Kauppatieteiden valintakoe: taloustiede

Täällä blogissa on tiivistelmäni taloustieteiden oppikirjasta omalta pääsykevuodeltani:

Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
Osa 5
Osa 6
Osa 7

Kauppatieteiden valintakoekirjallisuus 2016

Valintakokeeseen materiaalina on kolme kirjaa:

Johtaminen & Markkinointi

Anu Puusa, Helen Reijonen, Pauli Juuti ja Tommi Laukkanen: Akatemiasta markkinapaikalle – johtaminen ja markkinointi aikansa kuvina

Laskentatoimi ja rahoitus

Ikäheimo-Laitinen-Laitinen-Puttonen: Yrityksen taloushallinto tänään

Kansantaloustiede

Hyytinen-Maliranta: Yritysjohdon taloustiede: Yritykset taloudessa ja taloustieteessä

Kaksi ensimmäistä kirjaa ovat tuttuja vuodelta 2016, mutta kansantaloustieteen kirja on uusi. Näiden lisäksi on hallittava lukion lyhyen matematiikan talousmatematiikan kurssin sisältö.

Tavanomaiseen laskentatoimeen, rahoitukseen, taloustieteeseen ja talouteen liittyvien laskutoimitusten osaamisella on siis suuri merkitys pääsykokeessa.

Valintakoe muuttuu soveltavammaksi, mikä on hyvä asia, sillä useiden kirjojen ulkoluku valintakoetta varten on minusta turhinta, mitä olen tehnyt. Tai no, toki se mahdollisti pääsyn yliopistoon, mutta silti. Enpä toista kertaa haluaisi sellaista tehdä. Uskon kuitenkin, ettei kauppatieteitä opiskelemaan päästäkseen edelleenkään tarvitse olla matemaattinen nero, sillä useimmat laskutoimitukset ovat yksinkertaisia yhteen- ja vähennyslaskuja ja prosenttilaskuja. Lisäksi vaaditaan kirjanpidon ymmärtämistä ja rahoituksen kaavojen muistamista. 

Kauppatieteiden pääsykoe: laskentatoimi ja rahoitus

Tästä blogista löytyy vanhan pääsykoekirjan mukaiset muistiinpanoni ja tiivistelmäni aiheesta laskentatoimi ja rahoitus:

Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
Osa 5
Osa 6

Vuonna 2016 pääsykoekirja on Yrityksen taloushallinto tänään (Ikäheimo-Laitinen-Laitinen-Puttonen). Kirja on sama kuin vuonna 2015.

Yli 100.000 katselukertaa historian aikana!

Blogi on ollut hiljainen jo pitkään, mutta se ei ole sivun kävimäärää vähentänyt, vaan koko blogin historian aikana katselukertoja on ollut jo yli 100.000! Enpä olisi uskonut tuollaisiin lukuihin tällaisen blogin pääsevän.

When cultures collide: Leading Across Cultures

Löysin vanhan kirjaesseeni, joten laitan siitä lyhennetyn version blogiini. 

Richard D. Lewis’n kirja When cultures collide: Leading Across Cultures kertoo kulttuurien välisistä eroista. Siinä on eroteltu eri maantieteellisten alueiden ominaisuuksia maiden tarkkuudella, jotta jokaisen maan kulttuuriin ja business-tapoihin voi porautua syvemminkin.

Englanninkieliset maat

Englanninkielisiä maita ovat Yhdysvallat, Kanada, Britannia, Irlanti, Australia, Uusi-Seelanti ja Etelä-Afrikka. Lisäksi monilla pienillä saarilla englanti on valtakieli. Englanti onkin kielenä laajalla levinnyt, ja se on yleistynyt business-maailmassa neuvottelukielinä niin, että se on monen kansainvälisen yrityksen virallinen kieli. 

Englantia puhuvien maiden kulttuureissa on kuitenkin paljon eroja, joten kaikkia ei voi laittaa samaan kategoriaan. Suomalaisen näkökulmasta Yhdysvallat sekä Britannia ovat kaikista tutuimmat varsinkin, koska saamme niistä päivittäin tietoa eri medioista. Varsinkin amerikkalaiset ohjelmat ovat vallanneet televisiovastaanottimemme. 

Toinen syy Britannian ja Yhdysvaltojen kulttuurien tuttuuteen on se, että opiskelemme kieltä ala-asteelta alkaen.

Yhdysvallat

Yhdysvallat on suuri maa, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa maailmassa. Heidän kansantaloutensa on suuri ja sen vaikutukset heijastuvat koko maailmaan, kuten nyt subprime-kriisin jälkimainingeissa olemme täällä Euroopan pohjoisosissakin saaneet huomata.

Amerikkalaiset ovat kovaa business-kansaa. Heille aika on rahaa, ja he haluavat tehdä niin paljon rahaa kuin mahdollista mahdollisimman nopeasti. Tämän asian kanssa voi esimerkiksi aasialaisten olla vaikea elää. Yhdysvalloissa ei tarvitse pelätä kasvojen menettämistä toisin kuin vaikka Japanissa. 

