Media, sosialisoitunut datapreeria

Otsikko on lainattu Samuli Putron uuden levyn kappaleesta "Arktiseen limboon" ja kuvaa mielestäni osuvasti sosiaalista mediaa kutsumalla sitä datapreeriaksi.

Sosiaalisesta mediasta eli somesta puhutaan paljon. Sillä tarkoitetaan verkkoviestintäympäristöjä, joissa käyttäjät viestivät ja tuottavat itse sisältöä. Viestijä ja vastaanottaja ovat usein sama henkilö.

Sosiaalinen media synnyttää jatkuvasti uutta liiketoimintaa monissa muodoissa. Sosiaalisen median luomisen ja kehittämisen jatkeeksi monet ovat alkaneet tarjota someen liittyviä mitä erilaisempia some-palveluja. Sosiaalisen median hyödyntämisen taitajilla lienee kysyntää työmarkkinoilla. 

Esimerkiksi mainostaminen sosiaalisessa mediassa kasvaa kovaa vauhtia. Vielä on kuitenkin todentamatta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tehdyn markkinoinnin tuloksellisuus, tai se on ainakin kyseenalaista. Toki näkyvyyttä voidaan saavuttaa sosiaalisessa mediassa, mutta se voi myös kääntyä yritystä vastaan. Niin hyvät kuin huonot uutiset ja juorut leviävät nopeasti Facebookissa, Twitterissä ja blogeissa. Tästä ovat osoituksena esimerkiksi irtisanomisuutisten tai Fazerin mainoskampanjan kaltaiset tapaukset. 

Sosiaalisessa mediassa voidaan tehdä monenlaista markkinointia ja mainostusta. Esimerkiksi Tykkää meistä -mainonta on tällä hetkellä kasvava trendi Facebookissa omien havaintojeni mukaan.

Maineen hallinta on varmasti sosiaalisen median aikakaudella entistä haastavampi laji. Vaivalla rakennettu hyvä maine voi huuhtoutua hetkessä viemäriin kulovalkean tavoin leviävien viestien takia. Toki sama viidakkorumpu toimii myös positiiviseen suuntaan.

Omat sosiaalisen median harrastukseni pitävät sisällään seuraavaa:

Facebook: Siellä ovat lähes kaikki kaverit ja sukulaiset, joten yhteydenpito on helppoa. Facebookin (ja internetin ylipäätään) huono puoli on, että henkilökohtaiset tiedot saattavat levitä vääriin käsiin. Yritykset vähintäänkin yrittävät hyödyntää sinusta saamiansa tietoja kohdentaessaan markkinointiaan eri segmenteille.

Nyt alkaa jo olla kyseenalaista, kuinka kauan esimerkiksi Facebookin suosio kestää. Ainakin sen keksijät ehtivät jo rahastaa yritysideallaan listatessaan yrityksen pörssiin. IPO:ssa (initial public offering) osakkeen hinta oli 38 dollaria, kun nyt sillä käydään kauppaa noin 20 taalalla. 

LinkedIn: Pidän ansioluetteloani näkyvissä internetissä täällä. Se on verkkoyhteisöpalvelu eli niin sanottu professional tool. Siellä ei varsinaisesti haeta töitä, mutta verkostoidutaan ja mahdollisesti jopa saadaan työtarjouksia.

Twitter: Twitter on yhteisö- ja mikroblogipalvelu, jossa sanottavansa pitää saada mahtumaan 140 merkkiin. Lyhyet twiitit ovat pikkuhiljaa alkaneet koukuttaa minua ja jaan esimerkiksi useita mielenkiintoiseksi katsomiani uutisia täällä. Toisaalta voi seurata kiinnostavien henkilöiden twiittejä.

Hienoimman hetkeni koin tällä viikolla, kun eräs mielenkiintoiseksi katsomani, seuraamani henkilö, joka oli myös alkanut seuraamaan minua, re-twiittasi (eli jakoi omille seuraajilleen) twiittini. En siis tunne reaalimaailmassa tätä henkilöä lainkaan.

Blogit: Blogeissa voi jakaa esimerkiksi tekstiä, kuvioita ja videoita. Niitä ei varmaankaan lasketa osaksi sosiaalista mediaa, mutta minulle se on yksi tärkeä osa internet-maailmaa. ChangeX:n myötä kiinnostuin toden teolla bloggaamisesta. Kirjoittamisen ohella muiden blogeja lukemalla löytää tuoretta tietoa ja erilaisia näkökantoja asioihin. 

