Neilimo: Taloushallinto liiketoiminnan johtamisen tukena, osa 2

Kari Neilimo esitteli luennossaan 22.2.2013 case-esimerkkeinä S-ryhmän ja Ylen.

Case S-ryhmä

S-ryhmä on strateginen verkosto, jonka muodostavat alueosuuskaupat ja SOK tytäryhtiöineen. Jäsenten omistaman S-ryhmän tehtävä on tuottaa palveluja ja etuja asiakasomistajilleen. Jäsen on asiakas, omistaja ja yhteistyökumppani samanaikaisesti. Tämä on S-ryhmän ainoa kilpailuetu, differoiva tekijä, sillä muilla ei ole vastaavaa.

Neilimon mukaan yrityksen johdon on kyettävä sanomaan, mitkä ovat heidän yrityksensä kilpailuedut. 95 prosentissa tapauksista yritysjohtaja ei kuitenkaan osaa tätä määritellä, mikä on yllättävää ja myös huolestuttavaa!

Tiedolla johdettu ryhmä

”S-ryhmän toimintamalli perustuu kustannustehokkaaseen liiketoimintamalliin, arvoketjujen tehokkaaseen johtamiseen sekä asiakkuuksien hallintaan ja vahvaan alueelliseen identiteettiin.”

S-ryhmä on strateginen kokonaisuus, jossa pitää pystyä tarkastelemaan esimerkiksi Tammelan Salea ja koko S-ryhmää sekä kaikkea siltä väliltä. Tämä on ohjannut taloushallinnon kehittämistä.

Taloushallinnolla on S-ryhmässä oma strategiansa, tukipalveluiden strategia, mikä on harvinaista yrityksissä. Taloustoiminnoissa harjoitetaan ketjuyhteistyötä, ja pyritään standardoituihin menettelytapoihin ja kustannustehokkuuteen.

Taloushallinnon järjestelmäkokonaisuus uudistui S-ryhmässä vuosina 2005-2008. Talousjärjestelmäkanta (arkkitehtuuri) uusittiin silloin.

SAP (toiminnanohjausjärjestelmä eli ERP) toimii perusjärjestelmänä S-ryhmässä. IBM On Demand on tärkeä arkistointijärjestelmä myös johtamisen kannalta, se on merkittävä strategisen johdon järjestelmä. Idea löydettiin aikoinaan kunnista, joissa sellaista käytettiin pöytäkirjojen yms. arkistointiin, koska niiden piti olla kaikkien saatavilla.

Hyperion-raportointi mahdollistaa sen, että tiedon tulkinta tapahtuu yksiköissä, kun taas taloushallinnon palvelukeskus murskaa dataa ja tuottaa raportteja. Monidimensionaalista raportointia on tuettava, kun halutaan tukea johtamista. Tämä ei kuitenkaan ole monelle yritykselle mahdollista.

Asiakkuusjärjestelmät

S-ryhmä on panostanut asiakkuuksien hallinnan järjestelmään nimeltä BOA (Bonus-omistajuus-asiakkuus). Se on suurin yksittäinen kaupan tietojärjestelmä Suomessa koskaan, sen kustannukset olivat 30 miljoonaa euroa. Se kerää tietoa S-etukortin käyttäjistä, jotka muodostavat S-ryhmän asiakkaista noin 80 prosenttia.

Yksilötiedoista on luotu 16 erilaista asiakasryhmää (sosioekonominen jako), joiden asiakaskäyttäytymistä (esimerkiksi milloin ostetaan, mitä ostetaan ja miten asiakkaat liikkuvat) seurataan.

Koko Suomi on jaettu kartalla (kaupunkialueella 250m x 250m, maaseudulla 5km x 5km) alueisiin. Järjestelmän avulla tehdään ennustetta, missä asiakkaat liikkuvat ja mihin aikaan. Yksilökohtaista tietoa eli kenenkään asiakkaan henkilökohtaista tietoa ei käytetä tämän tietyn asiakkaan tunnistamiseen.

Tavarakierron ennustaminen on suunniteltu siten, että ostajien haluama tuote tulee hyllylle noin neljä tuntia ennen asiakkaan saapumista liikkeeseen. Ennustemallin avulla optimoidaan hyllyjen täyttöä. Menneisyystiedon kerääminen ja hyödyntäminen on siis S-ryhmällä hyvin hallussa.

Ennustetarkkuus korkea, koska asiakasomistajia on paljon. Tulevaisuuden ennustaminen taas liittyy esimerkiksi tutkimuksiin ja tilastoihin. Niillä selvitetään mm. mitä puutteita on tarjonnassa. Puutetietojen kautta syntyi Terra-konsepti.

