Tietoyhteiskunta ja innovaatiot Suomessa

Luin loppukesän ratoksi Hallinto tietoyhteiskunnassa -kurssin tenttiin kolmea kirjaa:

- Lemola & Honkanen: Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla? Gaudeamus 2004,
- Inkinen & Jauhiainen: Tietoyhteiskunnan maantiede. Gaudemus 2006 ja
- Sotarauta & Kosonen: Yksilö, kulttuuri, innovaatioympäristö. Avauksia aluekehityksen näkymättömään dynamiikkaan. Tampere University Press 2004.

Kaikki kirjat olivat tekijöidensä toimittamia eli sisälsivät ison joukon muiden kirjoittamia artikkeleita kirjan aiheesta. Kirjoissa paljon toistettuja avainsanoja olivat innovaatio, innovaatioympäristö, innovaatiojärjestelmä, innovaatiopolitiikka, teknologia, tietoyhteiskunta, (yhteistyö)verkostot, klusterit ja sosiaalinen pääoma.

Referoin tässä joitakin kirjoissa esiin tulleita ajatuksia ja kommentoin niitä. Minulla ei varsinaisesti ollut mitään ennakkotietoa aiheesta ennen tätä kurssia. Kirjoitin tämän postauksen omaa oppimistani parantaakseni.

Käsitteitä

Agglomeraatio eli toimialakeskittymä viittaa jonkin toimialan sijainnilliseen kasautumiseen.

Innovaatioita ovat "kaikki aktiviteetit lähtien ratkaisun etsimisestä tekniseen tai muuhun ongelmaan päättyen tilanteeseen, jossa uusi tuote tai tuotantoprosessi on päästetty markkinoille".

Innovaatiot voivat olla radikaaleja (uusi tuote tai tuotantotapa), mukautuvia (parannus tuotteeseen tai tuotantotapaan) tai vähittäisiä eli inkrementaalisia (jonkinasteinen muutos esim. tuotteeseen).

Innovaatiojärjestelmään kuuluvat yritykset, asiakkaat, poliittiset instituutiot sekä mm. epäviralliset instituutiot, kuten tavat, tottumukset ja rutiinit. Innovaatiojärjestelmän kehittyessä tietyt toimialat ja teknologian tuotanto keskittyvät ajan kuluessa samalle alueelle. Tämä helpottaa verkostoitumista, hiljaisen tiedon kasaantumista ja alentaa yritysten kustannuksia. Suomen innovaatiojärjestelmä on kokenut nopean muutoksen viime vuosikymmeninä ja erikoistunut tieto- ja viestintäteknologiaan. 

Innovaatiopolitiikkaa ovat toimenpiteet, joilla edistetään innovatiivisten yritysten toimintaa sekä uuden tiedon tuottamista, levittämistä ja hyödyntämistä. Kansallinen innovaatiopolitiikka koostuu tiede-, tutkimus-, koulutus- ja teknologiapolitiikasta.

Innovaatioympäristö voi luoda edellytyksiä tai rajoituksia yritystoiminnalle. Innovaatiokykyinen yritys voi hyödyntää innovaatioympäristönsä tarjoamia resursseja.

Klusteri on teollisen toiminnan itseään uudistava keskittymä, jonka kilpailukyky perustuu kasaantumiselle. Klusteroitumisessa yritykset tapaavat ja tekevät yhteistyötä.

Oppivat organisaatio ei vain sopeudu ympäristön vaatimaan muutokseen, vaan sillä on kyky jatkuvasti luoda uutta.

Osaamiskeskukset ovat alueellisia innovaatiojärjestelmiä, joiden tarkoitus on edistää yhteistyötä ja verkostoitumista. Osaamiskeskusohjelma alueellistaa kansallista innovaatiopolitiikkaa.

Teknologia on työkalu, viestinnän väline, eriasteisen verkostoitumisen infrastruktuuri, mutta myös tuote, tuotannontekijä sekä yhteiskunnallisen hallinnan ja demokratian mahdollistaja.

Sitra eli Suomen itsenäisyyden juhlarahasto on tärkeä rahoittaja.

Sosiaalisia innovaatioita yhdistää usein ei-kaupallisuus. Niitä voivat olla uudenlainen työnjako tai vuorovaikutuksen ja kommunikaation uudet tavat. Sosiaaliset innovaatiot ovat yhteiskunnan rakenteellisia muutoksia, jotka johtavat taloudellisen tai yhteiskunnallisen suorituskyvyn kasvuun.

Esimerkiksi karaoke, etätyö tai ilmainen kouluruokailu voidaan nähdä sosiaalisina innovaatioina. Kirjoissa kuitenkin mainitaan usein, että kaikista innovaatioista löytyy sosiaalinen ulottuvuus. Kaikki innovaatiot ovat "sosiaalisten, teknologisten ja taloudellisten tekijöiden yhteenkietoutumia".

Sosiaalinen pääoma tarkoittaa ryhmien sisäistä tai niiden välistä yhteistyötä helpottavia verkostoja, joissa jaetut normit ja arvot edistävät vuorovaikutusta.

Suomi - tietoyhteiskunta?