Wikipedia: Avoin tietosanakirja netissä, jota käyttäjät itse muokkaavat. Nykyajan yleismaailmallinen tietolähde, johon monet luottavat ehkä liikaakin.

YouTube: Täällä tulee jaettua videoita muiden nähtäväksi ja katseltua monenlaista sisältöä. Google omistaa tämän videopalvelun. 

Tätä listausta voisi varmasti jatkaavielä pidemmälle, mutta edellä tuli esiteltyä minulle tärkeimmät yhteisöpalvelut. Kun aloin listata niitä, yllätyin todenteolla siitä, kuinka montaa eri palvelua käytänkään!

Tässä vielä linkki Forbesin artikkeliin, jossa käsitellään sosiaalisen median roolia modernissa bisness-maailmassa.

Opiskelua ja oppimista

Uutisia lukemalla pysyy kartalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu.

Perjantain kunniaksi kirjoitan hieman kevyemmän jutun opiskelusta yliopistolla ja omista opiskelu- ja oppimistekniikoistani.

Yliopistossa opiskelu on aivan erilaista kuin lukiossa. Siksi monilla on alkuvaiheessa ongelmia, koska vanhat keinot eivät enää toimi. Se saattaa aiheuttaa turhautumista ja opiskelusta yliopistossa tulee liian vaikeata. Siksi kannattaisi kokeilla erilaisia opiskelutyylejä ja löytää itselleen sopivimmat. Yleisluontoista lääkellä ei ole, sillä kaikki ovat erilaisia.

Jotkut eivät käy luennoilla kuuntelemassa, vaan lukevat mieluummin asiat itsenäisesti kirjoista. Tämä on joillekin paras tapa, koska silloin välttää luentojen aiheuttaman aikatauluttamisen tarpeen ja suurimman osan luennoilla opetetusta voi oppia itse opiskelemalla. Jotkut muistavat asiat, kun ovat ne kerran lukeneet.

Minulle suotuisampi tapa on käydä luennoilla kuuntelemassa, sillä muistan yleensä paremmin kuulemiani asioita kuin jos vain olisin lukenut ilman sen suurempaa ajattelua ja keskittymistä oppimiseen. Jos taas luen jotain uutta ja vaikeaa asiaa, minun on samalla tehtävä muistiinpanoja, jotta oppisin paremmin ja voin jälkeenpäin vielä kerrata lukemaani. 

Luennoilla käydessäni opin parhaiten, jos vielä teen muistiinpanoja. Opetuksen oheismateriaaliksi tarkoitettuja kalvosarjoja on vaikea opiskella myöhemmin itsenäisesti lukemalla, koska niissä on asia esitetty usein vain suppeasti tai käyttäen pelkkiä avainsanoja. Kaikkea luennoitsijan mainitsemaa ei siis ole tietenkään kirjoitettu kalvoille auki tai jaettu materiaali on luennolla käsiteltyä suppeampi.

Esimerkki luennolla tekemistäni muistiinpanoista.

Kaikilla luennoilla ei ole tarjolla valmiita pohjia, joihin muistiinpanoja voisi tehdä. Tampereen yliopistolla esimerkiksi Taloustieteen perusteet -kurssia vetävä professoria Hannu Laurila on kuuluisa siitä, että hän ei jaa mitään materiaalia kurssin aikana. Luennon alkaessa hän ottaa piirtoheittimen, tyhjän kalvon ja tussin ja alkaa osin lennosta piirtämään jotain taloudellista mallia opiskelijoiden kopioitavaksi. Haittapuolena tässä on, että piirrokset ovat joskus hieman suttuisia ja selvän saaminen haastavaa, kun viivoja ja käyriä on paljon. Näillä luennoilla kannattaa olla paikalla, jotta ymmärtää, mitä kuvioihin on piirretty.

Kansiksen luentomuistiinpano.

Muita konsteja oman oppimiseni parantamiseen minulla on opittavan asian kirjoittaminen uudelleen, omin sanoin. Tällöin asia käy päässäni ja muistan paremmin. Minun oppimistani siis edistävät esimerkiksi oppimispäiväkirjojen kirjoittaminen ja itse kirjoittamani tiivistelmät. Vaikeita asioita kirjoittelen muistilapuille ja jätän niitä lojumaan asuntooni ympäriinsä.