Kanta-asiakasjärjestelmän menestyksen lähtökohtana on ollut se, että osuuskunnan on ollut pakko pitää jäsenrekisteriä. Siksi S-ryhmä on kehittynyt maailman 3-5 parhaan joukkoon tällä osa-alueella. Myös muita toimijoita on benchmarkattu. Neilimon mukaan Tesco, Carrefour ja Kesko ovat hyviä, mutta WalMart huono tässä suhteessa.

Suomen kaupan kilpailuetu on siis asiakkuuksien hallinnassa (Customer Relationship Management, CRM), sillä täällä ei koskaan saavuteta volyymietuja. Esimerkiksi erään kiinalaisen farkkutehtaan kahden ja puolen päivän tuotos oli 500.000 kappaletta farkkuja, joka olisi ollut S-ryhmän vuodessa myymä määrä farkkuja. S-ryhmä ei siis onnistunut neuvottelemaan suurostaja-alennusta tämän tehtaan farkuista. Tosin hinta oli muutenkin vain 3 euroa per farkut.

Koska vähittäiskauppa on volyymibisnes, hinnat nousevat, jos kauppaa pilkotaan pienempiin osiin. Tämä näkyy kyluttajien kukkarossa. Neilimo arvioi, että jos markkinoilla olisi paljon pieniä toimijoita, hinnat olisivat 20 prosenttia korkeammat.

Ostamisen kustannus on 70 prosenttia tavaran hankintahinnasta vähittäiskaupassa, jolloin kaupan kate on noin 20-30 prosenttia. Katteiden ollessa alhaiset, tuotot on tehtävä korkealla volyymillä.

S-ryhmällä keskitetty hankinta on 70 prosenttia, joten paikallisesti hankittavien tuotteiden osuus on silti suuri. Neilimon mukaan kuka tahansa pientuottaja saa tuotteensa S-ryhmän kauppoihin, jos toiminta on muuten kunnossa.

Kaupan alalla Suomessa alalletulon kynnys on korkea, koska uusi tulokas tarvitsee esimerkiksi oman terminaalin. Suomalainen kauppa ollut tehokas, joten isojen ulkomaisten ketjujen ei ole kannattanut tänne tulla. Niiden pitäisi saada 15 prosentin markkinaosuus saavuttaakseen tarvittava kannattavuuden taso. Ulkomaiset suuryritykset ovat ilmeisesti laskeneet, että Suomeen ei kannata investoida.

S-ryhmällä on digitaaliset hyllykartat. Kun kiertonopeus muuttuu esimerkiksi hiihtolomalla Ivalon S-marketissa, digitaalinen hyllykartta huolehtii tavaran kiertonopeuteen liittyvillä laskelmilla, että oikea määrä oikeita tuotteita toimitetaan kaupan hyllyille. Tässä on Neilimon mukaan kyseessä maailmanluokan innovaatio.

Taloushallinto

Tavoitetila ohjaa S-ryhmän taloushallintoa kokonaistehokkuuteen, kustannussäästöihin ja kustannustehokkuuteen. Tavallisesti yritykset eivät ole asettaneet taloushallinnolle tavoitetilaa.  Taloushallinnossa pitäisi olla tehokkuustavoitteita, mutta silti niitä harvoin on.

SOK-yhtymä käyttää rullaavaa suunnittelumallia. Suunnittelua ohjaavat yhtymän strategiaprosessi ja sen tulokset. Rullaavan suunnittelun perusosat ovat vuosittain viiden vuoden jaksolle laadittava investointiohjelma ja tulostavoitetasosuunnitelma, vuosibudjetointi ja kuluvan vuoden vuosituloennusteet. Viisivuotissuunnitelma käsittää investointiohjelman ja tulostavoitetasot. Budjetointi tapahtuu periaatteessa build-up -menetelmällä, mutta organisaation seuraava ylempi johto toimii raamittajana. Taloushallinto avustaa hyvää johtamista.

Taloushallinnon palvelukeskus tuo S-ryhmälle säästöjä, keskittäminen kannattaa tässäkin asiassa. Yleisesti on havaittu noin 20-40 prosentin säästöjen toteutumia. Negatiivisena vaikutuksena on se, että nyt samanlaiset ihmiset kerääntyvät samaan paikkaan taloushallinnon palvelukeskukseen, jolloin keskusteluyhteys liiketoimintayksiköiden kanssa katkeaa.

Yleisradion talousohjaus

Yleisradion missio on vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria tarjoamalla kaikille tietoa, sivistystä, oivalluksia ja elämyksiä. Tavoitteena on palvella kaikkia suomalaisia, tuottaa arvoa yhteiskunnalle ja olla media-alan paras osaaja.

Strategisia tavoitteita kuvastaa lukusarja 100 - 90 - 80. Se tarkoittaa tavoitteena sitä, että 100 prosenttia suomalaisista käyttää vuosittain Ylen palveluita, tyytyväisyys niihin on 90 prosenttia ja päivittäin Ylen palveluita käyttää 80 prosenttia suomalaisista. Tavoitteet eivät vielä toteudu, sillä esimerkiksi markkinaosuus nuorten aikuisten keskuudessa pieni.

