Holhouksen alaiset

”Normien määrä kasvaa koko ajan, eikä kukaan tunnu voivan asialle mitään.”   

- valtiosihteeri Raimo Sailas -

Opinnoissani törmään jatkuvasti normeihin ja lainsäädäntöön. Kauppatieteiden opiskelijana olen havainnut, että yritysmaailma on täynnä sääntelyä. On kirjanpitolaki, erilaisia lakeja verotukseen liittyen, tilintarkastuslaki ja monta muuta. Yritykset siis kantavat suurta lakisääteistä hallinnollista taakkaa harteillaan. Me opiskelijat taas pänttäämme lainsäädäntöjä, jotka muuttuvat tai uudistuvat nopealla syklillä. Todella monet opiskelemani asiat liittyvät jotenkin lakeihin ja asetuksiin.

Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi lokakuussa raporttinsa "Holhouksen alaiset - Seitsemän näkymää ylisääntelyn Suomeen". Raportin mukaan 62 % suomalaisista on sitä mieltä, että valtio sääntelee liikaa. Enemmistö (70 %) vastaavasti arvioi, että ihmiset ulkoistavat vastuun omista asioistaan yhteiskunnalle turhan helposti. Raportissa kyselläänkin, onko Suomi holhousvaltio?

Kauppalehti kirjoitti aiheesta 18.10.2012, että normien suuri määrä Suomessa vähentää taloudellista toimeliaisuutta. Huonosti valmisteltuja lakeja tuotetaan liikaa. Samalla yritysten kantama kuorma kasvaa ja kustannukset niiden mukana. EVA:n raportista ilmenee, että yli puolet suomalaisista arvioi liiallisen sääntelyn haittaavan yrittämistä. Kauppalehden mukaan "Suomalaiset yritykset voisivat säästää yhteensä lähes miljardi euroa, jos hallinnollinen kuorma kevenisi neljänneksen." 

EVA:n raportissa ihmetellään, kuinka harvoin uudet normit löysentävät vanhoja. Jokainen säädös tarkoittaa lisäkustannuksia jollekin taholle. Sääteleminen maksaa byrokratiana. Se tuottaa yrityksille ja veronmaksajille kustannuksia esimerkiksi työnä, joka jää tekemättä.

Kauppalehti uutisoi ylisääntelystä Suomessa jo ennen EVA:n raportin julkaisemista. Keskuskauppamarin listauksessa esiteltiin viisi tulevaisuutemme kannalta vaarallista hanketta, jotka ovat rikkidirektiivi, rahoitusmarkkinavero, EU:n yksipuolinen ilmastopolitiikka, kaivosvero ja energiatehokkuusdirektiivi. Kauppalehti kirjoittaakin, että "ylisääntely ja sen uhka yhdessä kalliin kustannustason kanssa ovat vieneet Suomen EU:n pohjasakkaan investointien osalta". 

Näkökulmia sääntelyyn
 

Kauppalehden mukaan EU-jäsenyytemme aikana on annettu 70.129 lakia, joista EVA:n raportin mukaan vain vajaat 12 prosenttia ovat EU-vaikutteisia. EU:ta ei siis voi syyttää, vaan Suomi itse on tehnyt itsestään tiettävästi Euroopan lainsäädäntöintensiivisimmän maan. Tämä on tapahtunut siitä huolimatta, että EVA:n raportti kertoo yksilönvapauden olevan suomalaisille tärkeää ja sääntely koetaan ärsyttävänä.

EVA Raportin näkökulmasta Suomi holhoaa ja rajoittaa liikaakin yksilön valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. 42 % on sitä mieltä, että sosiaaliviranomaiset vievät liian usein aloitekyvyn sellaisilta, jotka voisivat pärjätä omillaan. Sääntely tulisi siis toteuttaa kannustavammin, ei rangaistusten ja rajoitusten kautta.

