2010-luvun parhaat Wall Street elokuvat

Wall Street on kiehtonut myös elokuvien tekijöitä. Tässä lista omista 2010-luvun suosikkielokuvistani. Kannattaa katsoa!

The Wolf of Wall Street (2013): Tositapahtumiin perustuvan elokuvan pääosassa on Leonardo DiCaprio, joka vetää täysillä pörssikauppaa tehdessään puoleensa rahaa, huumeita, viinaa, naisia ja lisää rahaa.

The Big Short (2015): Elokuva perustuu tietokirjailija Michael Lewisin samannimiseen kirjaan. Siinä nähdään kattaus kovan luokan näyttelijöitä. Elokuvassa selitetään hauskasti ja yksinkertaisin esimerkein, miten USA:n asuntolainamarkkinoiden subprime-kriisi syntyi. Vahva suositus opettavaisuuden ja viihdyttävyyden yhdistelmän takia!

Margin Call (2011): Elokuvassa käydään läpi, mitä tapahtui vuonna 2008 eräässä investointipankissa, kun finanssimaailman romahdus alkoi.

Wall Street: Money Never Sleeps (2010): Oliver Stonen ohjaama 1980-luvun klassikko-elokuvan jatko-osassa pörssiveteraani Gordon Gekko (Michael Douglas) kouluttaa nuorempiaan.

Yritysten ylistys

Nyky-yhteiskuntaa on mahdotonta kuvitella ilman menestyviä yrityksiä. Yritykset luovat hyvinvointia kaikille, myös niille, jotka eivät ole töissä yrityksissä.Siksi iIhmettelen, miksi Suomessa yleinen mielipide on niin yritysten vastainen? Harvoin tulee kuitenkaan mietittyä, miksi yritykset ovat niin tarpeellisia ja miksi niiden toimintaa kannattaisi arvostaa.

                                           

Erityisesti ihailen ja ihmettelen yrityksiä siksi, että ne pystyvät toimittamaan valtavan suuria kokonaisuuksia, joissa yhdistyy monimutkaista suunnittelua, tuotantoa, kokoonpanoa, logistiikkaa ja ohjelmointia. Monen palasen pitää loksahtaa kohdalleen ennen kuin kasassa on sellainen tuote, josta voi miljoonien eurojen tai dollareiden laskun asiakkaalle lähettää.  

Näin ei-insinöörin näkökulmasta on ihmeellistä, että sellaisia isoja ja monimutkaisia tuotteita kuten luksusristeilijöitä, lentokoneita, pilvenpiirtäjiä ja täysin automatisoituja konttisatamia pystytään toimittamaan. Tämä vaatii tuhansien ihmisten organisaatiossa sen, että jokainen tietää, mitä tekee ja myös hoitaa oman osuutensa. Siksi erityisesti globaalisti toimivat yritykset ovat niin mielenkiintoisia organisaatioita, joiden johtamista ja toimintaa ihailen ja hämmästelen.  

Yritykset tuottavat ja toimittavat myös yksinkertaisempia tuotteita suoraan kuluttajille. Me pidämme itsestään selvyytenä, että voimme ostaa kaupasta kahvia ja suklaata, mutta miten kahvipapu ja kaakaopapu ovatkaan osanneet kasvaa, kulkea ja jalostua haluamiksemme tuotteiksi ilman, että loppukäyttäjän on tarvinnut muuta kuin käydä kaupassa? Tässä piilee se vapaiden markkinoiden hienous. Useiden yritysten ketju Brasialian kahviviljelmiltä ja Norsunluurannikon kaakaontuotantoalueilta alkaen osaa tyydyttää minun suklaan- ja kahvinhimoni ilman, että minun tarvitsee muuta kuin kävellä lähikauppaan ja käyttää muutama euro. Aika hienoa palvelua yrityksiltä!

Tarvitsemiemme hyödykkeiden lisäksi yritykset tuottavat lähes kaikki ihmisten ja julkisen sektorin käytössä olevat tulot. Yritykset ovat siis paitsi ihmeellisiä, myös erittäin tarpeellisia, jotta pystymme huolehtimaan myös niistä, jotka eivät siihen itse kykene.

