keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Nokia Asha 306

Kaipasin kiperästi uutta puhelinta, mutta valitettavasti pienellä budjetilla. Nokian Lumia 710 oli hetken aikaa kiikarissani, mutta totesin ottavani mieluummin edullisemman mallin Lumiasta olisi saanut maksaa nyt noin 230 euroa. 

Valintani kohdistui alle sata euroa maksaneeseen Nokia Asha 306:en. Harkitsin myös Samsungin Galaxy Pocketia, jota myytiin Gigantissa hintaan 99 euroa. Kolmas vaihtoehto, HTC:n Explorer, olisi irronnut samalla hinnalla. Nokialaisestani ja ensimmäisestä älypuhelimestani maksoin viisi euroa vähemmän Gigantissa. Puhelin on myös ensimmäinen kosketusnäytöllinen käytössäni.

HTC ja Samsung olisivat tarjonneet käyttöliittymäksi Androidia. Nokian Asha 306:ssa on uusi Asha Touch -käyttöliittymä. Asha 306:n näyttö on 3 tuumainen sijoittuen näin HTC:n (3,2 tuumaa) ja Samsungin (2,8 tuumaa) kosketusnäyttöjen väliin. 

Nokia Asha 306 on nyt ollut minulla reilut kaksi vuorokautta käytössä ja akku on ensilataamisella kestänyt hyvin, kaksi palkkia neljästä on kulunut. Öiksi olen puhelimen sammuttanut, sillä herätyskello toimii silti aamuisin. Näin voi säästää akkua ja säästyy myöhäisiltä tai liian aikaisilta yhteydenotoilta.

Puhelin tuntuu jämäkältä ja käteensopivalta. Alan pikkuhiljaa tottumaan kosketusnäytön käyttämiseen ja viestien kirjoittaminen sujuu jo hyvin. Muutenkin puhelin on yksinkertainen. Kaikkien ohjelmien kuvakkeet löytyvät näytöltä heti etusivulta. Sivulle pyyhkäisemällä pääsee nopeasti soittotoimintoon. Tekstiviestiäkin pääsee kirjoittamaan kolmella painalluksella. Puhelimessa on kahden megapikselin kamera, mutta en tätä kuvaamiseen ostanutkaan.

Puhelimessa toimii Nokian Kartat -palvelu. Otin DNA:lta liikkuvan laajakaistan puhelimeeni hintaan 4,90 euroa kuukaudessa. Yhteys on hidas (maksimi 512 kbt/s), mutta käyttö rajatonta. Näin puhelimella pääsee mukavasti selailemaan nettiä, esimerkiksi Facebookia ja vieläpä yllättävän nopeasti. Latasin myös heti WhatsApp-viestipalvelun, jolla pääsee lähettelemään viestejä internetin välityksellä maksamatta tekstiviesteistä. Sen käyttäminen on ilmaista ensimmäisen vuoden ajan ja sen jälkeen vajaan euron vuodessa.

Asha-puhelinten ostajille tarjotaan myös 40 ilmaisen EA-pelin lataus. Päätin heti testata Wormsia, joka oli onnistuttu mallintamaan puhelimen ruudulle mukavasti. Tämän hintatason puhelimissa näytön grafiikka ei luonnollisestikaan ole kovin tarkka. 

Olen ollut todella skeptinen sen suhteen, mitä ominaisuuksia tarvitsen puhelimeltani. Minulle on periaatteessa riittänyt, että voi soittaa, lähettää viestejä ja asettaa herätyksen. Nyt olen kuitenkin aivan innoissani räpläämässä uutta leluani. Asha 306 tarjoaa mielestäni hyvää hinta/laatu-suhdetta. Se sopii minulle, joka en kaipaa älypuhelimeltani kovia tehoja. Puhelimen käyttäminen on ollut helppoa, kun vain oppii pyyhkäisy- ja näppäilytekniikat, sekä sen, mistä tapahtuu mitäkin. Puhelin ei ole tiltannut laisinkaan. Mielestäni tässä on hyvä puhelin ensimmäiseksi älypuhelimeksi yhteydenpitoon, kevyeen pelailuun ja netin selailuun. 