Amerikkalaisten elämä on päämääräkeskeistä. Tavoitteisiin pyritään tehokkaasti. Kvartaalin tulos on se mikä ratkaisee, eikä heillä välttämättä ole halua rakentaa pidempiä suhteita. Heidän ajatuksensa ovat optimistisia ja suuntautuvat tulevaan.

Amerikkalaisten business-ihmisten sanotaan Richard D. Lewisin kirjassa olevan maailman kovimpia, mutta toisaalta heidän kanssaan on myös helppo neuvotella. 

Kirjan perusteella kuulostaa, että suomalaisissa tavoissa toimia löytyy monia yhtäläisyyksiä, joten voisimme pärjätä hyvin heidän kanssaan. Kuten mekin, he puhuttelevat etunimillä ja voivat business-tapaamisissa puhua henkilökohtaisista asioista. 

Amerikkalaiset tykkäävät myös laskea leikkiä. He pyrkivät tekemään sopimuksen nopeasti, ja vasta sen jälkeen neuvottelemaan yksityiskohdista.

Kanada

Kanada on Yhdysvaltojen pohjoinen naapuri, ja vaikuttaa minun silmiini hiljaiselta, mukavalta ja vaarattomalta maalta. Se on When cultures collide-kirjan mukaan erittäin monikulttuurinen maa nykypäivänä. Lieneekö se sitten syy vai seuraus siihen, että Kanada on niin avoin valtio. Kanadalaiset eivät ole niin itsetietoisia kuin naapurinsa amerikkalaiset. He eivät pidä asemastaan tai rahasta puhumisesta.

Kanadalaisten kanssa on helppo neuvotella. He ovat kiinnostuneita muista ja ehkä sen takia he ovatkin suosittuja maailmalla. Kokouskäyttäytymisestä tulee hieman mieleen läntinen naapurimme Ruotsi. Kanadassa kuunnellaan kohteliaasti ja ollaan muutenkin demokraattisia. Kaikki saavat sanoa mielipiteensä, mutta ajan tuhlaamisesta he eivät kuitenkaan pidä. Sopimusta etsitään mieluummin kuin sanellaan, ja huumori on myös tervetullutta.

Britannia

Englantilaisesta herrasmiehestä on helppo luoda stereotyyppinen mielikuva päässään; Hyväkäytöksinen ja rehellinen herra käyttää knallihattua ja juo teetä. Toisaalta tulee mieleen television brittikomediat, joiden huumori jakaa mielipiteitä. Varmasti myös tulee mieleen Lontoo, Thames-joki, kaksikerroksiset bussit sekä poliisien univormut.

Kokouksissa britit ovat ensin virallisia siirtyen vasta parin kolmen tapaamisen jälkeen käyttämään etunimiä ja alkavat silloin käyttäytyä muutenkin epävirallisemmin. Heidän kanssaan voi keskustella perheestä, sillä he haluavat olla perhesuuntautuneita. He pitävät vitseistä ja anekdooteista, joten vastapuolikin voi loistaa varautumalla esittämään näitä. 

Kirjan mukaan britit jopa käyttävät sarkasmia pohjoismaalaisia vastaan. Britit eivät pidä siitä, että heitä hoputetaan. Yleensä ensimmäisessä kokouksessa ei tehdä mitään lopullisia päätöksiä. Brittejä voi olla hankalaa tulkita, koska he saattavat käyttää epäselviä ilmauksia, jonka takia lauseista voi välittyä piilomerkityksiä. Kenenkään varpaille ei kannata Britanniassa talloa, sillä heillä on omat kirjoittamattomat sääntönsä reilusta pelistä.

Irlanti

Irlannin valtio sijaitsee Irlannin saarella Britannian kupeessa. Heidän puheensa on Lewisin mukaan elävämpää kuin brittien; siitä löytyy runollisuutta sekä filosofisuutta. Tapaamiset irlantilaisten kanssa ovat poikkeuksetta lämpimiä ja ystävällisiä, mutta myös hämmentäviä. He eivät ole niinkään kiinnostuneet selvistä faktoista kuin mielenkiintoisista ideoista.  Tämän takia päätöksenteko saattaa ikävästi viivästyä, koska he tarkastelevat tilannetta joka kantilta. Tämä johtaa tietenkin myös luovuuteen ja sitä kautta luoviin ratkaisuihin. 

Suomalaisilla, saksalaisilla, briteillä ja ruotsalaisilla voi olla hankaluuksia ymmärtää irlantilaisten vastustusta rutiineille ja kaavoille, kun taas latinalaisissa maissa tämä ominaisuus tajutaan helpommin.