Tietoyhteiskunnan laaja määrittely jakaa kirjan Tietoyhteiskunnan maantiede mukaan yhteiskunnan tekniseen, taloudelliseen ja kulttuurilliseen ulottuvuuteen:

- Tekninen ulottuvuus sisältää laitteistojen ja teknisten ratkaisujen kehitystyön ja tuottamiseen kytkeytyvät ilmiöt.
- Taloudelliseen ulottuvuuteen kuuluu esimerkiksi uusien innovaatioiden tai teknisten ratkaisujen tutkimus joko liike- tai kansantaloudellisesta näkökulmasta.
- Kulttuurisella ulottuvuudella puolestaan tarkoitetaan tekniikan yhteiskunnnalliseen vaikuttavuuteen, käyttäjäkokemukseen ja sosiaalisten merkitysten rakentumiseen liittyviä asioita.

Suomi on teknologiaan, innovaatioihin ja osaamiseen nojautuva tietoyhteiskunta. Maailmanlaajuiseen tietoisuuteen Suomen nosti 1990-luvulla Nokia. Tietoyhteiskunnan mittapuuna olivat matkapuhelinverkon kattavuus ja käyttäjien suhteellinen määrä. Suomen mainetta kasvattivat myös Linux-käyttöjärjestelmä ja tekstiviestin keksiminen suomalaisen insinöörin toimesta. Suomi käsitettiin tietoyhteiskuntana, jossa asuvat keksivät ja käyttivät teknologisia ratkaisuja.

Vaikka Suomesta puhutaan tietoyhteiskuntana, ei teknologia ole levinnyt tasaisesti kaikkiin kolkkiin ja jokaisen käyttöön. Suomessa on niukasti tietoyhteiskunnan taloudellisen kehittämisen resursseja avointa ja kilpailukykyistä, korkean teknologian osaamiseen perustuvaa taloutta varten.  (Tietoyhteiskunnan maantiede.)

Tietoyhteiskunnasta puhuttaessa tulee mieleeni, että suomalaiset pitävät Suomea edelläkävijänä ja tietoyhteiskuntana. Herää kuitenkin kysymys, mikä mahtaa olla tilanne maailmalla? Vieläkö Suomi luetaan teknologian kärkijoukossa kulkevien joukkoon vai joko koko mielleyhtymä on haudattu Nokian vaikeuksien myötä?

Innovoinnin nykytila Suomessa

Suomi siirtyi nopeasti raaka-aine-, energia- ja pääomavaltaisesta tuotannosta uuteen talouteen, joka perustuu tietoon ja osaamiseen. Maamme on kansainvälisissä kilpailukykyluokituksissa huippuluokkaa. Yksi näkyvästi käytetty tutkimustyön ja innovoinnin mittari on tutkimus- ja kehitystoiminnan (t&k) osuus bruttokansantuotteesta. (Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Suomi on vertailuissa korkealla, jos innovointiin vaadittavat resurssit suhteutetaan väkilukuun, mutta teknologian kehittämisessä resurssien määrä on ratkaiseva. Verkostoituminen on tulevaisuudessa avainasemassa. Maailman johtaviin teknologian kehittämisseutuihin verrattuna Suomen keskukset ja verkostot ovat pieniä ja syrjässä. (Tietoyhteiskunnan maantiede.)

Noin kolmannes suomalaisten yritysten t&k-toiminnasta tehdään ulkomailla ja osuus on kasvamassa. Lisääntyminen johtuu suurelta osin yritysostoista. Yritysten t&k-johtajat ovat sitä mieltä, että suomalainen t&k-osaaminen on parhaimmillaan soveltavassa teknisessä kehitystyössä. Suomalaisten työntekijöiden luonnontieteellinen peruskoulutus ja kyky johtaa suuria tiedepohjaisia tutkimushankkeita eivät ole kansainvälisesti yhtä kilpailukykyisiä. (Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Suomen kilpailukykyä parantaa seikka, että monien globaalien yritysten etsimää huippuosaamista löytyy Suomesta. Näitä osaamisaloja ovat metsä- ja paperiteollisuudessa tarvittavat teknologiat sekä matkaviestinnän ja tietoliikenteen teknologiat. Suomessa t&k:n hinta-laatu-suhde on myös hyvä.

Suomen heikkoudet liittyvät ilmastoon, kieleen, kulttuuriin ja siihen, ettei Suomi välttämättä ole houkutteleva ulkomaalaisten huippututkijoiden näkökulmasta. (Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Yksi mieltäni ennenkin painanut asia nousee esiin kirjoja lukiessani ja se on seuraavassa lainattuna:

"Suomalaisessa kulttuurissa riskinottoon suhtaudutaan konservatiivisesti. Epäonnistumista pidetään pikemminkin henkilökohtaisena katastrofina kuin arvokkaana kokemuksen ja uuden alkuna." (Innovaatiopolitiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Suomessa kulttuuri ei siis suosi yrittämistä, yrittäjyyttä, keksimistä, innovointia ja asioiden erilailla tekemistä. Epäonnistumista ei nähdä onnistumisen siemenenä, vaan epäonnistujat tuomitaan olemaan ikuisia häviäjiä. Kun epäonnistuminen on kielletty, ei uuden keksiminen ole helppoa.

Toinen luovuuden ja innovoinnin este on lukittautuminen vanhoihin toimintatapoihin. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että ihmiset kadottavat taidon nähdä asiat muusta kuin omasta näkökulmastaan. Ei osata ajatella, että asiat voitaisiin tehdä erilailla, ja että meidän tapamme tehdä ei kenties olekaan se kaikista paras tapa.

Millä eväillä Suomi nousuun?