EDIT 6.9.2012

Reilu kuukausi käyttöä takana, enkä ole suurempiin murheisiin törmännyt ja olen edelleen tyytyväinen. WhatsApp:a käyttäessä ja kirjoittaessa on joskus vaikeata näpätä oikein pieniä kuvakkeita. Virhenäppäilystä saattaa seurata, että koko kirjoittamasi teksti, jota et ole lähettänyt, katoaa, kun vahingossa poistut kirjoitustilasta.

EDIT 8.9.2012

Nyt puhelinta saa Gigantista jo 65 eurolla! Sanoisin, että huipputarjous tästä puhelimesta.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Tampere-Helsinki

Suomeen on tullut ensimmäinen halpabussiyhtiö, Onnibus. En ole kyseisen yhtiön palveluja käyttänyt, mutta tulevaisuudessa tilanne on ehkä toinen. Yhtiö nimittäin liikennöi kotikaupungistani Tampereelta Poriin, Hämeenlinnaan ja Helsinkiin edulliseen hintaan. 

Onnibus Oy:llä matkalipun hinta kuljettajalta ostettuna on vakio. Esimerkiksi Tampereelta Helsinkiin lippu maksaa tasarahan, 20 euroa. Onnibus on kuitenkin tuonut mahdollisuuden ostaa matkaliput netistä ennakkoon halvemmalla. Hinnat nousevat kysynnän mukana ja matkan lähestyessä. Samantyyppinen hinnoittelu on tuttua lentoyhtiöillä. Myös VR on ottanut kyseisen hinnoittelumallin käyttöön. Aikaisemmin ostamalla saat siis lipun edullisemmin.

Nyt kuitenkin Onnibusin reittiliikenneluvasta on tehty valituksia hallinto-oikeuteen. Lain mukaan monopoliyhtiöillä on yksinoikeus keskustojen väliseen liikenteeseen vuoteen 2014 saakka. Onnibus on saanut reittiliikennelupansa sillä ehdolla, ettei se aja keskustaan Tampereella ja Turussa. Nyt yhtiötä syytetään matkustajien varastamisesta. 

Onnibus on tuonut tervettä kilpailua säännellylle alalle. ExpressBus on jo joutunut laskemaan hintojaan ja aloittamaan tarjouskampanjoita, mikä tietenkin hyödyttää asiakkaita ja mahdollisesti myös kasvattaa joukkoliikenteen käyttäjämääriä. Hintojen laskua tuskin olisi koskaan tapahtunut ilman kovempaa kilpailua. Toivottavasti tulevaisuudessa markkinat vapautuvat entisestään. Monopoli on tehoton ratkaisu.

Hintavertailu

Halvin matkalippu Tampereelta Helsinkiin seuraavan kuukauden sisään maksaa nyt netistä etukäteen ostettuna 5,90 euroa Onnibussilla.

Tein vertailun kahden päivän päähän perjantai-iltapäivälle, jolloin Onnibus tarjoaa kyydin hintaan 12,90 euroa ja matka taittuu 2,5 tunnissa. Päivän halvin lähtö on 10,90 ja kallein 14,90 euroa, joten niiden keskiarvo soveltuu mainiosti vertailukohdaksi muihin vaihtoehtoihin. 

Matkahuollon sivujen mukaan normaali aikuisten lippu Tampereelta Helsinkiin maksaa 26,90 euroa. Opiskelijalipulle tulee hintaa 13,20 euroa, joten opiskelijakortin haltijalle on aivan sama, valitseeko halpabussiyhtiön vaiko perinteisen vaihtoehdon. Kyseiselle päivälle löytyy myös muutama pikavuoro, joihin on netissä myynnissä muutamia tarjouslippuja. Tarjouslipun hinta on viisi euroa, mutta samalla todetaan, että kyseiseen vuoroon ei voi ostaa matkalippua netistä. Hämmentävää, mutta joka tapauksessa ExpressBusilla on menossa kesätarjous, jossa lipun voi saada esim. Turku-Helsinki välille jopa kahdella eurolla. 

Kiskoja ei voi jättää huomioimatta matkustaessa Tampereelta Helsinkiin. VR:n edullisin vaihtoehto on lähijuna, jolla matkanteko maksaa 24,22 euroa. Intercity-junalla matkaamisesta saa maksaa 30,99 euroa ja Pendoliinolla iloittelusta 36,50 euroa.

Vertailupäivän iltapäivälle Onnibussin lippu on siis 14 euroa halvempi kuin vastaava aikuisten lippu Matkahuollon kautta ostettuna, kun määräaikaista ja rajoitettua kesäkampanjaa ei oteta huomioon. VR:n hinnan Onnibus alittaa 11,32 eurolla. Tosin ajallisesti bussi häviää lähijunalle 25 minuuttia.