Myös tämän blogin tarkoituksena on olla minulle oppimisen väline ja olen jo hyvin tuloksin sitä hyödyntänyt. Kirjoitin nimittäin Hallinto tietoyhteiskunnassa -kurssin tentissä vastaukseksi hyvin paljon samoja asioita, joita olin käynyt läpi täällä blogi-kirjoituksessani. Suureksi yllätyksekseni sain kurssista arvosanaksi 5, vaikka vastaukseni ei mielestäni ollut erikoinen. Ehkä olin onnistunut vakuuttamaan tarkastajan siitä, että olin kirjat lukenut ja asiat ymmärtänyt.

Tämä blogi toimii oman oppimiseni tukemisen lisäksi myös ajatteluni välineenä, sillä kirjoittaminen on mielestäni ajattelun kehittynein muoto. Minulle on tärkeätä jäsentää ajatuksiani tekstimuotoon. Se helpottaa muistamista ja ymmärtämistä.

Vielä yksi opiskelua helpottava tekniikka, joka minulla toimii, on mind mappien laatiminen. Näiden lisäksi minua helpottaa asioiden listaaminen tai piirtäminen jonkinlaiseen hahmotettavan kuvan muotoon. Minulla on kuvamuisti (olen siis visuaalinen oppija), eli saatan nähdä mielessäni vaikkapa kirjan sivun, jossa tarvitsemani tieto olisi, mutta en kykene muistamaan asiaa. Siksi minun pitäisi yhdistää opiskeluuni entistä enemmän kuvia, piirroksia ja mind mapeja.

Tenttiin lukiessani laatimani mind map eli miellekartta auttaa minua oppimaan.

Sinivalkoiset siivet

Lentäminen on aina kiehtonut ihmistä. Lentokoneiden kehittyessä lentoyhtiöt veivät asiakkaat esimerkiksi Euroopan ja Amerikan väliä liikennöiviltä laivayhtiöiltä.

Nykyisin lentoliikenne on miljardibisnestä, ja monille lentäminen on arkipäiväistä puuhaa. Suurin hohto ja glamour on lentämisestä kadonnut, kun suuri määrä ihmisiä sullotaan ahtaisiin penkkeihin ja kuljetetaan tehokkaasti paikasta toiseen.

Volyymin tuomat säästöt ovat mahdollistaneet lentolippujen hintojen painamisen niin alas, että lentäminen paikasta toiseen voi olla halvempaa kuin maitse matkaaminen. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat halpalentoyhtiöt, joista kirjoitin aiemmin.

 Kokemuksia Finnairin kaukolennoista

Lensin suomalaisin siivin viime vuoden joulukuussa Helsingistä Bangkokiin ja takaisin tämän vuoden heinäkuussa Singaporesta. Suorat lennot kestivät noin 10-12 tuntia suuntaansa. Ei uskoisi, että Aasia on näin lähellä! 

Finnairin suorat lennot eivät luonnollisestikaan olleet edukkain vaihtoehto, mutta säästin aikaa ja rahaa, kun ei tarvinnut haahuilla vaihdon aikana lentokentillä. Lisäksi lentojen aikataulut olivat mukavat. Esimerkiksi Singaporesta saavuin Helsinkiin aamutuimaan kuuden jälkeen, jolloin sain matkustaa yön yli.

Finnairin strategia

Finnairilla ei viime vuosina ole mennyt kovinkaan vahvasti. Esimerkiksi henkilöstökysymykset ja johdon asuntokaupat ovat olleet pinnalla. Tärkeämpää on kuitenkin miettiä, miten Finnair selviää tulevaisuudessa. Finnair tekee liiketoiminnallaan tappiota, vaikka liikevaihto on toisen osavuosikatsauksen mukaan kasvanut 10 prosenttia. Luonnollisesti tappiota ei voida tehdä pitkällä aikavälillä.

Finnairin visiona on olla halutuin vaihtoehto Aasian liikenteessä. Ajatuksena on lennättää liike- ja vapaa-ajanmatkustajia Euroopasta Helsingin kautta Aasian kohteisiin. Erityisesti sellaisista paikoista Euroopasta, joista ei ole suoraa yhteyttä, Finnair voisi tarjota nopean kuljetuksen. Meille suomalaisille Finnair on helppo ja turvallinen valinta, mutta mikä saisi eurooppalaisen valitsemaan juuri Finnairin?