Kirjan Yksilö, kulttuuri ja innovaatioympäristö mukaan yritysten kilpailukyky perustuu usein siihen, kuinka innovatiivisia ja oppimiskykyisiä ne ovat. Innovaatiotoiminta on noussut yritysten kannalta erittäin strategiseksi kysymykseksi.

Yritykset innovoivat vähemmän kuin niillä olisi mahdollisuus. Innovoinnin esteitä ovat taloudelliset esteet, kuten riskit, korkeat kustannukset ja rahoituksen puute. Toinen este on tieto-ongelmat, kuten puuttuvat tiedot teknologioista ja markkinoista sekä johtamistaidon ja osaavan henkilöstön puute. Ratkaisuksi esitetään valtion väliintuloa. Julkisen sektorin pitäisi tarjota rahoitusta, riskien jakamista, tietoa sekä kouluttaa osaavaa työvoimaa. (Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Toisaalta valtion ja julkisen sektorin puuttumisessa yritysten innovointiin on ongelmansa.

"Eduskunta myöntää teknologian kehittämiseen resursseja ilman varsinaista poliittista keskustelua rahoituksen sisällöstä." (Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?)

Politiikkaa siis tehdään, kun virkamiehet laittavat teknologiahankkeet paremmuusjärjestykseen  (Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?). Mieleeni nousee kysymys, millä eväin virkamiehet osaavat arvioida investointien hyötyjä ja millä mittareilla toteutettavat hankkeet valitaan?

Uuden kasvuteorian mukaan fyysisen pääoman ja työvoiman lisäksi talouskasvua luo osaamisen ja inhimillisen pääoman syntyminen ja leviäminen (Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?). Tämän mallin mukaan Suomessa kannattaisi entistä enemmän investoida koulutukseen, koska se vaikuttaa kansakunnan kilpailukykyyn ja sitä kautta talouskasvuun.

Toinen tärkeä huomio, joka nousee kirjoja lukiessa on se, että yhteistyömuotoja olisi luotava erilaisten toimijoiden, kuten yritysten ja muiden organisaatioiden välille. Verkostot, niin viralliset kuin epävirallisetkin, ovat tärkeässä asemassa, kun yritetään pärjätä globaalissa kilpailussa.

Yrittäjyydellä ja pk-yrityksillä on suuri rooli Suomen taloudessa. Kirjassa Innovaatiopolittiikka - Kenen hyväksi, keiden ehdoilla? peräänkuulutetaan helpotuksia ja etuja näille yrityksille. Vaihtoehdoksi nostetaan verotus, esimerkiksi arvonlisäveron alarajan korottaminen 80 000-100 000 euroon. Ratkaisu vähentäisi yrittäjien taakkaa ja verohallinnon resursseja voitaisiin kohdistaa uudelleen.

Toinen verotukseen liittyvä etu olisi kirjan ehdotuksen mukaan sukupolven vaihdoksen verovapaus. Aloittavia yrittäjiä ei näin rangaistaisi yrityksen vetovastuun ottamisesta. Olen samaa mieltä, että verotuksella Suomeen voitaisiin luoda paremmat edellytykset tutkimus- ja kehitystyölle sekä yrittämiselle.

Yhteenveto

Yritysten keskittyminen tietylle alueelle luo kasautumisetuja kirjan Yksilö, kulttuuri ja innovaatioympäristö mukaan. Näitä ovat:

- paikallisesti erikoistunut työvoima (alenevat rekrytointikustannukset),
- resurssit ja infrastruktuuri (erikoistuneet palvelut yrityksille) ja
- informaation ja ideoiden saatavuus (työvoiman liikkuvuus).

Kuten kirjassa Tietoyhteiskunnan maantiede sanotaan, innovaatiot syntyvät konkreettisen kehittämisen ja työn tuloksina oikeassa ympäristössä. Eduskunnan asetuksen mukaan "Suomen kansallinen strategia on innovatiivisuuden ja sivistyksen edelläkävijämaa". Visiona on luoda Suomeen maailman paras innovaatioympäristö. Innovaatio- ja teknologiapolitiikkaa, joita osin käytetään toistensa synonyymeina, tarvitaan, jotta tämä tavoite saavutetaan. Erityisesti on tarkoitus panostaa paikallisiin ja alueellisiin innovaatioympäristöihin sekä verkostoitumiseen.

Monille yrityksille matka Suomesta globaalisti kilpailukykyisiksi toimijoiksi on haasteellinen tai mahdoton. Toisaalta teknologiaverkostoja voidaan johtaa tehokkaasti ja luovasti ja ihmisten oma kyky oppia tarjoaa mahdollisuuksia nousta kansainväliseksi toimijaksi. (Tietoyhteiskunnan maantiede.)

Rikollisuus Malesiassa

 LUE OPISKELUSTA JA ASUMISESTA MALESIASSA!

 

 

Kirjoitan tähän blogiin useampia postauksia liittyen Malesiaan ja sen kulttuuriin. Lähteenä ovat omat kokemukseni, luennoilla opitut asiat sekä internet.

Malesia on näyttäytynyt minulle kohtalaisen turvallisena maana asua ja liikkua, vaikka olenkin länsimaalainen. Olen liikkunut monissa paikoissa, joissa ei juuri länsimaalaisia ole. Toki minulla on usein ollut paikallisia kavereita mukanani helpottamassa asioita.

Normaalia varovaisuutta tulee tietenkin noudattaa. Yksin ei kannata liikkua pimeällä ja naisten kannattaa jonkin verran vältellä yksin liikkumista myös päivällä, koska silloinkin on vaarana joutua ahdistelijoiden kohteeksi.