Yle on SBA-tyyppinen organisaatio, jossa on viisi aluetta: Julkaisut, Uutis- ja ajankohtaistoiminta, Luovat sisällöt, Svenska Yle ja Tuotannot.  Ylen tavoitteena noudattaa raportoinnissaan listayhtiöille suunnattua vuoden 2008 Corporate Governance -hallinnointikoodia. Sitä noudatetaan 99 prosenttisesti.

Taloushallinto Ylessä edelleen painottunut perusraporttien tuottamiseen. Vuonna 2012 taloushallinnon raportointijärjestelmät ja asiantuntijat eivät onnistuneet ennustamaan sitä, että budjetissa ei pysytä. Vuoden viimeisen neljänneksen aikana tulikin yllättäen 15 miljoonaa euroa voittoa, kun tavoitteena oli nollatulos. Yle-vero tuo n. 25 miljoonaa lisää vuoden 2013 budjettiin verrattuna vuoteen 2012. Yle joutuu kuitenkin vuoden alkuvaiheessa rahoittamaan toimintaansa lainalla, sillä verotulot alkavat kilahdella Ylen kassaan vasta myöhemmin vuoden aikana. 

Ylen taloutta ohjaavat mm. sen strategia, lupaukset, lainsäädäntö, viranomaisvaatimukset ja -valvonta, hyvä hallintotapa, benchmarkkaus. Toiminnan suuntaviivat päätetään vuosittain 1+2 vuodeksi. Tuotekannan tarkastelu tehdään asiakkuuslähtöisesti 3-5 kertaa vuodessa sisältökokonaisuuksittain. Tässä tarkastelussa huomioidaan myös muut ohjelmatoimintaan liittyvät kustannukset. Tuotteet taas suunnitellaan rullaavasti.

Yhtenä Ylen talouden strategisena tavoitteena on kehittää ennakoivaa ajattelua talouden tasapainon ylläpitämiseksi jopa lyhyellä tähtäimellä. Lisäksi varmistetaan kilpailukykyisin ja edullisin/tehokkain vaihtoehto talouden osa-alueen kumppanuuksiin ja palveluiden hankintaan. Yle myös panostaa talouden järjestelmien tiedon oikeellisuuteen,  riittävyyteen ja hyödynnettävyyteen. Yle aikoo myös viestiä ennakkoluulottomasti taloudesta.

Neilimon mukaan Ylen taloushallinnon pääjärjestelmissä on kehittämistä, koska ne eivät ole ajan tasalla. Vuonna 2013 Ylen taloushallinnossa panostetaan mm. tiedon laatuun ja riittävyyteen, talousohjaukseen ja -seurantaan rullaavassa suunnittelussa, tuotekustannuslaskentaan, tehokkuuteen ja sen mittaamiseen ja käyttöomaisuuden hallintaan. 

Neilimo: Taloushallinto liiketoiminnan johtamisen tukena, osa 1

Vuorineuvos, KTT Kari Neilimo (s. 1944) on toiminut Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) pääjohtajana sekä Yleisradion ja Tampereen yliopiston hallitusten puheenjohtajana. Hän on arvostettu johtamiskouluttaja erityisalanaan strateginen johtaminen, mikä näkyi myös hänen taloushallinnon luennossaan Tampereen yliopistolla 22.2.2013. 

Luennon aiheena oli taloushallinto liiketoimintajohtamisen tukena ja julkaisenkin tässä luentopäiväkirjani hieman muuteltuna.

Miten taloushallinto tukee johtamista?

Taloushallinnolla on monta erilaista roolia yrityksissä eli se on monikerroksinen funktio. Talous muuttuu jatkuvasti, ja tämä nopea muutos asettaa haasteita liiketoiminnalle sekä taloushallinnolle. Esimerkiksi liiketoiminnan digitalisoituminen vaikuttaa yritysten taloushallintoon.

Tieto tulee tietojärjestelmiin nykyisin bittimuodossa. Tämä mahdollistaa raporttien moninaistaminen ja niiden monidimensionaalisuuden, jolloin saadaan tuotettua parempia raportteja. Tämä on myös haaste, koska on mietittävä, millaisia raportteja yritysjohto tarvitsee.

Taloushallinnon luomien mahdollisuuksien hyödyntämiseen on uusia työkaluja, mutta Neilimo kyseenalaistikin sen, löytyykö yleisjohdosta taloushallinnon ymmärrystä?

Yrityksiä saatetaan edelleenkin hänen mielestään johtaa erilaisten kustannusten (esimerkiksi palkka- ja henkilökustannukset tai poistot) avulla, kun todellisuudessa pitäisi johtaa toimintoja. Historiadataa analysoimalla voidaan oppia, mutta ei johtaa.