Sääntelyä myös tarvitaan yhteiskunnan monimutkaistuessa. Esimerkiksi ympäristönsuojelu on hyvä syy puuttua ihmisten ja yritysten toimintaan. Sääntelytoimenpiteiden tulee kuitenkin olla hyvin suunniteltuja, oikein kohdennettuja ja järkevästi mitoitettuja.  

Pelkästään lakeja on Suomessa säädetty vuoden 1995 jälkeen yli 10.000 kappaletta. EVA:n raportissa kysellään, päteekö seuraava historioitsija Tacituksen (55–117) näkemys Suomeenkin?

”Corruptissima republica plurimae leges.” 
Mitä turmeltuneempi valtio, sitä enemmän lakeja.

Taloudessa ylisääntely hidastaa kasvua ja teknologista kehitystä. Päätöksenteko toimii EVA:n raportin mukaan liian usein viranomaisen määrittämällä nopeudella, eikä sillä nopeudella, jota yritykset kaipaisivat. Julkishallinto ei ole liiketoimintaa, mutta globaalissa kilpailussa annamme hidastelemalla kilpailijoillemme tarpeettoman etumatkan. Raportin mukaan aika on rahaa ja aika on työpaikkoja.

Peruspankkien palvelumalli

Lähes jokainen on jonkin pankin asiakas. Pankkien tarjoamat palvelut ovat tärkeitä meille lähes jokaisena päivänä. Haluamme nostaa rahaa automaatista pankkikorttiamme käyttäen, maksaa laskumme verkkopankissa tai tilata tuotteita luottokortin avulla internetistä. Palvelua on jo pelkästään se, että säilyttää rahojansa pankkitilillä. Pankkien tuotevalikoimaan kuuluu lisäksi monenlaisten lainojen, sijoitustuotteiden, vakuutusten yms. tarjoaminen. Useiden pankkipalveluiden käyttäminen ei edellytä lainkaan fyysista asiointi pankin toimipisteessä tai asiakaspalvelijan kanssa.  

Tavalliset yksityisasiakkaat saattavat mieltää, että perinteiset, päivittäisasiointia tarjoavat pankit toimivat asiakaslähtöisesti. Tällaisessa peruspankkitoiminnassa on silti taustalla tuotantolähtöinen toimintatapa (Lindroos&Lohivesi: Onnistu strategiassa, 2006). 

Palvelualan yrityksetkin siis toimivat usein tuotannollisen toimintamallin mukaisesti. Se ei silti luonnollisestikaan tarkoita sitä, että pankista ei saisi hyvää asiakaspalvelua tai, että asiakas ei voisi kokea palvelua hyväksi. Käsitteet asiakaslähtöinen toimintapa ja tuotantolähtöinen toimintapa vain viittaavat yrityksen tapaan tuottaa tuotteita tai palveluja.

Tuotantolähtöinen toimintatapa

Tuotantolähtöisen toimintatavan soveltaminen näkyy pankkitoiminnassa itsepalvelun nopeana kasvuna. Peruspalvelut ovat yksinkertaisia, eikä niiden avulla ole kilpailuetua saavutettavissa, koska peruspalvelut eivät juurikaan eroa yritysten välillä.

Itsepalvelun lisääntyminen on merkki tuotantolähtöisestä toiminnasta. Ainakin minä olen ollut tyytyväinen, että voin asioida pankissa omalla tietokoneellani ja nostaa rahaa itse automaatista. Palvelu siis vastaa hyvin tarpeitani ja odotuksiani. Aina löytyy tietenkin asiakkaita, joiden preferenssit ovat erilaiset. Jotkut haluaisivat enemmän henkilökohtaista palvelua, eivätkä halua asioida nettipankissa.

Toimintaa on muutettu Lindroosin ja Lohiveden mukaan kohti asiakaspalvelulähtöisempää toimintatapaa viime vuosina esimerkiksi nimeämällä yhä useammille asiakkaille henkilökohtaisen yhteyshenkilön. Nämä asiakaspalvelijat keskittyvät myymään nimetyille asiakkailleen sijoitustuotteita ja muita palveluja. Tämä ei silti täytä asiakaspalvelulähtöisen toimintatavan tunnusmerkistöä, sillä pankki myy edelleen omaa tuotantokapasiteettiaan. (Lindroos&Lohivesi: Onnistu strategiassa.)