Irlantilaisten kanssa kannattaa kirjan mukaan olla ystävällinen ja vieraanvarainen. Mielikuvitusta pitää käyttää ja kertoa tarinoita. Huumoria saa ja pitääkin olla.  Englantilaisiksi ei heitä pidä kutsuman eikä Englantia liialti ylistää heidän kuulleen. Jos mahdollista, kannattaa osoittaa sympatiaa Irlannin menneisyyttä kohtaan.  

Australia ja Uusi-Seelanti

Australia on oma maanosansa eristyksessä muusta, mikä aiheuttaa erovaisuuksia muihin englantia puhuviin maihin verrattuna. Kuitenkin Australialainen elämäntapa on hyvin lähellä englantilaista. Tämä tietenkin siksi, että suurin osa australialaisista on alkuperältään englantilaisia. 

Australia on suurin englanninkielinen maa eteläisellä pallon puoliskolla. Esimerkkinä englantilaisista tavoista tulee mieleen australialaisten kiinnostus krikettiin ja jalkapalloon. Siksipä urheilu on australialaisten kanssa turvallinen keskustelun aihe.

Uusi-Seelanti on saariryhmä lähellä Australiaa. Uusi-Seelannissa ihmiset ovat ystävällisiä. He ovat kuitenkin mentaliteetiltään hiukan meidän suomalaisten kaltaisia vaatimattomuudessaan. Toisaalta Uusi-Seelannin kulttuuri on lähellä Ison-Britannian small talk –kulttuuria.

Blogi hiljenee...

Tai oikeastaan blogi on jo hiljentynyt kuukausia sitten, sillä valmistuin marraskuussa. Töissä on ollut kiirettä ja reissussakin on ehditty käydä tässä välissä, joten tänne ei ole tullut kirjoiteltua enää mitään. Blogiin ei siis enää ole näillä näkymin uutta materiaalia juurikaan tiedossa. 

Blogia on sen olemassaolon aikana katseltu jo yli 53.000 kertaa. Määrä on yllättänyt minua, kun en ole laajaa lukijakuntaa havitellut. Blogista on tullut hyvää palautetta, ja myös joitakin yhteydenottoja sen tiimoilta. 

Mm. taloustiedettä käsittelevät tekstit, menojen ja tulojen jaksottaminen, konsernitilinpäätös, rahan aika-arvo ja toimintolaskenta ovat kiinnostanut blogiini eksyneitä eniten. Blogi on löytynyt usein myös hakusanoilla annuiteettipoisto ja vaarallinen työyhdistelmä. Blogi löytyy monilla em. hakusanoilla Googlen haussa yllättävän korkealta, jopa ensimmäiseltä sijalta. Asiassa lienee edesauttanut se, että suomenkielisiä tekstejä aiheista löytyy vähän. 

Kirjoittaminen on ollut mukavaa, mutta nyt minulla ei ole aiheita, joista kirjoittaa. Opinnot tarjosivat helpon väylän tekstien tuottamiseen, ja siinä samalla opin itse eniten. Blogin perustin alunperin tukemaan omaa oppimistani, mutta myös referenssiksi ja tiedon jakamista silmällä pitäen.

Uuden blogin kehittäminen on suunnitelmissa, mutta kuten mainitsin, kantavaa teemaa en ole keksinyt. Minua kiinnostaisi kirjoittaa esimerkiksi taloudesta, sijoittamisesta, liiketoiminnasta, matkailusta tai urheilusta. Ehkäpä taas palaan tesktien tuottamisen äärelle, kun ideoita tekstien aiheiksi on enemmän.

Kiinnostavia yrityksiä, osa 9: Sandvik

Sandvik AB on ruotsissa 1800-luvulla perustettu kansainvälinen metalli- ja kaivosalan teollisuuskonserni. Sandvik toimii yli sadassa maassa ja työllistää noin 50 tuhatta työntekijää. 

Yhtiö tarjoaa laitteita kallionporaukseen, louhintaan, murskaukseen, rikotukseen ja materiaalin käsittelyyn.

Suomalaiset osakesijoittajat ovat olleet kiinnostuneita Sandvikista. Esimerkiksi se oli piensijoittajien ostetuin ulkomaalainen osake tämän vuoden elokuussa Nordnetin palvelussa. Sandvikin ympärillä pyöri kesällä yrityskauppahuhuja mm. Metsoon liittyen.

Suomessa Sandvikilla on toimipaikkoja Tampereella, Turussa, Hollolassa, Vantaalla ja Lahdessa. Huonot suhdanteet ovat näkyneet YT-neuvotteluina eri paikkakunnilla viime vuosina.

Tampereella Sandvik työllistää  noin tuhat ihmistä, mutta vain murto-osa valmistettavista tuotteista myydään Suomeen.

Sandvikin liikevaihto vuonna 2013 oli 87 miljardia Ruotsin kruunua laskien jonkin verran edellisestä vuodesta. EBIT-luku oli vajaat 9 miljardia kruunua. Eurooppa on tärkeä markkina-alue Sandvikille. Sandvikin tunnelijumboilla louhitaan mm. Tampereella rantaväylän tunnelia.