Talousjohtamisen toiminta orientoituu yhä enemmän liiketoiminnan tukemiseen. Yrityksen taloustoiminnot on jaettu liiketoiminnan päätöksenteon tukeen sekä ”taloushallinnon tuotantoprosessien” ja talousraportoinnin tehokkaaseen tuottamiseen ja käyttöön talousjohtamisessa.

Taloushallinnon muutosdraiverit

Taloushallinnon kenttään vaikuttavia tekijöitä, muutosdraivereita, on useita. Ensimmäinen on kilpailuympäristön globalisoituminen, kansainvälinen liiketoiminta, business-mallit ja tiedolla johtaminen.  Tiedosta on tullut strateginen menestystekijä. Taloushallinnon ja johtamisen välillä piilee paradokdi: Taloushallinto kuuluu tukijärjestelmiin, vaikka hyvä taloushallinnon tietojärjestelmä tukee liiketoimintaa ja voi olla aito kilpailutekijä.
Toinen taloushallinnon muutosdraiveri on johtamisjärjestelmien muuttuminen kohti tulosyksikkö- ja prosessiorganisaatioita. Monet taloushallinnon järjestelmät ovat vanhanaikaisia, eivätkä sovellu toimimaan nykyisessä maailmassa.

Esimerkiksi raportointia tehtäessä jako kolmeen, entiteettiin, strategiseen liiketoimintayksikköön (Strategic Business Unit, SBA) ja maantieteelliseen alueeseen aiheuttaa sen, että kolmanteen dimensioon siirryttäessä laskentatoimen raportointi putoaa pois. Monidimensionaalinen laskenta siis puuttuu, mikä on selvä taloushallinnon raportoinnin kehittämisen alue Neilimon mukaan.

Kolmas muutosdraiveri on informaatioteknologian ja digitalisoinnin hyödyntäminen myös talousjohtamisessa.

Neljäs muutosdraiveri on se, että fokus on yhtä aikaa strateginen, taktinen ja operatiivinen. Nämä kaikki tekijät aiheuttavat muutoksen taloushallinnon roolissa ja työvälineissä sekä taloushallinnon henkilöstön osaamisvaatimuksissa.

Taloushallinnon rooli muuttunut taloudellisen tiedon tuottajasta taloushallintoa ja yleistä johtamista avustavaksi toiminnaksi. Laskentatoimen asiantuntijan (raportoinnin tuottaminen) rooli on ensin kehittynyt kohti taloushallinnon esimiehen ja johtajan roolia (raporttien analysointi, controller).

2000-luvulla taloushallinto nähdään liiketoimintasuuntautuneena toimintana (strategic controller, member of management Board), jossa avustetaan strategista, taktista ja operatiivista johtamista.

Analysoiminen ja johtaminen ovat tärkeitä toimintoja

Taloushallinto pitää sisällään tiedon tuottamisen yrityksen taloudesta ja tuotetun tiedon kytkemisen talouden ohjaamiseen sekä liiketoimintalähtöiseen johtamiseen. Kyky analysoida ja johtaa on kuitenkin johtajilla usein puutteellinen.

Jopa kauppatieteiden maistereiden asiantuntemus taloudesta on heikko, sanoi Kari Neilimo viitaten lähinnä muihin kuin laskentatoimeen ja taloushallintoon suuntautuneisiin johtajiin.

Hänen mukaansa johtajat eivät kykene näkemään, mitä numerot kertovat. Laskentatoimen osaamisesta onkin aina hyötyä analysoitaessa dataa missä tahansa tehtävissä. Silloin ”kartan katsomisen lisäksi pystyy myös lukemaan sitä”.

Taloushallinnon alue on ”keskivartalolihava” eli taktisen johtamisen osa-alueeseen on panostettu paljon. Budjettiohjaus on kunnossa eli budjettien tekeminen, analysointi ja seuranta toimii yrityksissä.

Strategisen johtamisen taso ja tiedon tuottaminen ovat sen sijaan heikommissa kantimissa. Jos johdolla ei ole halua saada käsiinsä erilaisia raportteja, ei taloushallinnolla ole intoa tuottaa niitä.

Toinen epäselvä osa-alue on tuotteen tai palvelun kustannuslaskenta. Se näyttää olevan tänä päivänä samanlaista kuin se oli 1940-luvulla.

Kustannuslaskennassa ei kuitenkaan ole mahdollista löytää lopullista totuutta, vaan se on aina määritelmäkysymys. Kustannuslaskennassa tehtävät ratkaisut ovat subjektiivisia, koska yhteisten kustannusten kohdistaminen perustuu tehtyihin ratkaisuihin. Toisaalta absoluuttista totuutta ei tarvitse edes tavoitella.