Kilpailu lentoliikenteessä on kovaa ja halpalentoyhtiöt painavat päälle karsittuine palveluineen. Finnair on lähtenyt samalle tielle. Ensimmäisenä ovat lähteneet ilmaiset alkoholijuomat reittilennoiltakin sekä Ilta-Sanomien mukaan myös sanomalehdet. Euroopan-lennoilla ei enää tarjoilla lämmintä ruokaa, vaan sämpylöitä. Osalla kilpailijoista, esimerkiksi Lufthansalla, nämä Finnairin karsimat palvelut ovat vielä saatavilla. Finnair alkaa myös veloittaa istumapaikan valinnasta. Finnair tähtää siis takaisin huipulle huonontamalla palveluitaan.

Valtionyhtiö

Kuinka moni muistaa, että Suomen valtio omistaa Finnairista enemmistön? Nykypäivänä tämä ajatus tuntuu hieman kummalliselta.

Kuten Salon Seudun Sanomien pääkirjoituksessa peräänkuulutettiin maaliskuussa 2012, pitäisi keskustella siitä, tarvitseeko Suomi omaa lentoyhtiötä. Valtiollahan ei nykymaailmassa varsinaisesti ole syytä omistaa lentoyhtiötä.

Kilpailu on kovaa, eikä valtio-omisteinen yhtiö välttämättä pysty vastaamaan nykyisiin haasteisiin. Idän strategia sisältää runsaasti riskejä, kuten liiketoiminta yleensäkin. Suuria kustannusleikkauksia lienee edessä.

Näin Suomessa asuvan ja Aasian matkailusta kiinnostuneen silmin suorat lennot sinne ovat houkuttelevia. Mutta mikä on tilanne muiden eurooppalaisten kohdalla? Miksi he valitsisivat Finnairin? Tähän kysymykseen en löydä selkeää vastausta, ja siksi kyseisen yhtiön tulevaisuus arveluttaa minua.

Tulevaisuus on hämärän peitossa

Matthias Mauritzon (Kauppalehti 17.9.2012, s. 18) kirjoittaa, että Finnairin vertaaminen esimerkiksi halpalentoyhtiö Norwegianiin on turhaa, koska liiketoimintamallit ovat niin erilaiset. Eroa on myös tuloskehityksellä. Norwegianin osake on ollut viime aikoina nousukiidossa, kun Finnairin arvo pörssissä on laskenut vuoden vaihteesta.

Finnairin kanssa samoissa ongelmissa painii myös SAS. Molemmat ovat tehneet tappiota neljänä viimeisestä viidestä vuodesta. Norwegian taas on tehnyt voittoa joka vuosi kyseisellä periodilla. Kauppalehden kirjoituksen mukaan Finnairin tuleva kehitys on kiinni esimerkiksi makrotalouden kehityksestä, öljyn hinnasta sekä kulttuurisista ja strategisista tekijöistä. Näiltä yhtiöiltä puuttuu halpalentoyhtiöiden kustannustehokkuus sekä isojen yhtiöiden mittakaavaedut.

Mauritzonin mukaan Euroopassa on liikaa lentoyhtiöitä osittain siksi, että hallitukset pitävät koneita ilmassa mm. työllisyyden takia. Konkursseja ja liittoumia on nähty ja niitä on tiedossa. Mauritzon arvuuttelee, josko lentokonserni IAG olisi kiinnostunut ostamaan Finnairin. Hänen mielestään Finnairin säilyminen jossain muodossa on todennäköisempää kuin SAS:n.

Jos joku haluaisi Finnairin ostaa, niin on mielenkiintoista nähdä, miten Suomen valtio suhtautuu 55 prosentin osuutensa myymiseen. Ratkaisusta olisi varmassti kova poliittinen vääntö, sillä monet haluavat varmasti säilyttää valtio-omisteisen lentoyhtiön. Pelin henki on kuitenkin Mauritzonin mukaan raaka: kaadu tai liittoudu.

