Malesian kehityskohteet ja -tavoitteet

Malesialla on tavoitteena olla kehittynyt ja korkean tulotason maa vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi maalla on kiire, mutta ainakin kehitystä parempaan on jo havaittavissa.

Malesia on julkaissut ohjelman, jonka avulla se tähtää tavoitteeseensa. Ohjelman nimi on Government Transformation Programme (GTP). Ohjelma on julkaistu tammikuussa 2010. Ohjelma sisältää kuusi National Key Results Areaa (NKRA), jotka on johdettu kansalaisille suunnatun kyselyn tuloksien perusteella. Hienoa huomata, että Malesiassa yritetään ottaa ihmisten mielipiteet huomioon. NKRA:t ovat:

-    Rikollisuuden vähentäminen
-    Korruptiota vastaan taisteleminen
-    Opiskelijoiden tulosten parantaminen
-    Matalan tulotason kotitalouksien elintason parantaminen
-    Maaseudun perusinfrastruktuurin parantaminen
-    Kaupunkialueiden julkisen liikenteen parantaminen

Seitsemän tavoite julkaistiin hieman myöhemmin ja se liittyy elinkustannusten hallintaan, jotta inflaatio ei kasvaisi liian suureksi.

Rikollisuuden vähentämisessä Malesia keskittyy erityisesti turvallisuuteen kaduilla. Tavoitteena oli vähentää kaduilla tapahtuvaa rikollisuutta 20 prosenttia vuonna 2010. Korruption vähentäminen liittyy myös rikollisuuden vähentämiseen.

Opintojen kehittämisestä Malesiassa on vastuussa Minister of Education. Malesiassa 92 prosenttia aikuisista osaa lukea, joten koulutuksen saatavuutta pitää parantaa. Malesia pyrkii siihen, että toisen asteen koulutukseen menijöiden määrä olisi suurimpia kehittyvien maiden joukossa. Tulokset Malesian koulutuksessa jäävät kuitenkin vielä alle Honk Kongin, Singaporen ja Korean vastaavien. Hyvä koulutustaso on Malesialle tulevaisuudessa tärkeää, jotta se pärjää maailman markkinoilla. Sitä varten se tarvitsee vahvaa ja osaavaa työvoimaa. Malesiassa opiskellessa olen kyllä huomannut sen tosiseikan, että suomalainen koulutus ei ole syyttä korkealle arvostettua maailmalla. Opetusta ja opiskelua malesialaisessa yliopistossa olen käsitellyt Change-X-blogissa.

Matalan tulotason kotitalouksien aseman parantaminen on varmasti hyvä tavoite myös malesialaisille, joista osa asuu vielä hyvinkin köyhissä ja alkeellisissa olosuhteissa. Vaikka köyhyys on maassa vähentynyt, silti yli 100.000 taloutta luokitellaan köyhäksi eKasih tietokannan mukaan. Malesian tavoitteena on puolittaa tämä luku vuoden 2012 loppuun mennessä. Tätä varten Malesialla on nopeasti implementoitavia lyhyen tähtäimen suunnitelmia, joiden pohjalta luodaan kivijalka tulevaisuuden pitkän tähtäimen suunnitelmille. Vastuussa tästä osa-alueesta on Minister of Women, Family and Community Development.

Maaseudun perusinfrastruktuuria parantamalla useiden malesialaisten elintaso nousee. 35 prosenttia elää vielä maaseudulla, jossa ei ole kunnon teitä, jatkuvaa puhtaan veden jakelua tai sähkön toimitusta ympäri vuorokauden. Tavoitteena on, että nämä perusedellytykset taataan kaikille malesialaisille. Teitä onkin luvattu rakentaa varsinkin Malesian itäisiin osiin, Sabahiin ja Sawarakiin, toista tuhatta kilometriä, jotta reilut 90 prosenttia malesialaisista asuisi alle viiden kilometrin päässä päällystetystä tiestä.