Talousjohtamisen tasot ovat siis:
-    Strateginen talousjohtaminen, joka käsittää kuvan koko yrityksen taloudesta, talouden analyysit ja ennusteet sekä liiketoiminta-alueet sijoitussalkkuna. Tämä tähtää mm. strategisen edun etsintään.
-    Taktinen talousjohtaminen viittaa budjettijohtamiseen eli eksakteihin taloustavoitteisiin ja niiden kytkemiseen strategisiin tavoitteisiin.
-    Operatiivinen talousjohtaminen tarkoittaa talousohjausta, raportointia ja toimintaa.

Konsernitilinpäätös, osa 1

Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen. 

SWOT-analyysi

SWOT-analyysiä (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats) eli vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien arvioimista voidaan käyttää monenlaisiin tarkoituksiin. Kohteena voi olla esimerkiksi yrityksen oma toiminta. Analyysiä tehtäessä on tärkeää rajata, mitä kulloinkin arvioidaan, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia. SWOT-analyysiä tehdessä havaitaan usein, että asia voi olla samaan aikaan sekä vahvuus, heikkous, uhka että mahdollisuus. Tämä johtuu siitä, että asioiden arvioiminen on subjektiivista. Ihmiset voivat nähdä asiat eri tavoin.

Sisäiset vahvuudet (Strengths)	Sisäiset heikkoudet (Weaknesses)
Ulkoiset mahdollisuudet (Opportunities)	Ulkoiset uhat (Threats)

                          SWOT-analyysialusta

SWOT-analyysin lopputuloksen sekavuutta voidaan vähentää laatimalla kaksi analyysitaulukkoa, jolloin toiseen laitetaan nykyhetkeä koskevat ja toiseen tulevaisuuteen liittyvät asiat. Näitä kahta taulukkoa vertailemalla saadaan asioista selvempi kuva. Analyysin pohjalta voidaan tehdä päätelmiä, miten vahvuuksia voidaan käyttää hyväksi, miten heikkoudet muutetaan vahvuuksiksi, miten tulevaisuuden mahdollisuuksia hyödynnetään ja miten uhat vältetään. Tuloksena saadaan toimintasuunnitelma, mitä millekin asialle pitäisi tehdä.

Lähde: Lindroos & Lohivesi: Onnistu strategiassa (2004, s. 217-218)

IASB: Tilinpäätöksen viisi perustekijää

Tässä tekstissä esitellään IASB:n taloudellisen raportoinnin käsitteellisen viitekehyksen (The Conceptual Framework for Financial Reporting) tilinpäätöksen viisi perustekijää (The Elements of Financial Statement). IASB:n viitekehys toimii pohjana IFRS-standardeille.

Tilinpäätöksen viisi perustekijää

IASB:n (International Accounting Standards Board) taloudellisen raportoinnin käsitteellisen viitekehyksen mukaan tilinpäätöksestä löytyy viisi elementtiä, perustekijää.

Välittömästi raportoivan entiteetin taloudellisen aseman määrittämiseen liittyvät perustekijät ovat taseen varat (assets), velat (liabilities) ja oma pääoma (equity).

Välittömästi toiminnan tuloksen määrittämiseen liittyvät perustekijät ovat tuloslaskelman tuotot (income) ja kulut (expenses).

Nämä viisi perustekijää on määritelty taseen varojen kautta.

Varat ovat aikaisempien tapahtumien johdosta entiteetin omistuksessa olevia resursseja, joiden ansiosta odotetaan, että tulevaisuudessa taloudellista hyötyä virtaa yritykseen.

Velka on menneisyyden tapahtumista aiheutunut velvoite, jonka takia odotetaan taloudellista hyötyä virtaavan pois entiteetistä tulevaisuudessa.

Oma pääoma on jäännösintressi, kun varoista on vähennetty velat.

Tuotot ja kulut ovat tilikauden aikana tapahtuvaa taloudellisen hyödyn lisäystä tai vähenemistä, joka ei johdu pääoman lisäsijoituksista tai palautuksista omistajille.

Perustekijät kirjataan kirjanpitoon, kun taloudellista hyötyä tulee entiteettiin tai lähtee entiteetistä ja hankintahinta tai jokin muu arvo voidaan määrittää luotettavasti.

Varat

Varat ovat aikaisempien tapahtumien johdosta entiteetin omistuksessa olevia resursseja, joiden ansiosta odotetaan, että tulevaisuudessa taloudellista hyötyä virtaa yritykseen. Tulevaisuuden taloudellinen hyöty liittyy varojen osalta siihen, että niillä on kyky vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti entiteettiin tulevaan rahavirtaan.

Varat voivat myös vähentää rahan virtaamista ulos entiteetistä esimerkiksi, jos uusi tuotantomenetelmä alentaa tuotantokustannuksia. Entiteetin varojen tarkoitus on usein tuottaa hyödykkeitä tai palveluja asiakkaiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Tästä tarpeentyydytyksestä asiakkaiden pitäisi olla valmiita maksamaan ja siten tuoda kassavirtaa entiteettiin.