Keskustelua yhteisöverotuksesta

Yhteisöverokanta on ollut viime aikoina keskustelunaiheena naapurimaamme Ruotsin päättäessä laskea omansa ensi vuoden alusta 22 prosenttiin. Nyt yhteisöverokanta on länsinaapurissa ollut 26,3 prosenttia. Suomessa se taasen on 24,5 prosenttia, kun sitä vuoden vaihteessa alennettiin 1,5 prosenttiyksiköllä. 

Valtiovarainministerimme Jutta Urpilaisen mielestä Ruotsin toimet eivät edellytä Suomelta toimenpiteitä:

"En näe, että Suomen kannattaa lähteä mukaan mihinkään aggressiiviseen verokilpailuun. En usko, että tällaisessa verokilpailussa on oikeastaan ollenkaan voittajia, mutta on hyvin paljon hävittävää, koska verotulot sen myötä katoavat."

Suomen yhteisöverokanta on nykyisellään keskikastia ja korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Aritmeetrinen keskiarvo on nykyään EU:ssa 22,82 prosenttia ja se on ollut laskussa.

Tämän päivän Kauppalehden pääkirjoituksen mukaan Ruotsin toimet eivät tee siitä erityisen houkuttelevaa sijoituspaikkaa tuotannolle, mutta se saattaa jarruttaa ulosliputusuhkaa. Ruotsi siis huolehtii aktiivisesti kilpailukyvystään.

Kauppalehden mukaan yksi kymmenestä pienestä ja keskisuuresta yrityksestä suunnittelee toimintojen siirtämistä Suomesta ulkomaille, esimerkiksi Viroon, jossa on jo 4 000 täysin suomalaisomisteista yritystä. Viron valtteja ovat yritysmyönteinen ilmapiiri, kevyempi verotus ja matalampi kustannustaso.

Nyt Valtiovarainministeriö uhkaa, että Suomen talouskasvu hidastuu pysyvästi. Työn tuottavuutta pitäisi siis parantaa. Yritysverotusta alentamalla voitaisiin luoda enemmän kannustimia investointeihin, koska yrityksillä jäisi enemmän rahaa tähän. 

Kilpailukyvyn heikkeneminen entisestään on Suomelle vakava uhka. Jos verotuksesta ei olla valmiita tinkimään, yritykset siirtävät toimintojaan muualle. Tämä taas aiheuttaa lisää työttömyyttä Suomeen ja valtiolle lisää kuluja työttömyyskorvausten muodossa. Suomen kannattaisi panostaa siihen, että työpaikat säilyvät Suomessa. Muuten seuraamme Kreikan jälkiä siinä vaiheessa, kun valtionvelkaa pitäisi maksaa ilman kasvavaa taloutta.

Ei ollut Lidlissä super-lauantai

Asioin hard-discount myymäläketju Lidlissä, jolla on Suomessa noin 140 myymälää, kerran viikossa tai harvemmin. Käväisin siellä tavallisilla ruokaostoksillani tänä lauantaina, ja odotin mahdotonta ryysistä, kuten tavallisesti. Normaalia on, että tässä Tampereen keskustan myymälässä on aina paljon asiakkaita ja vain pari kassaa auki ja molemmissa kovat jonot. Tänään kassoja oli auki vain yksi, eikä siihenkään tarvinnut puolen päivän jälkeen juuri jonottaa. 

Lidl on hyvä esimerkki päivittäistavaroihin erikoistuneesta ketjusta, jossa tuotantolähtöinen toimintatapa on viritetty huippuunsa edullisen hinnan takaamiseksi. Myymälässä on tarjolla rajattu, mutta minun mielestäni lähes riittävä valikoima elintarvikkeita ja ennen kaikkea tarjolla edulliseen hintaan. Palvelu on luonnollisesti minimoitu, enkä ole sitä Lidlissä pahemmin kaivannutkaan. Mielestäni Lidlin tulo Suomen markkinoille toi tarvittavaa kilpailu päivittäistavarakaupan kovin oligopolistisille markkinoille, jossa muutama suuri kilpailija rohmuaa ison osan myynnistä. 

Ennen Lidlissä oli tarjolla suurimmalti osin vain sen omia tuotemerkkejä. Nyt valikoimissa on paljon tunnettuja brändituotteita maailmalta ja Suomesta. Silmiin pisti tällä vierailulla 6-pack Laitilan Kukko -olutta, jota myytiin kuudella eurolla Lidlin logolla varustetussa pakkauksessa 10-vuotissynttäreiden kunniaksi. 