Onnibus kilpailee uusista asiakkaista

Onnibus ei pyri hinnoittelustrategiallaan vain voittamaan asiakkaita VR:ltä ja perinteisiltä bussiyhtiöiltä. 

Onnibusin toimitusjohtaja on sitä mieltä, että halvemmat hinnat kannattavat, koska silloin voidaan kilpailla myös yksityisautoilun kanssa. Esimerkiksi polttoainekulut Tampere-Helsinki -välillä ovat nyt arviolta noin 20 euron luokkaa, joten yksinmatkustajan on kannattavaa taittaa matka julkisilla kulkuneuvoilla kuin omalla autolla. Vielä enemmän laskelmat kääntyvät yksityisautoilun tappioksi, kun kaikki kustannukset otetaan huomioon. Tarkan markan blogin mukaan autoilun todelliset kustannukset ovat noin neljä kertaa matkalla kuluvan bensiinin hinta.

Junalla tai bussilla matkustaminen on ollut tähän asti kannattavaa esimerkiksi niille, jotka saavat opiskelija- tai eläkeläisalennusta. Muille on tullut halvemmaksi käyttää omaa autoa. Onnibus on päättänyt iskeä tähän saumaan. 

Mielestäni on hienoa, että asiakkaille tuodaan uusia ja edullisempia vaihtoehtoja uuden liiketoimintakonseptin voimin. Toivotaan, että tämä ravistelee Suomen jähmeitä julkisen liikenteen rakenteita poistaen sääntelyä ja luoden tilaa vapaalle kilpailulle, joka hyödyttää sekä yrittäjiä että asiakkaita. 

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Köyhyys Malesiassa

Vaikka Malesia on yksi Kaakkois-Aasian kehittyneimpiä maita, on maassa silti vielä paljon köyhiä ja köyhyyttä, varsinkin länsimaisella mittatikulla tarkasteltuna. Köyhyyden ja köyhyysrajan määritelmät ovat kuitenkin olleet Malesiassa kiistanalaiset. Siksi on tärkeää, että näiden käsitteiden määrittely ja köyhyyttä vastaan taistelu on otettu yhdeksi National Key Result Area:ksi. Erityisesti maassa köyhyys uhkaa yksinhuoltajatalouksia, maaseudun vanhuksia, kouluttamattomia sekä maahanmuuttajia.

Malesiassa lähes 9 prosenttia talouksista ansaitsee kuussa vähemmän kuin 1.000 ringitä (250 euroa). Vuoden 2007 arvion mukaan noin 3,5 prosenttia kansalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Tämä luku voi kuitenkin todellisuudessa olla isompi, riippuen köyhyysrajan määritelmästä. Joka tapauksessa ero rikkaimpien ja köyhimpien välillä on huima. Sen huomaa monissa paikoissa, kun uima-altailla varustetun luksuskerrostalon viereisellä tontilla saattaa olla hökkelikylän tasoista asutusta.

Kertoessani Malesiassa paikallisille Suomen hinta- ja palkkatasosta saan luonnollisesti osakseni ihmetystä ja ihailua. Esimerkkeinä Malesian palkkatasosta on vaikkapa vartijana työskentelevä mies, joka kertoi minulle ansaitsevansa 27 ringitä (alle 7 euroa) päivässä. Tarjoilijana työskentelevä saattaa joutua selviytymään 650 ringitin (reilut 150 euroa) kuukausipalkalla ja olla oikeutettu vain yhteen lomapäivään kuukaudessa. Yliopiston opettaja sentään voi tienata 3.000 ringitiä (750 euroa) kuukaudessa ja saada esimerkiksi viikon isyysloman jokaisen lapsensa syntymän jälkeen.

Malesiassa otettiin vuonna 2012 toukokuussa käyttöön minimipalkkalainsäädäntö, jonka pitäisi tulla voimaan 6-12 kuukauden siirtymäajan jälkeen. Lainsäädäntö takaa 900 ringitin minimipaljan yksityisen sektorin työntekijöille. Kuitenkin Malesian köyhemmissä itäisissä osissa, Sabahissa ja Sarawakissa, minimipalkka on vain 800 ringitiä (200 euroa). Minimipalkkalainsäädäntöä on luonnollisesti kritisoitu ekonomistien ja työnantajien puolelta. He epäilevät sen aiheuttavan työttömyyttä ja inflaatiota.