Pankit myyvät siis tuotteita ja palveluita, joita ne haluavat tuottaa ja myydä. Asiakkaat eivät juurikaan pääse vaikuttamaan siihen, millaisia palveluita pankki heille tarjoaa. Palvelut ovat yleensä standardoituja, mutta toki niitä saatetaan räätälöidä asiakaan tarpeiden mukaan.

Lindroosin ja Lohiveden mielestä valitun liiketoimintamallin tulisi tuottaa asiakkaalle lisäarvoa. Jos näin ei käy, asiakas on tyytymätön ja jopa vaihtaa pankkia. Esimerkiksi Sampo-pankki menetti aikanaan asiakkaita verkkopankkinsa toimimattomuuden takia.

Minä olen ollut tyytyväinen, kun saan pankkipalveluni edullisesti ja voin käyttää palveluja itsenäisesti milloin minulle parhaiten sopii. Pankit näyttävät jatkavan edelleen itsepalvelun määrän kasvattamista. Asiakkaan harteille jää tulevaisuudessa entistä useampi toiminto.

Millaisia nuoria työelämä kaipaa?

Universumin ilmoitusliitteessä tässä kuussa esiteltiin tulevaisuuden yrityksiä ja vuoden 2012 opiskelijatutkimuksen tuloksia. Talouden alalla suosituimpia työnantajia nuorison keskuudessa olivat mm. Finnair, KONE, Fazer, Stockmann ja Nokia. Esimerkiksi siis Finnairin, Fazerin ja Nokian viimeaikaiset ongelmat tai uutisoinnit eivät siis ole rapauttaneet niiden työnantajakuvaa. 

Tekniikan alalla suosiossa ovat VTT, ABB, SYKE, KONE, Fortum ja edelleen myös Nokia. IT-alan listalla Nokia on kolmantena Googlen ja Microsoftin jälkeen. Juridiikan alalla Nokia on viides. 

Edellä siis mainittiin nuoria kiinnostavia yrityksiä. Minkälaiset nuoret taas kiinnostavat näitä yrityksiä? Se on mielestäni tärkeä kysymys, kun mietin esimerkiksi omia työllistymismahdollisuuksiani. Universumin lehdessä on haastatteluja eri yrityksissä olevilta ihmisiltä. He ovat vastanneet kysymyksiin, kuten millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan ja mitä vinkkejä he opiskelijoille antaisivat. Tarkastellaanpa näitä vastauksia hieman. 

Mitä tulevaisuuden nuorilta työntekijöiltä kaivataan?

Haastatteluissa vastaajat olivat monenlaisissa yrityksissä, monenlaisissa tehtävissä ja monenlaisilla koulutustaustoilla varustettuja: ekonomeja, insinöörejä ja juristeja.

Yhteinen, usein toistuva viesti opiskelujen suhteen oli, että kannattaa opiskella monipuolisesti eri aineita, sillä tulevaisuudessa tarvitaan osaajia erilaisiin tehtäviin niin kaupan kuin tekniikan alallakin.

Laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen on tärkeämpää kuin pienten yksityiskohtien pänttääminen. Monia asioita ei kuitenkaan voi oppia luennoilla. Opiskelujen lisäksi olisi hyvä hankkia kokemusta järjestötoiminnasta tai työkokemusta jo opiskelujen aikana.  Monenlainen kokemus ja osaaminen on tarpeen.

Tulevaisuuden toimintaympäristö on haastateltujen mukaan kansainvälinen ja jatkuvasti muuttuva. Siksi tarvitaan kansainvälisesti suuntautuneita ja dynaamisia työntekijöitä.