Lidl myy tuotteita matalalla katteella, mutta kunhan asiakas ostaa kerralla tarpeeksi, nousee asiakaskohtainen kate tarpeelliselle tasolle. Tavara kiertää nopeasti ja kulut on höylätty mahdollisimman mataliksi. Sisäänheittotuotteilla saadaan väki asioimaan liikkeessä. Lidl onkin kasvattanut siivuaan markkinoista ja tehnyt Suomessa voittoa viimeksi vuonna 2011. 

Lidlin myymälät ovat sisutukseltaan samanlaisia, joten kun olet oppinut asioimaan yhdessä myymälässä, osaat asioida kaikissa. Hyllyjen täyttäjien työtä on näin helpotettu, sillä tavarakontit voidaan pakata oikeaan järjestykseen jo ennen toimitusvaihetta, jolloin hyllyjen täyttäminen sujuu nopeammin. 

Lidlin aseina ovat logistiikan tehokkuus, ostotoiminnan kyvykkyys ja tavaravaraston nopea kierto. Erityisesti köyhempään ja nuukaan kansanosaan Lidlin hinnat vetoavat varmasti. 

Tänä syksyisenä ja sateisena lauantaina kuitenkin ihmettelin, miksi kauppa oli niin tyhjä asiakkaista. Hyviä tarjouksia mielestäni riitti. Kesä on mennyt ja sen huomasi erityisesti siitä, että grillaukseen tarkoitettuja lihoja ja muuta materiaalia ei ollut tyrkyllä. Ei kai se silti tarkoita, että ihmiset ovat lopettaneet kaupassa käymisen ja syömisen kokonaan? Ei kai säätilan pitäisi vaikuttaa kaupungin keskustassa asuvien asiointiin? Ei kai heikko taloustilanne ainakaan huononna Lidlin asemaa päivittäistavarakaupan kilpailussa? Ehkä tämä oli tänään vai sattumaa, mutta silti jäi mietityttämään.

Lähteet: Lindroos & Lohivesi: Onnistu strategiassa, Wikipedia

ASEAN

Indonesia, Malesia, Singapore, Filippiinit ja Thaimaa perustivat ASEAN:n (Association of Southeast Asian Nations) vuonna 1967 Bangkokissa. Myöhemmin ASEAN:in liittyi Brunei Darussalam vuonna 1984, Vietnam 1995, Laos sekä Myanmar (entinen Burma) 1997 ja Kambodza 1999.

ASEAN on taloudellinen ja geopoliittinen organisaatio, joka lisää yhteistyötä jäsenmaidensa välille. Tavoitteina on esimerkiksi lisätä taloudellista kasvua, vähentää esteitä jäsenmaiden välisessä kaupassa, parantaa liikenne- ja viestintäyhteyksiä sekä parantaa asukkaiden elintasoa.

ASEAN:n alueella asuu noin 600 miljoonaa ihmistä eli lähes 9 prosenttia koko maailman väkimäärästä. Alue on kärsinyt Aasian talouskriisistä vuosina 1997-1999 sekä viimeisimmästä globaalista finanssikriisistä vuonna 2008, joka iski alueen vientiyrityksiin kovaa.

ASEAN:n alueelle ennustetaan kovaa kasvua tuleisuudessa. Syitä tähän ovat mm. hyvä sijainti lähellä isoja ja tärkeitä markkinoita, kuten Kiinaa.

Tulevaisuudessa haastaita ASEAN:lle aiheuttaa työttömyys, työn tuottavuus ja osaavan työvoiman saatavuus. Alueella on ILO:n (International Labour Organization) mukaan 158 miljoonaa köyhää työssäkävijää, eli noin 57 prosenttia alueen työnvoimasta. Köyhyysrajaksi on laskettu alle kahden USD:n päiväansio, joka monin paikoin Kaakkois-Aasiassa on jo erittäin alhainen tulotaso, ja jolla on lähes mahdoton tulla toimeen.

Monissa Kaakkois-Aasian maissa on tarjolla edullista ja nuorta työvoimaa. Esimerkiksi Indonesiassa noin puolet väestöstä on alle 30-vuotiaita.