Vuonna 2012 Malesiassa noin kymmenen prosentilla maaseudun talouksilla ei ollut puhtaan veden toimitus kunnossa. Tavoitteena on, että vuoteen 2012 mennessä Sabahissa ja Sarawakissa 90 prosentilla on vedenjakelu kunnossa ja 95 prosentilla on toimiva sähkönjakelu. Tilanne on kuitenkin parantunut viime vuosina huomattavasti. Kehityksestä vastaa Minister of Rural and Regional Development.

Kuudes NKRA on kaupunkien julkisen liikenteen parantaminen. Tässä asiassa on runsaasti työsarkaa, sillä ainakin noin miljoonan asukkaan Penangilla julkinen liikenne on hidas, tehoton ja epäluotettava. Busseja kulkee erittäin harvoin, eikä aikatauluista ole tietoakaan. Bussipysäkit sijaitsevat aivan liian harvassa monin paikoin. Suunnitelman mukaan alkuvaiheessa suurimmat parannukset kohdistetaan Klang Valleyhin, Johor Bahruun ja Penangille. Toimiva julkinen liikenne vähentäisi tarvetta yksityisautoilulle, jonka määrä on kasvussa, ja joka aiheuttaa ruuhkia, jonoja ja saasteita. Vastuullinen taho on Minister of Transport.

Inflaation hallinta ja elinkustannusten nousun hillitseminen on seitsemäs, myöhemmin lanseerattu NKRA. Inflaation maassa käväisi vuonna 2011 noin 3,5 prosentissa, mutta on sen jälkeen vuonna 2012 painunut alle 2 prosentin.

Niitä on paljon! Ne ovat samanlaisia!

Kun Suomen maanteitä vaeltava kansa kaipaa virkistystä, on silloin pysähdyttävä johonkin. Isojen teiden varsilta loistavilta kauppapaikoilta tilat valloittanut S-ryhmän ketju tarjoaa vastauksen tähän kysyntään. Puhun tietenkin ABC-liikenneasemista.

Aiemmin teiden varsilla oli paljon pieniä huoltamoita, joilta sai myös tankkauksen ja korjauspalveluiden lisäksi munkin ja kahvikupposen. Nyt tilanne on kääntynyt vastaiseen. Liikenneasemat ovat isoja ihmisten palvelemiseen keskittyneitä keskuksia, joissa auto on jätetty sivurooliin. Bensan ja ikkunoiden pesun lisäksi ei menopelille juuri muuta ylläpitoa ole tarjolla. Sen sijaan ihmisille on tarjolla monen moista.

ABC on mielestäni loistava konsepti. Se keskittyy selkeästi palvelemaan matkaansa taittavia ihmisiä. Matkoillahan täytyy pitää taukoja, syödä, juoda ja käydä kaupassa. ABC vastaa juuri tähän kysyntään. Se tarjoaa monenlaista ruokaa listalta löytyvistä annoksista pikaruokiin. Kahvitauon lomassa on mukava poiketa laajoilla aukioloajoilla varustettuihin, kohtalaisen edullisiin ja isoihin liikennemyymälän sisään sijoitettuihin marketteihin. ABC:ltä löytyy jokaiselle jotakin.

Kun ABC:lle pysähtyy, tietää jo etukäteen tarkkaan, mitä saa. Tämän yllätyksettömyyden voi laskea posiviitiseksi sekä negatiiviseksi puoleksi. Toisaalta tietää, että huoltoaseman munkki ei ole kaksi päivää vanha kova koppura, mutta myöskään noutopöydän antimet eivät pääse ilahduttamaan odottamattomalla herkullisuudellaan. Kaikki on tuttua ja turvallista ABC:lla.

Bonuskysymyksenä esitän tähän loppuun kysymyksen, että mikä siinä ABC:n legendaarisessa bonuspannussa on se bonus? Kertokoon, ken tietää.