Sen lisäksi että varoja voidaan käyttää tuotteiden tai palveluiden tuottamisessa, varoja voidaan vaihtaa toisiin varoihin, varoja luovuttamalla voidaan kuitata velkoja tai varoja voidaan jakaa entiteetin omistajille. Varat voivat olla joko aineellisia (rakennukset ja tavarat) tai aineettomia (patentit ja tekijänoikeudet).

Velat

Velka on menneisyyden tapahtumista aiheutunut velvoite, jonka takia odotetaan taloudellista hyötyä virtaavan pois entiteetistä tulevaisuudessa.

Taseen velat on määritelty varojen vastakohdiksi.

Oma pääoma

Oma pääoma on jäännösintressi, kun varoista on vähennetty velat. Vaikka oma pääoma luokitellaan jäännökseksi (residual), se voidaan jakaa alaluokkiin taseessa.

Esimerkiksi yrityksen ollessa kyseessä oma pääoma voidaan jakaa sijoitettuun omaan pääomaan, jakamattomaan voittoon ja muihin oman pääoman rahastoihin. Tällainen jaottelu voi olla relevanttin päätöksentekijän kannalta.

Taseessa esitettävä oman pääoman määrä riippuu varojen ja velkojen arvostamisesta. On tavallista, että taseessa esitettävä oman pääoman määrä eroaa entiteetin osakkeiden markkinahinnasta tai siitä määrästä, joka saataisiin, kun kaikki entiteetin varat myytäisiin paloiteltuina tai koko entiteetti myytäisiin huomioon ottaen jatkuvuuden periaate.

Tuotot ja kulut

Tuotot ovat tilikauden aikana tapahtuvaa taloudellisen hyödyn lisäystä, kun varoja virtaa entiteettiin tai velat vähenevät. Tuotot ovat oman pääoman lisäystä, joka ei johdu oman pääoman lisäsijoituksista entiteettiin.

Kulut ovat tilikauden aikana tapahtuvaa taloudellisen hyödyn vähenemistä, kun varoja virtaa entiteetistä. Nettovarallisuus siis vähenee, mutta tämä ei johdu pääoman palautuksist sijoittajille.

Tuotot ja kulut ovat voiton mittaamiseen läheisesti liittyviä käsitteitä, jotka voidaan esittää tuloslaskelmassa eri tavoin, jotta ne parhaiten hyödyttäisivät taloudellista päätöksentekoa.

Tuotot ja kulut voidaan esimerkiksi jakaa entiteetin tavallisesta toiminnasta syntyneisiin ja muihin. Näin voidaan paremmin arvioida entiteettiin tulevaisuudessa generoituvia kassavirtoja.

Tuottoihin sisältyvät niin liikevaihto (revenue) kuin muista seikoista johtuva taloudellinen kasvu (gains). Liikevaihto sisältää myynnin, korot, osingot, rojaltit ja vuokrat. Taloudellista hyötyä voi virrata entiteettiin myös muussa muodossa johtuen tavallisesta liiketoiminnasta tai muusta, kuten pitkäaikaisen varan arvonnoususta.

Entiteetin tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvia kuluja ovat mm. myynnin kustannukset, palkat ja poistot. Kuluihin sisältyy myös realisoitumattomia menoja, jotka saattavat johtua esimerkiksi valuuttakurssieroista.

Kaikkia tuottoja ja kuluja ei kirjata tuloslaskelmaan. Esimerkiksi uudelleenarvostuksen takia syntyvät oman pääoman muutokset sisällytetään omaan pääomaan pääoman säilyttämiseen liittyvinä oikeisuina (capital maintenance adjustment) tai uudelleenarvostusrahastoina (revaluation reserves).

Lähde: The Conceptual Framework for Financial Reporting 2010

Oma pääoma IFRS-maailmassa

Oman pääoman käsittelylle ei ole omaa IFRS-standardia. Käsitteellinen viitekehys määrittelee oman pääoman varojen jäännökseksi sen jälkeen, kun kaikki velat on vähennetty. IAS 32 määrittelee oman pääoman ehtoinen instrumentin miksi tahansa sopimukseksi, joka osoittaa oikeutta osuuteen yhteisön varoista sen kaikkien velkojen vähentämisen jälkeen.  

Oma pääoma voi olla myös rahoitusinstrumentin komponenttina. Se, sisältääkö rahoitusinstrumentti oman pääoman komponentin, jää rahoitusinstrumentin liikkeeseenlaskijan arvioitavaksi. Luokittelu tehdään alkuperäisen kirjanpitoon merkitsemisen yhteydessä. 