Malesiassa oleskelevia varoitellaan moottoripyörällä liikkuvista varkaista, jotka saattavat varastaa laukkusi ajaessaan ohi. Siksi suositellaan käytettäväksi mahdollisimman pieniä laukkuja ja niistäkin on pidettävä hyvä huoli.

Yleensä rikokset eivät ole väkivaltaisia, mutta laukun nappaamisen yhteydessä voi käydä huonostikin.

Myös luottokorttihuijauksia pitää varoa. Minun Malesiassa olemiseni aikana luottokunta laski luottorajoja Malesiassa, koska täällä oli tapahtunut niin monia huijauksia. Erityisesti on syytä varoa Kuala Lumpurissa mm. kultakoruja ostettaessa. 

Millaista rikollisuutta Malesiassa esiintyy?

Malesiassa tapahtuu esimerkiksi ihmissalakuljetusta, huumeiden salakuljetusta, rahanpesua, petoksia, korruptiota sekä väkivaltarikoksia.

Malesiassa huumeiden kuljettamisesta ja jo pienestäkin määrästä (5 grammaa kokaiinia) voi seurata kuolemanrangaistus (capital punishment). Heroiini on yleisin kuljetettava huume. Muita syitä kuolemanrangaistukseen ovat murha, aseistettu ryöstö, maanpetos sekä kidnappaus. Kuolemantuomio toteutetaan Malesiassa hirttämällä (vrt. Thaimaassa ampumalla). Raskaana olevaa naista ei kuitenkaan voida tuomita kuolemanrangaistukseen.

Malesia on ihmissalakuljetuksessa sekä kohdemaa että kauttakulkumaa. Naisia ja lapsia kuljetetaan muista Kaakkois-Aasian maista, kuten Myanmarista, Kambodzasta ja Indonesiasta Malesiaan. Malesia toimii kauttakulkumaana myös kiinalaisten ihmiskaupassa. Malesiasta naiset salakuljetetaan Kiinaan. Laittomat maahanmuuttajat sijouttuvat työskentelemään palvelijoina, rakennustyömailla ja maataloustöissä heikoin työehdoin.

Prostituutio on Malesiassa laitonta. Vuosien 2005 ja 2009 välillä lähes 37.000 prostituoitua pidätettiin. Nainen voidaan pidättää prostituutiosta jo pelkästään sen takia, että hän kantaa mukanaan kondomia. Myös miesten väliset suhteet on lailla kielletty.

Korruptio on ongelma Malesiassa, vaikka se ei olekaan läheskään niin korruptoitunut maa kuin monet muut Kaakkois-Aasian maat. Vain Singapore on alueella vähemmän korruptoitunut Transparency Internationalin mukaan. Korruptio on kuitenkin pesiytynyt syvälle valtarakenteisiin. Esimerkiksi virkamiehet ja poliisit odottavat lahjuksia.

Lainatakseni Malaysian Studies –kurssin opettajaa, korruptio on Malesiassa ”sosiaalinen normi”. Korruption vastainen elin Malesiassa on Malaysian Anti-Corruption Commission (MACC).

Miten Malesia taistelee rikollisuutta vastaan?

Malesia on islamin uskoinen maa, joten siellä on voimassa sharia-laki. Malesia yrittää torjua rikollisuutta Government Transformation Programmen (GTP) avulla. Rikollisuuden vähentäminen on yksi ”National Key Results Area” (NKRA). Minister of Home Affairs on vastuussa tästä osa-alueesta.

Tavoitteena Malesialla on vähentää yleisesti rikosten määrää, kuten kaduilla tapahtuvia rikoksia. Yleistä turvallisuutta yritetään parantaa. Lyhyellä aikavälillä pyritään viiden prosentin vuosittaiseen rikosten määrän laskuun. Myös korruptiota vastaan taistelu on yksi National Key Result Area.

Viime vuosina Malesiassa on ollut noin 750 rikosta 100.000 asukasta kohden. Kasvua on tapahtunut vuosittain noin kolme prosenttia, joten Malesian on syytä olla huolissaan rikollisuudesta. Hallitus on tilanteen havainnut ja ottanut rikollisuutta sekä korrputiota vastaan taistelu on isossa roolissa NKRA:ssa.

Malesiassa poliisin rooli on kuulemani ja kokemani mukaan pieni. Poliisi ei esimerkiksi välitä humalaisista kuskeista. Pysäytetty autoilija selviää yleensä tilanteesta antamalla poliisille noin kymmenen euron suuruisen lahjuksen.

Korruptiota kitkemällä ja poliisin sekä valtiovallan toimintaa tehostamalla Malesiasta voisi tulla huomattavasti nykyistä turvallisempi maa.

Mahtava kasvutarina Ruotsista

Tässä bisnesbloggauksessani kerron yrityksestä, joka kasvoi kuudessa vuosikymmenessä 40:ssä maassa toimivaksi yritykseksi

"Visiomme on luoda parempi arki monille ihmisille. Liikeideamme tukee visiotamme tarjoamalla laajan valikoiman hyvin suunniteltuja kodinsisustustuotteita niin edulliseen hintaan, että mahdollisimman monella on varaa ostaa niitä."

Visiosta jo voikin arvata, mikä yritys on kyseessä. Se on tietysti länsinaapurimme IKEA, jonka perustaja on ruotsalainen, nuuska huulessa kulkeva kansanmies Ingvar Kamprad.