Malesian tavoitteena on nousta keskituloisesta maasta korkean tulotason maaksi vuoteen 2020 mennessä. Se merkitsee sitä, että vuonna 2020 bruttokansantulon pitäisi olla 48.000 ringitä tai 15.000 USD henkeä kohden. Vuonna 2009 bruttokansantulo henkeä kohden oli 23.700 ringitiä (USD6.700). Tavoitteeseen pääsemiseksi bruttokansantulon pitää kasvaa vuosittain 6 prosenttia. Malesialla on tavoitteena, että kasvu on kestävää sekä ekonomisesti että ekologisesti.

Hyvätuloisilla on varaa asua näin mukavasti...
...mutta heti naapurissa, piikkilangoin varustetun aidan takana, asutaan näin.


    


sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Malesian kehityskohteet ja -tavoitteet

Malesialla on tavoitteena olla kehittynyt ja korkean tulotason maa vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi maalla on kiire, mutta ainakin kehitystä parempaan on jo havaittavissa.

Malesia on julkaissut ohjelman, jonka avulla se tähtää tavoitteeseensa. Ohjelman nimi on Government Transformation Programme (GTP). Ohjelma on julkaistu tammikuussa 2010. Ohjelma sisältää kuusi National Key Results Areaa (NKRA), jotka on johdettu kansalaisille suunnatun kyselyn tuloksien perusteella. Hienoa huomata, että Malesiassa yritetään ottaa ihmisten mielipiteet huomioon. NKRA:t ovat:

-    Rikollisuuden vähentäminen
-    Korruptiota vastaan taisteleminen
-    Opiskelijoiden tulosten parantaminen
-    Matalan tulotason kotitalouksien elintason parantaminen
-    Maaseudun perusinfrastruktuurin parantaminen
-    Kaupunkialueiden julkisen liikenteen parantaminen

Seitsemän tavoite julkaistiin hieman myöhemmin ja se liittyy elinkustannusten hallintaan, jotta inflaatio ei kasvaisi liian suureksi.

Rikollisuuden vähentämisessä Malesia keskittyy erityisesti turvallisuuteen kaduilla. Tavoitteena oli vähentää kaduilla tapahtuvaa rikollisuutta 20 prosenttia vuonna 2010. Korruption vähentäminen liittyy myös rikollisuuden vähentämiseen.

Opintojen kehittämisestä Malesiassa on vastuussa Minister of Education. Malesiassa 92 prosenttia aikuisista osaa lukea, joten koulutuksen saatavuutta pitää parantaa. Malesia pyrkii siihen, että toisen asteen koulutukseen menijöiden määrä olisi suurimpia kehittyvien maiden joukossa. Tulokset Malesian koulutuksessa jäävät kuitenkin vielä alle Honk Kongin, Singaporen ja Korean vastaavien. Hyvä koulutustaso on Malesialle tulevaisuudessa tärkeää, jotta se pärjää maailman markkinoilla. Sitä varten se tarvitsee vahvaa ja osaavaa työvoimaa. Malesiassa opiskellessa olen kyllä huomannut sen tosiseikan, että suomalainen koulutus ei ole syyttä korkealle arvostettua maailmalla. Opetusta ja opiskelua malesialaisessa yliopistossa olen käsitellyt Change-X-blogissa.

Matalan tulotason kotitalouksien aseman parantaminen on varmasti hyvä tavoite myös malesialaisille, joista osa asuu vielä hyvinkin köyhissä ja alkeellisissa olosuhteissa. Vaikka köyhyys on maassa vähentynyt, silti yli 100.000 taloutta luokitellaan köyhäksi eKasih tietokannan mukaan. Malesian tavoitteena on puolittaa tämä luku vuoden 2012 loppuun mennessä. Tätä varten Malesialla on nopeasti implementoitavia lyhyen tähtäimen suunnitelmia, joiden pohjalta luodaan kivijalka tulevaisuuden pitkän tähtäimen suunnitelmille. Vastuussa tästä osa-alueesta on Minister of Women, Family and Community Development.