Yhdistelmäinstrumenteilla (esim. joukkovelkakirjalainoilla) on ominaisuus, että usein ne synnyttävät ensisijaisesti liikkeeseenlaskijalle rahoitusvelan ja antavat samalla instrumentin haltijalle oikeuden vaihtaa se liikkeeseenlaskijan oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin. 

Em. tapauksessa on esitettävä taseessa erikseen instrumentin molemmat komponentit eli rahoitusvelka ja oman pääoman ehtoinen instrumentti. 

Omaa pääoma koskevasta transaktiosta, kuten liikkeeseen laskusta tai oman pääoman ehtoisten instrumenttien hankinnasta johtuvia transaktiomenoja (esim. rekisteröintipalkkioita, muita viranomaisten perimiä palkkioita, painatuskuluja ja varainsiirtoveroja) on kirjanpidossa käsiteltävä oman pääoman vähennyksenä. Jos omaa pääomaa ei sitten realisoidukaan, menot em. transaktioista kirjataan kuluiksi.

Rahoitusmarkkinoiden jaottelu

Rahoitukseen liittyvät teoriat voidaan John Kihnin mukaan jaotella kolmeen:

1. Normatiiviset teoriat: miten pitäisi käyttäytyä,

2. Deskriptiiviset teoriat: miten oikeasti käyttäydytään,

3. Preskriptiiviset teoriat: neuvovat, miten pitäisi käyttäytyä ottaen huomioon kognitiiviset rajoitteet.

Kaikki rahoituksen kirjojen osa-alueet liittyvät arvoon, riskiin ja markkinoiden tehokkuuteen. Normatiiviset teoriat ovat Kihnille teorioita, jotka eivät toimi käytännön maailmassa. Deskriptiiviset teoriat taas vastaavat hänen mukaansa empiiristä todellisuutta. Siksi hän esittikin luennollaan seuraavan lainauksen kritisoidakseen modernin rahoituksen teorioita, jotka eivät ota huomioon sitä, mitä oikeasti rahoitusmarkkinoilla on havaittavissa:

“Facts do not cease to exist because they are ignored.” Aldous Huxley, 1927

Kihnin mukaan rahoitus esimerkiksi liittyy vahvasti diskonttokorkoihin, mutta emme tiedä, mikä niitä muuttaa. Silti esitämme, että tiedämme.

Kihn on ottanut kantaa myös rahoitusalan ammattilaisten työhön:

“Investment bankers don’t care about the prices.” 

Tällä hän tarkoitti sitä, että näiden henkilöiden tavoitteena on vain saada kauppoja aikaiseksi hinnasta piittaamatta. Tämä ei Kihnin mukaansa ole perinteisten rahoitusteorioiden esittämää rationaalista käyttäytymistä markkinoilla.

“In short, irrational investors may affect the timing of security issuance, but they should not affect the firm’s investment plans.” Barberis & Thaler (2002, s. 564)

47,5 prosenttia rahoitusmarkkinoiden ammattilaisista ei koskaan käyttänyt nykyarvotekniikoita. 84,8 prosenttia käytti niitä joskus tai ei koskaan. Blockin (1999) löydös oli, että rahoitusalalla 83,3 prosenttia investointipankkiireista (18 vastaajaa) ei koskaan käyttänyt nykyarvotekniikoita.

Käytännön toimijat eivät siis itsekään usko moderneihin rahoitusteorioihin, koska he eivät käytä niitä arvostusmalleja, joita heidän teorioiden mukaan pitäisi. Uskovatko akateemiset ihmiset sitten siihen, mitä he rahoituksen teoriasta opettavat?

"When it becomes serious, you have to lie." Jean-Claude Juncker

Rahoitusmarkkinat

“The markets are often represented in rather haphazard ways and/or seem to drop from outer space with little explanation.” John Kihn, 2013

Rahoitus liittyy nykyarvolaskentaan. Tulevaisuuden arvon saamme kertomalla kassavirran  tekijällä (1+i)^t, nykyarvon saamme jakamalla tuolla samaisella tekijällä (diskonttaamalla). Termissä i edustaa korkokantaa. 

Rahoitusmarkkinoiden tarkoitus on siirtää pääomia niille, jotka tarvitsevat sitä niiltä, joilla on ylimääräistä. Siksi rahan aika-arvon pitäisi olla positiivinen.
 