Haastatellut henkilöt korostavat paljon omaa aktiivisuutta ja positiivista asennetta työnhaussa ja työuran alkuvaiheessa. Joustavuus, oma-aloitteisuus ja sosiaaliset taidot, erityisesti viestintä- ja tiimityötaidot, ovat tärkeitä.

Tärkeää on olla kiinnostunut ja tarttua koviinkin haasteisiin rohkeasti. Motivoituneita ja kunnianhimoisia ihmisiä tarvitaa varmasti. Myös esimiestaitoa toivotaan tulevaisuuden työntekijöiltä. 

Vaikka työntekoa ja opiskeluun panostamista suositellaan, niin myös opiskeluajasta nauttiminen nostetaan esiin, sillä opiskeluaika on vain lyhyt ajanjakso elämässä. Opiskeluaikana kannattaa verkostoitua ja luoda ystävyyssuhteita. Kannattaa myös miettiä, mitä haluaa tehdä ja olla rehellinen itselleen, eikä säntäillä palkan tai titteleiden perässä. Ei kannata huolestua, vaikka ei tietäisi, mitä haluaa valmistuttuaan tehdä. Koulutuspohja ei sanele koko työuraa.

Loppuun vielä sitaatti MMM Heli Paatelalta, joka työskentelee Metsä Groupissa:

"Vanhat viisaudet pätevät: kannattaa olla avoin kaikella ja avata rohkeasti itseä kiinnostavia ovia, vaikkei lopputuloksesta voisikaan olla varma. Työelämä tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia. Omalta mukavuusalueelta poistuminen ja lapsenomainen uteliaisuus opettavat huikeasti."

Pidä mieli virkeänä, riko rutiinejasi

Kävin eilen Tampereen museokeskus Vapriikissa ensimmäistä kertaa elämässäni. Yllätyin todella positiivisesti. Ei se ollut mikään homeinen paikka, jossa on muutama vanha esine vitriinissä. Siellä oli monia mielenkiintoisia näyttelyitä, kuten monipuolinen lintuaiheinen näyttely, mielenkiintoinen audio-visuaalisilla efekteillä höystetty näyttely Suomen sisällissodasta, jääkiekkomuseo ja vaikka mitä muuta mielenkiintoista. Taas kerran sitä sai tarkistuttaa omia asenteitaan ja mielipiteitään. Tämä kirjoitus sivuaa aihetta hieman. 

Urautuminen rutiineihin

Rutiinit ovat tärkeitä. Ne helpottavat suuresti elämää. Vuosien saatossa ihmiset kuitenkin urautuvat tekemään asiat aina samalla tietyllä tavalla. Muutoksesta tulee kirosana.

Ajattelepa esimerkiksi lenkkeilyä. Kun juokset uuden, pidemmän ja raskaamman reitin, aluksi se ottaa koville. Kun jatkat saman reitin juoksemista, pian kehosi tottuu siihen. Kehityt hyväksi juoksemaan tämän kyseisen reitin. Mutta sitten, kun jatkat reitin juoksemista, kehitys hidastuu ja jopa pysähtyy. Ei ole suurta hyötyä ottaa viikon ohjelmaan neljättä samanlaista lenkkiä. Määrän nostaminen ei enää kehitä, kun pysytään samalla, tutulla ja turvallisella reitillä.

Tai mietipä työelämää. Olet ehkä ollut samassa työpaikassa ja samojen työtehtävien kimpussa jo vuosia, kenties vuosikymmeniä. Olet kehittynyt hommassasi hyväksi. Teet samat asiat aina samalla tavalla. Tuskin edes mietit, miten asiat voisi hoitaa helpommin ja tehokkaammin. Näin on ollut hyvä jo vuosia, joten miksi muuttaa mitään?

Entäpä vielä yksinkertaisemmat asiat, rutiinit, kuten hampaiden peseminen? Peset varmaan suurin piirtein samanlaisella harjalla, samantyyppisellä hammastahnalla ja eritoten AINA SAMALLA KÄDELLÄ.