Kaiken tämän lisäksi yritykset tarjoavat työpaikkoja, joista saa elannon ja sisältöä elämään. Yrityksissä pääsee oppimaan ja kehittymään sekä mukaan mielenkiintoisiin tehtäviin ja projekteihin.

Yritykset luovat siis vaurautta ja hyvinvointia paljon laajemmin kuin vain omistajilleen ja johtoportaalle. Kun yrityksillä menee hyvin, menee yhteiskunnallakin hyvin. Tehdään siis porukalla kaikkemme, jotta yritykset menestyisivät. Aloitetaan asennemuutos ja nostetaan yritykset ja yrittäjät

yhteiskunnan arvoasemassa sinne, minne ne kuuluvatkin, eli kärkeen!

Se on todellinen win-win-diili.

Kauppatieteiden valintakoe: taloustiede

Täällä blogissa on tiivistelmäni taloustieteiden oppikirjasta omalta pääsykevuodeltani:

Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
Osa 5
Osa 6
Osa 7

Kauppatieteiden valintakoekirjallisuus 2016

Valintakokeeseen materiaalina on kolme kirjaa:

Johtaminen & Markkinointi

Anu Puusa, Helen Reijonen, Pauli Juuti ja Tommi Laukkanen: Akatemiasta markkinapaikalle – johtaminen ja markkinointi aikansa kuvina

Laskentatoimi ja rahoitus

Ikäheimo-Laitinen-Laitinen-Puttonen: Yrityksen taloushallinto tänään

Kansantaloustiede

Hyytinen-Maliranta: Yritysjohdon taloustiede: Yritykset taloudessa ja taloustieteessä

Kaksi ensimmäistä kirjaa ovat tuttuja vuodelta 2016, mutta kansantaloustieteen kirja on uusi. Näiden lisäksi on hallittava lukion lyhyen matematiikan talousmatematiikan kurssin sisältö.

Tavanomaiseen laskentatoimeen, rahoitukseen, taloustieteeseen ja talouteen liittyvien laskutoimitusten osaamisella on siis suuri merkitys pääsykokeessa.

Valintakoe muuttuu soveltavammaksi, mikä on hyvä asia, sillä useiden kirjojen ulkoluku valintakoetta varten on minusta turhinta, mitä olen tehnyt. Tai no, toki se mahdollisti pääsyn yliopistoon, mutta silti. Enpä toista kertaa haluaisi sellaista tehdä. Uskon kuitenkin, ettei kauppatieteitä opiskelemaan päästäkseen edelleenkään tarvitse olla matemaattinen nero, sillä useimmat laskutoimitukset ovat yksinkertaisia yhteen- ja vähennyslaskuja ja prosenttilaskuja. Lisäksi vaaditaan kirjanpidon ymmärtämistä ja rahoituksen kaavojen muistamista. 

Kauppatieteiden pääsykoe: laskentatoimi ja rahoitus

Tästä blogista löytyy vanhan pääsykoekirjan mukaiset muistiinpanoni ja tiivistelmäni aiheesta laskentatoimi ja rahoitus:

Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
Osa 5
Osa 6

Vuonna 2016 pääsykoekirja on Yrityksen taloushallinto tänään (Ikäheimo-Laitinen-Laitinen-Puttonen). Kirja on sama kuin vuonna 2015.

Yli 100.000 katselukertaa historian aikana!

Blogi on ollut hiljainen jo pitkään, mutta se ei ole sivun kävimäärää vähentänyt, vaan koko blogin historian aikana katselukertoja on ollut jo yli 100.000! Enpä olisi uskonut tuollaisiin lukuihin tällaisen blogin pääsevän.

When cultures collide: Leading Across Cultures

Löysin vanhan kirjaesseeni, joten laitan siitä lyhennetyn version blogiini. 