Rahoitusmarkkinoiden luokittelu

John Kihn esitti luennollaan jaottelun sijoituskohteista, jollaista ei hänen mukaansa yleensä nähdä tavallisissa rahoituksen oppikirjoissa:

1. Rahamarkkinat, lyhytaikaiset, alle vuosi (Cash/money markets)
2. Joukkovelkakirjat ja obligaatiot, pitkäaikaiset, yli vuosi (Bonds, risk-free through risky)
3. Osakkeet (Stocks/equities)
4. Valuuttakauppa (FX, foreign exchange)
5. Kiinteistöt (Real estate)
6. Hyödykemarkkinat (Commodities)
7. Johdannaiset (Derivatives, including everything from futures to insurance & reinsurance markets, options and any derivatives of 1-6)

John Kihn kävi luennollaan läpi, mitkä tekijät vaikuttavat näiden omaisuusluokkien arvoon. Kuten mainittua, sijoituksen arvo on sen tuottamien kassavirtojen nykyarvo. Tämän laskentaan tarvitaan tiedot kassavirroista ja diskonttaamisessa käytettävästä korkokannasta. Riskit voivat vaikuttaa näihin molempiin. Mitkä tekijät esimerkiksi vaikuttavat siihen, että yksi kassavirta jää saamatta, mutta sitä seuraavat kassavirrat saadaan? Markkinoilla kassavirrat ovat yleensä toisistaan riippuvaisia, eivätkä yksittäisiä tapahtumia.

Käteinen raha on kaikista perustavaalaatua olevin sijoitusinstrumentti. Raha on vaihdon väline, arvon mitta, arvon säilyttäjä ja sen pitäisi myös (itävaltalaisen koulukunnan mukaan) olla kaikista likvidein varallisuuden muoto.

“Cash and money markets are essentially equivalent to very short bond math. What we mean by money can matter greatly. Most currencies these days are debt based.”

“Risky Coupon Bonds, RCB: The discount rate is not merely driven by whatever drives “risk-free” rates, but also anything more idiosyncratic/non-systematic and/or systematic.”

Osakkeista puhuttaessa osingot ovat rahavirtoja, joita diskonttaamalla saadaan määritettyä osakkeen arvo.

Valuuttamarkkinat taas ovat vain rahamarkkinat, jossa kauppaa käydään kahden eri valuutan välillä. Valuuttakurssit ovat vain valuutan hinta esitettynä toisessa valuutassa. Valuuttamarkkinat ovat vain kahdet eri rahamarkkinat esitettynä rinnakkain. Samat perustavaa laatua olevat nykyarvot, jotka määrittävät rahamarkkinoita vaikuttavat valuuttojen arvoihin, mutta valuuttamarkkinoilla on huomioitava vähintään kahdet eri markkinat samanaikaisesti.

Kolmen eri valuutan A, B ja C arvojen pitää olla ristiriidattomia: A/C = A/B x B/C. Jos tämä määritelmä ei pidä, on arbitraasi mahdollinen valuuttamarkkinoilla.

“For FX the driving relationship is called Covered Interest Arbitrage (CIA). It is an arbitrage relationship. FX is driven by relative discount rates.”

Kiinteistösijoittamisesta Kihn mainitsi luennollaan seuraavaa:

“Unique geographic nature of real estate tends to make valuation tricky. In the short run residential real estate tends to be driven by comparables. It’s difficult to come up with present values. Psychology has an overwhelming impact of valuation at least in part due to the almost impossibility of meaningful arbitrage for most people in most property markets."

Hyödykemarkkinoilla hintoja ajavat Kihnin mukaan varastoinnin tarve ja kustannukset sekä hyödykkeen soveltuminen sen omistamiseen.

Johdannaisten hinta taas lasketaan yleisesti Black & Scholes -mallilla tai vastaavalla. Mikään malli B&S-mallin jälkeen ei ole dramaattisesti muuttanut johdannaisten hinnoittelun teoriaa.  

Siteerauksia, John Kihn

“There is no “risk-free” in the actual or real world. It’s simplifying assumption.”

“For a cash flow that the value of time is not an issue is worth the same as its face value.”
 
"Every major corporate event shows market inefficiency."

"What is the most important determinant of estimating risk in the real financial markets? Probability."

"Probability isn’t math by the way."

"The laboratory evidence shows that avoiding winner’s curse is not easy. Even experienced subjects who are given significant learning opportunities fail to solve the buy-a-firm problem and fail to understand the need to become more conservative when the number of bidders increases. Avoid auctions with many bidders."

"It’s easier to train a pigeon than a human."

"What drives financial decisions? It should be economics, but it’s not." 

"Practitioners don’t use what they are supposed to use. Academics don’t believe what they teach."

"The average person is more concerned with fear and hope than fear and greed. The concept of risk itself is really an abstract human construct (related to probability)."

"Capital structure can be driven by history."

"Is there too much trading? F*cking yeaah!"

"The HFT (high-frequency trading) average holding period has been quoted at 22 seconds."

"Academic definitions of risk assume risk is symmetric, or nearly so (if they bother to define it at all). The distribution of past returns is often implicitly used to measure risk."

"Not some but most, if not all, financial phenomena can plausibly be understood using models in which some agents are not fully rational."

"Effectively all businesses cease to exist, it’s really just a matter of time and method (bankruptcy or merger/takeover)." 

Lähteet: 

Brealey, Myers & Allen: Corporate Finance 2006. 8th Edition

John Kihn, luennot 2013