No, tässä kohtaa monet miettivät, että mitäs sillä on väliä, kunhan hampaat vain tulevat pestyiksi. Ei sillä tietysti juuri olekaan. Halusin vain näyttää, kuinka ihminen on tapojensa orja. Rutiineihinsa on helppo rakastua. Ruoka-aineet säilytetään aina tietyssä paikkaa jääkaapissa. Saunassa käydään tiettynä päivänä. Kahvi juodaan tiettyyn kellonaikaan. Ajat aina samaa reittiä töihin. Ei tarvitse miettiä, kun kaikki tapahtuu rutiinilla.

Kun jokin muuttuu

Kun sitten tapahtuukin jotain, mikä sotkee rutiinejasi, olet pulassa. Tie, jota ajat aina töihin, on poikki. Joudut etsimään vaihtoehtoisen reitin ja kiroat huonoa onneasi.

Joku vieras on käynyt jääkaapillasi ja järjestellyt ruoat uusille paikoille. Et löydä niitä heti ja tunnet ehkä ärsyyntymistä. Sinullahan oli selkeä systeemi, joka auttoi pitämään kaiken järjestyksessä. Sinun tyylilläsi kaikki löytyi kaapista hetkessä sinun käsiisi.

Tai saatat teloa itsesi ja parempi kätesi laitetaan pakettiin, etkä voi sitä käyttää. Silloin sinun täytyy opetella uusi taito. Nimittäin sinun on opittava pesemään hampaasi väärällä, huonommalla kädelläsi. Testaapa joskus. Havaitset, että huonommassa kädessäsi motoriikka ei ole läheskään samalla tasolla kuin paremmassa kädessäsi. Tämä on tietysti luonnollista, ja väärällä kädellä harjaaminen tuntuu todella epäluonnolliselta ainakin aluksi.

Entä, jos olet tottunut menemään lounaalle tasan kello 12 ja joku tulee pyytämään sinua lounaalle jo 11.30? Vastaatko, että sinulla ei ole vielä nälkä? Vai tuntuuko töiden keskeyttäminen tässä vaiheessa, puoli tuntia ennen tavallista aikaa, hankalalta? Tämäkin voi johtua siitä, mihin olet tottunut. Tuskin puolessa tunnissa nälkäsi kasvaa huomattavasti. Kehosi vain on tottunut siihen, että kellon lähestyessä puolta päivää se alkaa tuntemaan nälkää. Onko se sitten paha asia? En sanoisi niin, ei se välttämättä ole. Kunhan nostan esiin esimerkkejä tavallisesta arkielämästä.

Muutosvastarinta

Muutosvastarinnan käsite on ehkä tutuin organisaatioympäristöissä. Muutosprosessissa lopetetaan asioiden tekeminen vanhalla tavalla ja on omaksuttava uusia tapoja ja toimintamalleja. Tällainen tilanne saatetaan nähdä menetyksenä tai vanhasta taakasta vapautumisena. (Jalava, Urpo 2001. Esimiestyö: Valmentaminen ja uudistuminen.)

Wikipedian mukaan muutosvastarinta on muutoksen tai sen suunnittelun vastustamista ja kritisointia, joka näkyy esimerkiksi välinpitämättömyytenä, informaation torjumisena tai korostuneena itsesuojeluna. Muutosvastarinta on luonnollista. Lähes jokainen kokee jonkinasteista muutosvastarintaa. Sitä ei tarvitse hävetä.

Muutosvastarintaa siis aiheuttaa urautuminen ja lukkiutuminen omiin toimintatapoihin sekä asioiden tekeminen aina samalla tavalla. Vanha koira ei opi uusia temppuja, sanotaan. Näet vain oman tapasi tehdä asioita ja silmäsi umpeutuvat vaihtoehdoille. Sinä sanot, että sinulla on 20 vuoden työkokemus tästä hommasta, joten älä tule neuvomaan. Joku muu saattaa sanoa, että sinulla kahden vuoden työkokemus, jonka olet toistanut kymmenen kertaa!

