metsäteollisuus, mutta niiden perään ei enää auta huudella. On keksittävä muuta.