Vierailin kyseisen yrityksen tavaratalossa ensimmäistä kertaa elämässäni keväällä 2011. Täytyy tunnustaa, että paikka pisti pään sekaisin. Kun saavuin suureen aulaan, olin heti aivan sekaisin, että mihin suuntaan tässä oikein pitäisi kulkea. Sinne sitten vain harhailemaan tavarapaljouden joukkoon. Iski sellainen olo, että on pakko ostaa ties mitä laseja ja kippoja, kun halpoja ovat, vaikka kotona on astioita niin paljon, ettei kaappeihin mahdu.

Halvat hinnat saivat pään sekaisin. Teki mieli ostaa kaikkea turhaa, vaikka pidänkin itseäni rationaalisena shoppailijana. Loistavaa työtä, Ingvar, ajattelin minä. Kuulin tavaratalossa puhelinkeskustelun, jossa mies kysyi, että pitäisiköhän saman tien nostaa pankista vielä ylimääräinen 200 euron laina. Mihin lie oli sekin raha tarkoitus ostosvimmassa laittaa.

IKEA perustaa toimintansa halpoihin hintoihin, kuten jo visiossa selkeästi kerrotaan. IKEA:n tuotteet ovat hintansa puolesta lähes kenen tahansa saatavilla. Kustannuksia karsimalla tavaraa voidaan myydä halvalla eteenpäin. Esimerkiksi tuotekehitys lähtee siitä, että asetetaan suunnitteluvaiheessa tuotteelle tavoitekustannus, eli hinta, jolla tuote on kyettävä valmistamaan. Näin on fiksua toimia, koska jo suunnitteluvaiheessa ennen tuotannon aloittamista tuotteiden kustannuksista sitoutuu iso osa, eikä niihin jälkeen päin enää voida juurikaan vaikuttaa.

Tuotantolähtöisen, alhaisiin hintoihin perustuvan toimintatavan kääntöpuoli on se, että asiakaspalvelu minimoidaan. Asiakas noutaa itse valitsemansa tuotteen varastosta, lukee kassalla viivakoodit ja maksaa ilman, että tarvitsee henkilökunnan apua koko ostosreissulla. Ostosten jälkeen kahviosta ostetaan kahvikuppi sekä jäätelöä varten vohveli ja poletti. Kahvi haetaan itse samoin kuten poletin avulla ostetaan koneesta pehmytjäätelö vohveliin. Eikä maksa paljoa.

Itsepalvelu on maksimoitu, asiakaspalvelu minimoitu. Itseasiassa IKEA ei edes halua palvella asiakastaan esimerkiksi kuljettamalla tuotteet asiakkaalle, vaan he suosittelevat kustannustehokasta tapaa kuljettaa tavarat itse kotiin. Kotona sitten luonnollisesti pöydät ja hyllyt pitää itse koota. Ja esimerkiksi rullaverhosetistä puuttuu kiinnitykseen tarvittavat ruuvit, koska valmistajahan ei tiedä, mihin materiaalin sopivat ruuvit pitäisi matkassa olla. LOISTAVAA, sanon minä.

Kamprad on erittäin älykäs bisnesmies. Vasta vierailu IKEA:ssa avasi silmäni näkemään kyseisen organisaation suuruuden ja menestyksen avaimet. Kaiken takana on rahasta tarkka Ingvar.

Kokemuksia halpalentämisestä

Tässä tekstissä kerron kokemuksiani halpalentoyhtiöistä Euroopassa ja Aasiassa. Euroopassa minulle tutuin yhtiö on Ryanair ja Kaakkois-Aasiassa AirAsia, jolla olen lentänyt monta Aasian sisäistä lentoa. Lisäksi olen lentänyt JetStarilla yhden lennon. Yhdysvaltalainen Southwest Airlines on kenties maailman tunnetuin halpalentoyhtiö.

Positiivinen puoli Ryanairissa on, että se lentää kotikaupungistani Tampereelta useisiin Euroopan kohteisiin ja tarjoaa opiskelijalle sopivia edukkaita hintoja. Tampereen lentokentän kakkosterminaalia ei voi mitenkään viihtyisäksi lennon odotuspaikaksi kutsua, mutta eipä siellä parhaimmillaan tarvitse kauaa odotellakaan.

Halpalentoyhtiöiden toiminta on tehokasta. Kun kone saapuu maahan, se tyhjennetään ja lastataan nopeasti. Halpalentoyhtiöt tietävät, että koneet tuottavat ilmassa. Toiminnassa pyritään karsimaan kaikki turhat kustannukset ja tehokkuus näkyy jokaisella osa-alueella. Kaikki mahdollinen varauksesta alkaen tehdään internetissä itsepalveluna.

Lentäminen on sujunut ilman ongelmia jokaisella käyttämälläni halpalentoyhtiöllä. Lyhyet lentomatkat kestää pidempikin henkilö ahtaissa tiloissa eikä "ilmaista" tarjoilua ehdi kaivata. Ongelmia lentovarausten kanssa voi tulla, jos olet varannut lennon kentälle, josta sinun on tarkoitus jatkaa pian seuraavalle toisella lennolla. Ryanair saattaa pelkällä ilmoituksella siirtää toista lennoista, jolloin joutuu itse järjestelemään omaa matkaansa uusiksi.