Kun siis organisaatiossasi aletaan esimerkiksi suunnitella uuden käyttöjärjestelmän käyttöönottoa, aletaan kuulla valituksia, kuinka vaikeaa on uutta omaksua tai että entinen järjestelmä oli hyvä. Se, oliko järjestelmä oikeasti hyvä ja toimiva, saattaa olla oma subjektiivinen kokemuksesi. Olit vain oppinut käyttämään järjestelmää hyvin ja selvittämään sen ongelmat omine keinoinesi.

Voi olla vaikeaa hyväksyä sitä, että joku ulkopuolinen kävelee viereesi ja tuorein silmin asiaa tarkastellessaan toteaa, että tämän asian olisi voinut tehdä toisella tavalla, paljon nopeammin, tehokkaammin tai virheettömämmin. Koska olet noudattanut jo vuosia rutiinejasi, et ole ehkä edes tullut ajatelleeksi moista parannusta. Moinen nostaa karvasi pystyyn. Eihän se nyt noin mene. Ei se noin helppoa ole. Minä ainakin toimin näin, kun olen aina näin toiminut.

Mutta käykö se perusteluksi mihinkään, että on aina näin toimittu? Mielestäni ei todellakaan. Jos ei liikuta eteenpäin, niin yleensä aletaan liikkua taaksepäin. Esimerkkinä tästä käy matkapuhelinyhtiö Nokia. Yhtiössä tuudittauduttiin omaan erinomaisuuteen samalla, kun kilpailijat toimivat innovatiivisesti ja dynaamisesti. Loukku syntyy, kun ollaan paikallaan liian kauan. Niin se vain on, että dinosaurukset ja muut paikalleen kivettyneet fossiilit kuuluvat historiaan.

Liiku eteenpäin, pysy virkeänä

Mieti, koska olet viimeksi oikeasti tehnyt jotain uutta ja erilaista ensimmäistä kertaa tai jonkin asian täysin uudella tavalla? Niinpä, siitä saattaa olla jo vuosia.

Omalla suhtautumisella voi vaikuttaa siihen, kuinka haastavana muutokset kokee. Uuden oppiminen ja asioiden tekeminen uudella tavalla pitää mielen virkeänä. Testaa vaikka. Juokse se vakiolenkkisi ensi kerralla toiseen suuntaan. Etsi uusi reitti työmatkallesi. Voit yllätykseksesi löytää nopeamman tai ainakin mielenkiintoisemman reitin. Pese hampaat väärällä kädellä, sekin kehittää aivojasi. Kysy kollegaltasi, miten hän tekee jonkin tietyn tehtävän. Hänellä voi olla antaa sinulle aivan uusi ja työtäsi helpottava tapa tehdä.

Vastoin yleistä uskomusta aivoja voi muokata ja muuttaa tekemällä ja kokeilemalla erilaisia asioita eri elämän osa-alueilta. Aivot kehittyvät vielä vanhemmallakin iällä. Vanha koirakin siis voi tosiasiassa oppia uusia metkuja, jos haluaa. Tärkeintä on, että tekee uusia asioita tai asioita uudella tavalla. Lupaa siis itsellesi koettaa jotain uutta juttua kerran joka kuukausi. Tee se omaksi parhaaksesi. Sillä tavalla mieli pysyy virkeämpänä ja opit kenties uutta. Se auttaa aivojasi tekemään parempia päätöksiä, ratkaisemaan ongelmia ja torjumaan stressiä.

Rakkaiden rutiiniesi rikkominen voi sattua, mutta samalla silmäsi saattavat avautua näkemään uutta.  

Tähän loppuun vielä Alivaltiosihteerin sketsi muutosvastarinnasta.

Pörssivero ei osu maaliinsa

Euromaat kaavailevat käyttöönotettavaksi 0,1 prosentin veroa jokaisesta osake- ja velkakirjakaupasta perittäväksi. Se on pieni prosentti miljardeilla keinotteleville, pörssimaailmaa keikuttaville. Sen sijaan se on suuri summa tavalliselle piensijoittajalle, jonka tuottoihin kaupankäyntikulut vaikuttavat huomattavasti.