Maaseudun perusinfrastruktuuria parantamalla useiden malesialaisten elintaso nousee. 35 prosenttia elää vielä maaseudulla, jossa ei ole kunnon teitä, jatkuvaa puhtaan veden jakelua tai sähkön toimitusta ympäri vuorokauden. Tavoitteena on, että nämä perusedellytykset taataan kaikille malesialaisille. Teitä onkin luvattu rakentaa varsinkin Malesian itäisiin osiin, Sabahiin ja Sawarakiin, toista tuhatta kilometriä, jotta reilut 90 prosenttia malesialaisista asuisi alle viiden kilometrin päässä päällystetystä tiestä.

Vuonna 2012 Malesiassa noin kymmenen prosentilla maaseudun talouksilla ei ollut puhtaan veden toimitus kunnossa. Tavoitteena on, että vuoteen 2012 mennessä Sabahissa ja Sarawakissa 90 prosentilla on vedenjakelu kunnossa ja 95 prosentilla on toimiva sähkönjakelu. Tilanne on kuitenkin parantunut viime vuosina huomattavasti. Kehityksestä vastaa Minister of Rural and Regional Development.

Kuudes NKRA on kaupunkien julkisen liikenteen parantaminen. Tässä asiassa on runsaasti työsarkaa, sillä ainakin noin miljoonan asukkaan Penangilla julkinen liikenne on hidas, tehoton ja epäluotettava. Busseja kulkee erittäin harvoin, eikä aikatauluista ole tietoakaan. Bussipysäkit sijaitsevat aivan liian harvassa monin paikoin. Suunnitelman mukaan alkuvaiheessa suurimmat parannukset kohdistetaan Klang Valleyhin, Johor Bahruun ja Penangille. Toimiva julkinen liikenne vähentäisi tarvetta yksityisautoilulle, jonka määrä on kasvussa, ja joka aiheuttaa ruuhkia, jonoja ja saasteita. Vastuullinen taho on Minister of Transport.

Inflaation hallinta ja elinkustannusten nousun hillitseminen on seitsemäs, myöhemmin lanseerattu NKRA. Inflaation maassa käväisi vuonna 2011 noin 3,5 prosentissa, mutta on sen jälkeen vuonna 2012 painunut alle 2 prosentin.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Niitä on paljon! Ne ovat samanlaisia!

Kun Suomen maanteitä vaeltava kansa kaipaa virkistystä, on silloin pysähdyttävä johonkin. Isojen teiden varsilta loistavilta kauppapaikoilta tilat valloittanut S-ryhmän ketju tarjoaa vastauksen tähän kysyntään. Puhun tietenkin ABC-liikenneasemista.

Aiemmin teiden varsilla oli paljon pieniä huoltamoita, joilta sai myös tankkauksen ja korjauspalveluiden lisäksi munkin ja kahvikupposen. Nyt tilanne on kääntynyt vastaiseen. Liikenneasemat ovat isoja ihmisten palvelemiseen keskittyneitä keskuksia, joissa auto on jätetty sivurooliin. Bensan ja ikkunoiden pesun lisäksi ei menopelille juuri muuta ylläpitoa ole tarjolla. Sen sijaan ihmisille on tarjolla monen moista.

ABC on mielestäni loistava konsepti. Se keskittyy selkeästi palvelemaan matkaansa taittavia ihmisiä. Matkoillahan täytyy pitää taukoja, syödä, juoda ja käydä kaupassa. ABC vastaa juuri tähän kysyntään. Se tarjoaa monenlaista ruokaa listalta löytyvistä annoksista pikaruokiin. Kahvitauon lomassa on mukava poiketa laajoilla aukioloajoilla varustettuihin, kohtalaisen edullisiin ja isoihin liikennemyymälän sisään sijoitettuihin marketteihin. ABC:ltä löytyy jokaiselle jotakin.

Kun ABC:lle pysähtyy, tietää jo etukäteen tarkkaan, mitä saa. Tämän yllätyksettömyyden voi laskea posiviitiseksi sekä negatiiviseksi puoleksi. Toisaalta tietää, että huoltoaseman munkki ei ole kaksi päivää vanha kova koppura, mutta myöskään noutopöydän antimet eivät pääse ilahduttamaan odottamattomalla herkullisuudellaan. Kaikki on tuttua ja turvallista ABC:lla.

Bonuskysymyksenä esitän tähän loppuun kysymyksen, että mikä siinä ABC:n legendaarisessa bonuspannussa on se bonus? Kertokoon, ken tietää.