Positiivinen kokemus Ryanairin lennoista on se, että ainakin omat lentoni ovat lähteneet jopa selkeästi etuajassa, jolloin myös perillä on ehditty aikataulutettua aikaisemmin. AirAsia on on joskus ollut tunninkin myöhässä omalla kohdallani, mutta usein sekin on pysynyt aikataulussaan. Kyseiselle yhtiölle annan kiitosta nopeasta vastauksesta sähköpostitiedusteluuni.

Onko halpaa vai ei?

Lentoyhtiöiden häikäisevät tarjoushinnat kuulostavat hyviltä, mutta ne eivät vielä ota huomioon kaikkia lentämisen kuluja. Normaalisti ilmoitetun hinnan lisäksi päälle tulevat verot ja muut maksut, veloitus internetissä tehtävästä check-inistä, matkalaukuista sekä minulle mystiseksi jäänyt administration fee Ryanairilla. Muita turhia maksuja voit vielä halutessasi maksaa esimerkiksi ottamalla oikeuden päästä ensimmäisenä koneeseen. Tämä on turhaa, sillä en ole ikinä kuullut, että joku ei olisi koneeseen mahtunut.

Tällä käytetyllä hintojen ilmoittamistavalla lennon hinta siis yleensä vähintäänkin tuplaantuu alkuperäisestä tarjoushinnasta. Siksi ei kannata lentojen hintoja tutkiessaan jättää pois laskuista tavallisia lentoyhtiöitä, sillä pienellä lisähinnalla saattaa saada mukavammat lennot ja lentoajat.

Erona perinteisten ja halpalentoyhtiöiden välillä ovat myös lentokentät, joita ne käyttävät. Ryanair lentää usein pienille sivukentille, joilta saattaa olla matkaa kaupunkialueella paljonkin. Näin se saa kustannuksiaan karsittua. Halpalentoyhtiöiden strategia siis perustuu selkeästi pieniin kustannuksiin, jolloin lippujen hinnat saadaan painettua alas.

Loppukevennykseksi vielä Ryanairin lentohenkilöstön, ilmeisesti perinteiseksi muodostunut, vitsi Suomeen saapuessa: Lentoemo kysyy, että are you from Finland and how do you say "thank you" in Finnish? Siihen vastataan tietysti, että "Kiitos", johon lentoemo heti kommentoi, että "Aa, mojito!"

Nokia Asha 306

Kaipasin kiperästi uutta puhelinta, mutta valitettavasti pienellä budjetilla. Nokian Lumia 710 oli hetken aikaa kiikarissani, mutta totesin ottavani mieluummin edullisemman mallin Lumiasta olisi saanut maksaa nyt noin 230 euroa. 

Valintani kohdistui alle sata euroa maksaneeseen Nokia Asha 306:en. Harkitsin myös Samsungin Galaxy Pocketia, jota myytiin Gigantissa hintaan 99 euroa. Kolmas vaihtoehto, HTC:n Explorer, olisi irronnut samalla hinnalla. Nokialaisestani ja ensimmäisestä älypuhelimestani maksoin viisi euroa vähemmän Gigantissa. Puhelin on myös ensimmäinen kosketusnäytöllinen käytössäni.

HTC ja Samsung olisivat tarjonneet käyttöliittymäksi Androidia. Nokian Asha 306:ssa on uusi Asha Touch -käyttöliittymä. Asha 306:n näyttö on 3 tuumainen sijoittuen näin HTC:n (3,2 tuumaa) ja Samsungin (2,8 tuumaa) kosketusnäyttöjen väliin. 

Nokia Asha 306 on nyt ollut minulla reilut kaksi vuorokautta käytössä ja akku on ensilataamisella kestänyt hyvin, kaksi palkkia neljästä on kulunut. Öiksi olen puhelimen sammuttanut, sillä herätyskello toimii silti aamuisin. Näin voi säästää akkua ja säästyy myöhäisiltä tai liian aikaisilta yhteydenotoilta.

Puhelin tuntuu jämäkältä ja käteensopivalta. Alan pikkuhiljaa tottumaan kosketusnäytön käyttämiseen ja viestien kirjoittaminen sujuu jo hyvin. Muutenkin puhelin on yksinkertainen. Kaikkien ohjelmien kuvakkeet löytyvät näytöltä heti etusivulta. Sivulle pyyhkäisemällä pääsee nopeasti soittotoimintoon. Tekstiviestiäkin pääsee kirjoittamaan kolmella painalluksella. Puhelimessa on kahden megapikselin kamera, mutta en tätä kuvaamiseen ostanutkaan.

Puhelimessa toimii Nokian Kartat -palvelu. Otin DNA:lta liikkuvan laajakaistan puhelimeeni hintaan 4,90 euroa kuukaudessa. Yhteys on hidas (maksimi 512 kbt/s), mutta käyttö rajatonta. Näin puhelimella pääsee mukavasti selailemaan nettiä, esimerkiksi Facebookia ja vieläpä yllättävän nopeasti. Latasin myös heti WhatsApp-viestipalvelun, jolla pääsee lähettelemään viestejä internetin välityksellä maksamatta tekstiviesteistä. Sen käyttäminen on ilmaista ensimmäisen vuoden ajan ja sen jälkeen vajaan euron vuodessa.

Asha-puhelinten ostajille tarjotaan myös 40 ilmaisen EA-pelin lataus. Päätin heti testata Wormsia, joka oli onnistuttu mallintamaan puhelimen ruudulle mukavasti. Tämän hintatason puhelimissa näytön grafiikka ei luonnollisestikaan ole kovin tarkka. 