Nina Bromström kirjoittaa Kauppalehdessä (12.10.2012), että Ranskassa elokuussa käyttöönotettu pääomavero on jo kuihduttanut pörssikauppaa Pariisin pörssissä 15 prosenttia sijoittajien siirtyessä muiden maiden pörsseihin. 

Esimerkiksi Nordnet varoittelee, että transaktiovero lankeaa maksettavaksi tavallisille suomalaisille piensijoittajille ja osakesäästäjille. Yksityishenkilön kaupankäyntikulut saattavat kohota jopa kaksinkertaisiksi veron myötä. 

Suomessa makuutetaan muutenkin suuria summia pankkitileillä. Kallis kaupankäynti ei ainakaan lisää houkutusta laittaa rahaa suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeisiin. Näin ei tueta kotimaista omistusta ja estetä osinkojen ja päätösvalla virtaamista Suomesta ulkomaille. Lopulta kaupankäynti Helsingin pörssissä saattaa kuihtua ja yhtiöt siirtyä ulkomaisiin pörsseihin, jos vero ei kosketa kaikkia.

Jyrki katainen taas on huolissaan siitä, että rahoitusalan työpaikat katoavat Suomesta pankkien mukana muihin maihin, jos naapurimaat eivät ole mukana verossa. 

Transaktiovero kuulostaa hienolta ja hyvältä asialta. Vaikuttaa siltä, että näin saadaan pörssikeinottelu kuriin ja maailmantalous takaisin radalleen. Ongelmana on kuitenkin, että kaikki muutkin joutuvat maksamaan veron kuin "pahat ja ahneet" keinottelijat. Lisäksi näillä on mahdollisuus siirtyä pois kalliimman kaupankäynnin maista toisin kuin useilla piensijoittajilla. Pörssivero ei siis osu maaliinsa, vaan rankaisee pahiten erityisesti tavallisia osakesäästäjiä, jotka ostavat osakkeita suhteellisen pienissä erissä.

Predictive Value Theory (W. Sharpe et al.)

Petri Vehmasen kurssimateriaali ja luennot ovat lähteenä.

William Sharpen lähestymistavassa noudatetaan empiirisen tieteen ideaalia, jolloin ennustekyky ratkaisee teorioiden ja mallien hyvyyden. Tässä lähestymistavassa kytkentä empiriaan tapahtuu sen perusteella, miten rahoitusmarkkinat reagoivat annettuun tilinpäätösinformaatioon. Laskentatoimen metodeita arvioitaessa ja valitessa siis havainnoidaan näitä reaktioita. Tämä suosii metodeita, joilla on suora yhteys markkinahintaan. 

Kantava idea on siis se, että laskentatoimen tuottaman informaation tulisi olla linjassa sen kanssa, mitä markkinoilla on havaittavissa. 

Tässä oletetaan laskentatoimella olevan kaksi tavoitetta:

- niukkojen resurssien optimaalinen allokointi, jolloin laskentatoimi auttaa sijoittajia, ja

- auttaa sijoittajia muodostamaan portfolio, josta epäsystemaattinen riski on saatu hajautettua pois. Sijoittajille siis tarjotaan heidän tarvitsemaansa tietoa. 

The Exit Value Theory of Income (by Sterling)

Lähteenä Petri Vehmanen (2012) luennot ja kurssimateriaali.

Sterlingin mukaan vallalla oleva laskentatoimi on taitoa, mutta ei tiedettä, koska laskentatoimi määrittelee käsitteensä eri tavoin kuin missään muussa empiirisessä tieteessä tehdään. Seuraavat käsitteet on eroteltava toisistaan:

1. sovinnaissäännöt eli konvektiot ja empiiriset lait (lainalaisuudet, säännönmukaisuudet)

2. ennusteet ja mittaustulokset

3. jakamisella saadut suureet eli allokaatiot ja mittaustulokset.