ASEAN:n jäsenvaltiot ovat perustamassa yhtenäisen markkina-alueen vuonna 2015. Tavoitteena on, että EU:n tavoin tuotteiden, pääoman ja työvoiman liikkuvuus vapautuu alueen sisällä. Yhtenäistä valuuttaa ASEAN ei ole ainakaan vielä ottamassa käyttöön, mutta keskustelua asiasta on käyty. Alueen kannattaa kuitenkin seurata euro-alueen kehitystä ja ottaa opiksi Euroopan kriisistä.

Lopuksi vielä vertailun vuoksi ASEAN:n ja EU:n yhteinäispiirteitä ja eroavaisuuksia.

ASEAN:n ja EU:n yhtenäispiirteitä:

- Suurin piirtein saman kokoisia sekä alueeltaan että väkimäärältään
- Tavoitteena pääoman, tuotteiden ja työvoiman vapaa liikkuvuus alueiden sisällä
- Ei vakavia sotilaallisia konflikteja
- Tuottavuusongelmat, ongelmat kilpailukyvyssä ja työttömyys
- Alhainen inflaatio
- Kiina ja Yhdysvallat tärkeitä kaupankäyntikumppaneita

ASEAN:n ja EU:n eroavaisuudet:

- Yhteisvaluutta-alue vs. kansalliset valuutat
- Euroopassa ikääntyvä väestö, Kaakkois-Aasiassa nuori väestö
- EU:ssa hidas talouskasvu, ASEAN:ssa nopea
- Valtioiden velkaantumisaste on matala ASEAN:ssa, korkea EU:ssa
- Bruttokansantuote EU:ssa kuusi kertaa suurempi kuin ASEAN-5 -valtioiden

Korruptio Malesiassa

Malesia sijoittui vertailussa maailman 60. vähiten korruptoituneimmaksi maaksi vuonna 2011 Transparency Internationalin mukaan. Kärjessä olivat Uusi-Seelanti, Tanska, Suomi, Ruotsi, Norja ja Singapore. Moniin muihin Kaakkois-Aasian maihin verrattuna Malesia sijoittuu kohtalaisen hyvin. Sijoitus Corruption Perception Indexissä (CPI) on kuitenkin pudonnut vuoden 1995 23. sijasta.

Malesia yrittää vähentää korruptiota. Maan hallitus on ottanut korruption kitkemisen yhdeksi kuudesta National Key Result Areasta. Taistelua johtaa Minister In the Prime Minister’s Department. Korruption hinta maalle arvioidaan olevan noin 10 miljardia ringitiä (2,5 miljardia euroa) eli noin 1-2 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Vähentääkseen korruptiota Malesia tarvitsee vahvempaa valtionhallintoa.

Korruptiota vastaan taisteleva elin Malesiassa on The Malaysian Anti-Corruption Commission (MACC). Se ylläpitää julkista ”name and shame” (nimi ja häpeä) tietokantaa lahjontaan korrputioon syyllistyneistä henkilöistä. Malesia tarjoaa myös suojaa korruption ilmiantajille. Maassa on perustettu lisää tuomioistuimia oikeustapausten käsittelyn varmistamiseksi.

Monista hyvistä aikeista huolimatta Malesia on silti kuulemani mukaan korruptoitunut maa, vaikka itse en varsinaisesti korruptioon törmännyt. Sinut pysäyttäneen liikennepoliisin voit lahjoa muutamalla kymmenellä eurolla. He vihjailevat lahjuksen antamisesta pysäyttäessään ja uhkaavat muutoin isolla sakolla, joten maksamalla lahjuksen pääsee valitettavasti helpommalla. Myös valtion virkamiehet ottavat helposti lahjuksia ja valtion projekteissa lahjonta on yleistä. Myös nepotismia esiintyy eli suositaan omia sukulaisia. Hyvä veli -järjestelmä on myöskin eräänlaista korruptiota, jossa omat tutut ovat suosinnan kohteena. 

Kuten olen aikaisemminkin maininnut blogissa, Malesiassa erään opettajan mukaan lahjonta on ”sosiaalinen normi”. Kyseinen opettaja esimerkiksi kertoi poliisin johdossa työskentelevistä ystävistää, jotka nauttivat kalliita alkoholijuomia ravintoloissa ja polttelevat päivittäin arvokkaita sikareita, joihin heidän palkallaan ei todellakaan ole varaa. Se ei kuitenkaan selvinnyt, kuka nämä ylellisyydet maksaa ja miksi.

Rahanpesua Malesiassa.