Olen ollut todella skeptinen sen suhteen, mitä ominaisuuksia tarvitsen puhelimeltani. Minulle on periaatteessa riittänyt, että voi soittaa, lähettää viestejä ja asettaa herätyksen. Nyt olen kuitenkin aivan innoissani räpläämässä uutta leluani. Asha 306 tarjoaa mielestäni hyvää hinta/laatu-suhdetta. Se sopii minulle, joka en kaipaa älypuhelimeltani kovia tehoja. Puhelimen käyttäminen on ollut helppoa, kun vain oppii pyyhkäisy- ja näppäilytekniikat, sekä sen, mistä tapahtuu mitäkin. Puhelin ei ole tiltannut laisinkaan. Mielestäni tässä on hyvä puhelin ensimmäiseksi älypuhelimeksi yhteydenpitoon, kevyeen pelailuun ja netin selailuun. 

EDIT 6.9.2012

Reilu kuukausi käyttöä takana, enkä ole suurempiin murheisiin törmännyt ja olen edelleen tyytyväinen. WhatsApp:a käyttäessä ja kirjoittaessa on joskus vaikeata näpätä oikein pieniä kuvakkeita. Virhenäppäilystä saattaa seurata, että koko kirjoittamasi teksti, jota et ole lähettänyt, katoaa, kun vahingossa poistut kirjoitustilasta.

EDIT 8.9.2012

Nyt puhelinta saa Gigantista jo 65 eurolla! Sanoisin, että huipputarjous tästä puhelimesta.

Tampere-Helsinki

Suomeen on tullut ensimmäinen halpabussiyhtiö, Onnibus. En ole kyseisen yhtiön palveluja käyttänyt, mutta tulevaisuudessa tilanne on ehkä toinen. Yhtiö nimittäin liikennöi kotikaupungistani Tampereelta Poriin, Hämeenlinnaan ja Helsinkiin edulliseen hintaan. 

Onnibus Oy:llä matkalipun hinta kuljettajalta ostettuna on vakio. Esimerkiksi Tampereelta Helsinkiin lippu maksaa tasarahan, 20 euroa. Onnibus on kuitenkin tuonut mahdollisuuden ostaa matkaliput netistä ennakkoon halvemmalla. Hinnat nousevat kysynnän mukana ja matkan lähestyessä. Samantyyppinen hinnoittelu on tuttua lentoyhtiöillä. Myös VR on ottanut kyseisen hinnoittelumallin käyttöön. Aikaisemmin ostamalla saat siis lipun edullisemmin.

Nyt kuitenkin Onnibusin reittiliikenneluvasta on tehty valituksia hallinto-oikeuteen. Lain mukaan monopoliyhtiöillä on yksinoikeus keskustojen väliseen liikenteeseen vuoteen 2014 saakka. Onnibus on saanut reittiliikennelupansa sillä ehdolla, ettei se aja keskustaan Tampereella ja Turussa. Nyt yhtiötä syytetään matkustajien varastamisesta. 

Onnibus on tuonut tervettä kilpailua säännellylle alalle. ExpressBus on jo joutunut laskemaan hintojaan ja aloittamaan tarjouskampanjoita, mikä tietenkin hyödyttää asiakkaita ja mahdollisesti myös kasvattaa joukkoliikenteen käyttäjämääriä. Hintojen laskua tuskin olisi koskaan tapahtunut ilman kovempaa kilpailua. Toivottavasti tulevaisuudessa markkinat vapautuvat entisestään. Monopoli on tehoton ratkaisu.

Hintavertailu

Halvin matkalippu Tampereelta Helsinkiin seuraavan kuukauden sisään maksaa nyt netistä etukäteen ostettuna 5,90 euroa Onnibussilla.

Tein vertailun kahden päivän päähän perjantai-iltapäivälle, jolloin Onnibus tarjoaa kyydin hintaan 12,90 euroa ja matka taittuu 2,5 tunnissa. Päivän halvin lähtö on 10,90 ja kallein 14,90 euroa, joten niiden keskiarvo soveltuu mainiosti vertailukohdaksi muihin vaihtoehtoihin. 

Matkahuollon sivujen mukaan normaali aikuisten lippu Tampereelta Helsinkiin maksaa 26,90 euroa. Opiskelijalipulle tulee hintaa 13,20 euroa, joten opiskelijakortin haltijalle on aivan sama, valitseeko halpabussiyhtiön vaiko perinteisen vaihtoehdon. Kyseiselle päivälle löytyy myös muutama pikavuoro, joihin on netissä myynnissä muutamia tarjouslippuja. Tarjouslipun hinta on viisi euroa, mutta samalla todetaan, että kyseiseen vuoroon ei voi ostaa matkalippua netistä. Hämmentävää, mutta joka tapauksessa ExpressBusilla on menossa kesätarjous, jossa lipun voi saada esim. Turku-Helsinki välille jopa kahdella eurolla. 

Kiskoja ei voi jättää huomioimatta matkustaessa Tampereelta Helsinkiin. VR:n edullisin vaihtoehto on lähijuna, jolla matkanteko maksaa 24,22 euroa. Intercity-junalla matkaamisesta saa maksaa 30,99 euroa ja Pendoliinolla iloittelusta 36,50 euroa.