1. Sovinnaissäännöt (sopimukseen perustuvat menettelyt) vs. empiiriset lait

Konventioiden tulisi vaikuttaa ainoastaan informaation esittämistapaan, ei sisältöön. Esimerkiksi ei voida sopia, että putoamiskiihtyvyyden kaava on eri USA:ssa ja EU:ssa. Laskentatoimi poikkeaa tästä. Esimerkiksi poistomenettelyn valinta on sovinnaissääntö, vaikka se vaikuttaa voiton määrään. Esitetty voitto siis on kiinni siitä, mitä sovitaan. Saman yrityksen voitto voi riippua siitä, kuka sitä laskee. 

Ei ole voitu kehittää kriittistä koetta, joka kertoisi kenen laskentatapa vastaa parhaiten käytännön havaintoja. Esim. piin likiarvoa ei voida sopia kolmoseksi, laskentatoimessa taas on useita sopimuksenvaraisia asioita.

2. Ennusteet vs. mittaustulokset

Saattaa olla meno-tulon-kohdalle -periaatteen syytä, että laskentatoimen käsitteet, joita on luultu ja jopa määritelty mittaustuloksiksi ovatkin ennusteita. Esimerkiksi poisto on ennuste, ei mittaustulos.

Mittaaminen voi olla määrällistä havainnointia tai numeraalien liittämistä kohteisiin minkä tahansa sääntöjen mukaan. Jälkimmäinen on valikoitunut laskentatoimen mittaamisen lähtökohdaksi ja tästä Sterling ei pidä. Ensin mainittu edellyttää voiton mittaamisen yhteydessä kolmea seikkaa:

- tarkasteltava kohde on määriteltävä (voiton idea)

- määrän pitää olla yhteydessä kohteeseen

- empiiristä mittausta pitää tehdä

Tulonodotukset tai taloudelliseen pitoaikaan perustuvat voitot ja poistot eivät voi olla tiukan määritelmän mukaan mittaustuloksia, koska ne eivät perustu havaintojen tekemiseen, sillä tulevaisuutta on mahdoton havaita. Poistot ja voitot ovat vain ennusteita yrityksen elinajalta, myös aiempien tilikausien poistot ja voitot. 

3. Allokaatiot vs. mittaustulokset

Allokaatio-ongelma ei ratkea Sterlingin mukaan, vaikka tuntisimme tulevaisuuden varmasti.

Jotta tilinpäätösinformaatio olisi empiirisen tieteen mukaan koeteltua faktaa, kolmen asian tulisi laskentatoimessa muuttua:

1. Käsitteiden muodostaminen tulisi omaksua tieteellisestä tieteestä. Empiiristen lakien löytyminen pitäisi edes periaatteessa olla mahdollista. 

2. Tieteellisiä hypoteeseja pitäisi määritellä. Kaikkien hypoteesien tulisi olla mitattavissa. 

3. Mittaamisen haaste olisi hyväksyttävä. 

Sterlingin johtopäätökset olivat seuraavanlaisia:

- hyvätään hankintahintainen arvostaminen ja meno-tulon-kohdalle -periaate

- määritellään mitattavissa oleva attribuutti, esimerkiksi exit-arvo (rahamäärä, joka saadaan välittömästi myynnistä.

- tämä johtaa tieteelliseen teoriaan

- poisto on vähentyminen assetin exit-arvossa

- exit-arvon etu on, ettei tarvitse laskea menneitä, nykyisiä ja tulevia arvoja, joten vertailtavuus paranee.

Sterlingin lähestymistapaan liittyy seuraavia ongelmia:

- exit-hinnat voivat vaihdella paljon (saatetaan raportoida realisoitumattomia voittoja ja tappioita)

- exit-hintoja ei välttämättä saada, jos markkinat assetille ovat huonot

- exit-hinta voi pudota nollaan

- exit-hinnat eivät ole relevantteja sijoittajille

- exit-hinnat eivät ole yksiselitteisiä, esim. eri hinta eri markkinoilla.