Richard D. Lewis’n kirja When cultures collide: Leading Across Cultures kertoo kulttuurien välisistä eroista. Siinä on eroteltu eri maantieteellisten alueiden ominaisuuksia maiden tarkkuudella, jotta jokaisen maan kulttuuriin ja business-tapoihin voi porautua syvemminkin.

Englanninkieliset maat

Englanninkielisiä maita ovat Yhdysvallat, Kanada, Britannia, Irlanti, Australia, Uusi-Seelanti ja Etelä-Afrikka. Lisäksi monilla pienillä saarilla englanti on valtakieli. Englanti onkin kielenä laajalla levinnyt, ja se on yleistynyt business-maailmassa neuvottelukielinä niin, että se on monen kansainvälisen yrityksen virallinen kieli. 

Englantia puhuvien maiden kulttuureissa on kuitenkin paljon eroja, joten kaikkia ei voi laittaa samaan kategoriaan. Suomalaisen näkökulmasta Yhdysvallat sekä Britannia ovat kaikista tutuimmat varsinkin, koska saamme niistä päivittäin tietoa eri medioista. Varsinkin amerikkalaiset ohjelmat ovat vallanneet televisiovastaanottimemme. 

Toinen syy Britannian ja Yhdysvaltojen kulttuurien tuttuuteen on se, että opiskelemme kieltä ala-asteelta alkaen.

Yhdysvallat

Yhdysvallat on suuri maa, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa maailmassa. Heidän kansantaloutensa on suuri ja sen vaikutukset heijastuvat koko maailmaan, kuten nyt subprime-kriisin jälkimainingeissa olemme täällä Euroopan pohjoisosissakin saaneet huomata.

Amerikkalaiset ovat kovaa business-kansaa. Heille aika on rahaa, ja he haluavat tehdä niin paljon rahaa kuin mahdollista mahdollisimman nopeasti. Tämän asian kanssa voi esimerkiksi aasialaisten olla vaikea elää. Yhdysvalloissa ei tarvitse pelätä kasvojen menettämistä toisin kuin vaikka Japanissa. 

Amerikkalaisten elämä on päämääräkeskeistä. Tavoitteisiin pyritään tehokkaasti. Kvartaalin tulos on se mikä ratkaisee, eikä heillä välttämättä ole halua rakentaa pidempiä suhteita. Heidän ajatuksensa ovat optimistisia ja suuntautuvat tulevaan.

Amerikkalaisten business-ihmisten sanotaan Richard D. Lewisin kirjassa olevan maailman kovimpia, mutta toisaalta heidän kanssaan on myös helppo neuvotella. 

Kirjan perusteella kuulostaa, että suomalaisissa tavoissa toimia löytyy monia yhtäläisyyksiä, joten voisimme pärjätä hyvin heidän kanssaan. Kuten mekin, he puhuttelevat etunimillä ja voivat business-tapaamisissa puhua henkilökohtaisista asioista. 

Amerikkalaiset tykkäävät myös laskea leikkiä. He pyrkivät tekemään sopimuksen nopeasti, ja vasta sen jälkeen neuvottelemaan yksityiskohdista.

Kanada

Kanada on Yhdysvaltojen pohjoinen naapuri, ja vaikuttaa minun silmiini hiljaiselta, mukavalta ja vaarattomalta maalta. Se on When cultures collide-kirjan mukaan erittäin monikulttuurinen maa nykypäivänä. Lieneekö se sitten syy vai seuraus siihen, että Kanada on niin avoin valtio. Kanadalaiset eivät ole niin itsetietoisia kuin naapurinsa amerikkalaiset. He eivät pidä asemastaan tai rahasta puhumisesta.

Kanadalaisten kanssa on helppo neuvotella. He ovat kiinnostuneita muista ja ehkä sen takia he ovatkin suosittuja maailmalla. Kokouskäyttäytymisestä tulee hieman mieleen läntinen naapurimme Ruotsi. Kanadassa kuunnellaan kohteliaasti ja ollaan muutenkin demokraattisia. Kaikki saavat sanoa mielipiteensä, mutta ajan tuhlaamisesta he eivät kuitenkaan pidä. Sopimusta etsitään mieluummin kuin sanellaan, ja huumori on myös tervetullutta.