Vertailupäivän iltapäivälle Onnibussin lippu on siis 14 euroa halvempi kuin vastaava aikuisten lippu Matkahuollon kautta ostettuna, kun määräaikaista ja rajoitettua kesäkampanjaa ei oteta huomioon. VR:n hinnan Onnibus alittaa 11,32 eurolla. Tosin ajallisesti bussi häviää lähijunalle 25 minuuttia.

Onnibus kilpailee uusista asiakkaista

Onnibus ei pyri hinnoittelustrategiallaan vain voittamaan asiakkaita VR:ltä ja perinteisiltä bussiyhtiöiltä. 

Onnibusin toimitusjohtaja on sitä mieltä, että halvemmat hinnat kannattavat, koska silloin voidaan kilpailla myös yksityisautoilun kanssa. Esimerkiksi polttoainekulut Tampere-Helsinki -välillä ovat nyt arviolta noin 20 euron luokkaa, joten yksinmatkustajan on kannattavaa taittaa matka julkisilla kulkuneuvoilla kuin omalla autolla. Vielä enemmän laskelmat kääntyvät yksityisautoilun tappioksi, kun kaikki kustannukset otetaan huomioon. Tarkan markan blogin mukaan autoilun todelliset kustannukset ovat noin neljä kertaa matkalla kuluvan bensiinin hinta.

Junalla tai bussilla matkustaminen on ollut tähän asti kannattavaa esimerkiksi niille, jotka saavat opiskelija- tai eläkeläisalennusta. Muille on tullut halvemmaksi käyttää omaa autoa. Onnibus on päättänyt iskeä tähän saumaan. 

Mielestäni on hienoa, että asiakkaille tuodaan uusia ja edullisempia vaihtoehtoja uuden liiketoimintakonseptin voimin. Toivotaan, että tämä ravistelee Suomen jähmeitä julkisen liikenteen rakenteita poistaen sääntelyä ja luoden tilaa vapaalle kilpailulle, joka hyödyttää sekä yrittäjiä että asiakkaita. 

Köyhyys Malesiassa

Vaikka Malesia on yksi Kaakkois-Aasian kehittyneimpiä maita, on maassa silti vielä paljon köyhiä ja köyhyyttä, varsinkin länsimaisella mittatikulla tarkasteltuna. Köyhyyden ja köyhyysrajan määritelmät ovat kuitenkin olleet Malesiassa kiistanalaiset. Siksi on tärkeää, että näiden käsitteiden määrittely ja köyhyyttä vastaan taistelu on otettu yhdeksi National Key Result Area:ksi. Erityisesti maassa köyhyys uhkaa yksinhuoltajatalouksia, maaseudun vanhuksia, kouluttamattomia sekä maahanmuuttajia.

Malesiassa lähes 9 prosenttia talouksista ansaitsee kuussa vähemmän kuin 1.000 ringitä (250 euroa). Vuoden 2007 arvion mukaan noin 3,5 prosenttia kansalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Tämä luku voi kuitenkin todellisuudessa olla isompi, riippuen köyhyysrajan määritelmästä. Joka tapauksessa ero rikkaimpien ja köyhimpien välillä on huima. Sen huomaa monissa paikoissa, kun uima-altailla varustetun luksuskerrostalon viereisellä tontilla saattaa olla hökkelikylän tasoista asutusta.

Kertoessani Malesiassa paikallisille Suomen hinta- ja palkkatasosta saan luonnollisesti osakseni ihmetystä ja ihailua. Esimerkkeinä Malesian palkkatasosta on vaikkapa vartijana työskentelevä mies, joka kertoi minulle ansaitsevansa 27 ringitä (alle 7 euroa) päivässä. Tarjoilijana työskentelevä saattaa joutua selviytymään 650 ringitin (reilut 150 euroa) kuukausipalkalla ja olla oikeutettu vain yhteen lomapäivään kuukaudessa. Yliopiston opettaja sentään voi tienata 3.000 ringitiä (750 euroa) kuukaudessa ja saada esimerkiksi viikon isyysloman jokaisen lapsensa syntymän jälkeen.

Malesiassa otettiin vuonna 2012 toukokuussa käyttöön minimipalkkalainsäädäntö, jonka pitäisi tulla voimaan 6-12 kuukauden siirtymäajan jälkeen. Lainsäädäntö takaa 900 ringitin minimipaljan yksityisen sektorin työntekijöille. Kuitenkin Malesian köyhemmissä itäisissä osissa, Sabahissa ja Sarawakissa, minimipalkka on vain 800 ringitiä (200 euroa). Minimipalkkalainsäädäntöä on luonnollisesti kritisoitu ekonomistien ja työnantajien puolelta. He epäilevät sen aiheuttavan työttömyyttä ja inflaatiota.

Malesian tavoitteena on nousta keskituloisesta maasta korkean tulotason maaksi vuoteen 2020 mennessä. Se merkitsee sitä, että vuonna 2020 bruttokansantulon pitäisi olla 48.000 ringitä tai 15.000 USD henkeä kohden. Vuonna 2009 bruttokansantulo henkeä kohden oli 23.700 ringitiä (USD6.700). Tavoitteeseen pääsemiseksi bruttokansantulon pitää kasvaa vuosittain 6 prosenttia. Malesialla on tavoitteena, että kasvu on kestävää sekä ekonomisesti että ekologisesti.

Hyvätuloisilla on varaa asua näin mukavasti...

...mutta heti naapurissa, piikkilangoin varustetun aidan takana, asutaan näin.