Britannia

Englantilaisesta herrasmiehestä on helppo luoda stereotyyppinen mielikuva päässään; Hyväkäytöksinen ja rehellinen herra käyttää knallihattua ja juo teetä. Toisaalta tulee mieleen television brittikomediat, joiden huumori jakaa mielipiteitä. Varmasti myös tulee mieleen Lontoo, Thames-joki, kaksikerroksiset bussit sekä poliisien univormut.

Kokouksissa britit ovat ensin virallisia siirtyen vasta parin kolmen tapaamisen jälkeen käyttämään etunimiä ja alkavat silloin käyttäytyä muutenkin epävirallisemmin. Heidän kanssaan voi keskustella perheestä, sillä he haluavat olla perhesuuntautuneita. He pitävät vitseistä ja anekdooteista, joten vastapuolikin voi loistaa varautumalla esittämään näitä. 

Kirjan mukaan britit jopa käyttävät sarkasmia pohjoismaalaisia vastaan. Britit eivät pidä siitä, että heitä hoputetaan. Yleensä ensimmäisessä kokouksessa ei tehdä mitään lopullisia päätöksiä. Brittejä voi olla hankalaa tulkita, koska he saattavat käyttää epäselviä ilmauksia, jonka takia lauseista voi välittyä piilomerkityksiä. Kenenkään varpaille ei kannata Britanniassa talloa, sillä heillä on omat kirjoittamattomat sääntönsä reilusta pelistä.

Irlanti

Irlannin valtio sijaitsee Irlannin saarella Britannian kupeessa. Heidän puheensa on Lewisin mukaan elävämpää kuin brittien; siitä löytyy runollisuutta sekä filosofisuutta. Tapaamiset irlantilaisten kanssa ovat poikkeuksetta lämpimiä ja ystävällisiä, mutta myös hämmentäviä. He eivät ole niinkään kiinnostuneet selvistä faktoista kuin mielenkiintoisista ideoista.  Tämän takia päätöksenteko saattaa ikävästi viivästyä, koska he tarkastelevat tilannetta joka kantilta. Tämä johtaa tietenkin myös luovuuteen ja sitä kautta luoviin ratkaisuihin. 

Suomalaisilla, saksalaisilla, briteillä ja ruotsalaisilla voi olla hankaluuksia ymmärtää irlantilaisten vastustusta rutiineille ja kaavoille, kun taas latinalaisissa maissa tämä ominaisuus tajutaan helpommin.

Irlantilaisten kanssa kannattaa kirjan mukaan olla ystävällinen ja vieraanvarainen. Mielikuvitusta pitää käyttää ja kertoa tarinoita. Huumoria saa ja pitääkin olla.  Englantilaisiksi ei heitä pidä kutsuman eikä Englantia liialti ylistää heidän kuulleen. Jos mahdollista, kannattaa osoittaa sympatiaa Irlannin menneisyyttä kohtaan.  

Australia ja Uusi-Seelanti

Australia on oma maanosansa eristyksessä muusta, mikä aiheuttaa erovaisuuksia muihin englantia puhuviin maihin verrattuna. Kuitenkin Australialainen elämäntapa on hyvin lähellä englantilaista. Tämä tietenkin siksi, että suurin osa australialaisista on alkuperältään englantilaisia. 

Australia on suurin englanninkielinen maa eteläisellä pallon puoliskolla. Esimerkkinä englantilaisista tavoista tulee mieleen australialaisten kiinnostus krikettiin ja jalkapalloon. Siksipä urheilu on australialaisten kanssa turvallinen keskustelun aihe.

Uusi-Seelanti on saariryhmä lähellä Australiaa. Uusi-Seelannissa ihmiset ovat ystävällisiä. He ovat kuitenkin mentaliteetiltään hiukan meidän suomalaisten kaltaisia vaatimattomuudessaan. Toisaalta Uusi-Seelannin kulttuuri on lähellä Ison-Britannian small talk –kulttuuria.